Mihin se keskustelu aina lopahtaa kummallisesti kun otetaan puheeksi, että mihin oloihin se lapsi mahdollisesti syntyy?
Mutta ettehän te vastustajat sitä ajattele, te ajattelette vain pakonomaisesti "lupa syntyä ja hengittää vaikkei lasta olisi edes haluttu"!!! Eiköhän joka lapsella ole oikeus syntyä 100% haluttuna ja toivottuna, eikä vain pakotettuna koska on käynyt vahinko ehkäisystä huolimatta? Jollekin voi käydä niin että se onkin iloinen vahinko ja lapsi halutaan, mutta näin ei ole kaikissa tapauksissa.
Eikö jokainen lapsi ansaitse hyvät, turvalliset ja rakastavat lähtökohdat elämälleen? Mutta ei... kunhan vain saa syntyä ja hengittää... viis siitä vaikka on narkkariäiti ja linnakundi-isä, eihän sillä ole mitään väliä!
Mutta ettehän te vastustajat sitä ajattele, te ajattelette vain pakonomaisesti "lupa syntyä ja hengittää vaikkei lasta olisi edes haluttu"!!! Eiköhän joka lapsella ole oikeus syntyä 100% haluttuna ja toivottuna, eikä vain pakotettuna koska on käynyt vahinko ehkäisystä huolimatta? Jollekin voi käydä niin että se onkin iloinen vahinko ja lapsi halutaan, mutta näin ei ole kaikissa tapauksissa.
Eikö jokainen lapsi ansaitse hyvät, turvalliset ja rakastavat lähtökohdat elämälleen? Mutta ei... kunhan vain saa syntyä ja hengittää... viis siitä vaikka on narkkariäiti ja linnakundi-isä, eihän sillä ole mitään väliä!
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tässä lainaus kirjoituksesta sijaisvamhemmuus-palstalta:
Mutta jos mietin meillä olevia lainalapsia ja heidän traakisia kohtaloitaan, jokainen täällääkin voisi sanoa, että oli oikein kun heidät vihdoinkin huostaanotettiin, ennekuin heistä joku olisi kuollut. Vanhemmat kiduttivat lapsia todella raasti ja heillä on pysyviä vaurioita niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Yksi heistä on tämän takia sairaala hoidossa koko loppuelämänsä.Olen paljon keskustellut tämän bio äidin kanssa ja näistä kipeistäkin asioista ja hän on myöntänyt ettei olisi enää kauan jakasanut ettei olisi jotain kohtalokasta tehnyt lapsilleen. Hän on nyt myös hoidossa,kuten isäkin.
Että silläviisiin, mutta sehän on hienoa kun vaan saa elää!!!!
pääasia, että lapsia syntyy ja paljon=) Sillähän ei ole väliä, miten ne syötetään ja huolehditaan.
..Mutta koitan ajatella asiaa, itse. Niin se menee kyllä sit jo sinisilmäisyyden puolelle ja aika runsaalla kädellä. Ne kaikki abortit mitä tehdään, niin en ole edes uskonut johtuvan psyykehäiriöistä. Naisella jolla viiraa päässä niin et voi lasta satuttaa niin se abortti on tosiaan lasta säästävämpi ratkaisu, kuin tulla kidutetuksi tai päätyä kuolemaan.
ulkopuolisten päätettävissä. Kummasti vain ulkopuoliset katsovat pätevöityneensä niin, että voivat sanoa, miten toisten tulisi elää. yksilöllä on oikeus päättää omaan elämäänsä liittyvistä asioista, he myös joutuvat päätöstensä kanssa elämään..
miten tämä keskustelu on nyt ajautunut siihen, että mietitään, olisiko joidenkin jo syntyneiden lasten pitänyt jäädä syntymättä. Siis tokihan sitä voidaan miettiä, mutta ei sillä ole abortin kanssa tekemistä. Aborttia kun on syytä miettiä siinä vaiheessa, kun se vielä voidaan tehdä.
Joskus ne vanhempienkin päänupit saattavat seota vasta lasten syntymän jälkeen ja sitä ennen ovat vaikuttaneet aivan kelpo vanhemmilta. Samoin voi ykskaks tulla työttömyys eteen, ja sitä ei vanhempi kestäkään vaan ratkeaa ryyppäämään ja siitä vasta alkaa alamäki. Tällöin ei pitäisi miettiä, olisiko lapset ollut parempi abortoida, kun nyt on huonot olot. Pitää miettiä, mitä voidaan tehdä, jotta lapsille saadaan paremmat olot. Mutta toivottavasti kyse on vain kärjistämisestä eikä siitä, että joku on mielestään niin fiksu, kun sanoo, että lapsi kärsii niin kovasti, että olisi parempi jos äiti olisi tehnyt abortin. Jossitellahan aina voi, mutta mitä se todellisuudessa enää ratkaisee? Vai voisivatko nämä henkilöt sanoa myös lapsen kuullen, että olisi parempi, jos ei olisi syntynyt, jotta ei olisi joutunut kärsimään? Lapsi saattaisi olla asiasta vähän eri mieltä, varsinkin jos vielä vanhempana on saanut elämänsä kuntoon, mikä on aivan mahdollista. Hyviä esimerkkejä on tästäkin nähty. Ei ketään parane tuomita etukäteen.
Olen joskus vähän seuraillut näitä keskusteluja ja ihmetyttää hieman, miksi ihmisillä voi olla asian suhteen niin äärettömän ehdottomia mielipiteitä puolesta tai vastaan. Aborttiasia on mielestäni vaikea, ja jos mietitään, olisiko abortti paras ratkaisu, pitäisi tarkastella jokaista tapausta erikseen. On tietysti johdonmukaista, jos periaatteesta sanoo, että kaikilla lapsilla on oikeus syntyä tai että jokainen nainen saa itse päättää ruumiistaan, mutta ei elämä ihan niin mustavalkoista ole.
