Elikkä, jos jokku on jaksanu mun juttuja tääl seurata, ne tietää tilanteen. Mut selitän sen nyt lyhyesti: tuossa, oiskohan kuukausi sitte, mun syöminen riistäyty käsistä. paastoamista ja sen sellasta. sit poruakt sai mut kiinni ja aloin syömään terveellisesti ja liikkumaan enemmän.
Tilanne nyt: mä oon pikkusen poikennu terveellisestä ruokavaliosta täs viikon parin aikana ja liikkumista oon lisänny tosi paljon. nyt sitte tulin tähän pisteeseen, että syön niin vähän kuin mahdollista, eipähän tarvi miettiä, mitä syö. vatsalihaksia tein aluksi vain iltaisin niin monta kuin jaksoin, nyt teen niitä kaks sarjaa illalla ja tänä aamunakin vielä tein.
koko ajan mielessä pyörii vain ruoka. kavereille hirveä selittäminen, miksen taaskaan voinut syödä. he kyllä tietävät, etten ole ihan sinut syömisen kanssa, mutta silti..
en aikonut elunperin tännekään kirjoittaa tätä, sillä.. en tiedä.. en tiedä mitä tehdä.. en halua missään nimessä mennä lääkärille.. mitä siitä seuraisi? tarkkailu mun syömisestä, riittää jo, että porukat tarkkailee.
tää on helvettiä.. pyörii vain ruoka ja liikunta mielessä.. en tiedä, vääristyykö oma kuvaniki jo minulle.. mitä tässä voisi tehdä.. painoindeksi on ilmeisesti 19 [puntari piilotettu, nii en ole varma] en tiedä, pitäisikö tässä vielä hakea apua, vai pitäisikö kumminkin odottaa, jos tämä vaikka menisi ohi..
anteeksi tosi pitkä teksti. mut neuvot ei olis pahitteeksi.. jos vittuilla joku haluaa, niin jättä mieluummin mölyt mahaansa. se voi aiheuttaa, en nyt puhu vain itsestäni, sellaisia tunteita, et sillon tuskin alkaa syömään..
Tilanne nyt: mä oon pikkusen poikennu terveellisestä ruokavaliosta täs viikon parin aikana ja liikkumista oon lisänny tosi paljon. nyt sitte tulin tähän pisteeseen, että syön niin vähän kuin mahdollista, eipähän tarvi miettiä, mitä syö. vatsalihaksia tein aluksi vain iltaisin niin monta kuin jaksoin, nyt teen niitä kaks sarjaa illalla ja tänä aamunakin vielä tein.
koko ajan mielessä pyörii vain ruoka. kavereille hirveä selittäminen, miksen taaskaan voinut syödä. he kyllä tietävät, etten ole ihan sinut syömisen kanssa, mutta silti..
en aikonut elunperin tännekään kirjoittaa tätä, sillä.. en tiedä.. en tiedä mitä tehdä.. en halua missään nimessä mennä lääkärille.. mitä siitä seuraisi? tarkkailu mun syömisestä, riittää jo, että porukat tarkkailee.
tää on helvettiä.. pyörii vain ruoka ja liikunta mielessä.. en tiedä, vääristyykö oma kuvaniki jo minulle.. mitä tässä voisi tehdä.. painoindeksi on ilmeisesti 19 [puntari piilotettu, nii en ole varma] en tiedä, pitäisikö tässä vielä hakea apua, vai pitäisikö kumminkin odottaa, jos tämä vaikka menisi ohi..
anteeksi tosi pitkä teksti. mut neuvot ei olis pahitteeksi.. jos vittuilla joku haluaa, niin jättä mieluummin mölyt mahaansa. se voi aiheuttaa, en nyt puhu vain itsestäni, sellaisia tunteita, et sillon tuskin alkaa syömään..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Joskus en tiedä, miksi pyörin täällä anoreksiapalstalla, kun en edes sairasta enää anoreksiaa. Pahimmillaan anoreksiani oli alle parikymppisenä, jolloin painoindeksini oli alhaisimmillaan jotain alle 15. Ihme kyllä, juuri muita oireita minulle ei tullut kuin että menkat jäivät pois ja vähän hiukset ohenivat. Tällä hetkellä painoindeksini on 19 kieppeillä kuten sinullakin. Asun yksin, joten minulla eivät ole vanhemmat kyttäämässä syömisiäni tai muuta. Käyn joka päivä vaa'alla. Muutama vuosi sitten kyllä minultakin piilotettiin vaaka; se tapahtui vanhempieni luona kun oleskelin silloin enemmän siellä. Tässä jokin kuukausi sitten minulla oli vaihe, jolloin söin paljon kaikenlaista rasvaista ja makeaa. Sen vuoksi painoni nousi viitisen kiloa, jotka olen nyt saanut hitaaseen tahtiin laihduttelemalla pois. Ruoka on kyllä minullakin mielessä harva se hetki
Mielestäni sinun kannattaisi käydä juttelemassa syömisistäsi ravitsemusterapeutille. Itse kävin ja sain ruokavalion, joka on terveellinen ja jolla painoni pysyy tässä, missä se nyt on. Halu on kyllä laihduttaa vielä vähän enemmänkin, mutta se on aina sitä hankalampaa, mitä pienempiin lukemiin mennään.
