Joosuan kehotuksesta avasin uuden keskustelun tästä aiheesta "omakohtainen usko"...
Olen keskustellut eri kristillisiin kirkkokuntiin kuuluvien kristittyjen kanssa. Olen huomannut, että ne, jotka ovat sisäistäneet Raamattua eikä vain ulkoa opetelleet jakeita, ovat "henkilökohtaisessa/ omakohtaisessa uskossa". Tällaisten ihmisten elämässä on nähtävissä hengen hedelmät, voimakas Kristuskeskeisyys.
Jokaisen kirkkokunnan sisällä on paljon uskovia, jotka menevät oppien ja opettajien mukana. Heille on tärkeää saada sellaista opetusta, miten he itse uskovat TAI he soveltavat omat ajatukset/arvonsa opetuksen mukaiseksi. Heille omakohtainen usko tarkoittaa sitä, että omaksutaan opetus/saarnat. (Hyvä, jos opettaja on "puhdasoppinen" eikä mikään hengellinen puoskari, huono asia, jos opettaja nauttii korkeaa arvostusta ilman sen suurempia näyttöjä siitä, että hän opettaa Raamattua ja Jeesusta...)
Valitettavasti ihmiset omaksuvat puhetta jopa niin hyvin, ettei omaa ajattelua seurakunnan sisällä sallita. Tästä voisi esimerkkinä sanoa radion: joskus se on ollut syntiä, nyt ei. Jos joku uskaltautui kritisoimaan tai kyseenalaistamaan tuota oppia 20 v. sitten, häntä ei kuunneltu. Nyt jos joku kritisoisi tuollaisia oppiuudistuksia ja hän argumentoisi jollain vanhoilla synteinä pidetyillä asioilla (kuten radio), hänelle naurettaisiin. "Älä vanhoja kaivele, olemme uudistuneet". Vanhoille asioille on hyvä hymähdellä, mutta aivan todella on niitä ihmisiä, jotka kysyvät joka pieneen asiaan neuvoa papilta ja joiden elämään "uskonauktoriteettien" inhimilliset mielipiteet ovat vaikuttaneet. Aiemmin ehkä monikin ihminen on vienyt televisionsa "roviolle" papin kehotuksesta. Nyt tanssi on "rikos" uskovalle- onko enää 10 vuoden päästä? Mikä nyt on jotenkin väärää, onko se sitä 15 v. päästä?? Uudistusmielinen ihminen voidaan jopa erottaa seurakunnasta, koska ei suostu elämään yleisten normien mukaan vaan ensisijaisesti pyrkii ajattelemaan itse? Mitä, jos jollakin lestadiolaisella on televisio ja radio eikä lapsilukukaan päätä huimaa? Elääkö hän synnissä Raamatun mukaan vai yhteisön arvojen mukaan? Tuosta lestadiolaisasenteesta kielii sekin, että mm. vl-palstalla puhutaan "me ja eriuskoiset" tai "me ja vääräuskoiset" nimityksellä. Luulin aluksi tarkoitettavan "vääräuskoisilla" tai "eri uskoisille" muiden uskontosuuntien edustajia, mutta ei! Minä ja muutamat eri kirkkokuntaan kuuluvat ystäväni olemme lestadiolaisten mielestä vääräuskoisia tai harhaoppisia, koska emme ole lestadiolainen. (Olemme ehkä jopa matkalla kadotukseen tai vähintäänkin huonommille taivaspaikoille... heh) Eli puhe ei olekaan enää kristityt ja muiden uskontojen edustajat vaan on lestadiolaiset ja muut kristityt!
Eli on meidän oppi ja muiden oppi, ei ole enää Raamatun oppi ja ei-Raamatun oppi. Lestadius on ollut oman aikansa lapsi, joka on opettanut, kuten on asiat omalla kohdalla ja joidenkin muiden ihmisten kohdalla hyväksi havainnut (ehkä Pyhän Hengen kirkastamana). Voiko nykykristitty lukea postilloja kuten Raamattua? Mitä on inhimillisyys, opit ja teoriat verrattuna omakohtaiseen uskoon?
Olen harrastanut karaokelaulua muutaman vuoden. Jumala on laskenut sydämelleni sen, että voin nykyään harrastuksen kautta lähestyä ei-uskovia ihmisiä ja kertoa Jeesuksesta. Yksi uskova ystäväni sanoi suoraan, että en voi mennä sellaisiin paikkoihin, koska joku toinen uskova voi nähdä. Sanoin ystävälleni, että tuollaisessa tilanteessa toisen uskovan olisi tultava kysymään, mitä teen ja miksi teen - onko pahuus hänen oman päänsä kehitelmää vai olenko luisumassa pois uskosta. En voi vastata toisen ihmisen ajatuksista. En voi myöskään varoa jokaista askeltani, koska joku mahdollisesti voi kuvitella joskus jotain nähtyään minut väärien ihmisten seurassa! (Vetoaisin Raamattuun: totuus ei pelkää olla esillä eikä piiloudu. Jos siis todella tekisin syntiä, en haluaisi kenenkään siitä tietävän.)
Psykologian termi heikko tai vahva "mielenkehys" kuvaa tällaista omakohtaista uskoa mielestäni hyvin. Tuo tarkoittaa sitä, että ihmisellä, jolla on vahva mielenkehys, on kyky kuunnella opetusta ja puheita kriittisesti, toimia itsenäisesti, tehdä omat päätöksensä toisista uskovista riippumatta. (Eli jos joku alkoholiongelmaton juo lasin viiniä, toinen ei ratkea ryyppäämään.) Heikko mielenkehys taas on toisissa riippumista, uskon elämistä toisten ihmisten tunteiden ja tekojen kautta, sokeutta nähdä itsensä erillisenä muista ihmisistä ja auktoriteettiuskoa. Toki mielenkehykseen kuuluu muitakin asioita, mutta mainitsemani seikat ovat seurakuntapiireissä näkyvillä.
