Olen tässä seurannut keskustelua nimim. nixiksen aloittamassa ketjussa "Sosialisaatiosta". Itse olen tutustunut jonkin verran niihin käytännön menetelmiin, joilla skientologia pyrkii muokkaamaan seuraajiensa mieliä. Erityistä huomiota olen kiinnittänyt joskus "dissosioivaksi suggestioksi" kutsuttuun ilmiöön, jota skientologian harjoitusrutiineissa (training routine, TR) käytetään laajalti. Useita tunteja kestävien yhtäjaksoisten sessioiden aikana harjoittelija pyritään käskyhypnoosia muistuttavan tekniikan avulla saattamaan tahallisesti tilaan, jossa hän alkaa dissosioimaan. Toisin sanoen, harjoittelijan tajunta vääntyy harjoituksen kuluessa siten, että hän menettää selvän käsityksen esimerkiksi oman ruumiinsa rajoista tai yleensä itsen ja itselle ulkoisten kohteiden välisistä suhteista.
Jotkut psykologit väittävät, että useimmat ihmiset kokevat vähintään kerran elämässään lievän dissosiaatiokohtauksen. Dissosioiva henkilö saattaa esimerkiksi kokea, että hänen "henkilönsä", hänen subjektiivinen mielensä, tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua, sijaitsee tavallisuudesta poikkeavasti jossakin muualla kuin hänen ruumiissaan. Tässä tilassa yksilö voi kokea olevansa esimerkiksi joitakin kymmeniä senttimetrejä ruumiinsa selkäpuolen edessä, eli ruumiinsa takana. Dissosiaatiota pidetään valtavirtapsykologiassa vakavasti epänormaalina mielentilana, jota ei missään nimessä tule tuottaa, saati sitten ylläpitää tahallisesti. Skientologian oppien mukaan tällainen tila on päinvastoin erittäin toivottava ja siihen pyritään kultin harjoitusrutiineissa herkeämättä. Kultin perustajan, L. Ron Hubbardin, mukaan skientologien tulee pyrkiä tilaan, jossa heidän tietoinen mielensä on pysyvästi hieman ruumiin ulkopuolella.
Mielenkiintoisia ovat näihin harjoitussessioihin osallistuneiden henkilöiden kertomukset, joista tulee toistuvasti ilmi kultin tietoinen pyrkimys tuottaa jäsenilleen psykoosiin verrattavia dissosioivia mielentiloja. Yleinen on dissosioiva kokemus oman minän ja elottomien objektien välisen rajan häipymisestä harjoitusrutiinien kuluessa. Tässä yhteydessä on korostettava sanaa "rutiini"; harjoitusrutiineissa on kyse loputtomasti ja mekaanisesti toistettavien käsky–reaktio -sarjojen kautta tuotettavasta regressiosta, jossa yksilö ehdollistuu reagoimaan automaattisesti ja ajattelematta hänelle annettuihin käskyihin. Kuvausten perusteella harjoitusrutiinit näyttävät tuottavan transsinomaisen mielentilan, jossa yksilön käsitys siitä kuka antaa käskyjä ja kuka reagoi niihin hämärtyy, mikä herättää tietenkin taas uusia mielenkiintoisia kysymyksiä harjoitusten todellisista tarkoitusperistä.
