Mun poika on nyt käynyt salilla kohta vuoden ja kisoihin olisi mahdoton into. Valmentajakin sanoi, että seuraaviin voisi kokeilla, vaikkei sieltä ehkä kummoista menestystä tulekaan.
Nyt on vaan ruvennut arveluttamaan nää aloittelijakeskustelut täällä. Poika on justiin semmoinen iso poika, mittaa 142 cm ja painoa 39, ikää kohta 10. Ei ole lihava, kuten ei monet muutkaan kokoisensa, on vaan raameja enemmän kuin monilla muilla. Eli vaara on, että vastassa seisookin 4 vuotta paininut ja 2-3 vuotta vanhempi kaveri.
En usko, että häviäminen kovin kauaa harmittaa. Harrastaa muitakin lajeja eikä ole tähti sielläkään, eli on oppinut häviämään. Mutta jos ottelusta toiseen on ylivoimaisille vastuksille selkä matossa, voi syödä intoa.
Mutta joskus kai se kisaaminen on aloitettava... Mutta pitäskö vielä hillitä intoa..?
Nyt on vaan ruvennut arveluttamaan nää aloittelijakeskustelut täällä. Poika on justiin semmoinen iso poika, mittaa 142 cm ja painoa 39, ikää kohta 10. Ei ole lihava, kuten ei monet muutkaan kokoisensa, on vaan raameja enemmän kuin monilla muilla. Eli vaara on, että vastassa seisookin 4 vuotta paininut ja 2-3 vuotta vanhempi kaveri.
En usko, että häviäminen kovin kauaa harmittaa. Harrastaa muitakin lajeja eikä ole tähti sielläkään, eli on oppinut häviämään. Mutta jos ottelusta toiseen on ylivoimaisille vastuksille selkä matossa, voi syödä intoa.
Mutta joskus kai se kisaaminen on aloitettava... Mutta pitäskö vielä hillitä intoa..?
Vastaukset 6
Vanhimmat
2 vuotta aloittelijana ja nyt kilpapainia. turpaan tuli oikein kunnolla ensimmäisessä kisassa, poitsu heitteli neljännen matsin jälkeen tossut nurkkaan ja pitkä itku, vaatii aikamoisia henkisiä voima varoja sanoa yks matsi olisi vielä,istu vieressä ja ole hilaa, jos sanot jotain niin tulee vastaus ole hiljaa. seuraavaan matsiinkaan ei ole pitkä aika. yritä laittaa tossut jalkaa ja sanoa voitaisko me mennä vähän juomaan ennen seuraavaa matsia ja kyllä se siitä olet sä kova jätkä en minä ainakaan olisi sinun ikäisenä uskaltanut mennä matolle. ei ole aina helppoa mitenkä asioita kulloinkin tulkitsee, välillä tuntuu että pitäisi olla psykoloki? itsekin pelkään jos ei voittoja tule matseissa miten käy se on aika kova paikka jos häviää 5 matsia peräkanaa.
Sorry nyt vaan, mutta kyllä sinun tekstistäsi tulee hiukan tuo kummelin juttu mieleen viitsisitsä, etsäviiisisi, etsäviitsisitsä....
Tiedän kyllä tunteen, koska olen itsekin ollut siinä, mutta jossain vaiheessa on vain otettava isän rooli ja sanottava selkeästi, että onko tää sun hommias vai mennäänkö kutoon sukkaa. Oikein sanottuna pääset niskan päälle ja pojalla nousee taistelijan sielu esiin. Jos lähdetään liikaa paapomislinjalle, sinn evoi jämähtää...
Jos urheilla meinaa, niin häviämisen jalon taidon oppiminen on tärkein juttu. Taisin joskus yli 30 vuotta sitten urani ekan matsin voittaa, mutta sitten menikin varmaan kolme-neljä vuotta seuraavaan voittoon. Ja siitä huolimatta minusta paini on hieno laji.