Onko omakohtainen usko sama kuin seurakunnan normit? Jos minulla ei ole ongelmaa alkoholin kanssa, voin käydä puhumassa Jeesuksesta baareissa. Toisille ei tuollainen työ/julistusmuoto/harrastus suju. Minulla itselläni on omat heikkouteni, mutta en voi alkaa tuomitsemaan toisen uskonihmisen harrastusta tai ajattelutapaa sen takia, että itsellä on henkilökohtainen vaikeus sen käsittelemiseen mutta tuo toinen ihminen ei tee syntiä asiansa kanssa. Tiedän yleisen seurakuntien linjan (niin helluntai, lest. kuin monet pienet srk:t) monissa asioissa, koska niissä pidetään aina heikoimman puolta. Raamatussa sanotaan, ettei tule saattaa sitä heikkoa ihmistä lankeamaan. Yleinen opetus tuleekin siis olla varovaisesti asioihin suhtautuvaa eli ei kaikkia kehoteta toimimaan kuten vahvan mielenkehyksen omaava ihminen voi toimia. Mutta tuo ei salli myöskään hylkiä jotain "vahvaa" ihmistä sen takia, että hän elää uskoaan todeksi ja voi harrastaa sellaisia asioita, mitä toinen ei voi. Itse en välttämättä huuda ääneen ja julista seurakunnassa monistakaan asioista, koska tiedän, että on heikompia ja olen vastuullinen Jumalalle myös sanoistani. En voi toisaalta peittää sitä, millainen olen ja mitä haluan tehdä. Minulla ei ole siitä Jumalan edessä mitään ongelmaa.
Seurakunnan tehtävä on ensisijaisesti kertoa Raamatun asioista, julistaa, toissijainen tehtävä on ihmisten moraaliopetus. Jokainen seurakuntahan on rakentunut jonkin opin ympärille, niin luterilaisuus, helluntailaisuus kuin körttiläisyys ja muut kirkkokunnat. Provosoiden sanottuna lestadiolaisuudessa ja luterilaisuudessa "perustus" on laskettu kuolleiden ihmisten oppirakennelmien varaan. Mikä on jo aiemmin ollut Raamatusta, se kestää, mikä ei ole, se näyttää naurettavalta. (Itse käytän mieluummin itsestäni nimitystä uskova/kristitty kuin luterilainen. Lutherin katekismuksen kautta ei minun sieluni pelastu tai ole pelastumatta... heh) Herjaanko auktoriteetteja? Ehkä asian voi noin nähdä, mutta ainakin tässä on iso annos itseironiaa mukana... Tuohonhan perustuu se, että jos lestadiolainen liittyy vaikka helluntaiseurakuntaan, koko suku saattaa kääntää hänelle selän. Onko tuohon mitään muuta selistystä? Kysytäänkö seurakunnasta eroavalta, miksi hän eroaa? Eroaako hän siksi, että joku opettaja ei opeta Raamatun mukaisesti ja normit, syntilistat ja postillat ovat liian tärkeitä VAI eroaako, koska ei usko Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana? Kärjistettynä voisi sanoa, että joku voi vaihtaa seurakuntaa vaan siitä syystä, ettei satu pitämään kuolleen miehen opetuksista vaan haluaa elävän uskon...
Omakohtainen usko on mielestäni sitä, että itse omatoimisesti tutkii Raamattua, rukoilee ja elää uskoaan todeksi arjessa. Seurakunta on hengellinen "tankkauspaikka" missä päivitetään asioita ja saadaan virkistystä. Seurakunta voi olla myös joillekin paikka palvella esim. musiikin tai kahvituksen kautta. Usko kuitenkin (oman kokemukseni mukaan) pääasiassa rakentuu ja uudistuu hiljaisuudessa, kahden Jumalan kanssa.
Itse tiivistäisin omakohtaisen uskon olevan sitä, mikä usko olisi ilman muita ihmisiä. Se on sitä, minkä Jumala saa aikaan Pyhän Henkensä kautta. Jos ei olisi seurakuntataloa, minne menisin? Jäisikö siitä iso aukko sosiaalisiin suhteisiin VAI Jumalasuhteeseen? Muut (uskovat) ihmiset ovat sitä varten, että voi kasvaa uskossaan ja rakentua. Kuitenkin oma uskonelämä rakentuu rukouksen ja Raamatun lukemisen kautta. Eväitä omakohtaisen uskon löytymiseen ja rakentumiseen saa seurakunnasta, mutta kristityn pitäisi ohjautua sisältä eikä ulkoapäin. Seurakunnan pappi ei voi olla vahtimassa uskovan ihmisen valintoja arjessa. Minä en voi, eikä kukaan kristitty ei voi, elää toisen ihmisen pään sisällä...
Missä usko on? Se on ihmisen sisällä. Kuuluu joihinkin itäuskontoihin "löydä jumala sisältäsi" enkä itse usko sitä, mutta tuossa on ymmärretty se ydin, ettei voi juosta opettajien ja oppien perässä. Jumala tulee asumaan ihmiseen Pyhän Henkensä kautta, jos ihminen niin haluaa. Eikö usko ole ensisijaisesti sisäistä ja toissijaisesti ulkoista???
Olen keskustellut eri kristillisiin kirkkokuntiin kuuluvien kristittyjen kanssa. Olen huomannut, että ne, jotka ovat sisäistäneet Raamattua eikä vain ulkoa opetelleet jakeita, ovat "henkilökohtaisessa/ omakohtaisessa uskossa". Tällaisten ihmisten elämässä on nähtävissä hengen hedelmät, voimakas Kristuskeskeisyys.
