Ihan kiva tilanne. Mä oon raskaana, en tiedä miten pitkällä, huomiseks varattu pissatesti niin sithän sen tietää,menkat ainakin puoltoist vko myöhässä. edelliset oli joskus vähän ennen joulua. oon seurustellut vajaa vuoden poikaystävän kanssa,ja oon 20. Mulla on pää ihan sekaisin. Aloin puhua poikaystävälle viikko sitten et nyt ei oo kaikki hyvin, sit tein kotitestin ja oli positiivinen.. poikaystävä puhu ensin et "ethän sä voi ihmistä tappaa" ja et "etkö sä haluais pitää sitä lasta" ja nyt eilen se sanoi mulle ihan pokkana et se ei oo valmis isäks,koska siltä menis kaikki vapaa-aika, että toimin sit sen mukaan. Ei musta yksin ole äidiks, joten kai mä joudun abortin tekemään vaikka en tiedä et haluanko sitä oikeesti. Kun tietäis mitä tekis.. En oo edes sen eilisen jälkeen puhunut ton mun poikaystävän kanssa koko asiasta, oikeestaan en edes puhu. Mulle riitti jo toi kommentti et kaikki vapaa-aika menee siinä.. eniten mua vituttaa ja harmittaa se, et en oo varma kiinnostaako enää jatkaa ton miehen kanssa jos sen ajatusmaailma on tollanen. Mitenköhän muut on selvinneet jos on ollut vastaava tilanne?
Mitä jos on pakko?
unknown00
7733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
On yleensä tapana järjestyä.
Mulle itselleni tapahtui hiukan samaan tapaan, ja tässä nyt sitten kohta 10 vuotta katunut tekoani.
Meillä oli se että annettiin toisen vauvan tulla, (jopa neukkulakortissa lukee: Toivovat jo uutta vauvaa), mutat siinä kävi niin et mies patistikin aborttiin.
Menin tekemään.. ja n. Vuoden kamppailin ja olin yhdessä miehen kanssa jota en enään rakastanut ja sitten heivasin susille. (Paremmille apajille).
Jos yhtään itseäs mietityttää abortti, niin ihan suositeltavaa on tällöin tehdä toisin. Ei ole meinaan mannaa elää asian kanssa jota toivoo et sen sais muutettua.. Puhua Enkelille, vaikka todellisuudessa tiedän ettei enkeleitä ole. On vain ne muistot, ja tunteet.
Jäin siis pari kymppisenä Yh:ksi vajaa 2 vuoden ikäiselle tytölle. Asiat sujui kuten aikaisemminkin, kun se isän tuoma panos lapsen hoitoon ollut mitenkään merkittävä. Onhan totta et ajatus yksinään, ensikertaa Äitinä ja pienen vauvan kanssa oleminen pelottaa, mut kyllä ne jo synnytyssairaalassa opastaa ne hankalimmat asiat joilla pärjäät hyvin kotiutuessa, kuten vaipanvaihto, syliin nostaminen, imetys ja kylvetys ja infoa saat iän mukaan neuvoloista, ja varmasti sukulaisistakin on oma apunsa. :)
Nyt ei kun mietintä myssyä päähän..
Enkelikö siitä nyt sitten tulee kun olet abortoinnut lapsesi?
oot sä joku uskovainen, häh?
Siis miksi pitää tuollain alkaa arvosteleen, mitä sitten vaikka joku uskovainen oliskin??!! Sun elämä siitä tuskin miksikään muuttuu joten miksi vaivautua kommentoimaan.
Oleko koskaan ajatellut että sellainen ajatus esim. enkelistä voi toista ihmistä lohduttaa?? Siihen ei tarvi olla uskovainen välttämättä ollenkaan. Minä en ole aborttia tehnyt, vaikka minuakin siihen painostettiin. Mutta olen menettänyt poikaystävän, joten eiköhän se ole mieluummin nyt enkeli kuin ei mikään. Mieti sitä!!!! Ja en itsekään ole uskovainen. Ehkä ymmärrät sitten kun joskus itse menetät jotain... vai mitä, häh??