Skientologian virallinen kanta harjoituksiin on, että niillä pyritään "vapauttamaan" yksilö itsenäiseen toimintaan, mutta tähän tavoitteeseen pyritään siis harjoitteilla, joissa vahvistetaan herkeämättä automaattista käyttäytymistä, joka siis todellakin on itsenäisen ja harkinnanvaraisen käyttäytymisen vastakohta. Luin erään psykologin tekemän kuvauksen yhdestä harjoitusrutiinista ja se oli seuraavanlainen:
Harjoittelija ja ohjaaja seisovat ikkunattomassa ja muutenkin virikkeettömässä huoneessa. Ohjaaja suuntaa harjoittelijan ruumiin johonkin suuntaan ja antaa komennon "Aloita". Harjoittelija alkaa kävelemään suuntaan, johon hänen ruumiinsa on käännetty, kunnes ohjaaja antaa komennon "Seis". Kun harjoittelija on pysähtynyt, ohjaaja esittää kysymyksen "Pysäytitkö ruumiin?" ("Did you stop the body?"). Huomatkaa miten harjoitus jakaa jo kielen tasolla harjoittelijan kahteen osaan, tietoiseen mieleen ja siitä erilliseen objektiin, hänen ruumiiseensa. Harjoittelijan tulee vastata kysymykseen sanomalla joko "Kyllä" tai "Ehkä". Tämän jälkeen sama rutiini aloitetaan alusta ja se toistuu mekaanisesti samanlaisena tunnista toiseen, paitsi että suuntaa johon harjoittelijan ruumis ohjataan kävelemään ja kävelyn pituus vaihtelee käsky–reaktio -syklistä toiseen.
Hubbard teki kokeita lukemattomilla tämäntyyppisillä tekniikoilla. Hän kuvailee selvästi innostuneena, miten transsissa toikkaroivat harjoittelijat saattavat oksentaa tai laskea alleen tuntikausia kestävien rutiinien aikana, miten he saavat hysteerisiä kohtauksia tai romahtavat täysin henkisesti. Hän myös ohjeisti harjoitusten ohjaajia käyttämään viimekädessä vaikka fyysistä väkivaltaa mikäli harjoittelija kieltäytyykin reagoimasta komentoihin. Tiedetään myös, että harjoittelijoita estetään fyysisesti poistumasta harjoitustilanteista tai auditointisessioista ennen niitten päättymistä. Erään harjoituksen kohdalla Hubbard neuvoo ohjaajia vääntämään harjoittelijan silmät auki vaikka väkivalloin, mikäli tämä ei suostu reagoimaan esimerkiksi "Katso tuolia" -komentoon. (Tämä komento on osa harjoitusta, jossa harjoittelija kommunikoi elottomien objektien kanssa, ehdollistuu reagoimaan automaattisesti komentoihin kuten "Katso tuolia" ja "Kosketa sitä".
Millaisia ajatuksia nämä skientologiassa niin keskeiset hajoitusrutiinit teissä herättävät? Onko täällä ketään, joka on tai joka tuntee jonkun psykologiaa opiskelleen henkilön, jolta voisi tiedustella asiantuntijan mielipidettä tällaisten harjoitteiden vaikutuksista yksilöön? Olen kuullut, että ainakin skientologian harjoituksissa keskeinen elementti, toisteisuus on voimakas regressiota tuottava tekniikka (huomaa, että myös auditointi, jota on niin ikään kuvattu "hypnoottiseksi" toimenpiteeksi, perustuu samojen kysymysten toistamiseen yhä uudelleen ja uudelleen). Entisten skientologien kuvaukset edellä mainitusta ja muista sen kaltaisista harjoituksista viittaavat siihen, että Hubbard on kehittänyt psykotekniikoita, joiden tietoisena pyrkimyksenä on häiritä skientologian seuraajien kykyä itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun.
Eräässä toisessa harjoitusrutiinissa ohjaaja lukee harjoittelijalle otteita romaanista Liisa Ihmemaassa, ikään kuin ne olisivat tosiasiaväitteitä. Harjoittelijan täytyy reagoida näihin toinen toistaan absurdimpiin "väitteisiin" jollakin hyväksymistä ilmentävällä kommentilla, kuten "Joo" tai "Mm-hmm". Tätä toistetaan ad infinitum, kunnes toisteisuuden herpaannuttama harjoittelija reagoi automaattisesti myöntävästi jokaiseen hänelle esitettyyn tosiasiaväitteeseen, riippumatta siitä miten absurdilta se kuulostaa. Jotkut skientologiaa tarkkailleet ovat kiinnittäneet erityistä huomiota tämäntyyppisiin harjoituksiin, koska heidän mukaansa ne valmistelevat kultin jäseniä hyväksymään myöhemmin seuraava tieteisfarssi lordi Xenusta ja body thetaneista.
