Päätäni särki aivan vimmatusti, kun istuin koulun penkillä tapittaen jotakin opetusvideota luonnon suojelusta. Sain migreenikohtauksia jatkuvasti, enkä voinut sille mitään. Pitelin vain päätäni ja yritin keskittyä, mutta en vain voinut.
"Tiina." sanoi ympäristötiedon opettaja.
"Vaivaako sinua jokin?"
"E-ei tietenkään..." tokaisin kylmän rauhallisesti vaikkei se ollut yhtään totta. Onneksi koulupäivä oli jo ihan lopuillaan, että pääsisin kotiin.
Jouduin vielä loppujen lopuksi kävelemään kotiin, tai sanotaan nyt suoraan.... Jouduin tarpomaan lumikinoksissa. Kuulin takaani nimeni toistamista huutoa, mutta en jaksanut kiinnittää siihen mitään huomiota, sillä migreeni ei vain ota loppuakseen.
"Tiina!" huusi joku ja tarttui minua olkapäästä, että melkein kaaduin.
"Varoisit vähät!" tiuskahdin ja katsoin sitä syvälle silmiin tuimasti. Mutta sehän olikin yksi meidän luokkalainen poika, joka oli kaiken huipuksi ihastukseni. Ja menin möläyttämään sille tommosta. Että nolotti....
"A-anteeksi...." yritin pyyhkiä migreenin edes hetkeksi mielestäni ja laitoin yhden hiuskiehkurani korvan taakse.
"Ei se mitään. Minullakin on ollut pahoja päiviä."
Sillä oli niin söpöt hymykuopat poskissa ja niin makean näköiset huulet, että melkein olisin halannut ja suudellut sitä.
"Mennäänkö vaikka istumaan tonne kulmakuppilaan ja juotas siellä vaikka kahvit? Jos sulle vain käy...?"
Kysykin vielä. Tottakai se kävi!
"Joo, käyhän se...." yritin esittää coolia ja rentoa, mutta kyllä silmistäni huomasi, että hypin riemusta.
Istuimme vastapäätä ikkunapaikalle ja joimme kahvimme. Enää puuttui jutustelu.
"No, miks oikein halusit mut tänne Julius?" kysyin hieman jännityksissäni.
"Ööh.... Oikeastaan halusin vain..." Julius aloitti, mutta lopetti lauseensa kuin salaman iskusta ja katsoi ovelle, mutta käänsi päänsä äkkiä pois. Minäkin katsoin ovelle ja huomasin kaksoissiskoni Tiian ja ihmettelin mitä se tähän liittyi.
Tiia lähestyi meidän pöytää onnellinen virne naamallaan, moikkasi minua ja hyppäsi Juliuksen syliin ja suuteli tätä pitkään. Katsoin niitä suu auki ja mietin mitä oikein oli tekeillä...
(joo, oli surkee alku.... Jos jotain nyt sattui kiinnostamaan niin voin kyllä kirjoittaa lisää, mutta en vain viitsinyt kirjoittaa enempää, koska pelkään että siitä tulee turhaa työtä, mut sanokaa: Jatkanko?!) :)
"Tiina." sanoi ympäristötiedon opettaja.
"Vaivaako sinua jokin?"
"E-ei tietenkään..." tokaisin kylmän rauhallisesti vaikkei se ollut yhtään totta. Onneksi koulupäivä oli jo ihan lopuillaan, että pääsisin kotiin.
Jouduin vielä loppujen lopuksi kävelemään kotiin, tai sanotaan nyt suoraan.... Jouduin tarpomaan lumikinoksissa. Kuulin takaani nimeni toistamista huutoa, mutta en jaksanut kiinnittää siihen mitään huomiota, sillä migreeni ei vain ota loppuakseen.
"Tiina!" huusi joku ja tarttui minua olkapäästä, että melkein kaaduin.
"Varoisit vähät!" tiuskahdin ja katsoin sitä syvälle silmiin tuimasti. Mutta sehän olikin yksi meidän luokkalainen poika, joka oli kaiken huipuksi ihastukseni. Ja menin möläyttämään sille tommosta. Että nolotti....
"A-anteeksi...." yritin pyyhkiä migreenin edes hetkeksi mielestäni ja laitoin yhden hiuskiehkurani korvan taakse.
"Ei se mitään. Minullakin on ollut pahoja päiviä."
Sillä oli niin söpöt hymykuopat poskissa ja niin makean näköiset huulet, että melkein olisin halannut ja suudellut sitä.
"Mennäänkö vaikka istumaan tonne kulmakuppilaan ja juotas siellä vaikka kahvit? Jos sulle vain käy...?"
Kysykin vielä. Tottakai se kävi!
"Joo, käyhän se...." yritin esittää coolia ja rentoa, mutta kyllä silmistäni huomasi, että hypin riemusta.
Istuimme vastapäätä ikkunapaikalle ja joimme kahvimme. Enää puuttui jutustelu.
"No, miks oikein halusit mut tänne Julius?" kysyin hieman jännityksissäni.
"Ööh.... Oikeastaan halusin vain..." Julius aloitti, mutta lopetti lauseensa kuin salaman iskusta ja katsoi ovelle, mutta käänsi päänsä äkkiä pois. Minäkin katsoin ovelle ja huomasin kaksoissiskoni Tiian ja ihmettelin mitä se tähän liittyi.
Tiia lähestyi meidän pöytää onnellinen virne naamallaan, moikkasi minua ja hyppäsi Juliuksen syliin ja suuteli tätä pitkään. Katsoin niitä suu auki ja mietin mitä oikein oli tekeillä...
(joo, oli surkee alku.... Jos jotain nyt sattui kiinnostamaan niin voin kyllä kirjoittaa lisää, mutta en vain viitsinyt kirjoittaa enempää, koska pelkään että siitä tulee turhaa työtä, mut sanokaa: Jatkanko?!) :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
jatka vaan kyl tost voi tul iha hyväki ja on sitä paljon huonompiaki alkuja ollu...:)
...jatka, jatka, jatka.....Hyvä alku!!!!
jatka toi oli toosi hyvä