järki ei

ettei hän ajattele samalla tavalla? Mä en vielä kärsi, toivottavasti en koskaan siihen tilanteeseen joudukaan, että ajattelisin et "mitäs tuli tehtyä..." Voi olla että niin käy, mut siinä vaiheessa ei vielä olla, nyt vie tunteet...

ajattele samalla tavalla?

ettei se kirjoitti:

ajattele samalla tavalla?

siitä. aika sekava juttu kaiken kaikkiaan. tunnettu ollaan jo jonkin aikaa ja silleen... mut tiiän ettei siitä oo mihkään vakavaan, enkä tiedä itestäkään. kierrän ympyrää vaan.

sen varmasti kirjoitti:

ettei hän ajattele samalla tavalla? Mä en vielä kärsi, toivottavasti en koskaan siihen tilanteeseen joudukaan, että ajattelisin et "mitäs tuli tehtyä..." Voi olla että niin käy, mut siinä vaiheessa ei vielä olla, nyt vie tunteet...

että "mitä tuli tehtyä"...? tarkotatko että olisit jonkun muun kanssa vai? riippuu ihan teidän suhteen laadusta että onko silläkään merkitystä vaikka jonkun toisen kanssa oliskin... ja välittääkö se toinen siitä mitä sä teet. jos ei välitä, niin se on aika paha.

tarkotat tolla kirjoitti:

että "mitä tuli tehtyä"...? tarkotatko että olisit jonkun muun kanssa vai? riippuu ihan teidän suhteen laadusta että onko silläkään merkitystä vaikka jonkun toisen kanssa oliskin... ja välittääkö se toinen siitä mitä sä teet. jos ei välitä, niin se on aika paha.

(jos tätä touhua voi jutuksi sanoa) liity kolmatta eikä neljättä osapuolta. Ainakaan tietääkseni. Toivottavasti ei! Tarkoitin sillä että järki sanoo että ei pitäisi tehdä mitään "tämän jutun" eteen, vaan unohtaa koko hemmo, mutta tunteet eivät niin vain väisty. Että jos tässä edetään eikä se sitten toimikaan, meidän tilanteemme voisi olla hieman vaikeahko, silloin voi joutua toteamaan että "mitä tuli tehtyä..." ymmärsitkös yskän? En nyt voi enää yksityiskohtaisemmin selittää...

meidän juttuun kirjoitti:

(jos tätä touhua voi jutuksi sanoa) liity kolmatta eikä neljättä osapuolta. Ainakaan tietääkseni. Toivottavasti ei! Tarkoitin sillä että järki sanoo että ei pitäisi tehdä mitään "tämän jutun" eteen, vaan unohtaa koko hemmo, mutta tunteet eivät niin vain väisty. Että jos tässä edetään eikä se sitten toimikaan, meidän tilanteemme voisi olla hieman vaikeahko, silloin voi joutua toteamaan että "mitä tuli tehtyä..." ymmärsitkös yskän? En nyt voi enää yksityiskohtaisemmin selittää...

Kannattaa aina yrittää! mun kohdalla on jo myöhäistä... enää ei voi mitään tehdä. jouduin itse omaan ansaani. mitäs rupesin kikkailemaan, ihan oma vika oli. silti rakastan. sanon sen täällä kun en voi suoraan sanoa hänelle. hän tietää että 'pidän', mutta ei sitä että rakastan. no nyt se on sanottu. järkihän sanoo aina mitä sanoo ei kannata liikaa kuunnella järkeä tai jää elämä elämättä. oon tehny niin ja en oo katunu, muuta kun tätä yhtä juttuu.

ymmärsin..... kirjoitti:

Kannattaa aina yrittää! mun kohdalla on jo myöhäistä... enää ei voi mitään tehdä. jouduin itse omaan ansaani. mitäs rupesin kikkailemaan, ihan oma vika oli. silti rakastan. sanon sen täällä kun en voi suoraan sanoa hänelle. hän tietää että 'pidän', mutta ei sitä että rakastan. no nyt se on sanottu. järkihän sanoo aina mitä sanoo ei kannata liikaa kuunnella järkeä tai jää elämä elämättä. oon tehny niin ja en oo katunu, muuta kun tätä yhtä juttuu.

