Ketju "Kyssäri vakkareille ja himoimettäjille" aiheutti taas melkoisen kahakan imetyksen puolesta ja vastaan. Minusta ketjun aloittajan pointti oli kuitenkin hyvä. Tarkoituksena oli mitä ilmeisemmin selvittää, eroaako pitkään imettävän koulutus- ja ammattitausta lyhyen aikaa imettävien taustasta.
Itse hämmästelin erityisesti sitä, kun joku imettäjä rankasti syyllisti ketjun aloittajaa kirjoittaen, ettei maidontulo voi noin vain loppua. Ketjun aloittaja oli kuitenkin imettänyt jo 13kk! Minusta tämä on erinomainen saavutus, johon itse en kyllä millään pysty, enkä myöskään halua - hyi minua? Täytyy sanoa, että luojan kiitos, että maidontulo joskus myös loppuu, sillä aion äitiysloman jälkeen aloittaa taas työt kodin ulkopuolella. Ei olisi kovin mukava kulkea paidan etumus märkänä, hiki valuen työtehtävissä, joissa joudun jatkuvasti esiintymään.
Tässä vaan itsekseni mietin, että kuinkahan moni näistä vuositolkulla imettävistä ja ns. "imetysfanaatikoista" on suurperheen äitejä vailla koulutusta ja työpaikkaa. Silloin ymmärrän, että elämäntehtävä voi olla imettäminen ja sen epäonnistuminen maailmanlopun kaltainen katastrofi. Maidontulo on varmaan siitäkin syystä toista luokkaa, ettei sellaista aikaa tahdo olla, jolloin ei olisi raskaana.
Itse imetän, mutta pienokaiseni saa maitoa (sekä rinta- että korviketta) myös pullosta. Tämä sekä pakollisista että myös itsekkäistä syistä. Haluan toisinaan päästä kodin ulkopuolelle voidakseni olla pienokaiselleni tasapainoinen, hyvinvoiva äiti. Myönnän, että tarvitsen hieman myös omaa aikaa(nyt meikäläinen ammutaan :), eikä tämä nyt tarkoita baareissa pyörimistä. Niin, ja mikä on mielestäni erittäin hyvä asia: mieheni voi osallistua vauvan ruokkimiseen yhtälailla ja vauva-isä-suhde kukoistaa.
Ja vielä.. mitä tulee täysimetyksen muka lukuisiin etuihin (suuri osa vailla minkäänlaista tieteellistä perustaa), jätän sellaiset juuri kevätjuhlaliike-sarjaan. Esim. väitteet älykkäämmistä sekä (mikä tosiaan on jo usein tutkimuksin kumottu) psyykkisesti ja fyysisesti taitavammista lapsista ovat täyttä huuhaata. Vanhemmat, joilla itsellä ei ole koulutusta, saatika työpaikkaa, aniharvoin saavat aikaan lasta, joka menestyisi elämässä. Vaikkakin sitten imetystä harjoitettaisi siihen monesti mainittuun rippikouluikään asti.
Itse hämmästelin erityisesti sitä, kun joku imettäjä rankasti syyllisti ketjun aloittajaa kirjoittaen, ettei maidontulo voi noin vain loppua. Ketjun aloittaja oli kuitenkin imettänyt jo 13kk! Minusta tämä on erinomainen saavutus, johon itse en kyllä millään pysty, enkä myöskään halua - hyi minua? Täytyy sanoa, että luojan kiitos, että maidontulo joskus myös loppuu, sillä aion äitiysloman jälkeen aloittaa taas työt kodin ulkopuolella. Ei olisi kovin mukava kulkea paidan etumus märkänä, hiki valuen työtehtävissä, joissa joudun jatkuvasti esiintymään.
Tässä vaan itsekseni mietin, että kuinkahan moni näistä vuositolkulla imettävistä ja ns. "imetysfanaatikoista" on suurperheen äitejä vailla koulutusta ja työpaikkaa. Silloin ymmärrän, että elämäntehtävä voi olla imettäminen ja sen epäonnistuminen maailmanlopun kaltainen katastrofi. Maidontulo on varmaan siitäkin syystä toista luokkaa, ettei sellaista aikaa tahdo olla, jolloin ei olisi raskaana.
