...nyt siihen tarinaan. Isä tosiaan osti Alfa Romeo Alfettan vuonna -78. Itse sain ajokortin 90-luvun loppupuolella ja tuo Alfetta seisoi yhä tallissa, pölyttyneenä ja muutenkin hieman apean näköisenä. Kunnostelin ja ehostin autoa. Talvihan siinä meni. Keväällä oli sitten suunnaton riemu huristella Alfalla. Kunnes eräänä aamuna minut yllätti ns musta jää ja auto paiskautui voimalla sillankaiteeseen ja siitä katolleen pientareelle. Rytäkässä sain kaikenlaisia mustelmia ja ruhjeita, mutta pahin oli että vasen silmäni lähes sokeutui. Lopulta viime syksynä minulle tehtiin Ranskassa operaatio silmääni ja tuon vaikean operaation ja ns kuntoutuksen johdosta näköni palautui lähes normaaliksi.
Tässä tämä asia sitten pähkinänkuoressa oli!
Autoista. Tällä hetkellä minulla on Accord, mutta vaihdan sen kohta puoliin Alfa Romeoon, todennäköisesti 156!
Tässä tämä asia sitten pähkinänkuoressa oli!
Autoista. Tällä hetkellä minulla on Accord, mutta vaihdan sen kohta puoliin Alfa Romeoon, todennäköisesti 156!
Vastaukset 21
Vanhimmat
sattuipa eilen aloittamani tarinanpätkä pelottavan
lähelle...
eipä tietenkään ollut tarkoitus!
jääköön siis loppukin julkaisematta, vaikka olisi
kin ollut varsin toisenlainen.
nythän minulla on kaikki hyvin!
Jutun pitää luistaa...
tässähän sinua olisi riepoteltu ympäri Tellusta.
taidan vielä miettiä yön yli...
sen kyllä julkaista tässä!
minä suorastaan vaadin sinua kertomaan tarinan, joka eilen jäi julkaisematta. Silläkin uhalla, että keskustelumme taas hävitetään.
Enkä minä ota mahdollista riepottelua henkilökohtaisesti vaikka käyttäisit nimimerkkiänikin.
ystävä hyvä!
kehoittaisin sinua ensin hieman perehtymään
takautuvasti tekeleisiini tällä palstalla.
vaikka 2kk taaksepäin.
jos olet vieläkin samaa mieltä, palataan...
nyt meni minulta yli! ???
olen kirjoittanut (pilke silmäkulmassa)
kuukausia "hande"- nimimerkillä tälle
forumille.
jos sinua todella kiinnostaa tarinani, lue ensin
noita vanhempia.
näihin nykyisiin taitaa porukat olla jo kylläs
tyneitä, luulisin...
vasta meni perille!
En yleensä selaa juttuja taaksepäin, enkä tee sitä nytkään. Tällaiset foorumit ovat enemmänkin kertakäyttökeskusteluja varten eivätkä sisällä mielestäni erityisen arvokasta historiatietoa.
tässä sinulle pätkä historiaa...
lentokonetarinaa
Kirjoittanut: hande, 13.12.2002 klo 08.42
Tiedän kyllä,ettei tällaiset jutut kuulu alfa-palstalle,mutta kun olen huomannut tämän foorumin
tason varsin korkeaksi,ja tositarinoitahan on myös kiva kuunella.
Äitini isä Emil Moström, vaikutti Yhdysvalloissa
aina 30-luvun lopulta, vuoteen 1948 saakka.
Hän oli koulutukseltaan diplomi-insinööri,ja toimi
USA:n armeijan palveluksessa,jonkilaisissa erityis
tehtävissä Arizonassa,tai jossain sielä päin.
Tehtävistään sodan aikana,hän ei suostunut koskaan
puhumaan,häneen verrattuna kenraali A.F Airo,oli
varsinainen suupaltti.
Erikoiseksi hänen kohdallaan tekee se,että Suomeen
palatessaan -48,hän toi muassaan kokonaisen lentokoneen.Tai nimenomaan ei kokonaista,vaan osiin puretun B29 pommikoneen.
Älkää kysykö,mistä tavallinen insinööri sai rahat
miljoonia maksaneeseen lentokoneeseen.Se ainoastaan tiedetään.että rahdin Amerikasta Suomeen,maksoi Yhdysvaltain hallitus.
Sen aikainen lehdistö ei mainitse mitään tästä tuliaisesta,jota kyllä ihmettelen.