Jotkut psykologit väittävät, että useimmat ihmiset kokevat vähintään kerran elämässään lievän dissosiaatiokohtauksen. Dissosioiva henkilö saattaa esimerkiksi kokea, että hänen "henkilönsä", hänen subjektiivinen mielensä, tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua, sijaitsee tavallisuudesta poikkeavasti jossakin muualla kuin hänen ruumiissaan. Tässä tilassa yksilö voi kokea olevansa esimerkiksi joitakin kymmeniä senttimetrejä ruumiinsa selkäpuolen edessä, eli ruumiinsa takana. Dissosiaatiota pidetään valtavirtapsykologiassa vakavasti epänormaalina mielentilana, jota ei missään nimessä tule tuottaa, saati sitten ylläpitää tahallisesti. Skientologian oppien mukaan tällainen tila on päinvastoin erittäin toivottava ja siihen pyritään kultin harjoitusrutiineissa herkeämättä. Kultin perustajan, L. Ron Hubbardin, mukaan skientologien tulee pyrkiä tilaan, jossa heidän tietoinen mielensä on pysyvästi hieman ruumiin ulkopuolella.
Mielenkiintoisia ovat näihin harjoitussessioihin osallistuneiden henkilöiden kertomukset, joista tulee toistuvasti ilmi kultin tietoinen pyrkimys tuottaa jäsenilleen psykoosiin verrattavia dissosioivia mielentiloja. Yleinen on dissosioiva kokemus oman minän ja elottomien objektien välisen rajan häipymisestä harjoitusrutiinien kuluessa. Tässä yhteydessä on korostettava sanaa "rutiini"; harjoitusrutiineissa on kyse loputtomasti ja mekaanisesti toistettavien käsky–reaktio -sarjojen kautta tuotettavasta regressiosta, jossa yksilö ehdollistuu reagoimaan automaattisesti ja ajattelematta hänelle annettuihin käskyihin. Kuvausten perusteella harjoitusrutiinit näyttävät tuottavan transsinomaisen mielentilan, jossa yksilön käsitys siitä kuka antaa käskyjä ja kuka reagoi niihin hämärtyy, mikä herättää tietenkin taas uusia mielenkiintoisia kysymyksiä harjoitusten todellisista tarkoitusperistä.
Skientologian virallinen kanta harjoituksiin on, että niillä pyritään "vapauttamaan" yksilö itsenäiseen toimintaan, mutta tähän tavoitteeseen pyritään siis harjoitteilla, joissa vahvistetaan herkeämättä automaattista käyttäytymistä, joka siis todellakin on itsenäisen ja harkinnanvaraisen käyttäytymisen vastakohta. Luin erään psykologin tekemän kuvauksen yhdestä harjoitusrutiinista ja se oli seuraavanlainen:
Harjoittelija ja ohjaaja seisovat ikkunattomassa ja muutenkin virikkeettömässä huoneessa. Ohjaaja suuntaa harjoittelijan ruumiin johonkin suuntaan ja antaa komennon "Aloita". Harjoittelija alkaa kävelemään suuntaan, johon hänen ruumiinsa on käännetty, kunnes ohjaaja antaa komennon "Seis". Kun harjoittelija on pysähtynyt, ohjaaja esittää kysymyksen "Pysäytitkö ruumiin?" ("Did you stop the body?"). Huomatkaa miten harjoitus jakaa jo kielen tasolla harjoittelijan kahteen osaan, tietoiseen mieleen ja siitä erilliseen objektiin, hänen ruumiiseensa. Harjoittelijan tulee vastata kysymykseen sanomalla joko "Kyllä" tai "Ehkä". Tämän jälkeen sama rutiini aloitetaan alusta ja se toistuu mekaanisesti samanlaisena tunnista toiseen, paitsi että suuntaa johon harjoittelijan ruumis ohjataan kävelemään ja kävelyn pituus vaihtelee käsky–reaktio -syklistä toiseen.