Itse imetän, mutta pienokaiseni saa maitoa (sekä rinta- että korviketta) myös pullosta. Tämä sekä pakollisista että myös itsekkäistä syistä. Haluan toisinaan päästä kodin ulkopuolelle voidakseni olla pienokaiselleni tasapainoinen, hyvinvoiva äiti. Myönnän, että tarvitsen hieman myös omaa aikaa(nyt meikäläinen ammutaan :), eikä tämä nyt tarkoita baareissa pyörimistä. Niin, ja mikä on mielestäni erittäin hyvä asia: mieheni voi osallistua vauvan ruokkimiseen yhtälailla ja vauva-isä-suhde kukoistaa.
Ja vielä.. mitä tulee täysimetyksen muka lukuisiin etuihin (suuri osa vailla minkäänlaista tieteellistä perustaa), jätän sellaiset juuri kevätjuhlaliike-sarjaan. Esim. väitteet älykkäämmistä sekä (mikä tosiaan on jo usein tutkimuksin kumottu) psyykkisesti ja fyysisesti taitavammista lapsista ovat täyttä huuhaata. Vanhemmat, joilla itsellä ei ole koulutusta, saatika työpaikkaa, aniharvoin saavat aikaan lasta, joka menestyisi elämässä. Vaikkakin sitten imetystä harjoitettaisi siihen monesti mainittuun rippikouluikään asti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Äitiysloma on onneksi nykyään niin pitkä, että tuo 6 kk:n täysimetysohje neuvoloilta on ihan mahdollinen. Työelämään palaavat äidit (kaikille ei tosiaan ole mahdollista imettää yli 9 kk) ovatkin nimenomaan hyviä äitejä, kun turvaavat lapsensa ravinnonsaannin myös siinä kohtaa kun on töihin palattava. Tästä huolimatta on yhä mahdollista myös osaimettää, esim. iltaisin viimeiseksi tai aamulla ennen töihinlähtöä. Ja toki lapsen rytmin olisi hyvä alkaa muodostua pikkuhiljaa selkeäksi päivä-yö -rytmiksi, koska on aika mahdotonta hoitaa työtehtäviäänkin vastuullisesti, jos herää monesti yössä imettämään. Ymmärrän erittäin hyvin äitejä, jotka 6 kk:n ikäisilleen aloittavat vellipullot iltaisin, että kylläisyys olisi sitä luokkaa, että jokainen perheessä voisi nukkua yönsä hyvin. Silloin puhutaan perheen hyvinvoinnista, jolla on suuri merkitys lapsen kehitykselle myöskin.
Oma aikaa. Niin. Jos tunnin kahden omat hetket viikottain auttavat äitiä jaksamaan paremmin, sehän olisi vain suotavaa, että sitä omaa aikaa voisi ottaa. Yhden lapsen äideillä tämä lie helpompaa kuin useamman lapsen äideillä. Eikä niillä hetkillä vielä ole edes merkitystä sille imettäisikö vaiko eikö. Samoin sillä, jos joskus esim. kerran kk:ssa ottaisikin koko päivän aikaa levähtää ja olla sitten taas jasavampi ja rentoutuneempi äiti lapselleen.
Torpeedoikoon kuka kehtaa nämäkin ajatukset, kuitenkin jokaisen äidin on löydettävä vauvalleen, itselleen ja perheelleen paras mahdollinen tapa toimia. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa.
Lapsen psyykkiselle kehitykselle yhä tärkeimpänä pidän perheen tunneilmapiiriä ja äidin jaksamista tukevia asioita. Vauvan perusluottamus ja minäkuva muotoutuu pikku hiljaa sen mukaan, minkälaista palautetta myös itse ympäristöltään kokee.
On tainnut tuo mainittu ketju jäädä itseltäni lukematta.. mutta.
Se, että imetysajan haluaa omistautua siihen imettämiseen, ei todellakaan tarkoita sitä, etteikö olisi muuta elämää, koulutusta tai työpaikkaa. Ehkä ihmisellä on vain tuolloin kyky edes hetkeksi aikaa sijoittaa toinen ihminen, oma pieni vauvansa, omien itsekkäitten menojensa edelle.
Eikä se pitkä imetys edes estä äidin menemisiä. Itsekin pääsen tarpeen mukaan menemään niin harrastuksiin kuin iltamenoihinkin. Nämä ekat 5kk olen lähinnä ollut kotona - mutta miksi minun olisi heti tarvinnut minnekään lähteäkään? Ei ole ollut tarvetta. Nyt kun tyttö on isompi ja touhuaa muutakin kuin roikkuu tississä, on helpompi irrottautua. Pumppaamalla maitoa vauva saa nauttia äidinmaidosta isänkin seurassa.