On hieman kärjistettyä todeta, että entä, jos lapsi syntyy huonoihin oloihin ei-toivottuna. Suuri osa abortin tehneistä ei varmaankaan ole narkkareita tai alkoholisteja, vaan aivan järkeviä tavallisia ihmisiä, jotka ovat miettineet ratkaisua niin pitkään ja tarkkaan, että jo se kertoo, että heistä olisi saattanut tulla erinomaisia vanhempia lapselleen. Toisaalta, eikö myös huonoihin oloihin syntyneellä lapsella ole mahdollisuus itse pyrkiä parempaan elämään ja eikö hän saata hyvinkin löytää onnensa ja elää täysipainoisen elämän? Toisaalta taas, eikö ns. toivottunakin (ja suunniteltuna) syntyvä lapsi saata syntyä vanhemmille, joilla on ehkä rahaa ja tavaraa, mikä nykyään tuntuu niin kauheasti merkkaavan, mutta lapsi onkin hankittu vain siksi, että "kun lapsia nyt kuuluu olla" ja koska "kaikkea pitää saada". Tällöinkin lapsi saattaa loppujen lopuksi jäädä vaille vanhempien huolenpitoa ja välittämistä, kun vanhemmat suuntaavat aidon huomionsa toisaalle.
En todellakaan pystyisi sanomaan, onko abortti yleisesti ottaen oikein vain väärin. Nuorempana minusta oli ihan ok, että jos joku haluaa tehdä abortin niin tehköön, ja itsekin voisin ihan helposti tehdä, jos tulisi tarve. Sitten tulin raskaaksi elämänvaiheessa, jossa moni saattaisi päättyä aborttiin: oli aivan tuore suhde ja opiskelut kesken, työpaikasta ei tietoa. Mielestäni tuo ei kuitenkaan ollut riittävä syy aborttiin, mutta minä olinkin hyvin rakastunut lapsen isään ja tiesin, että tämä jää rinnalleni. Taloudellinen tilanne ei ole edelleenkään erinomainen, mutta hyvin silti selvitään, kun säästäväisesti ollaan. Kaikkea ei tarvitse saada lapselle - eikä itselle.
Jutun idea on se, että enää asia ei ole niin mustavalkoinen minulle, kun olen vähän pidempään seurannut maailman menoa. Ensin tuntui, etten selviä tästä ja että tämä vaarantaa ja vaikeuttaa opiskelujani, työelämään siirtymistä, kaikkea, mutta aika pian tunteet kasvavaa vatsaani kohtaan muuttuivat, ja aloin suojella sitä kaikin tavoin. Niinkin voi käydä eli alkuun hieman ei-toivotusta asiasta tulikin todella rakas.
Aina ei ole ollut helppoa, mutta eihän elämä yleensäkään ole. Olisi varmasti ollut vielä vaikeampaa tehdä abortti ja elää sen päätöksen kanssa, joten toivon, että kukaan ei ikinä joutuisi katumaan aborttiaan, se vasta raskasta olisikin (ja ikävä kyllä jotkut myös niin joutuvat kokemaan). Kaikki syyt aborttiin eivät ole mielestäni hyviä, mutta ihmisten kyky selvitä samankaltaisista tilanteista on erilainen. Voisihan lapsen tietysti myös synnyttää ja antaa adoptoitavaksi, jos ei lasta halua pitää, mutta eihän tuokaan helppo ratkaisu ole, vaikka se saattaisikin koitua sekä lapsen että uusien vanhempien onneksi. Tärkeintä olisi siis mielestäni tarkastella ihmisiä, ei olosuhteita. Joskus abortti on ehkä ainut ratkaisu, joskus ei ratkaisu ollenkaan, mutta liian kärkkäästi ulkopuoliset mielestäni ovat sanomassa, saako joku tehdä abortin vai ei.
En kyllä edes suosittelisi, että kukaan, joka on aikeissa abortin tehdä, tulee kyselemään ihmisiltä mielipiteitä keskustelufoorumeilta. Asia on rankka, ja täällä kyllä saa rapaa niskaansa, oli tapaus sitten millainen tahansa.
Tässäkin taas hyvä kirjoitus, kiitos. Mutta sanot ihan miten vain, niin tai näin, niin aina, huom AINA nämä neurootikko-vastustajat löytävät jotain vänkäämisen aihetta ja vain ja ainoastaan oman näkökulmansa joka on oikea ja totuus!! Niinhän se on, että tämän asian pohjimmiltaan eri näkökulmista osaavat katsoa vain ne, jotka ovat asian kanssa IHAN OIKEASTI olleet tai joutuneet tekemisiin. Eli ovat itse olleet sen tilanteen edessä, joko ovat tehneet abortin tai ainakin vakavasti joutuneet miettimään sitä.
Näkyy olevan osa ihmisistä sellaisia, että he tuntuvat tietävän asianosaista paremmin miten tulisi toimia ja tehdä, itse asiassa aika huvittavaakin, ellei tämä aihe olisi niin vakava, vaikea ja surullinenkin monille.
aivan kuin minun kirjoittamani... Hassua kuinka eri ihmisille voikin sattua niin samankaltaisia "kohtaloita"..!
...kolmas osa vanhemmista hyväksyy lapsen fyysisen kurittamisen.
Eli aivan suora johtopäätös tästä on se, että suomessa tehdään noin 4 000 aborttia liian vähän edelleen, vaikka paljon jo nyt tehdään.
Suomessa syntyy kai noin 50 000 lasta vuosittain. Jos niistä kolmanneksen vanhemmat hyväksyvät kurittamisen väkivalloin, niin abortteja tehdään kai melkein 20 000 liian vähän? jos sain ajatuksestasi kiinni. Vai mitä tarkoitit?
Olen vahvasti samaa mieltä (vain luvun kohdalla eri kannalla), jos tarkoitit sitä, että vain vanhemmiksi kykenevien vanhempien pitäisi lapsia tehdä...
että täältä löytyy todella tyhmää porukkaa. Ihan kuin kaikki lapset, joita on joskus tukistettu, olisivat ihan rikkinäisiä ihmisiä, jotka katuvat syntymäänsä.