Hubbard teki kokeita lukemattomilla tämäntyyppisillä tekniikoilla. Hän kuvailee selvästi innostuneena, miten transsissa toikkaroivat harjoittelijat saattavat oksentaa tai laskea alleen tuntikausia kestävien rutiinien aikana, miten he saavat hysteerisiä kohtauksia tai romahtavat täysin henkisesti. Hän myös ohjeisti harjoitusten ohjaajia käyttämään viimekädessä vaikka fyysistä väkivaltaa mikäli harjoittelija kieltäytyykin reagoimasta komentoihin. Tiedetään myös, että harjoittelijoita estetään fyysisesti poistumasta harjoitustilanteista tai auditointisessioista ennen niitten päättymistä. Erään harjoituksen kohdalla Hubbard neuvoo ohjaajia vääntämään harjoittelijan silmät auki vaikka väkivalloin, mikäli tämä ei suostu reagoimaan esimerkiksi "Katso tuolia" -komentoon. (Tämä komento on osa harjoitusta, jossa harjoittelija kommunikoi elottomien objektien kanssa, ehdollistuu reagoimaan automaattisesti komentoihin kuten "Katso tuolia" ja "Kosketa sitä".
Millaisia ajatuksia nämä skientologiassa niin keskeiset hajoitusrutiinit teissä herättävät? Onko täällä ketään, joka on tai joka tuntee jonkun psykologiaa opiskelleen henkilön, jolta voisi tiedustella asiantuntijan mielipidettä tällaisten harjoitteiden vaikutuksista yksilöön? Olen kuullut, että ainakin skientologian harjoituksissa keskeinen elementti, toisteisuus on voimakas regressiota tuottava tekniikka (huomaa, että myös auditointi, jota on niin ikään kuvattu "hypnoottiseksi" toimenpiteeksi, perustuu samojen kysymysten toistamiseen yhä uudelleen ja uudelleen). Entisten skientologien kuvaukset edellä mainitusta ja muista sen kaltaisista harjoituksista viittaavat siihen, että Hubbard on kehittänyt psykotekniikoita, joiden tietoisena pyrkimyksenä on häiritä skientologian seuraajien kykyä itsenäiseen ja kriittiseen ajatteluun.
Eräässä toisessa harjoitusrutiinissa ohjaaja lukee harjoittelijalle otteita romaanista Liisa Ihmemaassa, ikään kuin ne olisivat tosiasiaväitteitä. Harjoittelijan täytyy reagoida näihin toinen toistaan absurdimpiin "väitteisiin" jollakin hyväksymistä ilmentävällä kommentilla, kuten "Joo" tai "Mm-hmm". Tätä toistetaan ad infinitum, kunnes toisteisuuden herpaannuttama harjoittelija reagoi automaattisesti myöntävästi jokaiseen hänelle esitettyyn tosiasiaväitteeseen, riippumatta siitä miten absurdilta se kuulostaa. Jotkut skientologiaa tarkkailleet ovat kiinnittäneet erityistä huomiota tämäntyyppisiin harjoituksiin, koska heidän mukaansa ne valmistelevat kultin jäseniä hyväksymään myöhemmin seuraava tieteisfarssi lordi Xenusta ja body thetaneista.
Vastaukset 13
Vanhimmat
kouluttamaan opiskelijasta hyvän auditoijan, ei muuta. Että opiskelija oppii vain olemaan siinä ja kuuntelemaan ja ymmärtämään, mitä toinen sanoo. Ja kun itsellä on jotain sanottavaa, osaa sanoa sen joko auditoijana tai auditoitavana lyhyesti ja selkeästi, että toinen myös ymmärtää sen. Hyvin yksinkertaista ja selkeää.
Scientologiaa ja esim. voodoota ei pidä sekoittaa keskenään. Voit kertoa psykologillesi tämän. Tuo mainitsemasi ruumiista irtoaminen ei ole osa harjoitusrutiineja.
