Mielialani vaihtelee vähän väliä.Tulistun helposti ja saan järjettömiä raivonpurkauksia. Lyön myös lapsiani, jos hermostun tarpeeksi. Olen monta kertaa päättänyt laskevani kymmeneen ennen kuin tulistun, turhaan. Mikä neuvoksi?
Sekopääkö?
Minä vain
3387
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
piilevästä masennuksesta (ja samalla ehkä hormonien epätasapainosta. Naisilla nämä kulkevat käsi kädessä.)
Et varmaan ole vielä vaihdevuosi-iässä; silloin on "normaalia", että mielialat heittelevät.
Masennus on oikeasti tukahdutettua ja tunnistamatonta vihaa, siitä ärtyisyys ja raivonpuuskat. Veikkaisin, että et ole oikeasti onnellinen ja tyytyväinen elämääsi.
Kannattaa käydä juttelemassa jossain. Lasten lyöminen on ymmärrettävää, vaan ei hyväksyttävää. Siksikin avun ja tuen hakeminen on aiheellista.
Kyllä ne solmut alkavat aueta, kun pääset purkamisessa alkuun. Lycka till!
stressistä, tietysti. Stressinhallintaa eri tilanteissa voi kuulemma opetella. Minulla oli ongelmia ihan samalla alueella, kun lapset olivat pieniä.
otettava vastuu tekemisistäsi!
Et voi piiloutua mahdollisten giagnoosien tai hormonihäiriöiden taakse.
Olet vastuussa siitä, mitä teet muille ihmisille, lapsillesi eritoten.
Hakeudu hitto vieköön jonnekin vastaanotolle purkamaan paineitasi ja lopeta lyöminen!