Ruumiillinen kuritushan tarkoittaa myös niinkin pientä rangaistusta kuin tukistamista, jota saattaa harrastaa aika moni ihan hyvä ja rakastava vanhempi, kun lapsi on niin kenkkumainen, että keinot loppuvat. On hienoa, jos joku ei ikinä käytä ruumiillista kuritusta (ja huom! tuskin tämä koko kolmannes suomalaisista hyväksyy varsinaista hakkaamista tai edes piiskaamista), mutta esim. itseäni on tukistettu pienenä ja olen elänyt varsin onnellista ja hyvää elämää mielestäni, ja jos minulla onkin ollut joskus vaikeuksia, niillä ei ole kyllä mitään tekemistä sen kanssa, että äiti on joskus tukistanut, kun olen kiukutellut todella kovasti.
Vanhemmat voivat vanhingoittaa lastaan monella tapaa ja esim. tukistaminen on varsin pieni ongelma, jos vertaa esim. välinpitämättömyyteen lasta kohtaan. Se, että ei ole koskaan tuntenut vanhempiensa rakkautta ja sitä, että he ovat kiinnostuneita lapsensa elämästä, satuttaa paljon enemmän kuin se, että joskus saa vaikkapa piiskaa.
Tiedän myös monia, jotka ovat jopa saaneet vyöllä piiskaa, ja he ovat silti oikein tasapainoisia ihmisiä, vaikka se jo minun korvissani kuulostaakin rangaistuksena ikävältä. Enhän minä tässä olisi valittamassa, jos äitini olisi tehnyt abortin, mutta teidänlaisenne voisivat kyllä olla hiljaa typerien mielipiteidensä kanssa. Olisi surullista, jos esim. niin hyvältä ihmiseltä kuin äidiltäni olisi kielletty äitiyden onni. Mutta tuskin sitä muut olisivat kieltäneet kuin teidänlaisenne ihmisvihaajat.
Samassa lauseessa postitiivisessa mielessä tukistaminen ja rakastaminen... PERKELE!!! Tämä ihminen vastustaa täällä abortteja ja rakastaa lapsiaan väkivallalla, JIPPIII mikä ihana mallikuva meidän tervehenkiselle nuorisollemme!
Juuri tämän takia, että ihmisellä ei ole mitään hajua lasten kasvatuksesta, hän olettaa ihmisen olevan kykenevä äidiksi täysin tilanteesta riippumatta jos sattuu omaamaan kohdun. Aivoja ei enää tarvitakaan...
täällä on kieltänyt keneltäkään äitiyden onnen. Eivät ainakaan aborttioikeuden puolustajat. Sen sijaa aborttienvastustajat yrittävät kyllä lyödä lyttyyn niitä jotka ovat joskus abortin teettäneet ja sittemmin tulleet uudelleen raskaaksi ja kertoneet rakastavansa lastaan. Kehtaavatkin väittää että abortin tehnyt nainen ei voisi olla hyvä ja rakastava äiti.Eli ketkä täällä ihmisiä vihaavat?
jos tekstini on ollut liian vaikeaselkoista. En ole abortin vastustaja, minulla ei ole jyrkkää kantaa, koska asia ei ole omasta mielestäni niin kovin yksinkertainen. Minua häiritsee se, että sinä voit tuosta vain heittää, että kaikkien, jotka hyväksyvät ruumiillisen kurittamisen, pitäisi tehdä abortti.
Kuten ei ole sekään, että jos äiti tukistaa lasta, hän olisi huono äiti. Sinä olet lapseton, ja mielipiteistäsi huomaa sen. Olet nähnyt surullisia ihmiskohtaloita, mutta olen nähnyt minäkin, tosin en työkseni. Voin vain ihmetellä, miten voit määritellä, kuka on kelvollinen vanhemmaksi vain sen perusteella, että hyväksyy ruumiillisen kurituksen. En myöskään sano, että lapsen ruumiillinen kurittaminen olisi jotenkin positiivista ja toivottavaa. Myöskään se, että joku hyväksyy sen ei tarkoita, että hän ehkä edes itse käyttäisi sitä rangaistuskeinona. Joskus sellainen mielipide vain tarkoittaa, että ymmärtää, että joskus joku vain sortuu käyttämään sitä ja se on vain inhimmillistä. Niin, ja myös ne, jotka eivät periaatteessa hyväksy ruumiillista kuritusta, saattavat sortua sitä käyttämään.
Eniten ehkä ihmetytti se, että jos kerran kaikki lapset, joiden vanhemmat hyväksyvät ruumiillisen kurittamisen, olisi ollut parempi abortoida, niin tästä seuraa auttamatta se, että et hyväksy myöskään näiden lasten olemassaoloa. Ideani oli siinä, että vaikka olen itse joutunut lievän ruumiillisen kurituksen kohteeksi, enemmän minua ovat loukanneet kiusaajat koulussa tai se, että mummo ei ole esim. huomannut kehua tarpeeksi jotain piirustustani. Kaikesta huolimatta minusta on tullut varsin vahva ihminen ja ajattelen mielelläni asioita useammaltakin kantilta. Minua siis loukkaa se, että koska olen joskus joutunut (varsin lievän) ruumiillisen kurituksen kohteeksi, olisin saanut jäädä syntymättä.
Varmaankin kärjistät tahallasi sanomisiasi ja saattaisit vaikuttaa oikein fiksulta ja mukavalta ihmiseltä, jos tapaisimme oikeasti, mutta toivoisin, että otat huomioon, että tällä palstalla moni aborttiin päätynyt kaipaa lohtua ja neuvoa kohtalotovereita, kun on vaikean päätöksen tehnyt. Eivät he kaipaa yhtään enempää sitä, että joku sanoo heidän palavan helvetin tulessa kuin että joku sanoo, että abortteja pitääkin tehdä, kun lapsia syntyy liikaa niille, jotka eivät heitä osaisi kasvattaa.
Ei ihmisestä tule automaattisesti jotain sen perusteella, missä olosuhteissa hän on kasvanut. Huonoista olosuhteista voi tulla häirikköjä, jotka saattavat kasvaa ihan fiksuiksi aikuisiksi, selviytyjiä, joista tulee jopa tärkeitä yhteiskunnan tukipilareita tai sitten niitä, jotka eivät kykene muuttamaan huonoja kokemuksiaan voitoksi. Hyvien perheiden lapsista ei aina tulekaan hyviä vanhempia. Ei kenenkään tulevaisuutta voi ennustaa sen perusteella, millaiset lähtökohdat heillä on ollut. Siksi jokainen ihminen on syntyessään arvokas, olivat vanhemmat sitten millaisia tahansa ja vanhempien vuoksi ei kenenkään ihmisen syntymän mielekkyyttä pidä ulkopuolisen mennä arvostelemaan.
