Olen lapsesta saakka tuntenut 'maailmasta irtaantumista', nopeiden muutosten/yllätysten seuraamasta pelästymisestä -> tärinää ja lievää pakokauhua. Sekä myös yksinkertaisesti 1min-1h pituisia paniikkikohtauksia, joita en kohtauksiksi olisi ennen sanonut.
Nyt kuitenkin kun muista syistä terapeutille ajauduin, sain häneltä kuulla että kärsin paniikkihäiriöistä.
Tunne on sanoinkuvailematon. Ihan kuin olisi ikänsä ollut jalaton ja yhtäkkiä joka ilmoittaa, että normaalisti ihmisillä on jalat.
Luuli, että asian kanssa pitää vain oppia elämään.
Jutun idea oli se, kuinka ihmisen tahdon voima on ihmeellistä. Kun on pakko (tai luulee että on), kestää / tekee mitä vain.
Sellainen asenne siis varmasti auttaa teitä muitakin, älkää siis vaipuko itsesääliin, vaikka se hyvin väärä sana onkin. Kuten joku hienosti täällä sanoi: Kärsimyksistä et jaeta palkintoja.
Nyt kuitenkin kun muista syistä terapeutille ajauduin, sain häneltä kuulla että kärsin paniikkihäiriöistä.
Tunne on sanoinkuvailematon. Ihan kuin olisi ikänsä ollut jalaton ja yhtäkkiä joka ilmoittaa, että normaalisti ihmisillä on jalat.
Luuli, että asian kanssa pitää vain oppia elämään.
Jutun idea oli se, kuinka ihmisen tahdon voima on ihmeellistä. Kun on pakko (tai luulee että on), kestää / tekee mitä vain.
Sellainen asenne siis varmasti auttaa teitä muitakin, älkää siis vaipuko itsesääliin, vaikka se hyvin väärä sana onkin. Kuten joku hienosti täällä sanoi: Kärsimyksistä et jaeta palkintoja.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi!
Kärsin myös paniikkihäiriöstä ja masennuksesta.
Onneksi menin yksityiselle lääkärille joka tunnisti sairauden eikä vain kaikki mennyt masunnuksen piikkiin. Pari kuukautta meni tosi hyvin, nyt tuli kunnon takapakki, itken päivittäin on niin ikävä normaalia elämää. Mut eiköhän täältä nousta viel..
Joo mulla on ollu epätodellista oloa 18 vuotiaasta asti,nyt olen yli 40v.Epilepsiat sun muut on tutkittu kun tota oloa on niin hankala selittää.Lääkäri kysy jopa katsonko itseäni katosta?Mut vuosia tätä on tutkittu ja nyt kaikki viittaa paniikkihäiriöön.Helpottava tieto,vaikka vaikeetakin hetkiä on ,kun kärsin myös migreenistä ja jännitys päänsärystä.
Sama on kohtaloni, epätodellista oloa jo 13-vuotiaasta. Myös migreeni, jännityspäänsärky ja niskasärky ja jännitys maha sekä -sydän. Mieli myös jännittää ja hengittäminen joskus vaikeaa. Sanottiin, että ei masennus vaan ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö. Yritän nyt neljättä kuukautta ilman lääkkeitä, mutta ei taho tulla mitään...Kohta 40-vee.
kysykö se liäkär tosissaan siulta,jotta niätkö sie ihtes katonrajassa?Voi,kun miultakkii ois joskus kysynä tuota,ja liäkär immeinen vielä.Oon kokena niin monta kerttoo unen rajamailla tuon ruummiistapoistumisilimiön,mutta en ikinä ou liäkärille uskaltana mainita,kun oon ajatellu,jotta hullunahan ne minnuu pitäs.Eka kerran leijjuin vain katon rajassa-ohut hoppeinen lanka piti minut elämässä kiinni ja mie säikähin niin paljo,että rupesin rukkoillemmaan iänneen;anna hyvä Jumala miun männä takasi,miun laps tarvihttoo minnuu vielä.Miulla oli peleko,jotta se hoppeinen lanka katkivvaa ja miun pieni laps jiäpi yksin.Ilimmeiseti oun kehittynnä sen jäläkkeen henkiseti,koska sillon kun tuo ruummiistapoistumisilimiö tulloo,mie en ennee pelekkee,mut en mie vieläkkää ymmärrä,mitä se oikkein on??