Jokaisen kirkkokunnan sisällä on paljon uskovia, jotka menevät oppien ja opettajien mukana. Heille on tärkeää saada sellaista opetusta, miten he itse uskovat TAI he soveltavat omat ajatukset/arvonsa opetuksen mukaiseksi. Heille omakohtainen usko tarkoittaa sitä, että omaksutaan opetus/saarnat. (Hyvä, jos opettaja on "puhdasoppinen" eikä mikään hengellinen puoskari, huono asia, jos opettaja nauttii korkeaa arvostusta ilman sen suurempia näyttöjä siitä, että hän opettaa Raamattua ja Jeesusta...)
Valitettavasti ihmiset omaksuvat puhetta jopa niin hyvin, ettei omaa ajattelua seurakunnan sisällä sallita. Tästä voisi esimerkkinä sanoa radion: joskus se on ollut syntiä, nyt ei. Jos joku uskaltautui kritisoimaan tai kyseenalaistamaan tuota oppia 20 v. sitten, häntä ei kuunneltu. Nyt jos joku kritisoisi tuollaisia oppiuudistuksia ja hän argumentoisi jollain vanhoilla synteinä pidetyillä asioilla (kuten radio), hänelle naurettaisiin. "Älä vanhoja kaivele, olemme uudistuneet". Vanhoille asioille on hyvä hymähdellä, mutta aivan todella on niitä ihmisiä, jotka kysyvät joka pieneen asiaan neuvoa papilta ja joiden elämään "uskonauktoriteettien" inhimilliset mielipiteet ovat vaikuttaneet. Aiemmin ehkä monikin ihminen on vienyt televisionsa "roviolle" papin kehotuksesta. Nyt tanssi on "rikos" uskovalle- onko enää 10 vuoden päästä? Mikä nyt on jotenkin väärää, onko se sitä 15 v. päästä?? Uudistusmielinen ihminen voidaan jopa erottaa seurakunnasta, koska ei suostu elämään yleisten normien mukaan vaan ensisijaisesti pyrkii ajattelemaan itse? Mitä, jos jollakin lestadiolaisella on televisio ja radio eikä lapsilukukaan päätä huimaa? Elääkö hän synnissä Raamatun mukaan vai yhteisön arvojen mukaan? Tuosta lestadiolaisasenteesta kielii sekin, että mm. vl-palstalla puhutaan "me ja eriuskoiset" tai "me ja vääräuskoiset" nimityksellä. Luulin aluksi tarkoitettavan "vääräuskoisilla" tai "eri uskoisille" muiden uskontosuuntien edustajia, mutta ei! Minä ja muutamat eri kirkkokuntaan kuuluvat ystäväni olemme lestadiolaisten mielestä vääräuskoisia tai harhaoppisia, koska emme ole lestadiolainen. (Olemme ehkä jopa matkalla kadotukseen tai vähintäänkin huonommille taivaspaikoille... heh) Eli puhe ei olekaan enää kristityt ja muiden uskontojen edustajat vaan on lestadiolaiset ja muut kristityt!
Eli on meidän oppi ja muiden oppi, ei ole enää Raamatun oppi ja ei-Raamatun oppi. Lestadius on ollut oman aikansa lapsi, joka on opettanut, kuten on asiat omalla kohdalla ja joidenkin muiden ihmisten kohdalla hyväksi havainnut (ehkä Pyhän Hengen kirkastamana). Voiko nykykristitty lukea postilloja kuten Raamattua? Mitä on inhimillisyys, opit ja teoriat verrattuna omakohtaiseen uskoon?
Olen harrastanut karaokelaulua muutaman vuoden. Jumala on laskenut sydämelleni sen, että voin nykyään harrastuksen kautta lähestyä ei-uskovia ihmisiä ja kertoa Jeesuksesta. Yksi uskova ystäväni sanoi suoraan, että en voi mennä sellaisiin paikkoihin, koska joku toinen uskova voi nähdä. Sanoin ystävälleni, että tuollaisessa tilanteessa toisen uskovan olisi tultava kysymään, mitä teen ja miksi teen - onko pahuus hänen oman päänsä kehitelmää vai olenko luisumassa pois uskosta. En voi vastata toisen ihmisen ajatuksista. En voi myöskään varoa jokaista askeltani, koska joku mahdollisesti voi kuvitella joskus jotain nähtyään minut väärien ihmisten seurassa! (Vetoaisin Raamattuun: totuus ei pelkää olla esillä eikä piiloudu. Jos siis todella tekisin syntiä, en haluaisi kenenkään siitä tietävän.)
Psykologian termi heikko tai vahva "mielenkehys" kuvaa tällaista omakohtaista uskoa mielestäni hyvin. Tuo tarkoittaa sitä, että ihmisellä, jolla on vahva mielenkehys, on kyky kuunnella opetusta ja puheita kriittisesti, toimia itsenäisesti, tehdä omat päätöksensä toisista uskovista riippumatta. (Eli jos joku alkoholiongelmaton juo lasin viiniä, toinen ei ratkea ryyppäämään.) Heikko mielenkehys taas on toisissa riippumista, uskon elämistä toisten ihmisten tunteiden ja tekojen kautta, sokeutta nähdä itsensä erillisenä muista ihmisistä ja auktoriteettiuskoa. Toki mielenkehykseen kuuluu muitakin asioita, mutta mainitsemani seikat ovat seurakuntapiireissä näkyvillä.