tässä on vain aika paljon vaakalaudalla, vaikkei muita ihmisiä olekaan mukana. Ja kuten sanoin meni syteen tai saveen, niin mennään kuitenkin pää kolmantena jalkana. (ai-ai, taitaa sattua ja kovaa kun ei ole edes kunnon hankea alla) Tunteet kuljettaa tätä naista nyt. Ja kun oikein heittäydyn, kaikki tuleva näyttää vain hyvältä. Ei sitä etukäteen osaa pelätä.

ymmärsin..... kirjoitti:

Kannattaa aina yrittää! mun kohdalla on jo myöhäistä... enää ei voi mitään tehdä. jouduin itse omaan ansaani. mitäs rupesin kikkailemaan, ihan oma vika oli. silti rakastan. sanon sen täällä kun en voi suoraan sanoa hänelle. hän tietää että 'pidän', mutta ei sitä että rakastan. no nyt se on sanottu. järkihän sanoo aina mitä sanoo ei kannata liikaa kuunnella järkeä tai jää elämä elämättä. oon tehny niin ja en oo katunu, muuta kun tätä yhtä juttuu.

et voi sanoa sitä suoraan, entä jos toinen odottaa sitä ja haluaa kuulla sen.

Ja miksi kirjoitti:

et voi sanoa sitä suoraan, entä jos toinen odottaa sitä ja haluaa kuulla sen.

varmaan ahdistuis jos tietäisi mitä oikeesti ajattelen. mä tiedän että vaikutan aika kylmältä ihmiseltä mutta oon oikeesti ihan toisenlainen. en tiedä sitten oisko tällä toisella osapuolella sama vika. mulla on pelissä mun maine, en haluu vaikuttaa idiootilta. koska tää ihminen on aiemmin mulle sanonut jotain sellasta mikä tarkottaa ettei välitä tarpeeks.

varma olen kirjoitti:

siitä. aika sekava juttu kaiken kaikkiaan. tunnettu ollaan jo jonkin aikaa ja silleen... mut tiiän ettei siitä oo mihkään vakavaan, enkä tiedä itestäkään. kierrän ympyrää vaan.

minäkin lauantaihin saakka ja mikä säälittävintä, olen vuosia haikaillut kyseisen miehen perään. Olen ollut hänen kanssaan hyvä ystävä vuosikaudet, ollut seksisuhteessa, jonka aikana satutin itseäni, kun tunteet tulivat mukaan. Sen jälkeen tapaamatta häntä vuoteen, sitten taasen erittäin hyviä ystäviä, kunnes vuosi sit seksi tuli taas mukaan kuvioihin. Luulin tunteitteni kuolleen ja pystyvän siihen, mutta en pystynytkään. Otin viikonloppuna asian puheeksi, kerroin tunteistani, koska olin täysin varma miehen ajattelevan samoin, sellaisen tulkinnan olen tehnyt hänen sanoistaan ja teoistaan sekä katseista.

Tiedättekö kuinka julmaa ja surullista oli kuulla hänen suustaan, että "seksi on seksiä, älä sekoita rakastumista ja rakastelua siihen..." ja kun kysyin, että olenko todellakin vain pano, vaikka olen yksi hänen vanhimpia ystäviään, niin vastaus oli, että "et ole, pidän sinusta paljon, mutta seksi seksinä..." ja kun kerroin halustani saada hänen kanssaan jotain vakavampaa, hän meni niin vaikean näköiseksi, mies, joka on jollain tapaa tunnevammainen omien sanojen mukaan, ja myös minun kokemuksieni mukaan, että ihan säälin häntä. Hänen on erittäin vaikea puhua asioista ja tunteista ja myönsikin sen, että koskaan ei ole sellaista naista tullut vielä kohdalle, joka olisi niin paljon säväyttänyt, että seurustella haluaisi.