olis hyvä jos menisit juttelemaan vaikka just ravitsemusterapeutille tai eka vaikka koulun terkkarille tms. Laihduttaminen ei noin pienellä painoindeksillä kannata. Pitäis vaan päästä eroon siitä itsekriittisyydestä ja oppia tykkäämään omasta vartalosta. Tee vaikka lista asioista,joita pidät elämässäsi tärkeinä. Laita ne tärkeysjärjestykseen ja näin voit ehkä itsekin huomata, että ei ulkonäkö ole se tärkein. Itse asiassa sillä ei oikeasti ole mitään väliä!!! Ihmiset välittää sun sisäisestä olemuksesta enemmän kuin ulkonäöstä! Tsemppiä ja älä epäröi hakea apua:)
ajattelin että tämä voisi hieman auttaa, kun oman tarinani kerron =) tai ainakin muistuttaa siitä ettet ole täysin yksin ongelminesi,,
elikkäs mulla oli sama juttu, koko suku vahti mitä söin, etenkin äiti. en saanut olla rauhassa ruokapöydässä, joka murusen perään katsottiin että menee kurkusta alas.Kuntoilin paljon, joka päivä noin tunnin enkä syönyt juuri mitään. päivässä meni yksi baanaani ja mandariini, alle 10 kalorista kiisseliä kupillinen ja illalla leipä. maidonkin jätin ja siirryin vesi-linjalle. joka päivä kävin puntarilla ja paino laski kovaa vauhtia ja samalla minäkuva muuttui.
Eräs kaunis päivä vanhemmat soittivat terkkarille ja terkkari passitti ravintotädin puheille. niinpä niskaani hengitti kotona perhe, koulussa terkkari ja vapaa-ajalla ramppasin ravintoterapeutilla. se vasta tuskaa olikin. kukaan ei kuunnellut huoliani, kaikki tuijottivat puntariin! oli sitten pakko alkaa syömään kunnolla. paino nousi aluksi hitaasti sillä laitoin vastaan. paineen alla alkoi paino nousta. lopulta söin valtavia määriä. terkkari ja perhe olivat tyytyväisiä kun ahmimalla ahmin, nousihan paino reippaasti normaalin puolelle. minulle kuitenkin jäi sisäinen paha olo (eihän siihen kukaan ollut puuttunut) ja seurauksena tuli sitten bulimia, mikä jatkuu vieläkin..
itselläni siis huonoja kokemuksia terkkareista sm. "auttajista". ne eivät sitten yhtään tajua ottaa huomioon henkistä puolta. eivätkä kuuntele mitä sanottavaa ns. potilaalla on. ennemminkin kannattaisi turvautua psykologiin, hänen kauttaan oppii itsekin muuntamaan ajatusmaailmaansa. hän ei pakota mihinkään mihin et ole valmis, antaa hyviä neuvoja ja tukee. suosittelen. joka tapauksessa on aivan ihana tunne kun saa purkaa ulkopuoliselle aikuiselle ongelmansa! vaikka se ensiaskel vaatiikin rohkeutta. toivottavasti auttoi edes pikkasen asiaa =)
Moikka! kyl sun tilanne kuulostaa aika pahalt...
Mä en osaa auttaa sua enkä mun siskoo jolla on ihan samallainen tilanne, melkee.
Puntari on piilotettu, mut se on löytäny sen aina.
Sit se ei syö mitää rasvast ja erittäin vähä rasvatont ruokaa.
se on aina ollu pitkä ja sen takii se ehkä luulee olevansa läski,vaik ei oo. sit sil näkyy luut ja sen painoindeksi on jotain 18-19.
mä en tiiä mitä mä teen,ku kukaa muu ei osaa auttaa, joten mun pitää auttaa. mua itkettää ku muistelen minkälainen se oli ennen.
se on nyt täysin sisäänpäin kääntyny ja se toivoo kuolevansa, mä tiiän et se yrittää saada apuu mutku mä en osaa auttaa, eli mitä teen?
ja mun on pakko tehä jotain ku mä en anna sen kuolla.
Sä et voi oikeen muuta ku yrittää olla tukena
Moi.
Okei, mä yritän olla tukena, jos saarnaaminen ei auta. Mä tiiän etten voi pakottaa sitä syömää, mut mietin oisko ollu jotain tehokast tapaa auttaa sitä ennen ku toi menee liian pahaks...
mä oon yrittäny olla tukena, mut tuntuu et se ois mulle koko ajan vihanen ja et se yrittää työntää mut pois. Ja siit mä oon ihan varma ettei se iteksee apuu lähe hakee:´(
Mut, kiitti neuvoist...
Mä voin ymmärtää ton, et se yrittää työntää sua pois luotaan. jos sillä on yhtää samanlainen ajatusmaailma ku mulla, ni se yrittää saada pois kaiken, joka vois viiä sitä siihe parempaa suuntaan, joka on sen mielestä huonompi suunta. oisit yrittää puhua jollekki terkkarille tai tällaselle, jos se osais auttaa.. toivottavasti pärjäät!
Kiitti neuvoist,
Nyt mä ymmärrän ehkä paremmin sen ajatusmaailmaa...
Mäki mietin et pitäis kysästä ehkä terkkarilt, mut en mä kuiteskaa tiiä...
Mut pärjäile säki:) Ja kyl mä pärjään...
Kyllä sun terkkarilta kannattaa kysästä, siitä tuskin on mitään haittaa.
kyllä mä pärjäilen :)