Et voi siis syyttää minua mistään muusta kuin avarakatseisuudesta ja siitä, että kykenen ajattelemaan asioita useammasta kuin yhdestä näkökulmasta. En ole kukaan niistä vastustajista, joiden kanssa täällä ilmeisesti tykkäät väitellä. Enkä minäkään jaksa enää tämän jälkeen väitellä, koska ei täällä kenenkään mielipidettä kykene muuttamaan, kun kaikki uskovat olevansa yhtä oikeassa.
Aloituksesi ...löytyy todella tyhmää porukkaa... tai vastaavaa viittasi siihen, että olet eräs toinen joka täällä aliarvioi jatkuvasti muiden mielenterveyttä tai älykkyyttä. Ja se sai sapen täysin kiehehtamaan; että tämä samainen ihminen ei pidä lasten ruumiillista kurittamista ongelmana, vaan suosittelee kaikkia naisia lisääntymään aina vaan iästä ja taidoista riippumatta.
Olet täysin oikean kuvan saanut kirjoituksestani; yhdenkään vanhemman joka hyväksyy ruummiillisen kurittamisen ei pitäisi lasta omata. Se ei todella tarkoita, että mielestäni heidän lapsiensa ei pitäisi olla olemassa, vaan niiden vanhempien ei pitäisi missään nimessä olla vanhempia. Lapsi on syytön vanhempansa ajatusmaailmaan, joten sitä ei kai kukaan voi vanhempiensa teoista arvottaa tarpeettomaksi tms.
Ruumiillisen kurittamisen hyväksyminen on aivan eriasia kuin sen käyttäminen. missä ja milloin olen sanonut, että jokaisen vanhemman joka joskus on käyttänyt ruumiillista kurittamista ei pitäisi tehjdä lapsia? En ole. Itse olen erittäin äkkipikainen luonne ja kiivastun helposti, ajoittain hermojen hallinta on vaikeaa. Silti en missään nimessä hyväksiy kenekään kurittavan lastaan edes hermostuessaan...
Näetkö eron; joku "ihannoi" kurittamista jo etukäteen, eli jos sitä käyttää joskus, niin se ei saa edes tunnontuskia aikaan, vaan pahimmillaan ylpeyttä itsetään... Eli tämä joku hyväksyy kurittamisen jo ajatuksen tasolla, sellaisen ei pitäisi tehdä lapsia.
Minulla ei ole lapsia; olen joskus raahannut koiraa niskasta tarpeettoman kovasti, vaikka en hyväksy minkäänlaista väkivaltaa eläintenkään kasvatuksessa. Olen ollut rikki tälläisten asioiden takia, sillä en hyväksy väkivaltaista kasvattamista, mutten kykene aina hallitsemaan itseäni. Se että tiedän toimivani väärin kasvattaa itseäni; se ei alenna kynnystä käyttää väkivaltaa seuraavan kerran helpommin, vaan korottaa kynnystä.
Pikkuinen "rakastava" tukkapölly rikkoo nolla toleranssia. Nolla-linjalle on lähdetty koska väkivalta ruokkii väkivaltaa. Tänään tukkapölly, huomenna lyönti. Jos omassa käyttäytymisessä ei huomata mitään vikaa toleranssi kasvaa. Ikävä kyllä siinä kun kasvaa kurittajan sietokyky, kasvaa myös lapsen.
Mitäs se sitten tarkoittaa, muuta kuin että olen valmis käyttämään väkivaltaa kasvattamisessa taropeen tullen? Jos tällä on tsäkä sen lapsi saattaa olla niin kiltti, ettei tarvetta tule, mutta lapsenhan pitää antaa olla lapsi, eikä alkaa rajoittamaan itseään aikuisten hyväksymisien mukaan.
väkivallan hyväksyminen ja sen käyttö pilaa aina turvallisen ympäristön ja laittaa lapsen rajoittamaan itseään. Ja eikö täälläkin kaikki olleet sitä mieltä, että kodin pitää olla turvallinen? Siis sieltä ei tarvitse välttämättä niitä lapsia poistaa niistä kodeista, vaan se väkivallan hyväksyjä pitää poistaa kodeista joissa yritetään kasvattaa lapsia. Lapsen koti ei ole siellä missä hän asuu, vaan siellä missä häntä ymmärretään (monet laitosnuoretkin kokevat laitoksen enemmän kodeiksi, kuin vanhempiensa talon...).
Hienoa, että sinusta on kasvanut vahva ihminen. Jos omaat jo tuollaisen vahvuuden nyt, mieti joskus (omaa jälkipolveasi ajatellen) miten mahtavan vahvuuden omasit jos lapsuuteesi ei olisi kuulunut kurittamista tai väkivallan hyväksymistä.
Tässä asiassa en kärjistä tahallani, vaan mielipiteeni on erittäin kärkäs. Jos joku on tehnyt abortin, niin onnea hänelle, on varmaan toiminut ihan oikein. Joku tuolla syyttelee minua ja joitain muita aborttiin yllyttämisestä; väkivallan hyväksyminen kasvatuksessa on ainut jolloin ainakin itse suosittelen lämpimästi aborttia. Silloin minua ei oikeasti kiinnosta sen naisen selviäminen syyllistäminen tai helvettiin toivotteleminen, silloin kiinnostaa vain sen lapsen tulevaisuus. Siis suomeksi jos joku tahtoo tehdä lapsen ja on jo laatinut selvän kuritus suunnitelman ja on sitä mieltä, että lapsista kasvaa ilman kurittamista perkeleitä, niin minä käskisin, jos olisi valta, välittömästi aborttiin.
Maailmassa on lapsia ihan tarpeeksi jo tähän menessä, siksi jokaisen tarvitsis enää satsata laatuun, määrällisesti jo riittää. Jokaikisellä lapsella pitää olla parhaat mahdolliset lähtökohdat; sen kasvuympäristön ei pitäisi missään nimessä olla riskeeraamassa lapsen tulevaisuutta. Kun voimme tarjota lapsille parastakin; miksi ihmeessä haluamme riskeerata tarjoamalla huonointa?
