Hey!
Näin taannoin jossakin luvun siitä kuinka suuri prosentti eronneista miehistä ei pidä yhteyttä (tai pitää täysin satunnaisesti ja vähän) hajonneesta liitosta olleisiin alaikäisiin lapsiinsa! Ei siis pidä yhteyttä, vaan antaa välien katketa, ja luku oli minusta hämmästyttävän iso (ollakseni itsekkin eronnut joskus, etäisä, yms). Muistaako kukaan tämän luvun ja missä selvityksessä se oli ja kuka sen oli tehnyt?
Kiitoksia!
Näin taannoin jossakin luvun siitä kuinka suuri prosentti eronneista miehistä ei pidä yhteyttä (tai pitää täysin satunnaisesti ja vähän) hajonneesta liitosta olleisiin alaikäisiin lapsiinsa! Ei siis pidä yhteyttä, vaan antaa välien katketa, ja luku oli minusta hämmästyttävän iso (ollakseni itsekkin eronnut joskus, etäisä, yms). Muistaako kukaan tämän luvun ja missä selvityksessä se oli ja kuka sen oli tehnyt?
Kiitoksia!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mutta vastausta ei kuulu. Pitäisikö sinun kääntyä yh-liiton puoleen ja kertoa tieto myös täällä?!
Hei jokaisella kuitenkin oma tarinansa.
On myös paljon äitejä jotka ei anna isän tulla katsomaan lasta kuin tapaamispäivänä, ja jos se sovittu päivä ei käy, se venyy seuraavaan tapaamisen.
Se ei minusta myöskään oikein, isälle.
Ja toisaalta oli kysessä nainen tai mies ..yleensä se vahingoittaminen on molemminpuolista, syitä monia todellakin..yksi esimerkkinä..toisen painostus että saisi kaiken taas ennalleen.
Erot aina vaikeita mutta annettava tilaa molemmille ei riitelemällä, on vain katsottava totuuteen, ei muuhun, silloin se ei satuta niin monia , etenkin lasta.
On toki heitäkin jotka hylkäävät perheensä kokonaan, mutta heitä vähemmän.
Itse uskon siihen että ei anneta tilaa tavata normaali oloissa lasta..siksi se vähenee joillakin vaikka toivoisivat asioiden olevan toisin..eli nähdä lapsensa.
Ei aina välttämättä vika ole siinä, ettei äiti anna isän tavata lasta normaalioloissa. Vai mikä on se normaaliolo? Eikö se ole sitä, että isä on tapaamisviikonlopun/loman omassa kotonaan lasten kanssa?
Meillä tapaamiset harvenivat, kun muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Sitä ennen ne olivat kerran kuussa viikonloppu, ja meille se sopi vaikka monen mielestä kuulostaa liian vähältä. Isä lopetti yhteydenpidon kokonaan, hiljaisuus vain. Lapset ikävöivät, joten soitin isälle. vaadin häntä tapaamiseen, hän lupasi miettiä asiaa!!!! No, hän suostui tapaamaan lapsensa!!!!
Tapaamiset menivät siis niin, että noin vajaan 2 kk lapset jaksoivat, sitten alkoivat ikävöidä ja minä soitin isälle ja vaadin tapaamisen. Pakkasin itseni ja lapset junaan ja matkasimme ex-paikkakunnalle. Jossain vaiheessa hän tuli puoleenväliin vastaan, mutta lopetti ne sitten "tämä on yhtä ajamista, pelkkää ajamista" mutta unohti, että samaa autossa istumista se oli meille kaikille, lapsillekin. Automatkat kesti n. 4h suuntaansa. Hänen vanhempansa tulivat sitten hakemaan ja lapset viettivät mummolassa, missä sitten isä kävi myös.... mutta tarkoitti sitä, että minä ajoin kolmanneksen matkasta, koska isovanhemmat eivät suostuneet puoleen väliin asti tulemaan...
Lomilla olivat mummolassa, isä oli töissä ja aina kun otti töistä vapaata, muisti kertoa lapsille, miten iso ja minkä hintanen urakka nyt meni sivu suun (yksityisyrittäjä), kun hän tässä lasten takia, lasten eteen.....
Eli on ihan oikeasti olemassa isejä, jotka kyllä tahollaa ulisevat ikäväänsä ja rakkauttaan lapsiaan kohtaan, mutta siihen marttyyrin valitukseen se jää. Elatusmaksut eivät kiinnosta eikä tapaamisetkaan, koska se tietää yhteydenpitoa ja sopimisia sen inhottavan paskamaisen exän kanssa ja järjestelyjä omassa elämässä, niin ei pidetä yhteyttä, ei soiteta, ei tavata.
Meillä tapaamiset olisivat loppuneet kokonaan, ellen olisi soitellut lasten isän perään ja vaatinut. Ne olisivat niinikään loppuneet, ellen olisi sopinut asioita isovanhempien kanssa. Ja kaiken huippu on, että nyt vuosia myöhemmin erään heidän sukulaisen kommentista tajusin, että he ovat luulleet koko ajan, että minä olen vielä kiinni jollain tunnesiteellä lasteni isään!!!! ja koko tähän sukuun!!!! Vaikka halusin vain että lapset saavat tavata isäänsä ja isän puoleista sukua, koska lapsetkin niin halusivat!!!
Helpommalla olisin kaikin puolin päässyt, jos olisin katkaissut yhteydenpidon kokonaan. Siksi varmaan monet lopettavat: voivat elää omaa elämäänsä ilman että exä puuttuu siihen, utelee, kommentoi, haukkuu lapsille...
Omassa elämässäni toistuvat nuo surullisimmat vaihtoehdoistasi.
Juuri siksi minua kiinnostaa tilasto;miten se on tehty,ketä kuunneltu ja mihin sarakkeeseen ruksi laitettu ja mistä syystä.
Ei niinkään varmistaakseni jonkun huonommuus tms. vaan tilastonikkarin työtapa on kohde.
Kiitos kannanotosta. Kirjoituksiasi on mukava lukea :)
"ei syyttävää sormea"- kirjoitus oli tarkoitettu palautteeksi HeartN**:lle =)
"tavatessa.."
Kirjoituksesi yrittäjyydestä ja isyydestä oli kuin omasta elämästäni. *ilakoi*
Voisimmepa joskus paatoksella *hymy* parantaa pari-suhde-maailmaa,maustaa sitä katkeruuden kalkilla,lisätä rippunen alvia ja suvunkiroa!
Tunnen itseni Milla Magiaksi..