On osoitus siitä, että oma elämä ilman Jumalan rauhaa ahdistaa. Elämä kaikkine synnin muotoineen -ja luvallisuuksineen ilman rajoja tuo ahdistusta ja pelkoa.
Jumalan valtakunnan ja uskossa kilvoittelevien Jumalan lasten yksinkertaiseksi häpäiseminen luullaan tuottavan itselle helpotusta .Tässä tulee toteen, että ihminen ilman elävää uskoa ja seurakuntaa ei ole onnellinen. Synti ja rajaton elämä ei tuokaan rauhaa ja iloa , vaikka niin itselle uskotellaankin.
Jumalan valtakunnan ja uskossa kilvoittelevien Jumalan lasten yksinkertaiseksi häpäiseminen luullaan tuottavan itselle helpotusta .Tässä tulee toteen, että ihminen ilman elävää uskoa ja seurakuntaa ei ole onnellinen. Synti ja rajaton elämä ei tuokaan rauhaa ja iloa , vaikka niin itselle uskotellaankin.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Olen entinen vl-uskis. Mutta nyt olen melko ateisti. Syntikäsite on minulle vain kuvainnollinen, mutta elän melko rauhallista ja kunnollista elämää. Elän elämäni parasta ja onnellisinta aikaa. Ympärilläni on paljon todellisia ystäviä. Siis sellaisia ihmisiä, jotka pitävät yhteyttä minuun itseni vuoksi, eikä vain siksi, että kuuluisimme johonkin samaan yhteisöön tai omaisimme samoja harrastuksia.
Haluan siis tällä omasta kokemuksesta sanoa, että kuuluminen vanhoillislestadiolaisuuteen ei yksin etuoikeuta onnelliseen elämään ja sisäiseen rauhaan.
Puhuin näistä rienaajista ja panettelijoista, jotka keksivät näitä tyhjänpäiväisiä ja keksittyjä syntilistoja ivatakseen niillä uskovaisia.En epäile onneasi, mutta onko sinulla iankaikkista onnea ja toivoa ?
tuon myöskin omalta kohdaltani. Minäkin olen entinen uskis ja elän myöskin rauhallista, tasapainoista ja seesteistä elämää. Tunnen myös olevani vapaa ja onnellinen. Kaikki rauha ja rakkaus ei suinkaan ole yksinomaan rauhanyhdistyksen seinien sisäpuolella.
Paatumuksen rauha kun tulee..
Olen kannattamassa näiden listojen esilläpitämistä, koska näillä listassa olevilla joutavanpäiväisillä tekosynneillä on lukemattomia ikänsä vl-uskossa olleita ihmisiä saatettu ennenaikaisesti hautaan ja mielisairaalaan. Siksi niitä on tärkeää pitää esillä.
Itse elin vl-uskossa niihin aikoihin kun HS näitä tekosyntejä siioniimme silloin aikanaan kylvi, heitteli niinkuin rukiinsiemeniä kotipeltoonsa. Itämisprosentti siemenillä oli valitettavan korkea, johtuen siitä, että itävyys varmistettiin pelolla ja väkivallalla. Näin on tosi.
muuttuneet, jos entinen uskis. Voi se maailmassa näyttää kauniilta ja ollakin onnellista. Mutta huono turvata vaan maailmaan ja sen ystäviin. Maailma katoaa ja sen himot. Se aika on lyhyt. Mitä sitten ikuisuuden kynnyksellä?
"Olen entinen vl-uskis. Mutta nyt olen melko ateisti.Syntikäsite on minulle vain kuvainnollinen, mutta elän melko rauhallista ja kunnollista elämää. Elän elämäni parasta ja onnellisinta aikaa. Ympärilläni on paljon todellisia ystäviä."