... en sekoita skientologian menetelmissä tuotettua dissosiaatiota yliluonnolliin ilmiöihin. Tiedät yhtä hyvin kuin minäkin, että mainitsemassani dissosiaatioilmiössä ei ole kysymys yliluonnollisesta vaan psykologiassa yleisesti tunnetusta mielen ilmiöstä, jota esiintyy muun muassa psykedeelisten huumeiden käytön ja tiettyjen mielenhäiriöiden yhteydessä. Dissosiaatio ei viittaa aktuaaliseen "ruumiistairtaantumiseen", vaan hallusinoivaan tajunnantilaan, jossa syntyy vaikutelma oman psyykeen ja ruumiin irrallisuudesta.
Skientologian jargonissa tähän tilaan viitataan termillä "exteriorization". Tämä hallusinatorinen "ulkoistaminen" on Hubbardin mukaan myönteinen, jopa tavoiteltava, ja ennen kaikkea todellinen olotila, ja tärkeä askel harjoittelijan matkalla kohti clear-tilaa. Syytteesi dissosiaation sekoittamisesta yliluonnollisiin ilmiöihin on itse asiassa varsin merkillinen, sillä minä selitän ilmiötä psykologian termein hallusinaationa, kun taas Hubbard itse selittää sen henkimaailman termein thetanin todellisena ruumistairtaantumisena (exteriorization: the state of the thetan being outside his body).
Se mitä Hubbard nimittää käsitteellä "exteriorization" on siis tosiasiassa poikkeava mielentila, jonka tahallinen lietsominen skientologian menetelmissä viittaa siihen, että harjoitusrutiinien todellinen tarkoitus on indoktrinaatiolle alttiin, defenssittömän kulttimielen tuottaminen.
Skientologian "viestintäkurssina" (communication course, comm course) markkinoiman indoktrinaatiomenetelmän tarkoituksena on todellakin, kuten sanot, tehostaa eräänlaista "viestintää". Sen tarkoituksena on ehdollistaa harjoittelija ottamaan mahdollisimman tehokkaasti vastaan käskyjä ja reagoimaan niihin automaattisesti. Indoktrinaatioprosessin kuluessa harjoittelija oppii soveltamaan tekniikkaa myös uusiin tulokkaisiin. Eikö reaktiivisen mielen nujertamisessa ole kyse juuri tästä, yksilön aiemmassa normaalissa sosialisaatiossa kehittyneiden estojen ja defenssien lannistamisesta?
Surullisen yrityksesi diskreditoida kritiikkini skientologiaa kohttaan leimaamalla minut mielenterveyspotilaaksi jätän sen sijaan omaan arvoonsa. En myöskään oleta, että saisin skientologin puhumaan vakavasti auditoinnin tai harjoitusrutiinien yksityiskohdista. Skientologeille tyypilliseen tapaan kaikki kriittiset kysymykset kuitataan kasettinauhurimaisella mantralla tyyliin "tämän kurssin tarkoitus on parantaa kommunikaatiotaitoja" tai "skientologia on tuottanut uskomattomia tuloksia lukemattomille ihmisille".
Näet loistavasti heidän manipulaationsa läpi.
Sait heidän huijariteoreetikkonsa vaikenemaan.
noin 7 kappaletta liian pitkä. Ei tuollasta kukaan jaksa lukea.
Sanoisinpa vielä, että näkökulmasi ei tuo mitään uutta keskusteluun. Kaikille scientologiaan tutustuneille on selvää mihin TR:lla pyritään.
superosaaja ei jaksa lukea?
Voi sua totuuden torvea BUAHAHAHAHAHAHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAHÄHÄÄHÄHÄHÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
Kuten sanoit, dissosiaatiohäiriötä ilmenee tietynasteisessa psykoosissa ja se näyttäisi olevan yhteydessä mm. itsemurha-alttiuteen. Vieraantuminen omasta kehosta ja tätä kautta koko ympäröivästä fysikaalisesta todellisuudesta johtaa "eksistentialistiseen yksinäisyyden tunteeseen", jonka seurauksena koko oma olemassaolo kyseenalaistetaan. Yksinäisyys aiheuttaa surua ja pitkittyneenä masennusta. Ellen pahasti väärin muista, dissosiaatiohäiriö yhdistetään yleensä kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön.