Onko omakohtainen usko sama kuin seurakunnan normit? Jos minulla ei ole ongelmaa alkoholin kanssa, voin käydä puhumassa Jeesuksesta baareissa. Toisille ei tuollainen työ/julistusmuoto/harrastus suju. Minulla itselläni on omat heikkouteni, mutta en voi alkaa tuomitsemaan toisen uskonihmisen harrastusta tai ajattelutapaa sen takia, että itsellä on henkilökohtainen vaikeus sen käsittelemiseen mutta tuo toinen ihminen ei tee syntiä asiansa kanssa. Tiedän yleisen seurakuntien linjan (niin helluntai, lest. kuin monet pienet srk:t) monissa asioissa, koska niissä pidetään aina heikoimman puolta. Raamatussa sanotaan, ettei tule saattaa sitä heikkoa ihmistä lankeamaan. Yleinen opetus tuleekin siis olla varovaisesti asioihin suhtautuvaa eli ei kaikkia kehoteta toimimaan kuten vahvan mielenkehyksen omaava ihminen voi toimia. Mutta tuo ei salli myöskään hylkiä jotain "vahvaa" ihmistä sen takia, että hän elää uskoaan todeksi ja voi harrastaa sellaisia asioita, mitä toinen ei voi. Itse en välttämättä huuda ääneen ja julista seurakunnassa monistakaan asioista, koska tiedän, että on heikompia ja olen vastuullinen Jumalalle myös sanoistani. En voi toisaalta peittää sitä, millainen olen ja mitä haluan tehdä. Minulla ei ole siitä Jumalan edessä mitään ongelmaa.
Seurakunnan tehtävä on ensisijaisesti kertoa Raamatun asioista, julistaa, toissijainen tehtävä on ihmisten moraaliopetus. Jokainen seurakuntahan on rakentunut jonkin opin ympärille, niin luterilaisuus, helluntailaisuus kuin körttiläisyys ja muut kirkkokunnat. Provosoiden sanottuna lestadiolaisuudessa ja luterilaisuudessa "perustus" on laskettu kuolleiden ihmisten oppirakennelmien varaan. Mikä on jo aiemmin ollut Raamatusta, se kestää, mikä ei ole, se näyttää naurettavalta. (Itse käytän mieluummin itsestäni nimitystä uskova/kristitty kuin luterilainen. Lutherin katekismuksen kautta ei minun sieluni pelastu tai ole pelastumatta... heh) Herjaanko auktoriteetteja? Ehkä asian voi noin nähdä, mutta ainakin tässä on iso annos itseironiaa mukana... Tuohonhan perustuu se, että jos lestadiolainen liittyy vaikka helluntaiseurakuntaan, koko suku saattaa kääntää hänelle selän. Onko tuohon mitään muuta selistystä? Kysytäänkö seurakunnasta eroavalta, miksi hän eroaa? Eroaako hän siksi, että joku opettaja ei opeta Raamatun mukaisesti ja normit, syntilistat ja postillat ovat liian tärkeitä VAI eroaako, koska ei usko Jeesukseen Kristukseen syntiensä sovittajana? Kärjistettynä voisi sanoa, että joku voi vaihtaa seurakuntaa vaan siitä syystä, ettei satu pitämään kuolleen miehen opetuksista vaan haluaa elävän uskon...
Omakohtainen usko on mielestäni sitä, että itse omatoimisesti tutkii Raamattua, rukoilee ja elää uskoaan todeksi arjessa. Seurakunta on hengellinen "tankkauspaikka" missä päivitetään asioita ja saadaan virkistystä. Seurakunta voi olla myös joillekin paikka palvella esim. musiikin tai kahvituksen kautta. Usko kuitenkin (oman kokemukseni mukaan) pääasiassa rakentuu ja uudistuu hiljaisuudessa, kahden Jumalan kanssa.
Itse tiivistäisin omakohtaisen uskon olevan sitä, mikä usko olisi ilman muita ihmisiä. Se on sitä, minkä Jumala saa aikaan Pyhän Henkensä kautta. Jos ei olisi seurakuntataloa, minne menisin? Jäisikö siitä iso aukko sosiaalisiin suhteisiin VAI Jumalasuhteeseen? Muut (uskovat) ihmiset ovat sitä varten, että voi kasvaa uskossaan ja rakentua. Kuitenkin oma uskonelämä rakentuu rukouksen ja Raamatun lukemisen kautta. Eväitä omakohtaisen uskon löytymiseen ja rakentumiseen saa seurakunnasta, mutta kristityn pitäisi ohjautua sisältä eikä ulkoapäin. Seurakunnan pappi ei voi olla vahtimassa uskovan ihmisen valintoja arjessa. Minä en voi, eikä kukaan kristitty ei voi, elää toisen ihmisen pään sisällä...
Missä usko on? Se on ihmisen sisällä. Kuuluu joihinkin itäuskontoihin "löydä jumala sisältäsi" enkä itse usko sitä, mutta tuossa on ymmärretty se ydin, ettei voi juosta opettajien ja oppien perässä. Jumala tulee asumaan ihmiseen Pyhän Henkensä kautta, jos ihminen niin haluaa. Eikö usko ole ensisijaisesti sisäistä ja toissijaisesti ulkoista???
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ensimmäisen kappaleen olisit kyllä voinut jättää pois jo senkin vuoksi, ettei mahdollisesti Joosuan kirjoituksia lukeneille syntyisi heti väärää mielikuvaa avauksestasi. Enkä avaustasi kyllä vaatinut vaan toivoin. ;-)
Muille lukijoille kerrottakoon, että kyselin pari päivää sitten palstalla samasta asiasta ja sainkin muutamia hyviäkin vastauksia. Nyt avauksena oleva Lissun vastaus tuli ketjuun eilen. Tämä oli mielestäni tyhjentävä vastaus kysymykseen, mitä on omakohtainen usko.
