Hei!
Olen tässä miettinyt sellaista asiaa, kun mieheni veljelle syntyi lapsi ja mieheni pyydettiin kummiksi, mutta minua ei.
Olemme olleet yhdessä lähemmäs 20 vuotta ja aviossakin olemme, eli kyse ei ole siitä, että olisin "uusi tuttavuus jonka läsnäolosta ei ole takeita". Emme ole myöskään olleet koskaan riidoissa mieheni veljen kanssa, eli siitäkää ei ole kysymys...
Oletteko joskus itse valinneet kummiksi pitkään yhdessä olleesta pariskunnasta vain toisen? Miksi näin teitte?
En ole viitsinyt vanhemmilta asiasta kysellä,(ettei mieheni tuntisi oloaan vaivaantuneeksi) mutta tietoisesti olen kyllä välttänyt perhettä, ettei suhteeni tähän lapseen vain tulisi liian läheiseksi.
Olen myös kieltäytynyt ottamasta lasta hoitoon. Ajattelen, että tätä hänen vanhempansa varmaan halusivat? Miksi muuten minut oltaisiin sivuutettu? Meillä kun on mieheni kanssa yhteisiä kummilapsia ja olemme pitäneet tapana, että kummilapsista tulee hieman "tärkeämpiä", kuin suvun muista lapsista = pidämme enemmän yhteyttä ja otamme luoksemme "lomalle" yms.
Myönnän, että asia on pahoittanut mieleni, koska en keksi mitään syytä miksi näin on tapahtunut...
Olen tässä miettinyt sellaista asiaa, kun mieheni veljelle syntyi lapsi ja mieheni pyydettiin kummiksi, mutta minua ei.
Olemme olleet yhdessä lähemmäs 20 vuotta ja aviossakin olemme, eli kyse ei ole siitä, että olisin "uusi tuttavuus jonka läsnäolosta ei ole takeita". Emme ole myöskään olleet koskaan riidoissa mieheni veljen kanssa, eli siitäkää ei ole kysymys...
Oletteko joskus itse valinneet kummiksi pitkään yhdessä olleesta pariskunnasta vain toisen? Miksi näin teitte?
En ole viitsinyt vanhemmilta asiasta kysellä,(ettei mieheni tuntisi oloaan vaivaantuneeksi) mutta tietoisesti olen kyllä välttänyt perhettä, ettei suhteeni tähän lapseen vain tulisi liian läheiseksi.
Olen myös kieltäytynyt ottamasta lasta hoitoon. Ajattelen, että tätä hänen vanhempansa varmaan halusivat? Miksi muuten minut oltaisiin sivuutettu? Meillä kun on mieheni kanssa yhteisiä kummilapsia ja olemme pitäneet tapana, että kummilapsista tulee hieman "tärkeämpiä", kuin suvun muista lapsista = pidämme enemmän yhteyttä ja otamme luoksemme "lomalle" yms.
Myönnän, että asia on pahoittanut mieleni, koska en keksi mitään syytä miksi näin on tapahtunut...
Vastaukset 12
Vanhimmat
olevan kummiksi? Ovat esim. lukeneet tätä palstaa ja ajattelevat, että jos kummisuhteessa tulisi jotain ongelmia, niin puolin ja toisin voi sanoa suoraan, kun ollaan sukua ja sinulle taas ei kehdattaisi sanoa ja toisin päin. Mutta ovat kuitenkin pyytäneet sinua (?) hoitamaan lasta vai vaan miestäsi?
Olen itse ajatellut, että kun/jos saan lapsia, pyydän kummmiksi sisaruksiani ja yhdelle lapselle vaan yksi kummi. olemme läheisiä, joten he ainakin sanovat suoraan, jos eivät halua kummiksi eivätkä suostu kohteliaisuudesta. ja sisareni mies ei edes halua kummiksi, sen tiedän jo nyt. mutta tämä nyt ei liittynyt mitenkään sinun pulmaasi..
Kiitos vastauksestasi! Lapsella on kummina myös heidän naispuolinen ystävänsä, eli sukulaisuudesta se ei voi johtua.