Dissosiaatiohäiriö ei ole kuitenkaan sellainen olotila, joka aiheuttaisi kokijalleen mielihyvää - päinvastoin. Tästä syystä en ole aivan vakuuttunut dissosiaatiosta harjoitusrutiinien perustana. Mikäli kokemus on ikävä, se tuskin on tehokas tapa addiktoida ihmisiä.
Itse olen analysoinut harjoitusrutiineja jo aiemmin hieman toisenlaisesta näkökulmasta ja mielestäni se tarjoaa ehkä paremman selityksen myös TR:ien synnyttämällä addiktiolle. Lue koko siima:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000291&posting=22000000019503406
Sinä et ole nähnyt Scientologiaa tai scientologia mielestäni koskaan koska puhut aivan pehmeitä!Täysin ristiriitaisia ajatuksia, tietämättömyydestäsi johtuen!
Mielestäni sinun pitäs myös hävetä samalla kun täällä pelleilet tuollatavoin
Tuliko osuma?
sitten millään!
Tuolla asenteella ei voi olla missään ilman että
epäilee jospa sittenkin tuolla...
Löysin erinomaisen artikkelin aiheesta. Tämän luettuaan voi myös miettiä niitä syitä, miksi jotkut hakeutuvat kulttien pariin:
http://www.terveysportti.fi/ltk/ltk.avaa?p_artikkeli=duo95941
Hyvä viestiketju kaatui hömppähömppään. Olen huomannut, että tällä palstalla on tyypillistä se, että aina kun kirjoittelu menee asialinjalle, tulee joku hyväkäs kommentoimaan, ei tekstejä vaan , menemällä henkilökohtaisuuksiin.
Jos aikaisemmat tekstit ovat scientologien mielestä harhaanjohtavia, niin osoittakaa kritiikkinne asioihin, eikä henkilöihin. Tällaisen käyttäytymismallin luulisi osaavan ihan tavallinenkin ihminen.
Tätä palstaa sivusta seuranneena olen saanut scientologeista erittäin koppavan käsityksen. He mittaavat menestystä ja kirkon erinomaisuutta Hollywood tähdillä ja epämääräisillä menestystarinoilla. Tämä on täysin ristiriitaista siihen nähden, minkä käsityksen minä olen saanut dianetiikan henkisen kasvun tavoittelusta. Jos henkisen kasvun mittari on raha/Oskarit/julkkuus niin aika kaukana tämä oppi on minun käsityksestäni henkisestä kasvusta.
Toinen asia mikä minua ihmetyttää on se, miksi scientologit eivät voisi puhua opeisstaan julkisesti. Jos sanomamme on niin erinomainen, niin miten te sitten jaatte tätä "ilo sanomaanne".
Scientologia on kuoleva oppijärjestelmä ja kuihtuva kultti. Scientologit eivät vaikuta kuin näennäisesti ja negatiivisesti länsimaissa. Ainakaan suomessa kirkko ei vaikuta millään tavalla, luulen ettei kirkkoa ole Suomessa edes olemassa. Jos se olisi, niin kyllä se näkyisi.
Muistan kun 80-luvulla scientologit näkyivät katukuvassa vahvasti, nykyisin ei heitä näy missään. Ehkä hyvä näin, jos kerran kirkko on näin negatiivinen asenteiltaan ja epämääräinen opeiltaan.
Henkistä hakua päällä tämän tästä, mutta ota itse selvää scientologiasta täältä siitä ei juuri heru mitään!
Kritiikkisi on juuri sitä mitä itse vastustat!
Siis ota itse selvää ja tutustu aiheeseen esim lukemalla alan kirjallisuutta.
Jos kuuntelet täällä olevia hörhöjä sinulle jää laiha lohtu. Huomauttaja