ylpeä, ettei kehtaa toiselle kertoa kuinka paljon häntä kaipaa ja ikävöi? Miksei voi myöntää mokanneensa juttua ja sanoa, että oikeasti toinen on juuri sitä, mitä tarvitsenkin(vaikka sitä en osannut koskaan aikaisemmin sanoiksi pukeakaan).
Miksi pitää
olla niin
111765
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jos vain joskus saisin kuulla eräältä kaiken tuon niin olisin epäilemättä onnellisin ihminen maailmassa sillä hetkellä.
ja haluaisin myös itse tilaisuuden sanoa ne samat sanat.
ripauksen rohkeutta. se toinen ei nähtävästi edes tiedä tunteitas. olet mokannut mutta kohde voi aatella et sä teit sen tarkotuksella.
tarvitaan vielä tilaisuus korjata tilanne. Jos sitä tilaisuutta ei tule, sitä sitten vaan päivästä toiseen riutuu ja miettii miten asiat voisivatkaan olla...
tilanteen voi myös itse järjestää. tilaisuus on järjestynyt mokaamisellekin...
kait sillä tilanteen järjestämiselläkin pitää olla. Ettei mene ihan överiksi.
ja mielikuvitusta käyttämällä. raittius on plussaa sillon. kandee huomioida et se toinen voi olla loukkaantunut. ihmiselämä on ristiriitatilanteita täynnä. miks et selviäisi tästäkin
tiedän kokemuksesta, että sitä anteeksiantamusta löytyy, jos on olemassa välittämistä
ja (lievää) rakkautta. Onhan sulla periaatteessa oikeus vaieta tunteistas tilanteesta
riippumatta... Tietyissä tilanteissa on ehkä ihan hyväkin, että ei kerro kerralla ihan
kaikkea :)
Itse kertoisin pelkästä välittämisestä ja rakkaudesta toiselle tunteeni, jos nyt olisin
samassa tilanteessa...
Ehkä olenkin, tavallaan...
ylpeys on sitä että haluu näyttää kohteen silmissä täydelliseltä joka ei tee mokia.ei haluu tai uskalla näyttää heikkoa puolta itestään.jokaikinen ihminen tekee mokia.luulisin että et kehtaa kertoa toiselle kuinka paljon häntä kaipaat ja ikävöit,koska jos niin tekisit ja tilanne ei vois jatkua siitä mihin jäi,olisit omasta mielestäs silloin heikoilla ja menettäny kasvosi.näin ei kuitenkaan oo.tosiasias heikko onkin se joka ei uskalla myöntää virheitään.jos sä oot mokannu ja pahottanu jonku mielen....hyvä ihminen korjaa tilanne.näytä tuntees ja sano just toi mitä kirjotit täällä.jos se toinen on vähänkään järkevämpi ja aikuisempi tyyppi nii kylse keskustelee sun kans ja se jos mikä puhdistaa ilmaa!
mokastasi ja tunteistasi. Minua ei voisi enempää herkistää, kun joku pyytää aidosti anteeksi.
kannattaako katua, ja kuinka kauan ?
Itse otin riskin ja kerroin omat tunteeni, "kylmää vettä" tuli niskaan. Tyhmä ja tyrkky fiilis jäi... Mutta katunut olisin jos en olis kertonut.
terv. Yks nainen