Silloin kun aikuiset keskustelevat harvemmin muutetaan kenenkään mielipidettä... Mikäli keskustelet lapsen tai nuoren kanssa, voi mielipiteisiin vielä vaikuttaa. Aikuisen mielipiteet ovat sen verran jo pinttyneitä, sillä niitä rakennetaan ihan kekarasta lähtien, että niiden muuttaminen ilman traumaa on melko mahdotonta. Niin sinullekin on päähän istutettu (tukistettu), että väkivalta on hyväksyttävää. Minä taas olen oppinut lapsesta saakka halveksumaan väkivaltaa kaikissa muodoissa ja minun mielipidettäni ei saa asiassa muutettua. Siksi yrittäisitkin turhaan jos vaivautuisit...
Se lopahtaa koska puoltajat käyttävät tätä 'EHKÄ huonoihin oloihin' oikeutuksena valita mieluummin lapsen kuolema.
No kuinka suuri osa ihmisistä on narkkareita tai rikollisia? Tarkoittaako tämä automaattisesti huonoa vanhemmuutta?
Millaisia ihmisiä on odottamassa adoptiolasta? Näitä narkkareita ja linnakundeja?? Monelleko tällaisen taustan omaavalle luovutetaan adoptiolapsia?
Et tainnut (ainakaan vielä) saada vastausta kuin yhdeltä vastustajalta, eikä hänenkään kommenttinsa vastannut kysymykseesi millään lailla. Vastaus taitaa olla yksinkertaisesti se, että abortin vastustus pohjautuu puhtaasti vahvoihin mielipiteisiin ja uskomuksiin, kuten vaikka usko jumalaan. Näillähän ei tunnetusti ole mitään tekemistä totuuden kanssa, joten vastaukset loppuvat aina lyhyeen.
"Eiköhän joka lapsella ole oikeus syntyä 100% haluttuna ja toivottuna, eikä vain pakotettuna koska on käynyt vahinko ehkäisystä huolimatta?"
Jos ja kun lapsella on oikeus (kiitokset siitä että tunnustat lapsen oikeudet) syntyä haluttuna, niin tästä seuraa että lasta on syytä haluta. Tästä ei seuraa että lapsen saisi surmata, jos lapsi ei satu miellyttämään. (luokatonta ajattelua)
Lisäksi lauseessa ilmenee paha temporaalinen (aikaan liittyvä) ajatusvirhe. Lapsi on jo synytynyt, kun hän kelluu äitinsä kohdussa. Toivomiset on jo kauan aikaa sitten toivottu.
Lisäksi, lapsen ovat "pakottaneet" syntymään lapsen isä ja äiti, jotka eivät mahdollisesti ole osanneet huolehtia ehkäisystä. Ei lapsi ole tullut luoksenne pakolla vaan pyynnöstänne. Ottakaa tämä ystävällinen ihminen kohteliaasti vastaan.
"Eikö jokainen lapsi ansaitse hyvät, turvalliset ja rakastavat lähtökohdat elämälleen? Mutta ei... kunhan vain saa syntyä ja hengittää... viis siitä vaikka on narkkariäiti ja linnakundi-isä, eihän sillä ole mitään väliä!"
Usein täällä abortin tekijöitä väitetään huonotapaisiksi ja rikollisiksi. Yllättävää on että varsinkin aborttien puolustelijat pitävät aborttia lapsien pelastamisena rikollisten kynsistä.
Jokainen tietysti tuntee oman pesänsä, mutta yleisesti nämäkin väitteet ovat mielettömyyttä ja valhetta. Eivät abortin tekijät ole rikollisia.
Abortin tekijät ovat melko tavallisia kansalaisia ja jos olisivat lapsensa vastaan ottaneet olisivat myös heistä huolehtineet.
Lisäksi se, että lapsen vanhemmat olisivat rikollisia tai huonotapaisia ei anna heille mitään oikeutta lapsen hengen riistoon. Jos he todella ovat tätä väkeä, yhteiskunnan tulee suojella heidän ympäristöään, johon lapsetkin kuuluvat.
Katsos kun kaikki ei ajattelu kuten sinä! Mitähän ihmettä tämäkin tarkoittaa:
"Jos ja kun lapsella on oikeus (kiitokset siitä että tunnustat lapsen oikeudet) syntyä haluttuna, niin tästä seuraa että lasta on syytä haluta."
Jos ei halua lasta -> käyttää ehkäisyä
-> ehkäisy pettää -> ei halua lasta -> abortti. Katsos näin yksinkertaista se on. Lopeta jo tuo ihme pakkomielle. Katsos se on ihan sama mitä sä jauhat ja vaikka mitä kuvia tuot esiin, tms. niin joka ajattelee asioista näin niin ajattelee ja piste. Miksi lasta täytyy haluta jos on käyttänyt ehkäisyä ja se pettääkin?
Vähän omituinen ajattelutapa sulla. Ihan sama kuin mä alkaisin sulle vänkäämään että sun on uskottava Allahiin... kun mäkin uskon siihen niin sunkin täytyy... no sun vaan täytyy kun Allah on tie ja totuus ja oikea - ainut oikea jumala! Kaikki muu mitä ajattelet on väärin ja vain Allahin kautta löytyy totuus.
Sun kannattaisi alkaa politiikoksi, yhtä paljon yhtä mitään sanomatonta tekstiä löytyy loputtomasti...
Pakkomielteesi on työntää pää kuoppaan kuin strutsi. Kun et näe mitään, kuvittelet että ahterisi on piilossa. Hassua.
Pakkomielteesi on siten kieltää selkeä ajattelu ja jopa vastaaminen aborttiasiamiesten luokattomiin kysymyksiin.
Jos et ymmärrä, mitä täällä kirjoitetaan, niin vika on ymmärryksessäsi. Katsos, niin yksinkertaista se on. "Katsos kun kaikki ei ajattelu kuten sinä!" - Onneksi.