Itselläni ei ole tähän mitään lisättävää eikä pois otettavaa.
Janoat monessa kohtaa Raamattua tulkintojen ja erilaisten näkemysten tueksi.
Mikä tässä oli perusteltu Raamatulla? Tai mitä siinä oli sellaista mikä on Raamatussa kerrottu todeksi?
Älä nyt lankea siihen samaan mihin me vl:t että alat olemaan samaa mieltä Lissun kanssa. Sinunhan pitää itse koetella onko asia näin kuin Lissu kertoo.
Ja jos ei Raamatussa kerrota että kapakoissakin saa saarnata niin se ei ole oikein.
Siellä sanotaan monessa kohtaa, että ei ole hyvä olla siellä missä pakanat ja publikaanit ovat "älä seiso syntisten tiellä yms."
Tämä voi olla aika rumaa tekstiä, mutta kun Raamatussa ei ole kerrottu mielestäsi niitäkään asioita mitä vl:t pitävät tärkeinä niin ja mitä syntinä niin kuinka voit yhtyä tällaiseen kirjoitukseen missä suoraan sanotaan ettei tee heikkoakaan olla siellä missä pilkkaajat istuvat?
Jotain rotia Juuso!
Mitähän tuohon nyt kommentoisi...?
Sen verran, että itse en ota raamattua niin kirjaimellisesti, että etsisin sieltä suoria vastauksia mihinkään tämänpäivän ongelmiin.
Lissun kirjoitukseen voin kyllä yhtyä, koska se vastasi minun ajatusmaailmaani. Ehkä siksi vastasi, etten ole vl. Ehkä sinun ajatusmaailmaasi se ei vastannut, koska olet vl.
Mikään asia ei ole niin mustavalkoinen kuin miksi vl-saarnaajat kaiken pyrkivät maalaamaan.
Myös omakohtainen usko on asia, jonka pitäisi jokaisella muodostua oman käsityksen ja ymmärryksen kautta eikä ulkoa annettuna valmiina pakettina ehdolla ota tai jätä. Vl-yhteisössä ei anneta tilaa aidon omakohtaisen uskonkäsityksen muodostamiselle. Näin valitettavasti on.
Pyydän, että lukisit avauksen useaan kertaan ja kommentoisit sitä etkä minun juttujani tässä ketjussa. ;-)
Mun pääpointti ei ollut se, mitä saa tai ei saa tehdä, vaan omakohtainen usko ja sen sisäistäminen.
Meneekö "kunnon kristitty" baariin juttelemaan uskosta niille, jotka eivät vielä sitä tiedä? Ei tietenkään, "koska uskovat ovat parempia ihmisiä kuin muut". "Mitä muutkin ajattelevat ja siinähän voi vaatteetkin haisevat tupakalle!!" Uskovia ihmisiä ei erota uskovista kuin se, että he ovat ottaneet Jeesuksen armon vastaan! Jos ei olisi armoa ja Pyhää Henkeä, kaikki me istuisimme ympäripäissämme baarissa... Mutta kun joku uskova näkee asiat eri tavalla, niin se on tottakai istumista siellä, missä "pilkkaajat istuvat". (Lähetyskäskyn kohta "kaikki" koskee myös suomalaisia, vähäosaisia, alkoholisoituneita, narkomaaneja - ei vain jonkun uggaguggaheimon jäseniä Etelä-Amerikassa.)
Eikös fariseukset herjanneet Jeesusta siitä, että Hän istui syntisten luona aterioimassa??? Juuri tuollaista ulkokultaista ***! Ei kannata tietenkään mennä baariin kertomaan Jeesuksesta, ei toki, koska siellä voi kohdata aivan oikeita ihmisiä, joilla on aivan oikea tarve Jeesukselle eikä joillekin hemmetin syntilistoille tai postilloille!!!
Kannattaa rukoilla ja lukea Raamattua. Tuo mainitsemani asia oli vain yksi asia kokonaisuudessa, ei uskonsisällön ydin. Jos, hyvä kirjoittaja, et voi tätä ymmärtää, en voi siinä sinua auttaa. Kannattaa joskus aivan oikeasti mennä sinne, missä ei ole yhtään kristittyä koettelemaan uskoaan. Onko sinun uskosi sitä, mikä kaatuu, jos ympärillä ei ole yhtään toista kristittyä? Onko omalla maineellasi mitään väliä, jos joku ei-uskova kuulee kristuksesta??? Kannattaa hävetä ja kovaa tuollaista puhetta.
Ymmärrän. Eli sinä olet jopa omasta mielestäsi hyvä kristitty.
Melkoista kerskaa. Urotekoja ja kaikkea. Olet uhmannut oikein kaikkia käsityksiä uskovista ja tehnyt valtavan loikan mennessäsi baariin laulamaan karaokea.
"Älkäät sovittako itseänne tämän maailman menon mukaan."
Mitäs sitten, kun siellä kulmakuppilassa kerrot Jeesuksesta ja joku äijä pienessä sievässä sanoo että kuule minä uskon Jeesukseen että älä selitä.
Mutta elän tavallani ja juovun siitä viinistä mistä paha meno tulee, mutta uskon Jeesukseen.
Mitä sinä silloin teet? Laulat toisen biisinkö?
>>Uskovia ihmisiä ei erota uskovista kuin se, että he ovat ottaneet Jeesuksen armon vastaan!>>
Mitä tämä tarkoittaa?
>>Onko omalla maineellasi mitään väliä, jos joku ei-uskova kuulee kristuksesta???>>
Puhut omasta maineesta. Sellaista ei kuule ole.
