Olen naimisissa lestadiolaisen miehen kanssa (itse en ole)ja vaikka hän sanoo hyväksyvänsä minut juuri sellaisena kuin olen, en usko hänen pohjimmiltaan olevan sitä mieltä vaan vaivihkaan yrittävän valaa minut haluamaansa "muottiin".
Rakastan häntä tavattomasti mutta minua kalvaa epävarmuus siitä millainen hän pohjimmiltaan haluaa minun olevan. olen yrittänyt keskustella asiasta ilman tulosta.
Onko muita samassa tilanteessa olleita? Olisin kiitollinen jos voisitte otaa kantaa tilanteeseeni ja kertoa omia kokemuksianne.
Rakastan häntä tavattomasti mutta minua kalvaa epävarmuus siitä millainen hän pohjimmiltaan haluaa minun olevan. olen yrittänyt keskustella asiasta ilman tulosta.
Onko muita samassa tilanteessa olleita? Olisin kiitollinen jos voisitte otaa kantaa tilanteeseeni ja kertoa omia kokemuksianne.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itsepä olet onnesi valinnut; mitä täältä enää kyselet. Lestadiolainen on aina sitä; joskus hän voi mennä siitä "maailmaan", mutta palajaa varmasti nuoruutensa ajatuksiin kun ikää alkaa tulla ja noutaja lähenee. Yleensä lestamies on luonteeltaan vähän melankolinen ja se on useimmille kodin perintöä. Mutta muuten he ovat kunnon miehiä. Älä vain missään nimessä ala vetää häntä omaan suuntaasi; sitä ei lestamies kestä. Sinun tulee alistua osaasi, eli olla miehelles alamainen Herrassa. Herra pitää silloin muusta huolen, myös sinusta.
Jospa häntä kalvaa samanlainen pelko ...että sinä yrittäisit valaa häntä muottiisi.
Mies on lestaadiolainen, mutta sanoo jättäneensä uskon, koska se ei toimi nykyisessä elämäntilanteessa, vaimo lähti ja jätti?!
Paluu uskon pariin näyttää todennäköiseltä jos suostun naimisiin, vain jos olemme naimisissa mies voi palata yhteisöönsä. Seurustelusuhteena suhdettamme ei voi jatkaa, mikäli Jumala hänet takaisin kutsuu?!
Itse olen aika hämilläni moisesta uskosta joka on koko elämä, mutta vain silloin kun se sopii elämään.
Luultavasti vastaavia uskosta ulkona olemisia on paljon, vaiheessa kun avioeron kautta tulee "jätetyksi".
Lestaadiolaisenahan pitäisi elää loppuelämä yksin, mutta käytännössä tuo nuorelle ihmiselle on kai mahdotonta. Joten kun halu etsiä uusi voimistuu, on astuttava ulos uskosta etsinnän ajaksi, avioliiton solmimisen jälkeen voi palata uskoon, ilman että tulee tuomituksi.
Luultavasti lopetan suhteen vaikka mies on sitä mitä mieheltä toivon. Usko tuo elämääni epävarmuuden, mistä tiedän minä päivänä Jumala kutsuu miehen takaisin?
Tuota peläten en naimisiin aio mennä, koska siitä mitä tuo mies on uskovien keskellä, minulla ei ole mitään tietoa. (voi olla täysin eri ihminen kuin seurassani, epäilen että on uskossaan ehdoton ja tuotakautta liitto ei tulisi onnistumaan.)
Tuo minun muokkaamiseni muottiin, on hienovaraista, kohtelee uskon suhteen minua kuin olisin lapsi joka vain ei ymmärrä omaa parastaan.
Oma uskoni Jumalaan on suoraa ja luotan täysin että tuolla joku meitä suojaa. Se että lestaadiolainen voi sanoa ettei minulla olisi lupa luottaa Jumalaan, siihen että kuoleman jälkeen kotiin pääsisin, on mielestäni äärimmäisen häijyä ja julmaa.
Ja niille jotka nyt sanovat että pääsenhän minä jos uskon?! Sanon että enpä vain pääsekään jos lestaadiolaiselta kysytään, käytän ehkäisyä?! Joka lienee ainut "synti" jota tietoisesti teen ja tuohonkin on pätevät syyt. Se että muuten elän synnittä, mutten tuota osaa syntinä pitää? Tekee minusta muka kadotetun sielun.