Kaikki eivät laillasi käytä aborttia ehkäisyvälineenä. Teet ehkäisystä viimeisen käytössä olevan ehkäisyvälineen, jos muut sattuva pettämään. Ehkä jonakin päivänä kykenet kantamaan vastuusi ja seisomaan omilla jaloillasi vauvojen jalankappaleiden sijasta.
Ehkä kuulut mainostamiisi huonotapaisiin aineksiin. Tämä ei kuitenkaan vapauta sinua vastuusta lapsesi suhteen eikä anna erivapatutta luulotella, että harhainen ajattelu olisi muidenkin hyväksyttävä.
Huomaatko itse ollenkaan kuinka sekoja kirjoittelet:
"Teet ehkäisystä viimeisen käytössä olevan ehkäisyvälineen, jos muut sattuva pettämään."
Ja et edes vastannut kysymykseeni. Jos tänne paskaa kirjoitat niin seiso sitten itse sen paskasi takana ja ole valmis perustelemaan.
Kenelläköhän täällä on vähän "harhaista" ajattelua.
"Jos ja kun lapsella on oikeus (kiitokset siitä että tunnustat lapsen oikeudet) syntyä haluttuna, niin tästä seuraa että lasta on syytä haluta."
Toki jokaista lasta olisi vanhempien syytä haluta. Haluamista ei silti voi pakottaa, joten silloinhan abortti tulee kysymykseen, jos sitä lasta ei vaan halua.
"Tästä ei seuraa että lapsen saisi surmata"
Ei tietenkään! Lapsen surmaaminen on rikos, jota ei missään nimessä saisi tehdä. Abortti taas ei ole lapsen surmaamista, joten todellakin on fiksumpaa tehdä abortti kuin surmata lapsi sitten kun siitä alkiosta/sikiöstä syntymänsä jälkeen lapsi on tullut.
"Lisäksi lauseessa ilmenee paha temporaalinen (aikaan liittyvä) ajatusvirhe. Lapsi on jo syntynyt, kun hän kelluu äitinsä kohdussa."
Itseasiassa se ajatusvirhe on sinulla. Minkään virallisen ja yleisesti hyväksytyn määritelmän mukaan syntymää ei lasketa alkavaksi hedelmöittymisestä, vaan syntymäksi luokitellaan nimenomaisesti se hetki, jolloin vauva tulee ulos äitinsä kohdusta. Jos sinulla on esittää jotain todellista näyttöä oman määritelmäsi tueksi, niin odotan linkkejä sivustoille, joissa syntymä määritellään jotenkin muuten, kuin hetkeksi jolloin lapsi tulee ulos kohdusta.
Oletan kuitenkin, ettei sinulla minkäänlaista näyttöä oman määritelmäsi tueksi ole. Näin ollen, kun puhutaan syntymästä, voidaan oletusarvoisesti odottaa, että puhuja tarkoittaa syntymällä nimenomaan sitä virallista, yleistä ja oikeakielistä ajankohtaa. Joten jos väität syntymän ajankohdaksi jotain muuta ajankohtaa, se temporaalinen ajatusvirhe on ihan omasi, ei muiden.
"Ei lapsi ole tullut luoksenne pakolla vaan pyynnöstänne."
Toki ne toivotut lapset tulevatkin ikäänkuin "pyynnöstä". Niitä lapsiahan ei tosin kai edes abortoida. Abortit tehdään kai nimenomaan niissä tapauksissa, joissa lasta ei olla toivottu eikä pyydetty, vaan (toivottavasti) yritetty nimenomaan estää se raskauden alkaminen. Jos nainen käyttää raskauden ehkäisyä, hän ei pyydä raskautta, vaan yrittää ehkäistä sitä.
-> ehkäisy pettää -> ei halua lasta -> omien asenteiden muutos tai adoptio?
Ei käy vai. Miksei?
Ylen sekavasta jutustasi löysin yhden kysymyksen, johon olen jo edellä vastannut. Mutta uusitaan;
"Miksi lasta täytyy haluta jos on käyttänyt ehkäisyä ja se pettääkin?"
Katsos, my dear, rakatelu on lapsen kutsumista. Tämän voinet joskus ymmärtää - et varmaankaan nyt. Jos ei lasta halua ja ehkäisee, niin ehkäisy voi pettää. Silloin ei ole reilua siirtää oma vahinko ja oma huolimattomuus tai tekninen virhe lapsen hengellä maksettavaksi.
Ei abortti saa olla viimeinen ehkäisykeino. Kun rakastellessa osapuolia on 2, niin raskaudessa osapuolia on jo 3. Peli ja pelaajat ovat muuttuneet, niin säännötkin.
Siksi lasta on syytä viimeistään tämän jälkeen haluta.
Lapset on ihan mukavia ja palkitsevia, jos ajattelet asiaa aluksi pelkästään hyötysi kannalta.
Toisille se vahinko voi olla iloinen yllätys, toisille ei.
Ja tuo adoptio on aivan järjetön ja käytännössä mahdoton asia monenkin kohdalla.
"Katsos, my dear, rakatelu on lapsen kutsumista."
No kuule minulle ja miehelleni se on ihan kahden aikuisen välistä seksiä, eikä mitään lapsen kutsumista, fyysistä ja psyykkistä nautintoa ilman minkäänlaista lapsen kutsumista! Voi kiesus....
Ehkä sinäkin joskus sen ymmärrät, että se abortoitu sikiö ja lapsi on kaksi aivan eri asiaa.
Kysyin MIKSI se on niin järjetön? Miksei elämän lopettamista nähdä järjettömämpänä?
Miten niin käytännössä mahdoton? Jos se on mahdoton niin kuinka niitä silti järjestetään?
Vastaapa vaikka ensin kysymykseen, että montako lasta olet kantanut ja synnyttänyt? Jos et yhtään niin sitten on aika turha ehkä jatkaa keskustelua.