Mieti asiaa ihan rauhassa ja joka kantilta. Et voi tehdä vain miehesi mieliksi ja sitä mitä hän tahtoo, eihän se raskaus häntä "kosketa" kuin vasta silloin kun vauvan näkee konkreettisesti. Jos teet abortin vain toisen painostuksesta, saatat tulla katumaan sitä vielä monesti. Moniko on valmis lapsen tuloon... kyllä siihen vanhemmuuteen moni kasvaa vasta ajan ja vauvan myötä. Et kuitenkaan ole ihan 14v teini enää. Se kannattaa aina muistaa, että harva varmaan oikeasti katuu kun on päätynyt abortin sijaan vauvan saamaan, kun taas abortin jälkeen voi mieleen tullakin monelle, että mitäs jos kuitenkin... sitten ei enää tehtyä saa tekemättömäksi.
Onko sulla hyviä ystäviä, äitiä, tai ihan ketä vaan jonka kanssa voit jutella? Voit myös soittaa neuvolaan ja jutella siellä tuntemuksista ja epävarmuudestasi. Ja se raskauden kesto lasketaan sen mukaan, milloin viimeiset kuukautisesi alkoivat, eli siitä päivästä eteenpäin viikottain, vaikkeihan se raskaus ole oikeasti silloin alkanut.
Yllätysraskaus pistää aina koko pakan sekaisin ja on ihan normaalia, että olo on sekava ja ajatukset pyörii. Mä olen ihan samaa mieltä kuin tuossa edellä, että mieti rauhassa, mitä itse haluat ja jos vähänkin tuntuu, että abbortti epäilyttää voi se merkitä sitä, että jälkeenpäin kaduttaa ehkä rankastikin.
Vauvan hoitoon ja itsellekin voi saada tukea ja apua ystävien ja sukulaisten lisäksi esim. perhetyöntekijöiltä, tukiperheiltä ja erilaisilta järjestöiltä, jotka tekee töitä yksinhuoltajien parissa. Adoptiokin on sitten yksi vaihtoehto, jos tuntuu, ettei millään vauvan kanssa jaksa.
En suosittele että teet aborttia kenenkä muun mieliks.
Mulla oli sama tilanne 18v. ja exä yritti painostaa siihen...lupas parantaa tapansa sen jälkeen ja uhkas jättää jollen menis, tosin aattelin että mokoma paska jää jokatapauksessa jos siihen joudun.
Sit tajusin että enhän mä nyt jonku mulqvistin äijän takia rupee lastani tappaa!!
No sit sekin sopeutu siihe ajatukseen ku ilmotin ykskantaan että susta nyt vaan tulee jonku biologinen isä, ei tarvi muuten osallistua jollei halua. Yhteen muutettiin ja vuosi vielä asuttiinkin mutta sit erottiin kun suhde oli ollu huono jo ennen raskautta. Kaikki kuitenki sujunu hyvin sen jälkeen, maksaa elarit ja näkee säännöllisesti.
Myöhästähän se nyt on sanoa, mut siinä vaiheessa kun ihminen harrastaa seksiä, pitää itse olla tietoinen asioista joihin se voi johtaa. Mikään ehkäisy ei ole 100% varma, joten kun leikkiin lähtee, pitää tiedostaa oma vastuu asiasta.
Poikaystäväsi on varmasti miettinyt asiaa alkuinnostuksen jälkeen, ja tottahan se on että elämä muuttuu. Ei vapaa-aika katoa, se vapaus vain kohdistuu eri asioihin, kuin kavereiden kanssa hillumiseen baareissa. Esimerkiksi ulkoiluun rattaiden kanssa. Ja kyllä vanhemmat saa välillä käydä ulkona rentoutumassa, kuten ennenkin..
Loppujen lopuksi se olet sinä joka päättää mitä tehdä. Moni sinua nuorempikin on kasvattanut yksin hienoja ihmisiä. Helppoa se ei aina ole, mutta mahdollista kyllä. Ja jos poikaystäväsi on kovin lapsellinen, ni haluatko kaksi lasta kerralla hoidettavaksi? Rakastatko häntä syvällä sisimmässäsi? Menikö jalat alta kun eka kerran tapasitte, lentääkö perhoset vatsassa edelleen ku olette yhdessä? Jos uskotte yhdessäoloonne, ni loistavaa! Ottakaa vastuu yhdessä. Mutta jos ero on tullakseen, ni helpompaa se on nyt, kuin sitten kun lapsi on isompi.