Suhteessa lestaadiolaismiehet ovat kiehtovia, pystyvät puhumaan karkaamatta paikalta, kantamaan vastuuta, ottavat huomioon jne. Mutta silti voiko tämä pidemmän päälle kestää? En tiedä.
Pystyn samastuun ajatuksiisi aika hyvin sikäli, että itse olen ollut elämäni "el-tiukkis" :) Muutin omilleni ja pienistä asioista alkoi tulla "luvallisia", koska ne tapahtui salassa kavereiltani ja perheeltäni. Kun rakastuin niin voimakkaasti ja molemminpuolisesti, oli pakko myöntää elävänsä erilailla kuin KAIKKI läheiseni luuli. Ihmettelin oikein itsekkin, miten kauas voi joutua ilman, että kukaan edes huomaa. Välillä sain katumisen armon ja tein parannusta. Pyrin välttämään syntiä, mutten enää voinut vastustaa rakkautta.
Tilanne kävi henkisesti niin raskaaksi, koska el-läheiseni painostivat eroon ja toisaalla elin salaa susiparina käytännössä uskottoman rakkaani kanssa. Muutin eri kaupunkiin kun tulin eräistä seuroista. Mieheni jäi sohvalle shokissa, sydän rikkirevittynä. Hän alkoi vihata uskoa kaikesta sydämestään, koska meidän rakkaus oli kaikkea sitä, mitä mies toivoi. Olimme onnelliset yhdessä. Tilanne kuitenkin eteni myöhemmin niin, että palasin takaisin, kihlauduimme ja menimme naimisiin - merkkinä myös muille siitä, että aiomme AINA olla yhdessä.
Vieläkin, kun minulle tulee ns haikeita ajatuksia tai käyn seuroissa hiljentymässä maallisesta ja tapaamassa ystäviäni vuosikymmenien ajalta, mieheni pelkää, millä mielellä tulen takaisin. Tuleeko vielä niitä hetkiä, että kyseenalaistan "uskoni"? takia meidän parisuhteemme.... Ei kukaan ymmärrä, miten lujaa mieheeni sattui, kun seuroista tullessa lähdin pois, ja vielä aamulla kukoisti rakkaus. Usko voi olla todella iso rikkaus, mutta sillä saadaan helposti uhreja painostamalla ja paheksumalla.
Onneksi perheeni on ottanut hyvin minut ja valintani lopulta. Ymmärrän mieheni kautta, että tilanne voi olla vaikea, mutta kaikesta voi selvitä, jos sitä todella haluaa.... En tiedä, voinko saada uskoani takaisin koskaan. Nyt sellaiseen ei ole tarvetta, mutta elämän kuluessa ajatus voi muuttua...
jumalan sana sanoo kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat jumalan kirkkautta vailla mutta niin on jumala mailmaa rakastanut että antoi ainukaisen poikansa jottei yksikään joka häneen uskoo hukkuisi(eli joutuisi helvettiin)evankeliumi johanneksen mukaan kaikki jotka ottivat hänet jeesuksen kristuksen vastaan hän antoi voiman tulla jumalan lapseksi siinä ei kysytä ollaanko lestadiolainen vai helluntailainen vai mikä nainen jeesus sanoi joka ei uudestisynny ylhäältä ei voi nähdä jumalan valtakuntaa.jos vastaan otat jeesuksen joka kuoli sun tähtes ristillä ja ylös nousi niin saat pyhänhengen sisimpääsi joka todeksi näyttää mikä on syntiä ja kirkastaa jeesuksen elämässäsi lue uutta testamenttia ja etsi häntä kun hänet löytää voidaan jumala tahtoo kutsua yksilö ihmisen rakkaussuhteeseen itsensä kanssa
toivon että kirjoittaisit kunnioittavasti isolla kirjaimella Jeesus,Jumala, Pyhähenki, Hän jne.
Muutenkaan en saanut tekstistäsi mitään tolkkua. Olisi hyvä jos voisit muokata sitä lopuksi vähän että jaksaisi lukea mitä kirkoitat.
Usko hänen sanaansa , 100 lasissa . Ja Muista että meidän tulee olla valmiit , kuten Myiat laskivat ajan että , 2012 12 23 siis noin viisi vuotta eteen päin loppuu kaikki .