(Mutta vähän ajatusleikkiä... oletetaan esim. että kyseessä äiti jolla jo vaikka neljä lasta. Hän alkaa odottaa viidettä. Miten luulet koko sosiaalisen ympäristön suhtautuvan asiaan, jos kerrot että tämä annetaan adoptoitavaksi koska itsellemme emme halua enää lapsia. Ajatteletko että kaikki taputtavat käsiään, että hieno homma, ompa epäitsekästä toimintaa. Entäs lapsi? Pääseekö jokainen adoptoitu lapsi hyvään kotiin? Kerrotaanko lapselle ketkä on oikeat vanhemmat? Järkkyykö lapsen maailma kuullessaan että hänellä olisi toinen "oikea" perhe vai onko hän "jees, mullahan onkin kaksi perhettä".)
Kuinka monta adoptiota vuosittain Suomessa tehdään sellaisia, että äiti antaa oman lapsensa, vastasyntyneen, adoptioon?
Joillekin ajatus abortista on järjetön: he tappaisivat mielestään oman lapsensa. Joillekin ajatus synnyttämisestä ja adoptioon antamisesta on järjetön: he kokisivat hylkäävänsä oman lapsensa. Joillekin taas ajatus lapsesta taikka sellaisen poisantamisesta on järjetön: se tuntuisi heistä lähinnä itsensä kiduttamiselta.
Ymmärrätkö, ihmiset ovat erilaisia? Se mikä sinulle olisi paras ja loogisin teko, voi olla toiselle huonoin ja epäloogisin. Niin eri tavoin me katselemme elämää ja sen arvoja. Jokainen meistä kuitenkin, teki sitten minkä ratkaisun hyvänsä, pyrkii tekemään sellaisen ratkaisun, mikä itselle oikeimmalta tuntuu ainakin siinä elämäntilanteessa. Tätä ainakin toivon, sillä pakolla tehdyt päätökset tuppaavat kaduttamaan jälkeenpäin enemmän kuin ne, jotka tehdään vapaasta tahdosta.
Lapsen synnyttäminen ja pitäminen tai adoptioon antaminen eivät siis ole lainkaan poissuljettuja asioita kaikille. Mutta toisille ne ovat. Helppoja ratkaisuja niistä tuskin on kumpikaan ihmiselle, joka todenteolla ei lasta halua. Asennetta voi toki aina muuttaa ja moni niin tekeekin. Mutta helppoa se ei silti aina ole. Entä jos sinua pyydettäisiin muuttamaan asennettasi ja abortoimaan lapsen jota odotat? Pystyisitkö itse sellaiseen asennemuutokseen? Entä jos sinua pyydettäisiin luopumaan synnyttämästäsi lapsesta? Pystyisitkö siihen? Minusta ei kannata vaatia toisilta sellaista mihin ei itsekään kykeneisi. Järkevämpää on luottaa ihmisten omaan harkintaan ja itsetuntemukseen. Vapaaehtoisuuteen näiden kaikkien ratkaisujen tulisi perustua, niin lapsen pitämisen, adoption kuin abortinkin.
sekä myös painostettu aborttiin johon olin joutumassa.
Sitten päätin etten vain voikaan ja mietin adoptiota.
No, lopulta kuitenkin kaikki kävi hyvin ja onnistui ja halusinkin pitää itse.
Itse ainakin olisin todellakin halunnut tietää millaiseen kotiin olisi menossa ja jotain perheestä, missä päin asuu jne. vaikka empä tiedä miten tarkkaan kertoisi. kai niillä nyt jonkinlaiset kriteerit adoptiolle on.
" Kuinka monta adoptiota vuosittain Suomessa tehdään sellaisia, että äiti antaa oman lapsensa, vastasyntyneen, adoptioon?"
Kerroppa se. Ainakin yli 10000 liian vähän (tai jotain 6000 jos ideaalisti kaikki käyttäs ehkäsyä).
Joillekin sitä, toiselle tätä.
Mikä ratkaisu on MINULLE se vaivattomin?
Vieraampi ajatus: Entä sille ihmiselle sisälläni? Kuolema? Todellako?
Entä jos pyydettäisiin luopumaan itsekkäimmästä vaihtoehdosta?
Entä mitä pahaa on itsekkyydessä? Kuka meistä tässä asiassa voi sanoa tehneensä täysin epäitsekkään ratkaisun? Onko sinulla lapsia? Jos on niin miksi lapsesi synnytit ja pidit? Siksikö että puhtaasti ja epäitsekkäästi et oikeasti olisi halunnut, mutta halusit antaa elämän toiselle? Vaiko siksi, että itsekkäästi halusit oman lapsen?
Minä väitän että valtaosa ihmisistä tekee ratkaisunsa itsekkäistä perusteista. Siten, kuinka MINULLE olisi hyvä. Vastaa kysymykseeni: Tekisitkö abortin tai antaisitko lapsesi adoptioon, jos et kokisi sellaisen olevan ITSELLESI hyvä ratkaisu?
se itsekkyys on niin suuri kirosana olevinaan? Miksi oma tahto, oma mukavuudenhalu ja itsekkyys ei saisi ohjata jokaisen omaa elämää?
Olen perännyt jo useampaan otteeseen, elätkö sinä sitten epäitsekkäästi? Annatko vaatteet päältäsi toiselle vaikka joutuisit itse kulkemaan nakuna? Toimitko epäitsekkäästi silloin kun joudut itse kärsimään siitä?
Epäitsekkyys on hieno asia silloin kun siihen on varaa, kun "jalon teon" tekeminen ei ole itseltä pois. Kun kyseessä on raskaus, se todella ON itseltä pois, minkä ihmeen vuoksi pidät parhaana toimia jonkun muun kuin oman edun tavoite mielessä?
***
"Epäitsekkyys on hieno asia silloin kun siihen on varaa, kun "jalon teon" tekeminen ei ole itseltä pois. Kun kyseessä on raskaus, se todella ON itseltä pois, minkä ihmeen vuoksi pidät parhaana toimia jonkun muun kuin oman edun tavoite mielessä?"
Itsekkyys on rumaa silloin kun toisessa vaakakupissa on jonkun muun koko elämä.
No MITÄ se sitten on niiiin paljon itseltä pois ettei sitä voi elämän eteen uhrata? Harvemmin kyseessä kuitenkaan on oma hengenhätä.
Niin, no minkä takia nyt yleensä pelastetaan jonkun henki vaikka se tarkoittaisi jotakin hetkellistä tinkimistä omasta mukavuudestaan..
