Joku täällä kirjoitti hienosti, että rakkaus ja viha ovat tunteita, välinpitämättömyys verhoaa tunteet tai jotain sinnepäin.
Pelkään päästää tunteitani valloilleen, siksi koitan elää kuin en eläisikään. Pelkään että vihaisin liikaa ja päästäisin sen esille hajottamaan kaiken huolella rakennetun. Huutaisin, rieuhuisin ja (häpeä myöntää) löisin kunnes näkisin vihani kohteen maassa nujerrettuna.
Voi sitä vihan määrää jota jouduin peittelemään saadessani tietää, että olet ollut toisien naisten kanssa. Kehtasit vielä ilmoittaa, että kuuntelehan radiosta teidän matkakertomustanne. Silloin menin lapsilta piiloon viereiseen huoneeseen huutamaan tuskaani ja itkemään vihan kyyneleitä.
Kätkin vihan välähdyksen katseestani esitellessäsi matkakuvianne, teitä kahta yhdessä. Et tunnustanut tietenkään, enkä minä kysynyt. Tiesin sen sanomattakin.
Paljon myöhemmin sitten, välinpitämätöntä teeskennellen, kysyin ja vastasit kuten jo tiesinkin.
Sillä hetkellä, kun olin täällä huutanut vihaani yksin, olitte olleet naimassa, nussimassa, kuksimassa, edestä ja takaa, yhä uudestaan.
Viha elää minussa ja etäännyttää minut elämästä. Tiedän, että se pitäisi päästää vapaaksi, jotta minä pääsisin siitä vapaaksi, voisin jatkaa ilman sitä. Mutta tarvitsen sitä vielä, jotta voin salaa katsoa Sinuun, silloin kun et huomaa ja halveksia hiljaa.
Vielä tulee minun kostoni aika.
Pelkään päästää tunteitani valloilleen, siksi koitan elää kuin en eläisikään. Pelkään että vihaisin liikaa ja päästäisin sen esille hajottamaan kaiken huolella rakennetun. Huutaisin, rieuhuisin ja (häpeä myöntää) löisin kunnes näkisin vihani kohteen maassa nujerrettuna.
Voi sitä vihan määrää jota jouduin peittelemään saadessani tietää, että olet ollut toisien naisten kanssa. Kehtasit vielä ilmoittaa, että kuuntelehan radiosta teidän matkakertomustanne. Silloin menin lapsilta piiloon viereiseen huoneeseen huutamaan tuskaani ja itkemään vihan kyyneleitä.
Kätkin vihan välähdyksen katseestani esitellessäsi matkakuvianne, teitä kahta yhdessä. Et tunnustanut tietenkään, enkä minä kysynyt. Tiesin sen sanomattakin.
Paljon myöhemmin sitten, välinpitämätöntä teeskennellen, kysyin ja vastasit kuten jo tiesinkin.
Sillä hetkellä, kun olin täällä huutanut vihaani yksin, olitte olleet naimassa, nussimassa, kuksimassa, edestä ja takaa, yhä uudestaan.
Viha elää minussa ja etäännyttää minut elämästä. Tiedän, että se pitäisi päästää vapaaksi, jotta minä pääsisin siitä vapaaksi, voisin jatkaa ilman sitä. Mutta tarvitsen sitä vielä, jotta voin salaa katsoa Sinuun, silloin kun et huomaa ja halveksia hiljaa.
Vielä tulee minun kostoni aika.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Olipa viestissäsi vihan katkua ja käryä. Ymmärrettävää toki sen jälkeen mitä kumppanisi on sinulle tehnyt. Et saisi padota tuota vihaa itseesi, vaan sinun pitäisi purkaa se joko kumppanille, tai mieluummin puhua siitä jollekin ystävälle tai ulkopuoliselle ihmiselle.
Eihän tuossa hyvin käy, jos vaan keräät tuota hiljaista vihaa itseesi. Kärsit siinä itse ja kenties alat vaivihkaa purkaa pahaa oloa lapsiisi. Ja se jos mikä on väärin. Hanki apua, ota aikalisä.