Ei siinä ole meidän autuutemme, että maailma meitä kiittäisi.
Eivät he teitä tunne, sillä eivät he Häntäkään tunteneet ja olisi ristiinnaulinneet. Hieman vapaa lainaus, mutta ajatus kai sinne päin.
Kuuletko sinä, kun täällä puhutaan ja puhutellaan sinua?
Vai meneekö sinun maineesi, jos vaikka sortuisit tähän halpaan joukkoon?
Ja toteamus siihen mikä seuraavaksi tulee.. Eli sinä olet jo uskossa niin miksi minä sinulle puhun. Niinhän? Samaa voin kysyä sinulta.
Kasvoin vl-kodissa 50-ja 60-luvuilla. Silloin meille selitettiin kielto "älä istu siellä missä pilkkaajat istuvat" niin, että uskovainen voi mennä aivan minne tahansa, jos menee Jeesusta tunnustaen. Mutta ihminen on heikko, ja salaa helposti tietyissä ympäristöissä uskonsa. Siksi on parempi välttää sellaisia paikkoja. Jos joku menee kuitenkin Jeesuksesta puhumaan, saa mennä vaikka pahimpaan paheitten pesään.
Onko tämäkin opetus niistä ajoista muuttunut?
Vastineeni sinulle, mukaillen tekstiäsi:
"Ymmärrän. Eli sinä olet jopa omasta mielestäsi hyvä kristitty.
Melkoista kerskaa. Urotekoja ja kaikkea. Olet uhmannut oikein kaikkia käsityksiä uskovista ja tehnyt valtavan loikan mennessäsi baariin laulamaan karaokea.
"Älkäät sovittako itseänne tämän maailman menon mukaan.""
- En pitä itseäni "hyvänä" kristittynä. Olen vajaavainen kuten kaikki muutkin kristityt, sanon väärin, toimin väärin ja rikon Jumalaa vastaan monilla tavoin. Tahdon kerskata Kristuksesta ja siitä, että Hän haluaa olla minua lähellä ja toimia kauttani. Itsessäni ei ole mitään superhyvää, esimerkillistä tai yliluonnollista.
Onko sinun kuvasi kristityistä oikea? Perustuuko kuvasi vain lestadiolaispiireihin, missä kaikki elävät saman kaavan mukaan? Jos ei halua elää noissa normeissa, jotka ihminen (Laestadius) on antanut, onko tämä väärässä, jos ei sydämessään riko Raamatun sanaa vastaan. Koska kuitenkin rikon Jumalaa vastaan, yritänpä kuinka paljon olla rikkomatta, pyydän sitä Jumalalta anteeksi.
"Mitäs sitten, kun siellä kulmakuppilassa kerrot Jeesuksesta ja joku äijä pienessä sievässä sanoo että kuule minä uskon Jeesukseen että älä selitä.
Mutta elän tavallani ja juovun siitä viinistä mistä paha meno tulee, mutta uskon Jeesukseen.
Mitä sinä silloin teet? Laulat toisen biisinkö?"
- Jos halusi on herjata, niin herjaa vaan. Tottakai rukoilen johdatusta ja apua noihin keskusteluihin; joskus syntyy oikein hyviä ja syvällisiä keskusteluja, toisinaan taas pienempiä. Pääasia, etten minä tai kukaan muukaan uskova laita "kynttilää vakan alle". Meidän tehtävä ei ole saada ihmisiä uskoon, meidän tehtävä on julistaa Jeesuksesta. Olen sanonut yhdelle eräällekin ihmiselle suoraan, ettei alkoholilla pääse pitkälle, se vain lisää ongelmia ja vain Jeesus pelastaa. En voi nähdä, mitä se vähäpätöisinkin keskustelu, ystävällinen hymy, rohkaisu tai joku muu asia vaikuttaa sen ihmisen elämään - Jumala tietää nuo asiat paremmin.
Olen "velvollisuuteni" kristittynä täyttänyt, kun olen puhunut ja itsekseni vielä rukoillut tuollaisten ihmisten puolesta. En voi vaikuttaa uskoa, mutta rakkaaksi tullut kohta Raamatusta ei anna omille epäilyksille oikeutta.
Room. 10:
13 Sillä "jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu".
14 Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?
15 Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä? Niinkuin kirjoitettu on: "Kuinka suloiset ovat niiden jalat, jotka hyvää sanomaa julistavat!"
">>Uskovia ihmisiä ei erota uskovista kuin se, että he ovat ottaneet Jeesuksen armon vastaan!>>
Mitä tämä tarkoittaa?"
- Tarkoittaa tasantarkkaan sitä, että me kaikki ihmiset olemme samanlaisia. Toiset elävät synnissä ja toiset haluavat Pyhän Hengen voimassa elää Jeesuksen jalanjäljissä. Mutta niin sinä kuin minäkin olemme aivan samanlaisia kuolemaan tuomittuja, jos meillä ei ole uskoa Jeesukseen. Olemme aivan samassa jamassa, tosin Jeesus voi muuttaa ihmisen elämän. Et ole sen parempi kuin lähikuppilan juoppo. Meidän tähtemme Jeesus on ristiinnaulittu...
">>Onko omalla maineellasi mitään väliä, jos joku ei-uskova kuulee kristuksesta???>>
Puhut omasta maineesta. Sellaista ei kuule ole.
Ei siinä ole meidän autuutemme, että maailma meitä kiittäisi.
Eivät he teitä tunne, sillä eivät he Häntäkään tunteneet ja olisi ristiinnaulinneet. Hieman vapaa lainaus, mutta ajatus kai sinne päin."
