Siis noni en tie onko täst taas mtn. hyötyy ku kirjotan tän nyt mut saanpahan purkaa vähä itteeni... elikkäs mä oon ollu jo noin kaks vuotta ihan lääpälläni yhteen jätkään....
se jätkä tietää siitä.....on tietänyt jo kauan... et tunteet on jo paljastettu mutta ku ei tuu sitä vastakaikua....äsh että mua v*tuttaa.....
yheksillaks kelpasin mutta en sitte tyttöystäväks... olin sille siis vaan joku "hoito"...tajuan sen.... mutta kun mä vaan tykkään siiitä niiiiiin TÖRKEEN paljon et en mä välitä.....et mitä mun pitäis "yrittää" tehää??
siis niin -yrittää- unohtaa se vai..äääää ku en pysty....
se jätkä tietää siitä.....on tietänyt jo kauan... et tunteet on jo paljastettu mutta ku ei tuu sitä vastakaikua....äsh että mua v*tuttaa.....
yheksillaks kelpasin mutta en sitte tyttöystäväks... olin sille siis vaan joku "hoito"...tajuan sen.... mutta kun mä vaan tykkään siiitä niiiiiin TÖRKEEN paljon et en mä välitä.....et mitä mun pitäis "yrittää" tehää??
siis niin -yrittää- unohtaa se vai..äääää ku en pysty....
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei siitä enää mitään voi tulla.
Vaikka sillä kundilla olis tunteita tai kiinnostusta sua kohtaan, niin sä et olis sille haaste.
Liian helpon iskeminen ei ole mikään saavutus. Ei ketään kundia sellainen kiinnosta. Milläs sitten kehuskelet kavereille ?
Uutta kehiin vaan. Tätä miestä et tule koskaan saamaan.
Voi ?@!*=€&**!?...siis sä et tie kuin pahalta toi tuntu ku mä luin ton viestin.. siis mä en pysty unohtaan sitä...nyyh.. ..tykkään siitä tyypistä ihan liikaa edes ajatellakseni unohtaakseni Sen... Aaargh.... suurinpiirtein kaikki tyypit ketkä tietää tästä on sanonu että:"unohda se tyyppi ei se oo sun arvonen ja plaa,plaa,plaa...." ja ottajia kyl mulle ois mut ei niin ei.....
miten mä voin tykätä siitä näin paljon....??!!
Siis ikävä kyllä on sanottava tuttu juttu. Olen sua kuitenkin tod. näk. nuorempi, 14. Mutta kun tulin yläasteelle, tapasin ihanan ysiluokkalaisen jätkän. Pyöri aina vaan mielessä, ja sit sain sen numeron. Tekstailin sille ja se tekstaili mulle. Ei kuitenkana tiennyt että kuka ihme mokkeri olen ja kyseli kaikkee. Sit kerroin sille, että Pete on mun isoveli. Ja tää jätkähän ties sen, olivathan kummatkin rippileirillä isosia. Se sitten "unohtui" kun häipyi yläasteelle amikseen. Mutta AINA kun näen tämän jätkän, halkean. En vain pysty unohtamana sitä!!! Se on uskomatonta, että vaikka kuinka yrittää unohtaa, se palaa mieleen. Mutta toisaalta:
Mitä enemmän yrittää unohtaa, sen paremmin se pyörii mielessä.
Tämän olen todennut näitten pian kahden vuoden aikana... :(
Koskaan en ole kuitenkaan kertonut jätkälle todellisista fiiliksistä, vaikka luulisi sen nyt jo tajuavan, kun tekstailen sille välillä (viimeksi uutena vuotena toivotin uudet vuodet)...