Jos vaikka näet jonkun hukkumassa järven jäällä niin annat olla, koska saatat kastella vaatteesi ja jääkylmä vesi tuntuu niin ikävältä...että olkoot vain!!? Mitäs sinä pelastamisesta hyötyisit..?
Hukkuvan pelastamiseen; siinä epämukavuus todella on hetkellinen. Märät vaatteet, hetken hypotermia. Hyvin pieni vaara itselle. Jotta voitaisiin verrata tuota raskauden loppuunsaattamiseen ja synnyttämiseen ja omasta lapsesta luopumiseen, täytyisi tuo hukkuva ihminen pelastamisen lisäksi myös ottaa vastuulleen hänen loppuelämäkseen, maksaa hänen elämisensä ja yrittää rakastaa ehdoitta riippumatta siitä millainen ihminen hän on. Sinun tulisi antaa hänen asua kotonasi perheesi kanssa ja hyväksyä hänen perheensä omanasi, jälleen riippumatta siitä halusitko vai et.
Jos sinulla olisi velvollisuus elättää hukkuva ihminen hänet pelastettuasi, ja vastuu hänestä ja hänen hyvinvoinnistaan lain nojalla, pelastaisitko vielä? Antaisitko hänelle omasiuutesu ja luottaisitko koko perheesi ja läheistesi elämään ventovieraan ihmisen?
Tuo vertaus alkaa olla jo lähempänä. Kaikessa rehellisyydessä: minulta voisi jäädä pelastamatta.
***
"Jotta voitaisiin verrata tuota raskauden loppuunsaattamiseen ja synnyttämiseen ja omasta lapsesta luopumiseen, täytyisi tuo hukkuva ihminen pelastamisen lisäksi myös ottaa vastuulleen hänen loppuelämäkseen"
Ei. Luopumistilanteessahan se hukkumavaarassa ollut viedään paikkaan jossa hän saa kaiken jatkohoidon ja tehtävä on omalta osaltasi suoritettu. Molemmat jatkavat elämäänsä tahoillaan.
Näetkö tuon tekstisi ristiriitaisuuden?
Ja tuota hukkumistilanteessa ollutta ei tule ajateltua sen tilanteen jälkeen juuri lainkaan, hymähtäen vain että teinpä hyvin :D
Meinaat sitten että jos kannat lasta ja synnytät sen,e ttä siitä luopuminen sujuu yhtä helposti ja mukavasti?
Onnea siihen. Itse en rupeaisi. En synnyttämästäni pystyisi luopumaan. Noh, olenhan ITSEKÄS yksilö... :D
***
määrää että naisen joka synnyttää lapsen, pitäisi myös huolehtia lapsesta?
Ei kukaan.
Jokaikinen joka haluaa, voi antaa lapsensa pois vaikka heti sen synnytettyään.
Adoptiolapsia odottaa moni perhe.
Lapsen synnyttänyt voi halutessaan asettaa kriteerejä perheelle joka saa lapsen.
Jokainen lapsi ansaitsee rakastavan perheen.
Ja jos sitä ei ole biologisesti niin sen voi saada todella helposti.
ja lapsesta luopuminenhan on toksi jokaiselle naiselle, perheenäidillekin helppo nakki josta ei saa valittaa, ja sehän ei aiheuta minkäänlaisia tunnontuskia tai katumusta tai mitään...
Sallikaa mun nyt taas nauraa tuolle sinisilmälle :D
***
mutta ei se aiheuta lähellekään sellaisia henkisiä seurauksia kuin kuoleman valitseminen.
Mitä kaduttavaa on elämän antamisessa? Tunnetaanko syyllisyyttä siitä että 'hylkäsi' lapsen hyvään perheeseen? Vaiko ehkä kuitenkin todennäköisemmin elämän lopettamista sen alkumetreilleen?
Haikeus ja ikävöinti ovat sitten eri asioita. Silloin kuitenkin on jäljellä toivoa ja sentään tietää sen olevan olemassa ja elossa, mistä luopui.
Mistä ihmeestä keksitkin kirjoittaa jotain noin älytöntä?
Oletko, hmh, lukenut näitä viestejä yhtään? Olet siis varmasti huomannut että keskiverto abortinvastustaja sanoo että lapsen synnyttäminen ja siitä luopuminen (adoptioon) on helppoa ja aiheuttaa vain hyvänolontunteita, kun taas aborttiin turvautuvalla on edessään kauhea syyllisyystuska ja kärsimys.
Minä, kunnioittavasti, olen eri mieltä. Voi olla että jollekin yksilölle tilanne on tuo, mutta esimerkiksi minulle ja monelle muulle se abortti olisi se helpompi vaihtoehto jonka jälkeen voi jatkaa elämää, lapsen kantaminen, synnyttäminen ja adoptioon antaminen olisi huomattavasti monimutkaisempi ja vaikeampi prosessi. Etenkin kun niitä lapsia jo on, jotka eivät ole tyhmiä ja tietävät mitä vatsassa tapahtuu kun se kasvaa :D "juu ei äiti tahdo tätä teitin pikkusisarusta, annan sen pois..."
***
Mutta kun asioilla on yleensä tapana järjestyä. Alkupettymyksen jälkeen voi mielipiteet hyvinkin muuttua ja lasta opitaan rakastamaan ja lopulta ollaan kiitollisia hänen syntymästään. Ja JOS lapsesta ei opita pitämään, on monet lapsettomat ihmiset ikionnellisia adoptiolapsesta. Eikä lapsen taustat läheskään aina ratkaise elämässä menestymistä. Ja minua ainakin kiinnostaisi tieto siitä, että onko ns. 'ei-toivottujen' lasten ja jo aikuiseksi ehtineiden elämänlaatu jotenkin huonompaa kuin toivottujen. Vai onko onnellisuus peräti juuri toisinpäin? Liian hemmottelun seurauksetkaan ei ole pelkästään hyviä... Hyvin moni ymmärtää viimeistään aikuisena biologisten vanhempiensa tilanteen viimeistään aikuisena ja voivat ystävystyäkin ja olla kiitollisia, että lapsi elää perheen vaikeuksista huolimatta.