- Tarkoitan maineella mainetta kristityissä piireissä. Minua on katsottu kieroon, kun olen kertonut siitä, missä puhun ihmisille Kristuksesta... Olen "huonossa maineessa", koska käyn baarissa harrastukseni kautta ja puhun samalla ihmisille Jeesuksesta. Voin ehkä menettää jotain palvelustöitä seurakunnan piireissä "baarien takia", mutta se ei haittaa minua. Oletko sinä vain Sanan kuulija vai Sanan tekijä?
"Kuuletko sinä, kun täällä puhutaan ja puhutellaan sinua?
Vai meneekö sinun maineesi, jos vaikka sortuisit tähän halpaan joukkoon?"
-Eiköhän Pyhä Henki ole se, mikä pitää meidät erossa synnistä. Älä ikinä sano "minä en tekisi noin, en ryyppäisi, pettäisi aviopuolisoa, valehtelisi, kiertäisi veroja..." - vain Jumalan siunaus pitää sinut erossa synnistä, ei sinun oma tahtosi. Jumala pitää minut erossa alkoholista, huumeista ja monista muista asioista. Mutta ehkä sinä porskutat omassa voimassasi. En väitä joskus sortuneeni moniinkin eri synteihin, mutta ne on Kristuksen takia pois pyyhityt. Jumala ei käske kenenkään lopettaa sen takia, että olen joskus langennut "pahoihin synteihin". On pappeja, jotka luopuvat uskostaan tehtyään esim. aviorikoksen, koska kuvittelevat, ettei Jumala voi armahtaa. Monista tulee omien kompastumisten kautta elävämpiä julistajia ja armollisempia myös muille ihmisille.
"Ja toteamus siihen mikä seuraavaksi tulee.. Eli sinä olet jo uskossa niin miksi minä sinulle puhun. Niinhän? Samaa voin kysyä sinulta."
- Aloitin tämän keskustelun: sinä kommentoit minun tekstiäni, kirjoitin siihen vastineen ja nyt kysyt "miksi puhut minulle". Puhuin henkilökohtaisesta Jumalasuhteesta, omakohtainen usko versus yhteisöusko. Sinä olet ottanut tämän alkoholikeskustelun, täysin triviaalin asian tekstistäni, pääasiaksi ja yrität kääntää koko keskustelun päälaelleen. Puhuin henkilökohtaisesta Kristuksen tuntemisesta, en omasta tehtävästäni Sanan levittäjänä... Voimme tietysti vääntää kättä tästä baarimissiostakin, mutta ei se johda mihinkään.
Testaa yhtä asiaa:
Menepä täysin omana itsenäsi joku päivä niiden huono-osaisten luo lähibaariisi tai rautatieaseman deekujen luo (jos maineesi kärsii baariin kävelemisestä). Uskallatko mennä? Ällöttääkö? Inhottaako humalaiset tai tupakan poltto? Mitä tekisit siellä? Entä, jos sinulle näytettäisiin tuo kaikki ja siltikin inhoaisit niitä ihmisiä? Nuo ihmiset tarvitsevat sinua kertomaan Jeesuksesta... Jos et halua mennä, älä tuomitse niitä, jotka haluavat sinne mennä elämään ihmisten rinnalla ja kertomaan Jeesuksesta. Olen itsekseni miettinyt, että jos Jeesus kulkisi tässä ajassa, Hän ei saarnaisi kirkoissa vaan kadulla, baareissa, lähikaupoissa... Tuo Jumalan lahjoittama rakkaus saa minut syttymään sinun kuvaamillesi humalaisille.
Hepr. 10:
35 Älkäät siis heittäkö pois teidän uskallustanne, jolla suuri palkan makso on.
36 Sillä kärsivällisyys on teille tarpeellinen, tehdäksenne Jumalan tahtoa, että te lupauksen saisitte.
Ufo uskoja riittää. Lammas on laumaeläin ja lampaalla on tarkka korva. Ei ole olemasakaan seurakunnatonta kristittyä:
Hebr.10:25. "Ei antain ylön yhteistä seurakuntaa, niinkuin muutamain tapa on, vaan neuvokaat teitänne keskenänne, ja sitä enemmin kuin te näette sen päivän lähestyvän".
Matt.18:17. "Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin".
että todellinen Kristuksen seurakunta on olemassa uskovien sydämissä Pyhän Hengen kautta. Näin ollen lopun aikana yksikään maanpäällinen seurakunta ei ole se ainoa oikea ja täydellinen Kristuksen seurakunta. Niissä on epäuskovia eli tahroja. Pyhässä ei ole tahraa. Todellinen Kristuksen seurakunta, Jumalan lampaat ovat kovin hajallaan.
Ei jokainen kastettu ja papiksi vihittykään automaattisesti ole 'lähetetty' ellei Pyhän Hengen johdatusta ole. Seurakunnan auktoriteetista voi tulla ihmiselle epäjumala. Ihminen alkaa turvata ensisijaisesti toiseen ihmiseen eikä Jumalaan.
Raamattu sanoo, että kirottu on se, joka laittaa toivonsa ihmisiin. Ensiksi ja aina ja kaikkialla pitää etsiä Jumalan Tahtoa, niin kaikki muukin tarpeellinen ihmiselle sitä kautta annetaan ja osoitetaan. Sitä ei mikään ihmisoppi eikä -järkeily voi muuksi muuttaa.
siis kongreettisesta, "livenä" olevasta seurakunnasta, jossa on myös yhteys sydämestä, sydämeen: Siitähän kohtia annoin.
Alustus on mielestäni villihenkisyyttä.
Hebr.13:7. "Muistakaat teidän opettajianne, jotka teille Jumalan sanaa puhuneet ovat, joiden uskoa te seuratkaat, ja ottakaat vaari, millainen loppu heidän menollansa oli".
