itkenyt, pyytänyt rukoillut ,ja jopa rangaissut tytärtäni joka on nyt 17 vuotias. täyttää heinäkuus 18 vee, ne ihanat aikuis vuodet muka alkaa,))
tässä olis pieni tarina,,,mä olen kaksi tyttöä yksin kasvattanut jäätyäni leskeksi kun lapset oli aika pieniä..ikinä ja koskaan rahaa ei ole ollut liikaa vain tarpeelliseen,,mutta oli tietenkin aikoja jolloin meni lapsiin enemmän rahaa kuin olis sallinut ,mut sit syötiin sitä mitä oli ,sossusta kuitenkaa ei saatu mitää..
opiselin yöllä että sain ammatin,,,ja päivällä toinen oli koulussa ja toine tarhassa,,
ja nii kului aika,,oli välillä valtataisteluu kotona tyttöjen kanssa,,,oli siinä vakavaa sairauttakin,vuon .97..vanhempi sairastui vakavasti selvisi hegisssä onneksi,,
ja nuorin oli aika rassavilli että sai väliin noottia antaa,,ja nii he aikuistuivat,vanhemmalla tyttärellä on oma perhe, kolme ihanaa lasta ikää 26 vee,, nuori on nyt 17vee,,ja käy amista,,,,ja heti halus lähtee omillee asumaan ,minä en siitä oikeen alkuun tykännyt kun aattelin et käy kotoapäin koulun ensin,mutta ei kun halus ni halus ,mietin menkööt saapa sit ite koittaa elättää itseään monesti pelkäsin miten käy ,mut turhaan hyvinhä se käypi,,nyt jakaa kämppikse kaa kodin,,,)) ja taloudelline tilanne on vähä niin ja näin mitä opikelijoilla nyt on,, kyllä häntä on joutunut vähän auttamaan että ruokaa saa,mut se mikä oli mulle iso yllätys,,ja todella yllätti mut,,,,,,))))))))kun tytär saa rahaa kk noi 600eur,, niin hän sanoi minulle että ..äiti, kun mulla on rahaa ja sulla ei , ni mä voin kyllä ostaa sulle ruokaa.))))))))))) hyvin on ajatellut asiaa,))minä en juo ja hän ei juo ,ni ei ainakaan siihen mee rahaa,,
minusta se kuvaa kypsyyttä tulevaan aikuisuuteen että ottaa muutkin huomioon että vain ei itseään,,sen minäkin olen aina tehnyt ja tässä on tulos, ehkä en sanos hyvän kasvatuksen mutta opetuksen että mikään ei ole ilmasta,,paitsi hymy ja kiitos,))jopa anteeksi anto ja pyytäminen kun ne on paikallaan,))
tässä olis pieni tarina,,,mä olen kaksi tyttöä yksin kasvattanut jäätyäni leskeksi kun lapset oli aika pieniä..ikinä ja koskaan rahaa ei ole ollut liikaa vain tarpeelliseen,,mutta oli tietenkin aikoja jolloin meni lapsiin enemmän rahaa kuin olis sallinut ,mut sit syötiin sitä mitä oli ,sossusta kuitenkaa ei saatu mitää..
opiselin yöllä että sain ammatin,,,ja päivällä toinen oli koulussa ja toine tarhassa,,
ja nii kului aika,,oli välillä valtataisteluu kotona tyttöjen kanssa,,,oli siinä vakavaa sairauttakin,vuon .97..vanhempi sairastui vakavasti selvisi hegisssä onneksi,,
ja nuorin oli aika rassavilli että sai väliin noottia antaa,,ja nii he aikuistuivat,vanhemmalla tyttärellä on oma perhe, kolme ihanaa lasta ikää 26 vee,, nuori on nyt 17vee,,ja käy amista,,,,ja heti halus lähtee omillee asumaan ,minä en siitä oikeen alkuun tykännyt kun aattelin et käy kotoapäin koulun ensin,mutta ei kun halus ni halus ,mietin menkööt saapa sit ite koittaa elättää itseään monesti pelkäsin miten käy ,mut turhaan hyvinhä se käypi,,nyt jakaa kämppikse kaa kodin,,,)) ja taloudelline tilanne on vähä niin ja näin mitä opikelijoilla nyt on,, kyllä häntä on joutunut vähän auttamaan että ruokaa saa,mut se mikä oli mulle iso yllätys,,ja todella yllätti mut,,,,,,))))))))kun tytär saa rahaa kk noi 600eur,, niin hän sanoi minulle että ..äiti, kun mulla on rahaa ja sulla ei , ni mä voin kyllä ostaa sulle ruokaa.))))))))))) hyvin on ajatellut asiaa,))minä en juo ja hän ei juo ,ni ei ainakaan siihen mee rahaa,,
minusta se kuvaa kypsyyttä tulevaan aikuisuuteen että ottaa muutkin huomioon että vain ei itseään,,sen minäkin olen aina tehnyt ja tässä on tulos, ehkä en sanos hyvän kasvatuksen mutta opetuksen että mikään ei ole ilmasta,,paitsi hymy ja kiitos,))jopa anteeksi anto ja pyytäminen kun ne on paikallaan,))
Vastaukset 10
Vanhimmat
olet suoriutunut upeasti tosi tärkeästä, vaativasta tehtävästä ja antanut lapsillesi tilaisuuden kasvaa upeiksi, toisetkin huomioon ottaviksi aikuisiksi. Nuoresi ei ole oppinut vaan pyytämään itselleen vaan on valmis myös itse antamaan. Pelkästään sellaisilla eväillä pääsee varmasti pitkälle. Toivotan myötätuulta sinun ja läheistesi elämään!