Ja eikä näistä aloittelijakeskusteluista kannata hirveää pattia ottaa. Muutama kirjoittaa ja valittaa suureen ääneen. Se ongelma on tuolla painimolskeilla saleilla ja kisoissa oikeasti pieni. Täällä sitä on helppo suurennella.
Samaa mieltä tuosta häviämisestä, se taito pitää oppia lajissa kuin lajissa. Toisaalta taas liian hyvästä häviäjästä ei tule koskaan sitä voittajaa.
Mutta eri mieltä tuosta aloittelijaongelmasta. Se koskee varmasti pientä osaa painikansasta, mutta joita se koskee, niille se on todellinen.
Ns pienemmissä pojissa, ja nyt puhutaan aloittelijoista, vaihtuvuus on isompi sarjajaoissa, siellä jää tuommoinen roikkuja helposti huomaamatta. Mutta sitten kun mennään kokoluokkaan 35 alkaa olla vaihtuvuus pienempi. Eli näihin isompiin poikiin ovat pikkuhiljaa kerääntyneet ne siellä vuosia jo olleet, pakkohan heillä on olla ikääkin, jos vuosikausia aloittelijoissa luuhaavat.
Lisäksi näiden isompien poikien "riesana" on usein isot ikäerot. Eli nämä "vanhana" aloittaneet pojat, jotka oikeutetusti ovat aloittelijoita, mutta joilla on ikää 3-4 vuotta enemmän kuin muilla sen kokoluokan pojilla. Onhan ero noissa vuosissa jo melkoinen.
Ja kovin usein kisajärjestäjät pukkaavat vain kaikki samanpainoiset samaan sarjaan välittämättä yhtään poikien ikähaarukasta. Arvatkaas, vaaditaanko henkisiä kykyjä tsempata poika häviämään matolle, kun siellä jo odottelee se sama jannu, joka on samassa loppiaiskisassa (hatusta temmattu esimerkki) jo neljättä vuotta. Tai siellä odottelee päätä pidempi, harteikkaampi, lihaksikkaampi murrosikäinen, kun oma on justiinsa täyttänyt 9.
Mutta aina joskus ovat järjestäjät viitsineet nähdä vaivaa ja tuloksena ovat olleet hyvät sarjat. Tosin ymmärrän senkin, että vähästä materiaalista on vaikea sarjaa aikaan saada.
näin on. ite kanssa huomannut, että "isommissa aloittelijoissa" vaihtuvuus on hitaampaa. olisko nää isommat pojat sitten vähäsen kankeampia kehittymään. ja sitten noissa painavimmissa pojissa on vielä tosiaan "vaivoina" ne vanhempana aloittavat. ei tosiaan oo mitenkään kummallista nähdä matolla 8 vuotias ja 12 vuotias ottelemassa keskenään.
mutta tosiaan, aloittajalle: kisoihin vaan, siellä kehittyy ihan toiseen malliin ku harkoissa. vaikka takkiin tulisikin ensi alkuun, niin ne pitää vaan kääntää voitokseen ja löytää huonostakin matsista jotakin hyvää. niin mä yritän. vaikka poika olis olkapäät matossa puolen minuutin vääntämisen jälkeen kehun, miten hyvin laittoi hanttiin.
tosin takkiin voi tulla ekoissa ja seuraavissakin. ne kun oppii sietämään, niin tulee niitä voittojakin joskus.
oon samaa mieltä joittenkin kanssa, että niillä isommilla pojilla kilpailujen aloittaminen on hankalampaa, koska se ns "aloittelijaongelma" korostuu siellä (eli sieltä ne roikkujat suurimmaksi osaksi löytyy) ja lisäksi koska painavammat pojat saavat ne myöhään aloittaneet vastaansa, jotka voivat olla vuosia vanhempia.
mutta jostain se on aloitettava. eikä sun poikas varmaan ainoa tuonikäinen ja kokoinen justiinsa kisoihin lähtevä oo. ja vuoden kuluttua teillä on taas kokemusta enemmän ja aina tulee uusia poikia...