Soittivat siis miehelleni ja kysyivät voiko lapsi tulla yöksi hoitoon. En suostunut, kun miheni minulta kysyi. Luulisin, että ymmärsivät myös minun olevan tuolloin kotona, eli eivät siinä mielessä minua "karta". Käyvät myös meillä silloin tällöin.
Olisi ihan eri asia, (niinkuin kyllä sanoitkin)jos kyseessä olisi samanlainen tilanne, kuin vaikka sinä itse ajattelet omien lastesi kohdalla tekevän. Silloin en olisi loukkaantunut yhtään.
Väkisinkin tulee ajatelleeksi, että taustalla on jotakin muuta. Meillä kun kuitenkin on kummilapsia ja olemme kummiutemme hoitaneet hyvin (myös kummilastemme vanhempien mielestä!). Kyse ei siis voi olla siitäkään...
Lapsella on oltava 2 kummia. Yksi ei riitä.
Meillä käytiin tällainen keskustelu erään kummilapseni kohdalla: Lapsen äiti halusi minut, pitkäaikaisen ystävänsä kummiksi. Samoin lapselle tuli kummiksi yksi veli miehen puolelta (naimisissa, vaimoa ei pyydetty), yksi yhteinen ystävätär ja yksi pariskunta. Syitä oli varmaan erilaisia, mutta kukaan ei pahoittanut mieltään, ei oma aviomieheni, eikä veljen vaimo. Kyseessä on kuitenkin vanhempien valinta. Mieheni ja veljen vaimo ovat mielellään mukana tämän lapsen kestityksessä. samoin kestitsemme mahdollisia muiden ystäviemme lapsia, jos pyydetään.
Kyse on kuitenkin usein kahden ihmisen (lapsen vanhempien) tekemästä kompromissista, ei loukkauksesta sinua kohtaan. Ovathan he pyytäneet teitä hoitamaan lastaan. Jos haluat mukaan lapsen elämään miksi kieltäydyt pyynnöstä vain koska et ole kummi? Itsellesi siinä teet kiusaa, et muille. Usein kummeus ei ole muuta kuin lupaus ajatella lasta ja pitää häntä vähän tärkeämpänä kuin muita tuttujesi lapsia.
Jotkut haluavat vain kaksi kummia. Ehkä sukulaiset halusivat näin ja päättivät valita miehesi ja yhden ystävänsä. Syy saattoi olla siinä, että halusivat kaksi eri puolilta olevaa henkilöä, että jos toinen jättää lapsen huomiotta, niin toinen ainakin muistaa. Ei kaikille asioille ole vättämättä syytä.
Eli meidän suvussa (minun sekä miehen sisaruksilla) on ollut tapana pyytää kummiksi joku sisaruksista (miehellä on viisi sisarusta, minulla kolme). Puolisoja ei ole pyydetty ovatpa he sitten olleet avio- tai avopuolisoja.
Itse en ainakaan loukkaantunut vaikka mieheni sisar pyysi vain miestäni lapsensa kummiksi. Se olenko lapsen kummi vai en ei vähennä sitä, että kuinka tärkeä hän on minulle, otanko hoitoon jne.
Meillä kummeiksi on pyydetty vain toinen puolisko pariskunnasta. En tiedä miksi, mutta niin vain on. Kaikilla lapsillamme (3kpl) on 3 kummia. Yksi kummankin suvun puolelta ja yksi ystävä.
En tiedä loukkaantuivatko siipat aiheesta. Miehen suvussa ei, koska siellä on samanlainen käytäntö. Veljeni ex-vaimo oli vähän loukkaantunut, mutta hän ei muutoinkaan käynyt meillä kylässä. Ja kummeiksi halusin juuri meille läheisiä ihmisiä.