Mihinkähän tuo hiki ja paidan märkyys liittyi - niistä tuli itsekin kärsittyä vain ekojen kuukausien aikana. Sittemmin ei ole ollut imetyshikoiluja eikä liivinsuojiakaan käytössä.
Äidinmaito on luonnontuote jossa on kaikki ravinto, mitä lapsi tarvitsee ja korvike on korviketta. Ja hyvä ravinto merkitsee paljon ihmiselle. Jos olen imetysfanaatikko (kuten olen usein kuullut tällä palstalla) sen vuoksi, että pidän typeränä korvikkeen antamista vain sillä syyllä, kun sitä kaupasta voi ostaa, niin kyllä, sitten olen fanaatikko. Ehkä ihmisten pitäisi miettiä kertaalleen, haluaako vauvaa, jos tarkoitus on heti raskauden jälkeen mahdollisimman nopeasti saada hänet itsenäiseksi ihmiseksi. Että se elämä kaatuukin siihen, kun pitäisi tosissaan olla siinä vauvassa kiinni, jopa tuntikausia illassa.
...korviketta vauvalleen, että sitä saa kaupasta ostettua? Onhan imettäminen paljon helpompaa kuin jatkuva pullojen pesu ja maitojen lämpötilojen tarkistelu.
Olen samaa mieltä siitä, että vauva on niin pienen aikaa täysin kiinni äidissään, ettei siihen kenenkään elämä kaadu. Kuitenkin olen myös sitä mieltä, että jos äiti syntymän jälkeen kokee kovan kulttuurishokin, että vauvassa onkin NIIN kiinni sen alun, ei hänen lapsentekohaluaan tulisi siitä huolimatta yleistää haluksi saada heti lapsi itsenäiseksi.
Onhan se niin, että äitiyttä kommervenkkeineen ei voi kuin arvailla siinä kohtaa kun vauvaa haluaa. Monesti voi olla kovin ruusunpunaisiakin kuvitelmia asiasta, jota äitiys toki myös on, mutta vaativuus kaikkinaisuudessaan selviää vasta syntymän jälkeen.
Täällä haukutaan niin helposti äitejä, jotka ajattelevat/tekevät joitain asioita eritavalla kuin itse taas kokee paremmaksi tavaksi. Miten se tukee kenenkään äitiyttä?
Itsestänikin on paljon helpompaa ja mukavampaa imettää, tosin minua ei tuntikausien imetysmaratonitkaan vaivaa.
Tuo on makuasia, kumpi on helpompaa - sen verran pitkään näitä palstoja lukiessa on silmään osunut jatkuvasti tarinoita, kuinka ei jaksanut toimia tuttina ja joittenkin mielestä se on niin hienoa, että isäkin pääsee osallistumaan ruokintaan.
Ja kun korviketta on kaupassa, on helppo jo etukäteen päättää olla imettämättä. Korvikkeista on apua tosipaikan tullen, mutta en pidä positiivisena sitä, että äidit voivat päättää olla imettämättä.. mutta sehän on tätä nyky-yhteiskuntaa..
kyllä sitä oli tarkoitus itselläkin pitkään imettää.Mutta kun ei vaan onnistunut poika sai jatkuvia rintaraivareita. 4 kuukauden ikää sinniteltiin osaimetyksellä. Sitten olin niin väsynyt ja itkuinen itsekin ettei silmät pysyneet auki. Poika nukkui yöt kuitenkin hyvin jo 2 kuukauden iästä,mutta sitten päätin 4 kk kohdalla että imetys loppuu. En kestä kuunnella pienen itkua kun näkeekin tissin. Marssin kauppaan ja hain tuttelit kehiin.. sen jälkeen melkein heti äiti ja poika voivat loistavasti..Halu imettää oli kova,mutta minkäs teet!! Seuraavan kohdalla sitten
En ole ainakaan elävässä elämässä ikinä törmännyt äitiin, joka jo ennen synnytystä päättäisi olla imettämättä. Sellaisiakin varmaan löytyy, mutta kyse on varmaan muutamasta promillesta. Melkein kaikki äidit haluasivat imettää, mutta syystä tai toisesta se ei kaikilla onnistu.
