Kaksisuuntaisille galluppia!!

En ole lähellekään työkykyinen, olen määräaikaisella eläkkeellä tällä hetkellä. En elä tasapainossa vaan koko ajan sahaan edestakaisin. Lähinnä vointini on kuitenkin tasaista masennusta tällä hetkellä.
Olen ylioppilastutkinnon suorittanut.
Olin vuodesta 2005 syksystä saakka joulukuuhun 2006 asti sairaslomalla ja minut irtisanottiin sen vuoksi.
En ole koulutuksessa.
Kaikki tuttavapiirissäni tietävät sairaudestani. Vanhempani häpeävät, mutta muut eivät. Töissä silloin kun siellä vielä olin kirjoilla niin kaikki tiesivät.
Sairauteni on ollut este vähän joka alalle koska nytkin on niin raju masis päällä, että en jaksa mitään eikä mikään kiinnosta paitsi korkeintaan koneella istuminen. Sekin vertaistukea etsien.
Siinä vaiheessa kun minut irtisanottiin pitkän sairausloman vuoksi työpaikastani, koin olevani syrjitty. myös vanhempani hieman karttavat minua ja tuntuu, että he kuuntelevat ikäänkuin väkisin kun minulla on heille kerrottavaa voinnistani.

Alkuun sanon että en sairasta kaksisuuntaista, mutta joku ahdistuneisuus häiriö mulla varmaan on.

1. En ole
2. Peruskoulutus, Maleksin kotona masennuksen syövereissä.
3. 24 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa.
4. En, kun ei ole riittäny henkinen energia siihen (ala asteella sairastuin).
5. Tietävät josta syystä ei heitäkään ole, koska pelkäävät mielenterveyttä tarttuvaksi taudiksi.
6. On.
7. Kyllä.

en ole tällä hetkellä työkykyinen. en ole ollut työelämssä kunnolla mukana koskaan. nyt olen ollut kesästä asti elämäni ensimmäisellä sairaslomalla. en ole missään koulutuksessa. kaikki ystävät tietävät sairauteni. en tiedä mitä ne siitä ajattelelevat. osa kyselee vointiani kun tapaamme, osa ei ollenkaan. haaveilen sosiaalialasta, voi olla että sairauteni on este, siis jos en pysy tasapainossa, tai en pääse kouluun.
en ole kokenut olevani syrjitty. kotonahan vain olen ollut! :)

Olen kärsinyt kymmenisen vuotta paniikkihäiriöstä masennuksesta ahdistuksesta ym.mahdollisesta "mielenvikaisuudesta". Monia eri lääkkeitä on kokeiltu ja mikään ei auta. Nyt selvitettiin vihdoin ja viimein diagnoosi, että mul on toi kaksisuuntainen.. Sain sihen lääkkeet joita olen syöny noin pari kuukautta. Vähän ehkä ovat mieltä tasoittanu.
Käyn lähihoitaja koulua ja viimeinen vuosi on meneillään. Kaheksan vuotta sitä olen yrittäny käydä, kolme keskeytystä välissä.(masennuksien takia). Töissä käyn vanhuksia hoitamassa silloin kun olen ns.terveempi. Sairaslomia olen joutunut pitämään, jos pidempi työputki ollu. Ystäviä on ja pari niistä tietää sairaudestani. Perhesuhteet on ok.
Nyt on pari päivää taas ollut aivan hirvee olo. Ahdistaa niin pirusti ei pysty menee kouluun tai siis ei kiinnosta. Ei kiinnosta yhtään mikään taas ja ukkokaan ei tahdo ymmärtää tilannettani. Tää on ihan hanurista kaikki!!!!

1. Oletko työkykyinen?
Olen ja en, ennen sairaseläkkeellä, nyt duunissa jo pitkään. Tosin just nyt saikulla

2. Millä alalla olet ja mitä teet?
Konsultti it-alalla

3. Oletko sairaslomilla paljon?
yhteen väliin en, nyt ei ehjää kuukautta ole.

4. Oletko jossain koulutuksessa?
en

5. Tietävätkö työ/koulu kaverit sairaudestasi, mitä mieltä siitä?
kaikki tietää. Ne jotka sitä pelkää ovat jo häipyneet. Duunissa ainoastaan pomoporras varpaillaan.

6. Onko sairautesi ollut este haluamallesi alalle?
On ja ei. Toivoin joskus hieman muuta.

7. Koetko olevasi syrjitty?
En, minulla on vahva itsetunto ja halveksin syrjintää. Ei tälläistä enää voi satuttaa eikä aikuinen mies mene samalla lailla enää rikki. Sisältä käsin sitä kyllä rikkoutuu, mutta ei ulkopuolinen väärä kritiikki pääse läpi.

Olen ei-työkykyinen lähihoitaja. Viimeiset kaksi vuotta on kulunut sairaslomalla/kuntoutustuella.
Työkaverit ja tuttavat tietävät sairaudestani, eivätkä ole sen kummemmin sairauttani ihmetelleet (siis piilohullu jo ennen diagnoosia). En koe olevani syrjitty, samalla tavalla minua kohdellaan kuin muitakin ihmisiä. Tosin työpaikalla ovat epätietoisia, mikäli sinne vielä palaisin, pystyisinkö olemaan vuorossa yksin. No, siihen on vielä aikaa, kuntoutustuki jatkuu syyskuun loppuun saakka. Lääkärin mukaan osa-aikaeläke voisi olla minun kohdalla oikea ratkaisu.

1. tokkopa enää. Kuntsari loppui, äippäloma alkoi eli tulevaisuus auki ammatillisesti.

2. kokeiltu on hommaa jos toista. Koulutus sos. puolella.

3. Kuntsari kestänyt yht. 2v, ei aiemmin poissaoloja oireiden vuoksi.

4. en. Toiveissa kyllä.

5. Kyllä tietävät. Eivät moisesta piittaa, ei koiraa karvoihin katsominen, nääs;)

6. ei

7. en millään tavoin.

1. Olen osatyökyvyttömyyseläkkeellä
2. IT-alalla päällikkönä
3. Sairaslomia ollut sairauden puhkeamisen jälkeen muutama kk/vuosi
4. Oman alan kursseja tulee käytyä
5. Tietävät. Osa kavereista ei pidä enää yhteyttä kun kerroin heille sairaudestani.Entisiä kavereita siis...
6. Uusia ammatteja kysellessä olen törmännyt kysymykseen psyykelääkkeiden käytöstä (este joillekin aloille)
7. En ole syrjitty. Sairaus erotti jyvät akanoista ystävyydessäkin.

käyttäneet,ovatko sopineet?Minulla on ollutpuoli vuotta LITO on pitänyt aika tasaisena