Kyllä tämä paniikki häiriö tai mikä lie on paska tauti. Pahenttukohan se näin kaamos aikana. Minusta kyllä.
Minulla oli ensimmäisiä paniikki kohtauksia jo 3 vuotta sitten ja ne esiintyivät vaan koulussa ja sosiaalisissa tilanteissa ja ne tulivat kohtauksina.
Nyt olo on koko ajan kurja 15/24 tuntia päivässä, erityisesti iltaisin. Erityisesti silloin kun alkaa miettimään voiko tämä olla vakavampaa kuten aivo kasvain tai aivo verenvuoto.
lähes koko ajan on pientä pään jomotusta, hirveätä huimausta, sätkyjä päässä, hermostuneisuutta, paineentunnetta päässä. Kohtauksen aikana tulee pako kauhun tunne ja sydämmen tykytystä tulee mukaan. Olo on hyvä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen, tällöin kolussakin päivä menee hyvin. Olo on myös melko hyvä kun tekee jotain fyysistä, kuten vaikka urheilee liikunta tunnilla. Kaikki keskittyminen on tehdä hulluksi, ihimsiä en voi katsoa silmiin, tietokoneella oleminen hermostuttaa ainakin jos on enemmän kuin tunnin.
Minulla oli vuoden ajan homma hyvin hanskassa, mutta nyt se on palnut takaisin kahta kauheempana. Lääkärissä en ole koskaan vaivan takia käynyt, joten en edes tiedä varmasti onko tämä paniikki häiriötä, mutta oireet tuntuvat samalta.
Pääsisimpä tästä eroon. Alkoholi auttaa ja poistaa kaikki oireet, mutta sitäkään en voi käyttäa joka päivä. Krapula myös pahentaa tätä kaksin kertaiseksi.
Ei ihme että olen vielä sinkku, kun en pysty tutustumaan kehenkään.
Minulla oli ensimmäisiä paniikki kohtauksia jo 3 vuotta sitten ja ne esiintyivät vaan koulussa ja sosiaalisissa tilanteissa ja ne tulivat kohtauksina.
Nyt olo on koko ajan kurja 15/24 tuntia päivässä, erityisesti iltaisin. Erityisesti silloin kun alkaa miettimään voiko tämä olla vakavampaa kuten aivo kasvain tai aivo verenvuoto.
lähes koko ajan on pientä pään jomotusta, hirveätä huimausta, sätkyjä päässä, hermostuneisuutta, paineentunnetta päässä. Kohtauksen aikana tulee pako kauhun tunne ja sydämmen tykytystä tulee mukaan. Olo on hyvä aamulla hyvin nukutun yön jälkeen, tällöin kolussakin päivä menee hyvin. Olo on myös melko hyvä kun tekee jotain fyysistä, kuten vaikka urheilee liikunta tunnilla. Kaikki keskittyminen on tehdä hulluksi, ihimsiä en voi katsoa silmiin, tietokoneella oleminen hermostuttaa ainakin jos on enemmän kuin tunnin.
Minulla oli vuoden ajan homma hyvin hanskassa, mutta nyt se on palnut takaisin kahta kauheempana. Lääkärissä en ole koskaan vaivan takia käynyt, joten en edes tiedä varmasti onko tämä paniikki häiriötä, mutta oireet tuntuvat samalta.
Pääsisimpä tästä eroon. Alkoholi auttaa ja poistaa kaikki oireet, mutta sitäkään en voi käyttäa joka päivä. Krapula myös pahentaa tätä kaksin kertaiseksi.
Ei ihme että olen vielä sinkku, kun en pysty tutustumaan kehenkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
vielä vuosi sitten. Mä kans kärsin todella samanlaisista oireista ja pahimillaan tauti eteni siihen etten voinut lähteä viikkoihin ulos asunnostani. Jos olin esim. menossa kauppaan, saatoin tunnin seistä vaatteet päällä eteisessä ja miettiä, että voinko lähteä.
Ja tuo alkoholi. Sitähän silloin meni, koska kännissä olin kaikkea sitä mitä halusin olla. Olin rohkea, sosiaalinen.. saatoin juoda 5kin kertaa viikossa, ja siihenhän se sitten meni, että jouduin alkoholineuvojalle, sosiaalitoimiston kautta. Itse en koskaan ajattele kärsiväni mistään alkoholiongelmasta.