Sitä paitsi, minusta on ihan normaalia, että äiti väsyy, jos on useamman kuukauden tai vuodenkin tuttina 24 h/ vrk. Jotkut vauvat ihan oikeasti haluavat imeä ihan vähän väliä, eivät nälkäänsä vaan ihan lohtua tms. saadakseen. Moni imetys loppuu siihen, ei äidinkään mikään ihmekone tarvitse olla. Äiditkin ovat ihan normaaleja ihmisiä.
Ihmettelen, kun joissain vastauksissasi kerrot kuinka rankkaa vauva-aika on ollut ja toisissa avauksissa sanot, että erittäin hyvin olet jaksanut. Ristiriitaista?
tarkoitit mua tuolla ristiriitaisella? niin poika on ollut erittäin kiltti koko vauva-aikansa, nukkunut hyvin ensimmäisestä yöstä lähtien tähän päivää ja syönytkin hyvin mitä nyt alussa oli noi raivarit. Mutta kun hänellä on ikää jo 8kk kohta niin on tosi kiltti ja helppo lapsi ollut. Sitä siis tarkoitin tuolla helpolla vauva-ajalla. Oli tuolloin raivareiden aikaa mulla tosi rankkaa. Mutta siitä on päästy.
vaan Jihuuuta
Vaikka olisikin raskasta, kuten varmasti useimilla vauvojen kanssa onkin, ei se tarkoita sitä etteikö voisi ihan hyvin jaksaakin. Omalla asenteella pääsee pitkälle ;)
Vai onko raskauden mittapuu se, että koko ajan märehtii en jaksa, en jaksa, en jaksa..
se hyvän äidin mittapuu että imettää? Kyssäri ei siis sulle jihuu henk.kohtaisesti vaan yleensä?
Monet täällä ei vaan voi tajuta että se imetys ei oo kaikille niin helppoa.
Ei se helppoa ole monille niistäkään, jotka pitkään imettävät. Itsekin olen saanut paljon apua imetystukilistalta, etenkin alussa.
Eikä se edelleenkään hyvään äitiyteen liity - paitsi sen itsekkyyden osalta. Mielestäni hyvä äiti pistää lapsensa etusijalle..
Kannattaa kuitenkin muistaa se vanha ohje lentokoneessa. Ensin laitetaan happinaamari aikuisen kasvoille ja sitten vasta lapsen. Kyllä kaiken lahtökohtana on kuitenkin äidin hyvinvointi. Äidin on voitava hyvin jaksaakseen olla hyvä äiti lapselleen. Millään marttyyriasenteella ei kovin pitkälle pääse, lopulta on vaan niin rikki itse, että lapsi kärsii.
Millä mittarilla mitattuna sinulla on ollut raskasta, jos olet niin hyvin jaksanut. Jos olet jaksanut hyvin, niin ei sinusta silloin tunnu raskaalta. Molemmat ovat sinun henkilökohtaisia tuntemuksiasi. Käännettynä: Se, että tuntuu raskaalta, tarkoitta sitä, että et ole oikein jaksanut. Sinä jaksat vängätä joka asiasta vaikka loputtomiin...
Tuo on tosi mielenkiintoinen tulkinta, että ei voi olla raskasta, jos jaksaa. Eli ilmeisesti synnytyksenikin oli äärettömän helppo - koska JAKSOIN sen ihan hyvin.
Sinä vänkäät ja vänkää vaan. Ihmisen elämään kuuluu vaikeatkin asiat, sen olen jo aiemmin oppinut joten maailmani ei edelleenkään ole kaatunut aiemmin kestäneistä (ja vielä mahdollisista tulevista) yövalvomisista, mahavaivahuudoista sun muista. Eli kyllä, vaikka on useinakin hetkinä ollut raskasta niin koen jaksaneeni hyvin niitten hetkien läpi, kokonaisuutta ajatellen.
No mä en halunnut imettää ja kun tämän kerroin kätilölle, sain osastolla lääkkeet maidon nousun estämiseksi.
Muuten ehkä ihan asiallinen kirjoitus, mutta hieman ihmetyttää tuo käsitys että pitkään imettävät muka olisivat kouluttamattomia. Eikös ne tutkimukset ole todistaneet juuri päinvastaista, eli että hyvin koulutetut imettävät keskimäärin pidempään kuin huonosti koulutetut? Ja tästä johtui myöskin se pitkään elänyt harhakäsitys että imetys nostaisi älykkyyttä/parantaisi koulumenestystä. Hyvin koulutettujen perheiden lapset saavat sen menestymisen mallin kotoaan, oli heitä sitten imetetty tai ei.
