...eli se palstalla viime viikolla kertoilemani w126 kolmilitraisine imudieseleineen on nyt testattu, matkaa kuskinpukilta tietä seuraillen kertyi satakunta kilometriä.
Ja vähän on ristisiitoksen makua kyllä ilmassa, kun mokomalla ajelee. Kylmästartti on jopa oikeinkin pahan tuntuista. Vanha viisipyttyinen ravistaa kylmänä ässäkoria jokseenkin miehekkäästi, kalke on kuin turnajaisissa.
Sitten liikkeelle, automaatti (kaikesta päätellen bensakoneisen) d-pykälään. Mitähittoa, eihän tää ryömi sitäkään vähää?! Kaasua, ja vielä, ja vielä...koneessa kolmisentuhatta kierrosta ja jo lähtee, ässämäisen arvokkaasti mutta kuitenkin. Vauhtia kolmekymppiä, petaali melko pohjasssa ja helvetinmoinen potku selkään, kun laatikko iskee isompaa -- HKL:n bussi jää nykäisyssä melkein kakkoseksi! Seuraavaan osaa jo varautua, kaasun nosto juuri ennen kuin pykälä vaihtuu, ja katso: eihän sitä huomaa mistään.
Sitten maantielle, missä ei saa olla kiire. Kaasun saa painaa jokseenkin surutta pohjiin, paitsi ennen vaihtokohtaa. SAtasen vauhtiin vehje kiihtyy siedettävästi, olisiko joku W124 200D aika lähellä samaa... bensa-ässän kuiskaavasta menosta ei ole kyllä jälkeä. Nakutus ei ole häiritsevä, mutta kuuluu kyllä. Vauhti kipuaa mittarin mukaan yllättävänkin kevyesti tuonne 110-120 km/h huitteille, yllättävää kyllä. Maantien nousuissa kaasua saa toki painaa ihan tosissaan. Muuten ko. yksilö oli hyvinkin terveen oloinen -- ei vetelyjä, ylimääräisiä ääniä tms. Öljynpaineita oli lämpimässäkin koneessa muuten - jopa D päällä- melkein kolme!
Mutta emmää kyllä... kaupunkiajossa oli alkuun tulla uskon puute, sillä ko. kombinaatio on todella hidas lähtemään paikaltaan. Liekö se vaan säätökysymys, mutta tuommoiset 3000 kierrosta puhdasta luistoa antava automaatti ei ole ihan mukava sekään.
Räpsin autosta muutamia kuviakin, kuten puhe oli. Niitä näkyy, kunhan W126 jos ja kun vielä sivujansa updeittaa.
Ja vähän on ristisiitoksen makua kyllä ilmassa, kun mokomalla ajelee. Kylmästartti on jopa oikeinkin pahan tuntuista. Vanha viisipyttyinen ravistaa kylmänä ässäkoria jokseenkin miehekkäästi, kalke on kuin turnajaisissa.
Sitten liikkeelle, automaatti (kaikesta päätellen bensakoneisen) d-pykälään. Mitähittoa, eihän tää ryömi sitäkään vähää?! Kaasua, ja vielä, ja vielä...koneessa kolmisentuhatta kierrosta ja jo lähtee, ässämäisen arvokkaasti mutta kuitenkin. Vauhtia kolmekymppiä, petaali melko pohjasssa ja helvetinmoinen potku selkään, kun laatikko iskee isompaa -- HKL:n bussi jää nykäisyssä melkein kakkoseksi! Seuraavaan osaa jo varautua, kaasun nosto juuri ennen kuin pykälä vaihtuu, ja katso: eihän sitä huomaa mistään.
Sitten maantielle, missä ei saa olla kiire. Kaasun saa painaa jokseenkin surutta pohjiin, paitsi ennen vaihtokohtaa. SAtasen vauhtiin vehje kiihtyy siedettävästi, olisiko joku W124 200D aika lähellä samaa... bensa-ässän kuiskaavasta menosta ei ole kyllä jälkeä. Nakutus ei ole häiritsevä, mutta kuuluu kyllä. Vauhti kipuaa mittarin mukaan yllättävänkin kevyesti tuonne 110-120 km/h huitteille, yllättävää kyllä. Maantien nousuissa kaasua saa toki painaa ihan tosissaan. Muuten ko. yksilö oli hyvinkin terveen oloinen -- ei vetelyjä, ylimääräisiä ääniä tms. Öljynpaineita oli lämpimässäkin koneessa muuten - jopa D päällä- melkein kolme!
