Hei
Olen 24 vuotias mies ja haluaisin hieman kertoa tuntemuksistani tänne.
Minulla on ongelmana etten ole kokenut rakastumisen/ihastumisen tunnetta yli kymmeneen vuoteen. Olen silti jotenki ihmeellisesti ollut kaksikin kertaa muutaman vuoden mittaisissa seurustelusuhteissa. Molemmilla kerroilla juttu on alkanut kehittymään ystävyydestä sellaiseksi vapaamuotoiseksi "ei-seurustelusuhteeksi" joka sitten sisältää puhtaaseen ystävyyteen kuulumattomia piirteitä. Ajan kuluttua olen sitten alkanut kokemaan välittämisen tunnetta ja sellaista huolehtimisen /suojelemisen tarvetta naista kohtaan. (tässä vaiheessa seurustelusuhde virallistettu)
Vaikka olenkin pitänyt erittäin paljon yhdessäolosta ja tunnen mitä edellä kuvasin, en silti ole kokenut että olisin kunnolla rakastunut tai edes ollut ihastunut.
Seurustelusuhteeni ovat kestäneet ehkä sen takia että olen aina ajatellut että pidemmän päälle oppisin tuntemaan erilailla.
Väitteeni sellaisen oikean rakkauden puutteelle perustelen sillä, että olen 13 vuoden iässä tuntenut todella vahvasti ja selvästikin ollut rakastunut. Ajattelin tuolloin, että kyseessä on pelkkä ihastus joka menee ohi, eikä se voisi edes rakkautta olla. Vielä tänäkin päivänä mietiskelen asiaa usein.
Pelottaa vähän että kokeeko sitä enää ikinä uudelleen mitään samanlaista tunnetta, tai edes jotain sielläpäin olevaa..
Olen 24 vuotias mies ja haluaisin hieman kertoa tuntemuksistani tänne.
Minulla on ongelmana etten ole kokenut rakastumisen/ihastumisen tunnetta yli kymmeneen vuoteen. Olen silti jotenki ihmeellisesti ollut kaksikin kertaa muutaman vuoden mittaisissa seurustelusuhteissa. Molemmilla kerroilla juttu on alkanut kehittymään ystävyydestä sellaiseksi vapaamuotoiseksi "ei-seurustelusuhteeksi" joka sitten sisältää puhtaaseen ystävyyteen kuulumattomia piirteitä. Ajan kuluttua olen sitten alkanut kokemaan välittämisen tunnetta ja sellaista huolehtimisen /suojelemisen tarvetta naista kohtaan. (tässä vaiheessa seurustelusuhde virallistettu)
Vaikka olenkin pitänyt erittäin paljon yhdessäolosta ja tunnen mitä edellä kuvasin, en silti ole kokenut että olisin kunnolla rakastunut tai edes ollut ihastunut.
Seurustelusuhteeni ovat kestäneet ehkä sen takia että olen aina ajatellut että pidemmän päälle oppisin tuntemaan erilailla.
Väitteeni sellaisen oikean rakkauden puutteelle perustelen sillä, että olen 13 vuoden iässä tuntenut todella vahvasti ja selvästikin ollut rakastunut. Ajattelin tuolloin, että kyseessä on pelkkä ihastus joka menee ohi, eikä se voisi edes rakkautta olla. Vielä tänäkin päivänä mietiskelen asiaa usein.
Pelottaa vähän että kokeeko sitä enää ikinä uudelleen mitään samanlaista tunnetta, tai edes jotain sielläpäin olevaa..
Vastaukset 1
Vanhimmat
Että ensirakkaus on aina ensirakkaus.
Ja kaikkia sen jälkeen tulevia vertaa aina siihen ensimmäiseen.
Sitäpaitsi; 13-vuotiaan nuoren pojan tunteet on erilaiset kuin 24-vuotiaan nuorenmiehen. Mitä enemmän elämänkokemusta (=kyynisyyttä) karttuu, sen vähemmän sitä osaa omia tunteitaan arvostaa.