Olla älykäs ja hyvä voi koitua kohtalokkaaksi nyky-yhteiskunnassa.
Aineellinen omaisuus ei merkitse mitään henkisten ominaisuuksien rinnalla.
Ulkonäöllä ei ole merkitystä - merkityksellistä on ajatusten yhdensuuntaisuus.
- Saa kommentoida -
Aineellinen omaisuus ei merkitse mitään henkisten ominaisuuksien rinnalla.
Ulkonäöllä ei ole merkitystä - merkityksellistä on ajatusten yhdensuuntaisuus.
- Saa kommentoida -
Vastaukset 10
Vanhimmat
Katselin syksyllä Smash-Asem-mielenosoitusta poliisin saartorenkaan sisäpuolelta. Luulen, että suurin osa paikalla olleista naisista (ja varmaan miehistäkin) olisi allekirjoittanut väittämäsi.
Teoriassa minäkin hyväksyn väittämäsi, mutta niiden toteutumiseen uskojan täytyy olla hullu, tyhmä tai molempia.
yhdytkö ajatukseeni ajatusten aineellisuudesta?
Sorppa, mutta nyt putosin kärryiltä. Mitä tarkoitat ajatusten aineellisuudella?
sitä, että ihminen on omien ajatustensa summa. Ihmisen olemuksesta heijastuvat hänen ajatuksensa.
Ja uskotko, että jokainen ihminen on pohjimmiltaan hyvä?
Olen aina ajatellut, että ihminen on oman historiansa summa, mutta mikseipä sitten ajatustensakin.
Kyllä minä uskon ihmisten hyvyyteen. Jotkut tosin osaavat peittää sen niin hyvin, että se on kadoksissa heiltä itseltäänkin. Kanssaihmisistä puhumattakaan.
rupean kohta uskomaan sinuun.. :)
Miksi ympäristö niin helposti tuomitsee ihmisen, joka on ollut vankilassa tai mielisairaalassa, kun tosiasia on se, että "ihminen on historiansa summa". Tästä seuraa se, että jokaisessa ihmisessä on tavallaan pahuutta (jokaisen ihmisen suvussa on moniakin henkilöitä, jotka ovat joskus olleet yhteiskunnan hylkimiä) - oma pahuus kielletään tuomitsemalla henkisesti sairas ihminen. Parempi vaihtoehto mielestäni olisi pyrkiä etsimään sitä hyvyyttä kaikista ihmisistä, vaikka se tarkoittaisikin neulan etsimistä heinäsuovasta.
Puhut samassa yhteydessä sekä suvusta, että henkilökohtaisesta historiasta. Suku viittaisi geeneihin ja se, että jokaisessa olisi tavallaan pahuutta, perisyntiin tms... Tähän en henkilökohtaisesti usko. Uskon vain ihmisten inhimilliseen heikkouteen ja typeryyteen.
Asiaa voisi lähestyä monelle tutun esimerkin kautta. Jammu Siltavuori on pedofiili ja murhaaja. Onko hänessäkin jotain hyvää? On varmasti. Pitääkö häntä edelleen pitää vangittuna, vaikka hän on jo sovittanut tuomiotaa reilusti yli keskiverto elinkautisen verran?
Jos hän on mielisairas, niin onko se pahuutta? Onko hän olla hyvä ihminen, vaikka hän on tehnyt pahoja tekoja? Onko hän paha ihminen, jos ei ymmärrä tehneensä mitään väärää ja saattaisi uusia tekonsa vapautuessaan?
Onko oikeutettua kohdella tällaista ihmistä historiansa summana? Vai pitäisikö häntä kohdella kuin ketä tahansa, koska kaikki me olemme pohjimmiltamme hyviä ihmisiä?
Onko tällaisen ihmisen tai hänen tekojensa tuomitseminen oman pahan kieltämistä? Onko aina tarpeen etsiä neulaa heinäsuovasta?
tarkoitan nimenomaan sukupolvien ketjua. Puhtaalta pöydältä ei kukaan lähde liikkeelle, vaan ihmisessä on mielestäni jo valmiina ominaisuuksia, jotka olosuhteiden ja ympäristön vaikutuksesta muokkaantuvat johonkin suuntaan.
Minä en pyri puolustelemaan kenenkään pahoja tekoja. Sanotaan, että historia toistaa itseään - voisiko olla, että pedofiili on itsekin voinut olla pedofiilin uhri - tai henkisesti muuten pahoinpidelty; sekin on mahdollista.
Jos ihmiset välittäisivät toisistaan tarpeeksi ajoissa, voitaisiin ehkä monilta tragedioilta välttyä. Ihmettelen sitä, kun kuulen ammatti-ihmisten puhuvan jostain lapsesta, että he ovat vuosia seuranneet tämän elämää ja olleet tietoisia, ettei mitään hyvää tule seuraamaan. Siitä huolimatta eivät ole tehneet mitään lapsen hyväksi... tätä ihmettelen.
Päteekö väitteesi mielestäsi elämän kaikilla osa-alueilla?
kyllä.