Mutta sieltä voi pudota korkealta suureen mustaan kuoppaan. Tulee siipirikko. (Ja paholainen nauraa taas makeasti.) Anova katse nousee kohti taivasta tuskissaan ja huutaa: Isä, auta! Ja armollinen Isä rientää tuhlaajapoikaa/tyttöä vastaan ja hoitaa haavat hellästi ja sydämeen laskeutuu rauha, sellainen rauha, mitä ei maailma voi antaa. Se omistetaan vain uskolla, Jeesuksessa Kristuksessa, Pyhän Hengen kautta.
Vaikka kuinka kulkisi Jumalan lasten joukossa, mutta sydämellä on "epäily", epäsuskon siemen, onko uskoni Jumalasta, ei tule rauhaa. Ja nuorena maailma vielä houkuttelee voimakkaasti. Elämä on edessä ja se kuvitellaan pitkäksi ajaksi. Ei mitään hätää, on minulla aikaa tehdä parannus sitten joskus myöhemmin, ei se sovi nyt elämääni. Mutta nuorkin elämä voi päättyä minä hetkenä tahansa, vaikka yöllä maata mennessämme. Ilman Jumalaa ja Jeesusta maailmassa olemme turvaa vailla, hukassa. Kokemusta on.
Tänä päivänä, kun kuulette Hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne. Kutsuja ei kutsu iäti. Kun noutaja saapuu, siinä ei auta silloin enää kostot ja katkeruuden juuret, kun tuo teki noin ja tuo niin, mihin vedota. Niillä ei ole merkitystä, vain sillä, onko uskottu synnit anteeksi ja onko rauha Jumalan kanssa.
Se usein tahtoo tulla, kulku on täällä maailmassa horjuvaa, mutta senkin saa uskoa anteeksi. Uskomme päivän matkan kerrallaan. Huomisesta emme tiedä.
Sanoit:
" Minäkin olen entinen uskis"
vastaan:
Minä en ole entinen "uskis" - vaan nykinen ja Jumalan armosta ja voimasta myös tuleva - siis uskossa säilyvä loppuun asti....
Siksi sinulla voi olla rauhallista, koska Saatanakin jättää "omansa" rauhaan, kun on varma saalis, mutta muista tilanne vaihtuu... ja vale paljastuu...
Jeesus sanoi:"kukaan ei voi palvella kahta herraa"
Kun et tunnusta Jeesusta Herraksesi, niin silloin kuulut ja palvelet automaattisesti Saatanaa. Ja sanon sinulle; paholainen maksaa huonon palkan ja ikuisuus kohtalo on myös valitettavasti sama.
En todellakaan ole sinulle kateellinen...
vl-uskoville aitoa Jumalan sanaa. Lukekaa useamman kerran ja ajatelkaa.
liikkeessä voi elää onnellisena, jos heittää omat aivonsa narikkaan ja antaa toisten viedä kuin pässiä narusta. Ei ajattele mitään, koska toiset ajattelee ja tekee päätökset puolestasi.
Ei siis ihme, että mopin palstallakin yritetään vakuutella, että kyllä se tämä vl-usko tekee onnelliseksi ja on ainutta oikeaa, vaikka viesteistä huokuu totuus, että on sittenkin kaikkea muuta. Kaikki vain yritetään selittää ja selittää oikeaksi, vaikka perusteita ei ole.
"Haluan siis tällä omasta kokemuksesta sanoa, että kuuluminen vanhoillislestadiolaisuuteen ei yksin etuoikeuta onnelliseen elämään ja sisäiseen rauhaan."
Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään. Tulin vahingossa tunnustaneeni itseni ateistiksi, jota en kuitenkaan ole. Uskon Jumalaan, mutta en samalla tavalla kuin esim. veeällät tai muut herätysliikkeisiin kuuluvat uskovat.
Elämänohjeeni olen ottanut Raamatusta ja katekismuksen 10 käskyä ovat olleet minun tienviittojani, joiden viitoittamaa tietä haluan edelleen kulkea niin hyvin kuin osaan ja pystyn.