Mutta emmää kyllä... kaupunkiajossa oli alkuun tulla uskon puute, sillä ko. kombinaatio on todella hidas lähtemään paikaltaan. Liekö se vaan säätökysymys, mutta tuommoiset 3000 kierrosta puhdasta luistoa antava automaatti ei ole ihan mukava sekään.
Räpsin autosta muutamia kuviakin, kuten puhe oli. Niitä näkyy, kunhan W126 jos ja kun vielä sivujansa updeittaa.
Vastaukset 7
Vanhimmat
... siihen koppaan laitettaisiin W123:n 200D, jollainen on pörssissä ollut kerran kaupan. Tomaatti tuntuu kyllä vievän kovastikin terää koneesta, tuossa olisi kyllä tomaatin lyhyt perä ja vaikka sitten bensakoneen manuaali paikallaan.
Ajattelin vaan, että W123 300D:n ja W126:n painoero ei ole aivan hirveän iso, ehkä 100-150 kg luokkaa. Pitäisi siis kulkea kohtuudella, kunhan välitykset ja loota ovat oikean sorttiset.
Tehon loppumisen tunne on kyllä aika toivoton, kun puikkoihin joutuu oudokseltaan kulkuisamman pelin jälkeen. Raain kontrasti osui kutisen talvea sitten kohdalle, kun siirryin Transun ratista 30 pakkasasteen kohmettaman 200D:n ohjaimiin. Hyvä kun saatiin 60 km/h mittariin. Toiveikkaasti luulin, että tässäkin pelissä voisi kaasua käyttää muutenkin kuin off/on-asennoissa.
Kyllähän se lämmittyään ja kunnon kengityksellä sitten kulki sen minkä pitääkin. Mutta suuri oli ero 240D:n kanssa, vaikka äkkiseltään ei uskoisi. Siis tappopakkasella.
Joo, tulee vääjäämättä mieleeni muutaman vuoden takainen kesä, kun reissasin joka päivä pääkaupunkiseudulle ja takaisin monen viikon ajan.
Ensin tuolla hieman piristetyllä 300 TE:llä ja sitten Fiat Uno 45:llä, Unossa kun ei ollut edes 1/4 mersun tehoista... Oli muuten orpo oli pienessä kopissa rekkojen seassa mersun jälkeen.
.
..vai mikä lienee. Mulla oli aikanaan korinvaihtona tehty 300D/380SE. Aivan sika makee peli, ei jyrissy, kulki iloisesti, ei mitään noita painajaisia mitä luettelit. Jäi tosi hyvä maku siitä. Liekö sun ajamassa yksilössä joku V8:n aavikkoperä ? Sinne se voima katoaa...omastani en osaa sanoa mistä osista se oli kasattu, kanta-auto oli kuitenkin ambulanssi...Liekö siinäkin jotain taikaa, koneessa vähän enempi potkua ja ehkä ambun perä alla.
eli tuontiautohan tuo on, ja arvatenkin koneenvaihto on tehty hiukan äkkiä. Konehuoneesta nimittäin huomaa siivotun boksia jos toistakin, lisäksi sisustassa on mm. unleaded fuel only-tarra mittaristossa jäljellä, joten auton taipaleen alkua bensakoneisena ei olla edes yritetty peitellä. Mitään ekstraherkkuja autossa ei ole, ts. ilmastointia, nahkapenkkejä tms. Näin ollen kyseessä ei varmaankaan ole mikään 560-kori vaan joku "hinnat alkaen"-malli?! Vaikka mistä noista tietää, mikä perä siellä mukana pyörii tuossakaan yksilössä. Pitäisikin joskus oikein kutsuttaa itsensä auton omistajan luo jutustamaan.
Veikkaisin,että muuta vikaa ei ole,kuin laatikon venttiilikoneiston huolto ja puhdistus.
.