Monet abortintehneet(myöskin sellaiset, jotka ovat asian tarkasti harkinneet) kertovat keskusteluissa, että ovat tunteneet itsesyytöstä ja katumusta abortin jälkeen. Olenkin miettinyt sitä, että jos abortti aiheuttaa niin paljon surua ja katumusta, niin miksi niin monet silti tekevät sen?
Ymmärrän toki, että vastaukset kysymykseeni ovat subjektiivisia näkemyksiä, mutta lähinnä haenkin vastauksia sellaisilta, jotka ovat abortin tehneet ja tunteneet siitä suurta surua ja katumusta, mutta pitävät silti ratkaisuaan oikeana.. Jotenkin tuntuu niin ristiriitaiselta kertomukset siitä, että tein ainoan oikean ratkaisun, mutta en voi antaa sitä koskaan itselleni anteeksi. Kysymykseni on siis vilpitöntä ihmettelyä, ei kenenkään tuomitsemista.
Ymmärrän toki, että vastaukset kysymykseeni ovat subjektiivisia näkemyksiä, mutta lähinnä haenkin vastauksia sellaisilta, jotka ovat abortin tehneet ja tunteneet siitä suurta surua ja katumusta, mutta pitävät silti ratkaisuaan oikeana.. Jotenkin tuntuu niin ristiriitaiselta kertomukset siitä, että tein ainoan oikean ratkaisun, mutta en voi antaa sitä koskaan itselleni anteeksi. Kysymykseni on siis vilpitöntä ihmettelyä, ei kenenkään tuomitsemista.
Vastaukset 71
Vanhimmat
yksi viesti näkyviin missä katuva abortin tekijä sanoo ratkaisunsa olleen oikea. En väitä etteikö sellaista voi olla mutta mun silmiini ei ole vielä osunut.
Tarkoitetaanko katumisella katumista vai katumista? Siinä vasta pulma...
Itse olen erittäin varma ratkaisuni oikeellisuudesta, mutta jos määritellään katuminen kuten joku täällä määrittelee, asiaksi jota tekee 99% abortin tehneistä, niin itse ainakin olen joskus sanonut sellainen viestissäni olevan 8siis tilanne kun töissä oikein potkitaan päähän käy pikaiseen mielessä; jos olisin lapsen tehnyt niin enpä olisi nyt täällä tätä sietämässä... tai vastaavaa...). On siis kyse tilapäisistä mielenhäiriöistä, jotka tasoittuvat yhtä nopeasti kuin alkavat.
Jos katumisella tarkoitetaan sitä mitä itse asialla ymmärrän ja josta puhutaan silloin kuin ihminen todella toivoo tekemäänsä tekemättömäksi ja menettää tälläisen asian kyseessä olessa (oman lapsen surmaaminen) mielenrauhansa, niin ei ihminen todellakaan pidä ratkaisuaan oikeana.
juuri tarkoitin sillä että en ole nähnyt viestiä missä nainen nimenomaan katuu eli ei pidä tekoaan oikeana ratkaisuna ja silti muka pitää sitä oikeana ratkaisuna sillä se on melkoisen vaikea yhtälö,eiköstä vaan.
Siis, on selviö mielestäni että abortti luo ristiriidan sen oikean ja väärän välillä. Mietitään tilannetta missä nainen pitää lapsista, menee tekemään abortin koska se elämän tilanne" ei ole niin suotuisa lapselle, kuin pitäisi olla sillä hetkellä.
Ok. Aap suoritetaan.. Nainen voi hyvin, ilman komplikaatioita.. Menee vuosi kun herää oikeasti tapahtuneseen. Syy voi olla muisto, oma biologinen kello tms.. Alkaa katumus.
No tässä tapauksessa oli "oikein" tehdä abortti, mutta sen teon Vääryy astui hiukan myöhemmin esiin..
Nojoo, tää nyt oli tätä mun näkökantaa asiaan..
Mutta omassa abortissa (asiaa enemmän miettineenä), niin miehen kannalta tein oikean ratkaisun. Omalta kantilta asia onkin tullut jo ajat sitten selväksi. Ja kumpaako pitää naisen pitää noudattaa, miehen tahtoa vaiko omaansa.. Siitä katumus on syntynyt ja hyvin iso sellainen.
Se on varmasti ikävä tilanne, eli joutuu "pakotettuna" tekemään sellaista mitä ei olisi halunnut.
Toivon ainakin että voit ajatella sen asian niin, että mennyttähän ei voi muuttaa ja elämää eletään aina eteenpäin. Ehkä silläkin tapauksella oli oma tarkoituksensa miksi niin piti tapahtua. Hyvää jatkoa eteenpäin!
Minä olen ainakin lukenut useamman tapauksen. Ja ehkä monet abortin tehneet ja sen hyväksyneet eivät täällä viitsi edes notkua lukemassa viestejä.
jaksat alati vinkuu sitä, ettet itse olis tehnyt sitä aborttia vaan KAIKKI ON SEN MIEHEN SYYTÄ!!?
Sinä itse siihen olet syyllinen eikä kukaan muu, ja et sä voi toista pakottaa mihinkään mihin sä itse et halua..
No, syntipukki se aina on löydettävä ja koskaan sä itse et ole syypää mihinkään.