Emil rakennutti suuren puuhallin tänne kotitanhuvilleen,jossa hän aikoi konetta hiljalleen kasata.Mitä hän aikoi tällä koneella kasattuaan tehdä,siitäkään ei ole tietoa.
Pahaksi onneksi Emil,vuonna 1950 sitten kuoli.
Kotitilaa hoitamaan jäi hänen nuorempi veljensä
Bertil,joka puolestaan kuoli kaksi viikkoa sitten.
Kone on saanut siitä lähtien lojua sillä tiellään,
mihin se Emililtä jäi.Bertil ei näistä"Eemelin hömpötyksistä" paljon perustanut,elelipä tyytyväisenä vanhanpojan elämäänsä.
Bertlin kuoltua,jäi minulle tehtäväksi kuolinpesän
omaisuuden luettelointi.Sitä tehdessäni,viime viikonloppuna,päätin kurkistaa ukin konehalliin.
Olin toki lapsena kiipeillyt korkealle koneen kabiiniin,ja leikkinyt taistelulentäjää,niinkuin asiaan kuului.Mutta niinkuin kerroin,keskenkootun
koneen annettiin olla rauhassa.
Viime lauantaina,avasin hallin oven pitkästä aikaa.
Siinä konevanhusta katsellessani,tuli mieleeni,että jenkit,niinkuin monet muutkin,tapasivat antaa koneelle nimen.
Ajattelin,olisiko niin tässäkin tapauksessa.Koneen
pintaahan peitti kauttaaltaan musta tervapaperi.
Niinpä aloin repiä kipparin vasemman ikkunan alta
paperia pois,ja sieltähän se nimi paljastuikin.
Tuijotin sitä uskomatta silmiäni,sammutin hallista
valot pois,lukitsin oven ja ajoin kotiin.
Kotona join puoli pulloa konjakkia,samalla kun tutkin tietosanakirjoja ja nettiä.
Mitä koneen kyljessä luki?
Niinpä niin, siinä luki "Enola Gay"
näihin ovat porukat varmaan jo kyllästyneet ;)
Tarinassasi on monia piirteitä jotka istuu hyvin ameriikkalaisuuteen. Hiljainen mies, paljon ruumita, viina virtaa ja ripaus tiedettä, teknologiaa sekä historiaa.
Oletko Alfa-harrastaja ollenkaan?
Taustallani on hermojarepivä vuosi 164 TS:n
parissa vuosituhannen vaihteessa.
Nyttemmin pari kuukautta 166 ratin takana.
nim.merkki HOTAKAINEN. Varmaan kysytty monta kertaa, se siitä historiasta, onko kyse kirjailija K. Hotakaisesta vaiko joku toinen Hotakainen?
Meidän HOTAKAINEN, on hieman fiksumpi.
Tekniikassa ainakin...
siis joku toinen Hotakainen, insinöörimiehiä. Kyllä kirjailija Hotakaisestakin saa sellaisen vaikutelman, että älliä olisi.
Ai se 166 on ihan reaalinen?
Jotenkin suhtauduin siihen ensimmäisellä kerralla karvan verran epäillen. Ei sillä, että kyseenalaistaisin muiden tarinoidesi totuusarvon, mutta kun 166:sia on niin harvassa :)
Sopiiko udella jotta millä voimalaitteella tuo on varustettu?
eihän siinä mitään salailemista ole..
normaali V8- Boxer, ei mikään V6.
Tämä tosin 12 litran versiona.
Finlandia- palkinto on tyhmemmillekin annettu.
Jotenkin narisevaa hänen otteensa kirjailijana
kuitenkin mielestäni on.
Kyseessä on siis tämä harvinaisempi vapaastihengittävä ja puristussytytteinen versio kompressoriahdetusta suorasuihkutusbensamoottorista? Se, jossa on 180-asteinen V-ryhmä?
Eikös tuo ollut peräti kaksitahtinen? Mitähän jakohihnojen vaihto mahtaa kustantaa?
sivuventiiliversiossa, jota Jenkeissä myydään
ainoastaan tummaihoisille, ei ole vielä yläpuolista nokka-akselia.Kummassakaan rivissä
Dieseliksi muuten yllättävän ripeä...
että et kerro kenellekkään.
En ole lukenut yhtään Kari Hotakaisen kirjaa. Miehen haastatteluja olen nähnyt ja lukenut, niistä olen sitten luonut mielikuvan.