Toisaalta he voivat olettaa että sinä olet siinä sivussa "kummina" (eli miehesi ja sinä olette niin samaa pakettia että riittää että toista pyytää). Kuten meillä on ollut tapana. Ja tuo kummien määrän rajoittaminen voi myös vaikuttaa eli halutaan että lapsilla on saman verran kummeja ettei kukaan lapsista tunne itseään syrjäytetyksi vähäisemmän kummi määrän vuoksi.
jotka olette vastanneet minulle! Ihanaa saada näin asiallisia kommentteja! Olette todella saaneet minut miettimään asiaa hieman eri tavalla.
Se vain tuntui jotenkin pahalta, oli kuin olisin ollut toisen luokan kansalainen, koska minun suvussani on aina ollut tapana pyytää pariskunnan molemmat osapuolet. Mieheni veljelle lapsi on ensimmäinen ja vanhempien mukaan myös ainoa. Voihan olla, että he nimenomaan halusivat vai kaksi kummia, jotka ovat "eri poppoota" keskenään? En tiedä...
Olisi ollut silti kiva, että he olisivat vaikka sanoneet, että "ei ole mitään sinua vastaan, mutta haluamme lapsellemme vain kaksi kummia, emmekä halua heidän olevan samasta perheestä". Vaikka eihän heillä ole velvollisuutta minulle päätöksiään selitellä...
No kiitos joka tapauksessa teille kaikille!
Minustakin tuollainen käytös ei kuulosta normaalille tai tavalliselle.
Mitä haittaa siitä on jos lapsella on vaikka kuusi kummia? Varsinkin jos lapsi jää ainoaksi.
Minusta lapsi ei kärsi monesta kummista vaan siitä voi olla vain iloa.
Jos mieheni olisi yksinään valittu jollekin kummiksi niin en varmaan pitäisi itse "kummina" yhteytä lapseen vaan lapsi olisi lapsi muiden joukossa.
Minusta olisi järkevää perustella jos vanhemmat haluaa tehdä noin poikkeavan järjestelyn kummien kohdalla. En varmaan itsekään uskaltaisi sitä suoraan kysyä.
Harmi tuo sinun tilanteesi. Voisiko miehesi jossain vaiheessa tiedustella hienovaraisesti asiaa? Tai siinä on kyllä vaarana että vanehmat keksivät jonkin tekoselityksen...hankala tilanne.
Toivon että muut tätä palstaa lukevat vanhemmat eivät päätyisi valitsemaan pariskunnasta vain toista kummiksi, varsinkin jos on kyse kauan naimisissa olleista.
Kummius pitäisi olla iloinen asia ja jos siinä suoritetaan noin tiukkaa karsintaan niin minusta se vie ilon pois.
Mutta toivon että sinä voit iloita mudien kummilastesi kanssa ja jättää tuollaiset sukulaiset omaan arvoonsa!
Eikö miehesi voi sitten ottaa lasta hoitoon? Ja tuskin se kummivalinnassa on ollut päälimmäisenä ajatuksena, että kuka lasta hoitaa.
Vanhemmathan saattavat katsoa sinulla olevan jo liikaa vastuuta toisten kummilasten kanssa ja halunneet antaa siksi tämän tehtävän vain miehellesi. Tai itse olisin ainakin ajatellut asian näin. Tietenkin jos teillä on jo muuten huonot välit, ei kummivalintaa tarvitse varmaan ihmetellä.
...itse olen pyytänyt lapselleni kummiksi todella läheisiä ihmisiä. Ketään en kohteliaisuudesta siihen hommaan ole pyytänyt. Meillä on ollut tapana että yksi minun valitsemani kummi, yksi isän valitsema.
ainakaan minun tietääkseni ja mieheni on samojen lasten kummina kuin minäkin...
Me ainakin pyydämme kummeiksi ihan vaan hyvät ystävät- emme pariskuntia. Ei sillä etteikö noiden kummien puolisotkin olisi aivan ihania ihmisiä, mutta jos kaikkien neljän kummin puolisotkin ottaisimme kummeiksi, niin eikö se olisi jo hieman liioiteltua?? 8 kummia? Eikä siitä tarvitse kenenkään mieltään pahoittaa :) Ne neljä kummia on meidän vanhempien tärkeitä ystäviä, puolisot ovat sitten tulleet kuin kivoina kaupantekijäisinä ;)