Jumala on antanut minulle eväät, joiden varassa tieni kuljen. Uskon vakaasti, että se riittää minun osaltani. Jumalasuhteessani ei ole avoimia eikä ratkaisemattomia kysymyksiä. Uskon Jumalan olevan oikeudenmukainen arvioidessaan tekemisiäni. Jos olen jotakin tehnyt väärin Jumalaa kohtaan, olen valmis ottamaan vastaan siitä mahdollisesti tulevan Jumalan rangaistuksen. Tämänkin suhteen olen levollisella mielellä.
Ihmisten antamille tuomioille en anna mitään arvoa.
merkitseekö Jeesus sinulle jotakin?
Hän on kuollut meidän kaikkien puolesta ja joka häneen uskoo, pelastuu. Raamatun mukaan Jeesus on Jumalan poika, jonka Jumala on lähettänyt maailmaan sovittamaan ihmisten synnit. Sinun ja minunkin.
Kaikkien uskovien kohdallahan tuo paikkansa pitää. Yleistä kristityn totuutta, jonka voi löytää myös vl-uskon sisällä.
Heh, kovin on tutun tuntuista noi iankaikkisen elämän menettämisen ja kadotuksella uhkaukset. Ongelma on vain siinä, etteivät ne minuun pure. En usko niihin. En usko iankaikkiseen elämään, enkä kadotukseen. Silti olen onnellinen tähän elämään. Tämä on ainut elämä, joka minulla ja teillä on. Kukin nauttii siitä tavallaan.
Joku tuossa kommentoi, että kovin ovat ajatukseni muuttuneet. Kyllä ovat, voin sanoa sen. Tosin silloin kun olin "uskis" olin nuori ja porukoissa lähinnä perheeni painostuksesta. Ehkä silloin myös uskoinkin johonkin, kunnes huomasin, että uskoin siihen, mitä Oulusta sanottiin. Se ei ollut jumala, vaan vl-jumala.
" On osoitus siitä, että oma elämä ilman Jumalan rauhaa ahdistaa."
Todella perustelemton heitto puskasta. Mieti nyt ensimmäiseksi kumpi on syy ja kumpi seuraus tässäkin ilmiössä.
puskasta käsin, että Jumalan rauha kun on sydämessä ja synnit anteeksi, ei tarvitse syntilistoja netissä päivitellä.Siinä on kylliksi, kun kilvoittelee pahan maailman keskellä säilyttäen uskon loppuun asti.
Onko veeällien vaikea ymmärtää, että tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä voi olla muuallakin?
Onnea ja onnea, onhan sitä muuallakin, mutta Jumalan rauhaa tunnolla omistavalla on aito onnellisuus tässä elämässä ja iankaikisuudessa. Sitä vain ei ymmärrä hän, joka ei sitä omista.
Tuossa ylempänä vastasin nimim. puupapille omalta kohdaltani näin:
Tarkoitukseni ei ollut loukata ketään. Tulin vahingossa tunnustaneeni itseni ateistiksi, jota en kuitenkaan ole. Uskon Jumalaan, mutta en samalla tavalla kuin esim. veeällät tai muut herätysliikkeisiin kuuluvat uskovat.
Elämänohjeeni olen ottanut Raamatusta ja katekismuksen 10 käskyä ovat olleet minun tienviittojani, joiden viitoittamaa tietä haluan edelleen kulkea niin hyvin kuin osaan ja pystyn.
Jumala on antanut minulle eväät, joiden varassa tieni kuljen. Uskon vakaasti, että se riittää minun osaltani. Jumalasuhteessani ei ole avoimia eikä ratkaisemattomia kysymyksiä. Uskon Jumalan olevan oikeudenmukainen arvioidessaan tekemisiäni. Jos olen jotakin tehnyt väärin Jumalaa kohtaan, olen valmis ottamaan vastaan siitä mahdollisesti tulevan Jumalan rangaistuksen. Tämänkin suhteen olen levollisella mielellä.
Ihmisten antamille tuomioille en anna mitään arvoa.