1.Tes.1:6. "Ja te olette meitä ja Herra seuraamaan ruvenneet ja olette sanan monessa vaivassa, ilolla Pyhässä Hengessä, ottaneet vastaan"
Mielestäni viimeistään nyt tuolla lausunnollaan weha kuulutti itsensä ulos Jumalan lasten seurakunnasta.
kokoamisen aikaa. Ilmestyskirja antaa vallan toisen kuvan seurakunnista, jotka ovat luopumassa tai luopuneet ja opettavat väärin. Ovat siis harhassa. Me elämme nyt tuota lopun aikaa.
Yhäkö kehotat noudattamaan myös väärin opettavan seurakunnan oppia? Kehottaako Jumala?
seurakunnassa, jota ihmiset sanovat lestadiolaisuudeksi, jossa on paljon muitakin Jumalan lapsia.
Jumalan tahto on koota omansa yhteen. Rakkaus johtaa Jumalan lapset yhteen. On siis kaksi valtakuntaa, Jumalan valtakunta ja sielun vihollisen valtakunta. Jumalan valtakunnan ulkopuolella ei ole pelastusta, koska siellä ei ole Kristusta, siellä on vain epäuskoa.
Pyhällä Hengellä on siis taivaan valtakunnan avaimet. Toisella päästetään katuvat ihmiset synneistään ja toisella sidotaan katumattomat ja tottelemattomat heidän väärään tilaansa, että he ymmärtäisivät tehdä parannuksen.
Miten löydämme Jumalan valtakunnan? Tämä asia mielestäni kaikkein tärkein kysymys Ja Jeesuskin asetti tämän kaikkien muiden edelle. "Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä teille annetaan" (Matt.6:33).
Luther sanookin tästä: "Jos joku haluaa löytää Kristuksen, hänen täytyy ensin löytää seurakunta. Kuinka saatamme tietää, missä Kristus ja hänen uskonsa ovat, jos emme tiedä, missä hänen uskovaisensa ovat? ja se, joka haluaa tietää jotakin Kristuksesta, ei saa uskoa itseään eikä rakentaa omalla järjellään siltaa taivaasen, vaan hänen on mentävä seurakuntaan sitä etsimään ja kyselemään. Nyt seurakunta ei ole puu tai kivi, vaan joukko uskovaisia ihmisiä. heihin tulee pitäytyä ja katsottava, miten he uskovat, elävät ja opettavat. Heillä on varmasti Kristus keskuudessaan".
Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus muistutti opetuslapsiaan, mikä on heidän tehtävänsä maailmassa: Saarnattaman hänen nimeensä parannusta ja syntein anteeksi antamusta kaikissa kansoissa, ruveten Jerusalemista. Mutta te olette näiden todistajat (Luuk.24:47-48).
Kun ihminen joutuu sielunvihollisen pettämänä epäuskoon hän rikkoo puoleltaan kasteen armoliiton Jumalan kanssa. Jumalan puolelta tämä liitto pysyy kuitenkin voimassa niin, että kun epäuskoinen saa parannuksen armon, hän saa palata jälleen hyvän omantunnon liittoon. Häntä ei tarvitse kastaa uudestaan, sillä parannus on kasteeseen palaamista.
Sangen mielenkiintoista... No, niin Pietarikin villitsi fariseusten ja saddukeusten mielestä kansaa. On hyvä, että sinulla on täydellinen seurakunta, jonka oppeja ei sovi arvostella ja papit elävät täynnä Pyhää Henkeä ;)! Rienaanko? Luepa tämä koskien "täydellistä oppijärjestelmää ja seurakuntaa":
Room. 3:
10 niinkuin kirjoitettu on: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan,
11 ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa;
12 kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään.
13 Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla;
14 heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta.
15 Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta,
16 hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä,
17 ja rauhan tietä he eivät tunne.
18 Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä."
19 Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, sen se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä;
20 sentähden, ettei mikään liha tule hänen edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto.
21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,
25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.
28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.
29 Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,
30 koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
31 Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.
..hän ei ole noudattanut Jeesuksen opetusta: "..Jos silloin joku sanoo teille: katso, täällä on Kristus! tai tuolla!, niin älkää menkö sinne; tai: katso, hän on sisähuoneissa! niin älkää uskoko"..(Matt.24)
Mulla ei ole niitä Jeesuksenkin "tuomitsemia" maanpäällisiä isiä ei mestareita.
Jokainenhan tulee uskollaan autuaaksi, varmaan myöskin sinä, weha.
Olen jonkin verran lukenut kirjoituksiasi. Täytyy tunnustaa, että en halua kuulua sinun seurakuntaasi, jonka olet ympärillesi rakentanut ja johon kuulumiselle olet sinä ja muut määritelleet mieleisenne ehdot, joita ei Raamattu tunne. Olen tainnut joskus todetakin sinulle, että tunnustaudun eriseuraiseksi, mitä tulee sinun julistuksiisi. Ei tästä sen enempää.
Sensijaan voin yhtyä viereiseen nimim. hawesin lainaukseen Raamatusta: "..Jos silloin joku sanoo teille: katso, täällä on Kristus! tai tuolla!, niin älkää menkö sinne; tai: katso, hän on sisähuoneissa! niin älkää uskoko"..(Matt.24)
Minullakaan ei ole niitä Jeesuksenkin "tuomitsemia" maanpäällisiä isiä eikä mestareita, kuten hawesi viisaasti jatkoi.
..totuutta ja Jumalaa kuin sokea uskovainen. Ateisti uskaltaa ja kykene ajatella itse, eikä mene toisten talutusnuorassa.
Et taida tietää mitä ateisti ajattelee
sssss