En varmaankaan ole ainoa yli kolmekymppinen, joka ihmettelee mihin loppuelämänsä käyttäisi. Minulla on takana tyypillinen kasvutarina, jossa ne elämän ensimmäiset 25-vuotta kuljettiin eteenpäin miettimättä sen kummemmin mihin mikäkin valinta minut vie. Eli peruskoulun jälkeen lukioon, sieltä armeijan kautta tekuun ja insinööriksi, sitten töihin tienaamaan rahaa.
Sitten kun on ollut jonkin aikaa töissä niin on alkoi ihmettelemään että mitäs nyt. Sen jälkeen kun rahaa tuli tienattua sen verran että pystyin jäämään pois ns. oravanpyörästä, niin nyt on entistä vaikeampi löytää vastausta siihen että mitäs nyt.
Toisaalta olisi halu tehdä maailmasta parempi paikka, mutta yhä uudelleen olen saanut huomata, kuinka kaikki omat hyvät tavoitteet tulkitaan lähes poikkeuksetta aivan päinvastaisella tavalla.
Sitten kun on ollut jonkin aikaa töissä niin on alkoi ihmettelemään että mitäs nyt. Sen jälkeen kun rahaa tuli tienattua sen verran että pystyin jäämään pois ns. oravanpyörästä, niin nyt on entistä vaikeampi löytää vastausta siihen että mitäs nyt.
Toisaalta olisi halu tehdä maailmasta parempi paikka, mutta yhä uudelleen olen saanut huomata, kuinka kaikki omat hyvät tavoitteet tulkitaan lähes poikkeuksetta aivan päinvastaisella tavalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
eteenpäin.olen 40v nainen enkä suostu jämähtämään paikoilleen jos siltä tuntuu niin pakkaan kamani, muksuni,mieheni, autoon ja sitten mennään.aina on saatu asiat järjestymään työt.koulut,asunnot. koskaan ei ole perhe siitä valittanut vaan lähinnä odottavat uuden paikan tuomaa jännitystä.tämä yksi elo on kyllä aivan liian lyhyt totettamattomille haaveille, mutta aina kannattaa yrittää.joka muutoksen jälkeen on olo kuin uudestaan syntyneellä.kyllä sekin aika koittaa kun en enään jaksa tai halua liikkua joten vielä kuljetaan kun kyetään.nim:elämäänsä tyytyväinen rahattomana mutta rohkeana