Sitten tuo seurustelu. Etenkin pojille jutteleminen tuntui hirveän vaikealta. Ainoastaan humalassa siihen pystyin, ja yleensä olinkin semmoisessa kunnossa, että kukaan minusta oikeasti kiinnostunutkaa. Myöskin silmiin katsominen ihmisiä on hirveän vaikeaa.
Muutin uuteen kaupunkiin tässä, ja menin lääkärille hakemaan lääkettä, koska en muuten usko että olisin voinut aloittaa opiskeluja. Minulle oli suositeltu optiparia ja propralia, ja niitä aloin sitten syömään. Propralista tuli tosi outo olo, että niitä en syönyt kuin kuukauden ja optiparia syön nyt 40mg/pv, ja elämä on taas niin ihmeellistä. Yllätän itseni edelleenkin melkein joka päivä, kun alan puhumaan vaan yhtäkkiä ihmisjoukossa. Optipar poisti myös itseltäni bulimian. Ei vaan tule enää sitä ahmimisen tunnetta, eikä halua oksentaa.
Olen aina myös pelännyt lihoamista. Nyt olen kumminki lihonut lähemmäs 10kg, enkä ole koskaan pitänyt itsestäni näin paljon. Ajattelen jopa olevani kaunis, kun vielä vuosi sitten katsoin itseäni peilistä ja ajattelin näyttäväni jotenkin epänormaalilta, melkein hirviöltä!
En tiedä pitäisikö luottaa elämänsä näin kovin lääkkeelle, mutta oma elämänlaatuni on parantunut todella paljon. Ehkä vielä joskus voisin olla ilmankin, mutta nyt en keskity muuta kuin tähän hetkeen vain. Täytyy vielä sanoa, että joitakin sivuvaikutuksia on ollut. mm. hikoilu, väsymys, huimaus (aika ajoin aika kovakin), ja alkoholi ei taida sopia näiden lääkkeiden kanssa, muisti tahtoo lähteä:)niin ja tunteiden katoamista.. välillä tuntuu ettei oikein osaa tuntea enää rakkautta, ikävää tms. Oireet on kyllä laimentuneet aika paljon alkuun verrattuna!
tämän kirjoituksen tarkoitus oli rohkaista sinua menemään lääkärille ja hakemaan apua tautiin! Vaikka se tuntuu kuinka tyhmältä tai pelottavalta. Tämä on OIKEA sairaus ja se saadaan korjattua!!
Ite en ole eläissäni saanu kuin ehkä 2 tai 3 paniikki kohtausta sen jälkeen kun aloin välttelemään tilanteita, esim kaupassa tai pankissa en ole käyny nyt 20 vuoteen, omaiset tuo kassin oven pieleen kun vain kerjää tarpeeksi :)
pari suhteesta ei ole tietoa eikä taida tullakkaan kun sairastuin siinä 14-16 iässä. en vain voi mennä ihmisten lähelle, koska saan pelkästä ajatuksesta valtavia ahdistuksia. ja jos jonnekki on ihan pakko mennä niin punastelen ja hikoilen viikkoja ennen tilannetta jo ihan kotona/unissani heräten hiestä märkänä.
tosissaan et ou käynä kaupassa ja pankissa 20vuotteen?Eikö siulla oo kettää lähheistä,joka ois lähtenä kaveriks liäkärriin-kai sie itekkii tajjuut,jotta eihän tuo oo normmaallii käytöstä.Voi hitto,kun sitä tunttoo ihtesä avuttomaks,kun halluis auttoo,mutta miten se sitten onnistus?Liäkärriin siun ois piästävä-ois pitänä piästä jo 20vuotta sitten!Mutta ei siun elämä vielä ohi ou,eti nyt itestäs ne viimesettii voiman rippeet ja mäne liäkärriin-mie pyyvvän-mäne liäkärriin!!!
Moi!
Oireesi vaikuttavat siltä, että sinun kannattaa ehdottomasti käydä lääkärissä (neurologilla) Itse kävin muutamien kohtauksien jälkeen ja sain lääkityksen vaivaan ja olo on nyt paljon parempi. Lääkitystä jatketaan, kunnes on pidempi oireeton jakso ja sitten lääkitys lopetetaan.