Mieheni sai skitsofreenikon paperit pari vuotta sitten, tosin diagnoosi ei kuulemma ollut ihan tyypillinen. Oli masentunut ym. Skitsofreenisiä oireita olivat aistiharhat. Kuuli ääniä ja kuulee väliin väsyneenä vieläkin.
Terapeutti ihmettelee, että tämmöistä tapausta ei hänellä ole 20 vuotisen uransa aikana vielä ollut. Eli mieheni on säilyttänyt aika hyvin toimintakykynsä, pystyy hieman työntekoon, harrastuksiinsa, lukemiseen, on lasten kanssa ym. Mutta ei siis täysin, väsyy ja välillä ns huonoja päiviä.
Hänellä on lääkitys koko ajan, nimiä en muista. Sairaus alkoi aika rajuna, oli itsetuhoajatuksia ym ja hän olikin 2 kk pakkohoidossa. Sen jälkeen on käynyt yhden lyhyen, 2 vko:n hoitojakson sairaalassa. Lääkkeitä on vaihdeltu aika lailla ja uusia kokeiltu, nyt tämä "cocktai" tuntuu ainakin jotenkin toimivan.
Mutta te saman läpikäyneet ja läheiset? Pystyykö toipumaan täysin, onko edes mahdollista? Hänellä oma yritys ja alkaisi olla ajankohtaista miettiä tulevaisuutta. Jos toiveita on, pystymme sen yrityksen jotenkin pyörittämään, mutta jos ei, niin sitten siitä pitäisi äkkiä päästä eroon. Tällä hetkellä määräaikainen eläke.
Terapeutti ihmettelee, että tämmöistä tapausta ei hänellä ole 20 vuotisen uransa aikana vielä ollut. Eli mieheni on säilyttänyt aika hyvin toimintakykynsä, pystyy hieman työntekoon, harrastuksiinsa, lukemiseen, on lasten kanssa ym. Mutta ei siis täysin, väsyy ja välillä ns huonoja päiviä.
Hänellä on lääkitys koko ajan, nimiä en muista. Sairaus alkoi aika rajuna, oli itsetuhoajatuksia ym ja hän olikin 2 kk pakkohoidossa. Sen jälkeen on käynyt yhden lyhyen, 2 vko:n hoitojakson sairaalassa. Lääkkeitä on vaihdeltu aika lailla ja uusia kokeiltu, nyt tämä "cocktai" tuntuu ainakin jotenkin toimivan.
Mutta te saman läpikäyneet ja läheiset? Pystyykö toipumaan täysin, onko edes mahdollista? Hänellä oma yritys ja alkaisi olla ajankohtaista miettiä tulevaisuutta. Jos toiveita on, pystymme sen yrityksen jotenkin pyörittämään, mutta jos ei, niin sitten siitä pitäisi äkkiä päästä eroon. Tällä hetkellä määräaikainen eläke.
Vastaukset 6
Vanhimmat
skitsofreenikon parantuneen.Lääkittyinä kyllä voivat tulla aika hyvinkin toimeen.Kysykää lääkäriltä tarkemmin
Skitsofreenia pystytään parantamaan ihan lääkkeettömäksi saakka mutta se vaatii sairauden nopeaa diagnosointia ja hoitoon pääsyä että ei kerkea alkaa epäilemään mielenterveys puolen luotettavuutta.
Ite luokittelisin skitsofreenian epäonnistuneeksi elämän muutokseksi elikkä esimerkiksi muutat vieraalle paikkakunnalle ja sit kun käy naps! niin pitäisi palata takaisin siihen normaali arkeen joka on jo valmiiksi alitajunnan rutiineissa, eikä lähtä etsimään mitään uutta ratkaisua.
Diagnooseja kirjoittavat ihmiset, ja ihminen on erehtyväinen. Yksi skitsofreniadiagnoosin asettamista vastaan puhuva seikkahan on juuri voimakkaat masennusoireet ns. sairausjaksolla, jonka perusteella dg asetetaan. Varsin usein myös unohdetaan tyystin, että pelkkä runsas valvominen aiheuttaa ihmiselle psykoosin, joka voidaan liukuhihnamaisessa hoidossa tulkita skitsofrenian oireeksi. Skitsofrenian sanotaan olevan parantumaton, mutta kysymys on kuitenkin vallitsevasta hoitokulttuurista, joka asian määrittelee. Perinteinen hoito on ollut pakkohoitoa laitoksessa epäinhimillisissä olosuhteissa, jolloin mieli ei ole koskaan pystynyt turvallisesti eheytymään normaaliolosuhteisiin, koska elinolosuhteet eivät ole olleet lähelläkään normaalia. Lisäksi on muistettava, että mikäli lääkärinkirja sanoo, ettei skitsofrenia parane, niin potilas määritellään sairaaksi pelkästään siksi, että hänelle on joskus tällainen diagnoosi annettu. Erittäin paljon vaikuttavat myös henkilön toipumisvaiheen henkiset ympäristöolosuhteet, jotka voivat edesauttaa ja estää paranemisen. Mikäli henkilöön suhtaudutaan vieroksuen ja karttaen, niin pahimmassa tapauksessa henkilö ei koskaan toivu, sillä ympäristö tuottaa tuolloin sietämättömiä paineita, jotka romahduttavat mielen uudelleen, ja näin on saatu aikaan ennuste, joka toteutti itsensä.
Nykyään vannotaan elinikäisen neuroleptilääkityksen nimeen, eikä juuri mitään muuta hoitoa annetakkaan. Neuroleptien sivuvaikutukset ovat kuitenkin niin järisyttävää tasoa, että ne muodostavat mielestäni suurimman esteen pysyvälle toipumiselle, lista on pitkä kuin nälkävuosi. Eräs sairaanhoitajatuttavani totesikin osuvasti, että vuosia vanhakantaisia neuroleptejä käyttäneet ihmiset elävät kuin heillä olisi appelsiinin kokoinen reikä aivoissaan. Uudempien lääkkeiden väitetään usein olevan turvallisia käyttäjälleen, mutta lääkeyritysten teettämissä tutkimuksissa pitkäaikaiskäytön aika on vain yksi vuosi! Ja toki nykyään käytetään vielä vanhakantaisia neuroleptejä, esim perazinia, koska se tulee yhteiskunnalle halvemmaksi (ja aiheuttaa vähintään 50 prosentille potilaista tardiivin dyskinesian, pakkoliikeoireyhtymän, joka pahimmillaan ajaa ihmisen itsemurhaan).
mun läheinen sairastui skitsofreniaan ja ennuste oli, että kolmasosa jää aika huonoksi, kolmasosa pystyy jonkilaiseen toiminta-asteeseen ja kolmasosa paranee täysin. ap:n mies ilmeisesti sairastunut aikuisiässä, joten ennuste on parempi kuin nuorempana sairastuneilla. yleisimin skitsfrenia puhkeaa nuorilla.
Kyseiset tilastot tarkoittavat lääkittyjä ihmisiä, siis kolmasosa paranee täysin, lääkkeillä, mutta miten voidaan sanoa henkilön olevan täysin parantunut, mikäli hän käyttää jatkuvasti lääkkeitä?
monet täysin työkykyisiksi luokitellut ihmiset; verenpainelääkkeitä, astmalääkkeitä, migreeniin... vaikka mihin. ei kai mielenterveyslääkkeet eroa verenpainelääkityksestä mitenkään. molemmat saavat aikaan sellaisen voinnin, että pystyy normaaliin elämään.
vai kehottaisitko jättämään sydäntautista lääkkeensä pois? koska ei ole normaalia syödä niitä.