On aika tuskallista elää nyt elämää eteenpäin, kun on tehnyt vääriä tulkintoja miehestä, uskonut hänenkin välittävän. Ja miksi en olisi uskonut, kun hänen puheet ovat siihen niin usein viitanneet, mutta hän perusteli sen niin, että hänen puheita ei kannata ottaa todesta, puhuu vain lämpimikseen. Jos olisin oisin kova ja itsekunnioitusta paljon, mä unohtaisin hänet,ehkä vihaisinkin häntä ja sitä, miten hän tavallaan on leikkinyt kanssani, tietäen tunteeni, mutta en voi häntä vihata, sääliä kyllä. Säälin siksi, että hän ei osaa tuntea kuten suurin osa meistä osaa, ei itkeä, ei antaa tunteitten mennä vuoristorataa, niiden vaihdellessa äärimmäisyydestä toiseen, sillä on rikkaus tuntea.Tässä minun kokemukseni ja neuvoni teille, jotka emmitte tunteitten kohteen suhteen, kertokaa tunteistanne ettei käy kuten minulla, että vuosia elättelin toiveita ja vasta nyt karu totuus paljastui, mutta elämäähän tämä vain on...:)))

olin... kirjoitti:

minäkin lauantaihin saakka ja mikä säälittävintä, olen vuosia haikaillut kyseisen miehen perään. Olen ollut hänen kanssaan hyvä ystävä vuosikaudet, ollut seksisuhteessa, jonka aikana satutin itseäni, kun tunteet tulivat mukaan. Sen jälkeen tapaamatta häntä vuoteen, sitten taasen erittäin hyviä ystäviä, kunnes vuosi sit seksi tuli taas mukaan kuvioihin. Luulin tunteitteni kuolleen ja pystyvän siihen, mutta en pystynytkään. Otin viikonloppuna asian puheeksi, kerroin tunteistani, koska olin täysin varma miehen ajattelevan samoin, sellaisen tulkinnan olen tehnyt hänen sanoistaan ja teoistaan sekä katseista.

Tiedättekö kuinka julmaa ja surullista oli kuulla hänen suustaan, että "seksi on seksiä, älä sekoita rakastumista ja rakastelua siihen..." ja kun kysyin, että olenko todellakin vain pano, vaikka olen yksi hänen vanhimpia ystäviään, niin vastaus oli, että "et ole, pidän sinusta paljon, mutta seksi seksinä..." ja kun kerroin halustani saada hänen kanssaan jotain vakavampaa, hän meni niin vaikean näköiseksi, mies, joka on jollain tapaa tunnevammainen omien sanojen mukaan, ja myös minun kokemuksieni mukaan, että ihan säälin häntä. Hänen on erittäin vaikea puhua asioista ja tunteista ja myönsikin sen, että koskaan ei ole sellaista naista tullut vielä kohdalle, joka olisi niin paljon säväyttänyt, että seurustella haluaisi.

On aika tuskallista elää nyt elämää eteenpäin, kun on tehnyt vääriä tulkintoja miehestä, uskonut hänenkin välittävän. Ja miksi en olisi uskonut, kun hänen puheet ovat siihen niin usein viitanneet, mutta hän perusteli sen niin, että hänen puheita ei kannata ottaa todesta, puhuu vain lämpimikseen. Jos olisin oisin kova ja itsekunnioitusta paljon, mä unohtaisin hänet,ehkä vihaisinkin häntä ja sitä, miten hän tavallaan on leikkinyt kanssani, tietäen tunteeni, mutta en voi häntä vihata, sääliä kyllä. Säälin siksi, että hän ei osaa tuntea kuten suurin osa meistä osaa, ei itkeä, ei antaa tunteitten mennä vuoristorataa, niiden vaihdellessa äärimmäisyydestä toiseen, sillä on rikkaus tuntea.Tässä minun kokemukseni ja neuvoni teille, jotka emmitte tunteitten kohteen suhteen, kertokaa tunteistanne ettei käy kuten minulla, että vuosia elättelin toiveita ja vasta nyt karu totuus paljastui, mutta elämäähän tämä vain on...:)))

noin kauan jatkuu... ei mulla nyt ihan vuosia. mutta en oikeestaan tiiä kumpi meistä on se pahis mä vai hän. onneksi mun elämässä on paljon muutakin. on vaan herännyt kysymyksiä päässä jotka vainoo mua. jotain olis kait tehtävä.