Se on huono juttu sellanen kun elämä on joskus ollut rankkaa ja sitä on itse vähän syrjäytynyt tai aika paljonkin ja mikään ei huvita kun tuntee itsensä yksinäiseksi ja masentuneeksi. Yritä tällasella fiiliksellä etsii itselle naisseuraa kun pitäs aina olla niin positiivisella päällä ja avoin. Tiedän että osaan olla seurallinen mutta koska elämäni ei ole täydellistä (ainakaan siinä mielessä mitä nuo naiset vaativat) niin onko mitään mahollisuutta löytää seuraa? Kumpa sitä jostain löytäs ihmisen joka on samanlaisessa elämäntilanteessa niin että sitä vois yhdessä pyrkii tekee elämästä edes jollain lailla mielekästä. Outolinnut jää yksin tai tekee jotain todella räväkkää. Voisihan mulla olla siihen ehkä jotain mahdollisuuksia mutta ei sitä pelkästään itsensä vuoksi jaksa yrittää. Katkeroitunut en ole sillä lailla että olisin luovuttanut. Ainahan se edes yksi todella tärkeä ihminen olis hyvä olla olemassa. Koska tiedän että ihmisen ei ole hyvä olla ihan yksin. Ainakaan mun mielestä.
voi elämää
tallustelija26
6435
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samanlaisessa tilanteessa oon kuin sinäkin. Joo, pitäisi aina vaan mennä hyvin jottei jäisi yksin. On sekin kummallista; tuskin kellään menee aina hyvin. Ongelmat on tietenkin erilaiset eri ihmisillä.
Vaikka en minä mikään hirveä ryhmäsielu ole. Viihdyn yksinkin ihan hyvin. Tai en tiedä välillä kaipaan ihmisiä. Kun olen iloisella tuulella niin saatan jopa viihtyäkin jossain ryhmässä ja ihmisten kanssa ylipäätään. Nyt minusta tuntuu että ihmisten kanssa on hankalaa ja ihan mielellään oon itekseen. Aina niiden kanssa tulee jotain ikävää. Vaikka tulee hyviäkin juttuja...
No oon taas pitkästä aikaa ottamassa elämässäni suurempia askeleita. Tai siis yritän kovasti. On taas näitä hakuja ja kaikenmaailman yritystä. Se on aika paljon verrattuna siihen kuinka jumissa oon ollut.
Se on vaan kun netinkin kautta on yrittänyt ihmisiä etsiä niin en ole hirveästi viitsinyt kaunistella elämäntilannettani koska se olis.. no pieni valkoinen vale. Mutta sitten mahdollisuudet ovat vielä pienemmät.
Yksin mäkin viihdyn mutta toisinaan sitä kaipaisi läheisyyttä ja sitä mukavaa tunnetta että on joku joka ymmärtää.
Kyllä mäkin viihdyn tietyissä porukoissa ja osaan olla seurallinen vaikka joskus taas tuntuu siltä ettei oikein kestä ihmisiä. Nyt haluisin olla vaan kahdestaan sellasen imisen kanssa joka ymmärtää.
saada ystävää,tai jonkun harrastuksen parista
En halua välttämättä laittaa pärstääni (vaikka siihen ihan tyytyväinen oonkin)kaiken kansan nähtäväksi. Sitä paitsi mitä voisi kertoa profiilissa? Masentunut, yksinäinen, ihmisiin kyllästynyt etsii sitä yhtä oikeaa samanhenkistä naispuolista ihmistä. En usko että saisi paljon vastauksia. Harrastuksia löytyy mutta ne ovat sellasii joita teen yksin.
No eiköhän sinulla ole muutakin kerrottavaa
itsestäsi kuin että olet masentunut! Toki
voihan senkin mielestäni laittaa.
Olen useasti ajatellut että jollain mielenterveysseuralla olisi hyvä olla vastaavanlainen keskustelupalsta kuin tämäkin.
Tuntuu että täällä vaihtuu ihmiset aika paljon.
Tosin en ole hirveästi tutkinut asiaa; voihan se olla että sellaisia keskustelupalstoja löytyy!
Pitää tutkia. Minä en lähtökohtaisesti edes viitsi laittaa treffeihin ilmoitusta. Tuntuisi niin väkisin vääntämiseltä. Enkä edes tiedä mitä haluan. Minulla on aikaisemmissa suhteissani ollut vaikeuksia. Mutta samanlaisten kanssa juttelu voisi olla helpottavaa. Sitten jos siitä jotain kehkeytyy niin ei se ainakaan minua haittaa! Vaikka en sitten tiedä. Voi olla että masentuu entisestään jos samanlaisten kanssa on hirveästi tekemisissä. Ehkä olisi parempi jos olisi joku joka potkisi perseelle! No mihinköhän minun ajatukset tässä alkoi poukkoilemaan!
Mutta onhan täälläkin monenlaisia eri palstoja.
Varmasti täältäkin saa tukea ja neuvoja. Pidempiä tuttavuuksia kaiketi satunnaisesti tulee. Voihan olla että vielä törmätään tällä palstalla!
Aika vaikeeta on muutenkin niin luulisin että jos kertoo olevansa masentunut niin semmonen ihminen ei kiinnosta ketään. Jotenkin tuntuu että rehellisyys ei kannata kun joillakin on sellaset vaatimukset mistä ei voi tinkiä. Helposti jää yksin jos on suuria vaatimuksia.
En mäkään jaksa enää laittaa ilmoituksia kun niihin ei joko vastata tai sitten kun kertoo itsestään niin ei enää kukaan kirjoita. On mulla ollut jonkinlaisia seurustelusuhteita mutta eivät ole kestäneet. En pidä itseäni ollenkaan huonona ehdokkaana poikaystäväksi muuten kuin että elämäni tällä hetkellä on mitä on. Ja haluaisin olla rehellinen sen suhteen. Samanhenkistä naista (kumma juttu) ei vaan löydy.