PS: Nyt sinulla alkaa ilmeisesti sellainen aika, että voisit välillä ajatella ihan itsekkäästi itseäsikin. ;))
nyt on sen muutoksen aika ,,,,kiitos,,,,mutta olen kuitenkin löytänyt nuoruudenrakkauden viimekesänä,,ja hän on vakavasti sairas,,,olen nyt hänen omaishoitaja ,mutta onneksi emme asu yhdessä ,niin mulla on myös omaa aikaa,,,)) tarvin sitä,)) mutta ei elämä aina loista on mullakin heikot hetkeni......)) kuten kaikilla,,,
Kyllä se luonteessakin on millainen lapsesta tulee.
Mutta uskoisin kasvatuksella olevan ison merkityksen.
Meillä eivät lapset olisi edes osanneet ajatella tuollaista.
Mutta en sitä odottanutkaan.
odottanut,,ei äidin kuulu odottaa edes kiitosta ,kun on lapsia tehnyt niin pitää ne hoitaakkin,vaikka välillä on kiviäkin tiellä,,tämäkin miten tyttäreni ajattelee oli mulkkin täys yllätys,,ihan pääsi liikutuksen kyyneeleet kun hän ekaa kertaa sanoi niin,)))
,,kyllä häntä on joutunut vähän auttamaan että ruokaa saa,mut se mikä oli mulle iso yllätys jne"..
Näin kirjoitit.Eli olet opettanut tytöllesi:
"hyvä antaa vähästään,paha ei paljostaan"
Sinä olet auttanut häntä pienistä rahoistasi ja,kun hän nyt tienaa itse(jakaa vuokramenotkin säästääkseen)
niin hän on valmis auttamaan sinua.Se on kunnioitettavaa,kun toiset nuoret jaksavat opiskella ja käydä töissä.Siskoni tytärkin kirjoittaa keväällä ja koko lukion ajan tyttö on ollut rappusiivoojana.
on niitä hyviäkin nuoria kyllä aika paljon ,jos on hälläväli tyylisiäkin..hyvä et moni nuori haluaa tehdä työtäkin..opiskelun ohella,,se opettaa että mikää ei tule ilmaiseksi,,näin heitä tulee hyviä ihmisiä ja osaavat ehkä sitä jakaa omille tuleville lapsilleen,,,))
satsaaminen ei ole koskaan hukkaanheitettyä aikaa.
Hienoa, että olet jaksanut elää perheesi kannalta sen oikean tien.
Ei mikään kiitos tai kunnioituksen osoitus voi ylittää omien lasten kiitosta ja kunnioitusta.
Sen jälkeen tulevat muut ryhmät, puolisosta, lähisukuun jne.
No onneksi sinulla on vielä elämää edessä jolloin voit satsata myös itseesi ja nauttia niistäkin tarpeista, joita olet joutunut olosuhteiden vuoksi sivusta seuraamaan.
Vielä: onnea sinulle, lapsillesi, kuin myös heidän perheilleen.
näin aijon tehdä,,ja vielä hyvällä omalla tunnolla,,,,,kiitos,,))
Onneksi olkoon, - nyt saat nauttia kasvatuksesi makeista hedelmistä..Onnea ja kerro lapsillesi, että Pirre ainakin on sitä mieltä, että heillä on viisas äiti :))
kannanotosta,))))))ja teillekkin nuoremmat äidit joilla viä on lapsia kotona, hekin lentävät pois pesästä se tuntuu oudolta ,,mutta nii hyvältä,,,saa sitä omaa aikaa josta nii paljon nuorempana on puhuttu ,jopa itsekkäästi,,)) itse olen 7 lapsisesta perheestä ja äiti elää jo 72 vee, ja on todella terästä,,,,,,) hyvä jatkoa teille ,))