Mulle tuli viime yönä sellainen omituinen todella pelottava tunne, että olen tekemässä itsemurhaa. Siis niinkun heräsin tavallaan, nousin sängyn reunalle istumaan ihan "normaalina", mutta mielessä oli todellinen ajatus, että pitää tapattaa ittensä. Hetken aikaa sitä kesti ja pohdin siinä, että miten homman hoidan. Alkoi pelottaamaan, että mitä sitten tapahtuu kun kuolen. Ajattelin äitiäni ja sillä hetkellä tajusin, että mitä helvettiä oon oikeen tekemässä! Kesti taas hetki ja tajusin, että tää on taas näitä yöllisiä sekoiluja mitä mulle sattuu usein. Edellisenä yönä näin jostain tyhjästä tykinpiipun sojottavan kohti makuuhuonetta ja olin 100 prosenttisen varma, että kohta sänky räjähtää taivaan tuuliin. Oli pakko juosta paniikissa ulos sieltä.
Yleensä nämä sekoilut on vain hahmojen näkemistä pimeässä, kerran jokin olento leijui huoneen oven editse, ja tunteita, että kämpässä on muitakin kuin vain minä ja tulee tarve pistää paikkoja vähän kuntoon. Tuo viimeöinen itsari tunne on kyllä jotain uutta ja pelottavaa. Toivottavasti ei tuu mentyä liian pitkälle, kun ei tässä oo vielä suunnitelmissa päättää päiviänsä. Huih!
Yleensä nämä sekoilut on vain hahmojen näkemistä pimeässä, kerran jokin olento leijui huoneen oven editse, ja tunteita, että kämpässä on muitakin kuin vain minä ja tulee tarve pistää paikkoja vähän kuntoon. Tuo viimeöinen itsari tunne on kyllä jotain uutta ja pelottavaa. Toivottavasti ei tuu mentyä liian pitkälle, kun ei tässä oo vielä suunnitelmissa päättää päiviänsä. Huih!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minulla on yksi teoria...et ehka usko tata tai sitten uskot, mutta jossain aikaisemmassa elamassasi olet saattanutkin tappaa itsesi ja nyt (tietynlaisista tahan aikakauteen johtuvista muutoksista johtuen) aikaisempien elamiesi "koodit" ovat avautuneet ja sielta peraisin oleva "sonta" pitaa ottaa psyyken kasiteltavaksi, jotta se voisi puhdistua.
Meniko liian sekavaksi..?
Toivon kuitenkin sinulle, etta tilanteesi rauhoittuu lahiaikoina.
ikääsi on vähän vaikea sanoa varmaa, mutta jos olet nuori kyse on ihan normaalista tunnekuohunnasta.
Nuorena ihminen kokee hyvin monenlaisia tunne-elämyskiä hyvinkin kiivaassa tahdissa. Vasta aika opettaa ihmiselle kykyä suhtaustua ja etäännyttää itsensä liian rankoista tunne-elämyksistä tarvittaessa.
Esimerkiksi jos olet katsonut elokuvaa tai lukenut kirjaa jossa on hyvin dramaattisia tapahtumia, aivosi käsittelee niitä uudelleen unen aikana rakentamalla unimuistikuvia tapahtuneesta. Nämä unikuvat voivat tulla aikaviiveellä, tai ne voivat toistua kun jokin asia yhteys muistuttaa mieltäsi niistä.
Hyvä että kirjoittelet niistä ja mahdollisesti keskusteletkin jonkun tutun luotetun henkilön kanssa. Sillätavoin voit käsitellä asian pois mielestäsi.
Aamu tulee, synkimmänkin yön jälkeen.
Mä näen kans kaikenlaisia hahmoja öisin.Kun hahmo ilmestyy huoneeseen luulen olevani ihan hereillä,mutta luultavasti olen unen rajamailla.Ensi kun "näen" hahmon niin ajattelen että sehän on vain harhaa/unta.Sitten katson hahmoa tarkemmin niin se lähestyy uhkaavasti ja meinaa käydä kimppuuni.Siinä vaiheessa huudan hirveästi ja sitten sydän meinaa tulla rinnasta ulos,niin lujaa se hakkaa.Se on aika järkyttävää koska tunnen tosiaan olevani hereillä.
Ei ne hahmot mun "unissani" koskaan päälle käy. Ne on tavallaan niin kuin harhoja, jotka katoaa aika pian. Ajatus mulla ei koskaan pelaa kunnolla siinä tilanteessa eikä mua oikeestaan mitenkään pelotakaan.
Viimeyönä tuijotin pitkään vessasta pursuavaa kirkasta tulvivaa valoa. Mulla on tapana jättää vessaan valot yöksi ja ovi raolleen. Muistan tuijottaneeni sitä valoa ja se vaikutti paljon kirkkaammalta kuin normaalisti. Sitten olen kai nukahtanut uudestaan kun en muista enempää.
Sanottakoon vielä, että olen 28-vuotias nuorimies ja mielestäni suht' tasapainoinen. Elämässä on tapahtunut viimeaikoina ikäviä juttuja mm. yksi kuolemantapaus ja muutenkin stressi vaivaa. Liekö sitten niillä jotain tekemistä asian kanssa.
Olen kyllä jo pitkään sekoillut öisin, joskus enemmän joskus vähemmän. Lapsena näin usein painajaisia ja juoksentelin ympäri kämppää kauhun vallassa. Tuon ajan unista muistan sen omituisen "rauhallisuuden" joka uniin liittyi ennen täydellisen sekasorron puhkeamista. Miten rauhallisuus voikin tuntua niin pelottavalta? Se oli tavallaan liian rauhallista rauhallisuutta.
Ehkäpä olen jonkinlainen piilohullu, joka sekoaa joku kaunis päivä totaalisesti ja viettää loppuelämänsä pehmustetussa sellissä...
Googletapas vielä webistä "unihalvaus" ja katso, osuuko kohdalleen...
Ei ole mitään ihan niin pelottavaa kuitenkaan...