Tosiasia kuitenkin uusien tutkimusten valossa on että hyvin koulutetut imettävät pitempään kuin huonosti koulutetut. Voisiko tästä vetää sitten jonkun johtopäätöksen siitä äidinmaidon erinomaisuudesta, vai yrittääkö joku väittää ettei koulutettu ihminen ota selvää asioista vaan kuuntelee sokeasti "imetysfanaatikkoja"...
Ja kyllä mun käsityksen mukaan maidon tulo ei yht'äkkiä vaan lopu, silleen siis että eilen tuli vielä ja tänään ei tulekaan. Vaan kyllä se maidontuotanto pikkuhiljaa vähenee sitä mukaa kuin imetyskerratkin vähenevät. Eli jos maidon tulo tosiaan yht'äkkiä vaan lakkaisi, ilman että imetyskerrat ovat vähentyneet (ja samalla maidon tuotanto vähentynyt), niin kyllä silloin on vikaa jossain ja itse ainakin huolestuisin. Jopa silloin kun imetyksestä ei enää lapselle mitään hyötyä olisi.
Minulla on kyllä maidontulo loppunut kuin seinään. Juuri niin, että eilen tuli, mutta tänään ei enää tulekaan. Olin imettänyt edellisenä päivänä 6 kertaa, ja sitä maitoa ihan oikeasti tuli. Sitten rinnat kipeytyivät yhtäkkiä niin, että en voinutkaan imettää. Kun rintojen kipeytymisestä ja siitä viimeisestä imetyskerrasta oli kulunut vuorokausi, olin lämpimässä suihkussa, ja puristelin tyhjän tuntuisia rintojani, eikä maitoa tullut tippaakaan. Olin todella hämmästynyt. Edellisellä kerralla kun kävin suihkussa, maitoa tuli kun puristelin rintojani, vaikka silloin ei edellisestä imetyskerrasta ollut kuin puoli tuntia aikaa.
Ja tuosta rintojen kipeytymisestä ja maidon loppumisesta meni 2 viikkoa, ja alkoi ensimmäiset kuukautiset synnytyksen jälkeen. Ja synnytyksestä oli n. 12 kk aikaa.
oli tarkoitus täysimettää. Kuinkas kävikään. Laitoksella 3päivänä lapseni paino oli pudonnut liikaa ja kätilö vain otti lapsen ja antoi korviketta. (olisi voinut ohjata lypsykoneelle,että olisin voinut lypsää omaa maitoa, tuolloin en sitä itse osannut vaatia)
Kotona sitkeästi imetin ilman korviketta. Sänkyyn viereen en lasta uskaltanut ottaa(pahoja painajaisia)imetin siis sohvalla istualleen. Imetin, imetin ja imetin. Alkoi pahoinvointi/ ja migreeni paheni. Yhtenä yönä melkein nukahdin sohvalle. Pelko siitä mitä olisi voinut sattua jos pikkuinen olisi pudonnut lattialle. Tein vaikean päätöksen jatkan siis osa imetyksellä.
Minullakaan ei loppunut maidontulo kuin seinään, mutta sitä ei tullut lapselle tarpeeksi. Tyttö oli aika pieni syntyessäänkin ja painoa olisi saanut tulla todella reippaasti. Kaikista kevätjuhlaliikkeistä huolimatta en ymmärrä, miten olisin saanut maitoa tursuamaan juuri tuon lapsen tarpeisiin riittävästi.
Kyllä se, ettei paino noussut, oli minulle aivan selvä viesti siitä, että oli syytä siirtyä lisäravintoon. Siispä osittaisimetin ja pitäisikö minun nyt siis sen vuoksi tuntea jotain ihmeellistä syyllisyyttä?
Joutuukohan tuo lapsi aikanaan vanhempana psykiatrille siksi, että laiska äiti ei "halunnut" erittää maitoa riittävästi...
...viedä tottelemattomat maitorauhasesi tissipsykiatrille. ;)
Läheisyyttä ja lämpöä, lohtua voi antaa vauvalle muutoinkin kuin imettämällä...
Ja, en edelleenkään silti vastusta imetystä, vaikka joku niin tämänkin viestin haluaa lukea.