..ja missä kohtaa oon sanonut etten ole aborttia tehnyt? Mees kotia kasvamaan tai kouluun oppimaan lukemisen jalotaito, niin että saat tekstistä irti sen mikä on tarkoitus saadakkin.
Ilman miehen painostusta mulla olis esikoisen sisar olemassa. Piste.
Mä luulin pelaavani korttini oikein sillä, et saan pitää perheen jos aborttiin menen, kuten mies antoi ymmärtää. Ja olishan mulla se perhe ollut abortin jälkeenkin, mutta mun rakkaus mieheen kuoli hänen vaatimustensa takia. Piste.
Ja tuleppa vielä ulkopuolisena selittämään, tulethan?
Ja sinä olet kai itse täydellisyys... vai? Mene kotiasi kasvamaan vielä kun olet noin keskeneräinen ihminen. Sulla on vielä piiiiitkä tie kuljettavana tällä elämäntaipaleella että alat vähän ymmärtämään asioita ja tätä elämän monimuotoisuutta ja rikkautta ... kuten myös rankkuutta.
Kirjoitin näin:
" jaksat alati vinkuu sitä, ettet itse olis tehnyt sitä aborttia vaan KAIKKI ON SEN MIEHEN SYYTÄ!!? "
- Olisi tehnyt aborttia ilman miehesi painostusta.. Kukas se ei osaa lukea, en todellakaan sanonut ETTET SITÄ ABORTTIA OLISI TEHNYT, Sillä kaikkihan tätä palstaa lukevat tietävät sen koska joka käänteessä itse sitä MAINOSTAT!!!
Antaisin sinulle sellaisen neuvon, että mene jo tyttö-hyvä hakemaan itsellesi apua.. Sä täällä et tule koskaan pääsemää asian yli, jankutat alati sitä että, sinua lainaten:
Ilman miehen painostusta mulla olis esikoisen sisar olemassa.
Mutta ajatteleppas myös tätä, että jos olisitkin tehnyt silloin sen lapsen Niin suuresti epäilen että olisitko tavannut tätä nykyistä miestäsi ja tehnyt hänelle nämä nuoremmat lapset?
Siinä sinulle miettimistä..
Menneessä on turha elää, sä oot tässä ja nyt, oli se tilanteesi mikä tahansa niin sinne menneisyyteen sä et koskaan tule palaamaan etkä muuttaamaan niitä virheitä mitä siellä olet tehnyt, sillä jos näin voisit tehdä sulla ei olisi tätä mitä sinulla nyt on..
Menisi Historian kirjat täysin uusiksi..
..Mutta mulla jäi tuo kaikumaan kuin sanat ilmaan, et vingun...?
Se että me ollaan aborttipalstalla, eikös täällä saa puhua abortista, omastaankin? Koskettaako suo se mun exän tilanne jotenkin, koska koitat parantaa hänen asemaansa tässä asiassa? Tiedoksi, et vuosia myöhemmin, mies pyysi anteeksi mokomaa. Ja sanoi vielä ne sanat jotka toivoin häneltä kuulevan, eli myöntämisen siitä ettei edes vaatimuksen esittäessä,hänen tahtonsa täyttämiseksi, hän ei tukenut mua niin kuin puolison olisi luullut tekevän. Ei sanottu koskaan sitä: että Olet hyvä äiti vaikka teit näin, ja että tein oikein meitä kohtaan. Asia lakaistiin maton alle, ja Minä korjasin sotkut yksin.
Kyllä siitä katkeruus nousisi pintaan aika monelle.
Ja mikä mun tapani on selviytyä, tulet sitä arvostelemaan. En koita palata menneeseen, en koita korvata mitään, koska tiedostan hyvin ettei menneeseen voi palata. Jos kerron alkuperäiselle kuinka mun on käynyt, olet lukenut joskus ehkä saman, mutta kaikki eivät lue vanhoja viestejä.. En mainosta, enkä hae teolle hyväksyntää muualta kuin mieheltä jonka takia sen abortin tein, ohessa tietenkin itseltäni.
Mutt anna tulla lisää vaan... Kyllä mä jaksan vieläkin.
Mut oletko koskaan ajatellut sitä mistä äsken jo sanoin, että jos olisit tehnyt silloin toisin niin sulla todennäköisesti ei olisi tätä mitä sinulla nyt on eli tämä perhe johon sinulla kuuluu se esikoinen plus nämä pienemmät ja tietty väheksymättä niin mieskin?
Kaikella on tarkoituksensa..
Täydellinen Niinkuin tuskin sinäkään.
ja olen jo kotona, mutta valitettavasti en tästä enää kasva.. Korkeintaan leveyttä;)
Monta kymmentä vuotta elämää takana, ja tuskin enää on yhtä paljon enää edessä, joten..
Kyllä mä tästä elämästä tiedät jo kaiken oleellisen, mutta kiitos kommentistasi.
No sitten toivon että se ymmärryskin alkaa kasvaa vähitellen sen leveyden lisäksi.
..Itseasiassa tästä ei kovinkaan kummoista aikaa olekkaan kun kirjoitin johnkin lasetukseen, et pidän elämästäni nyt vaikka menneisyys oli mitä oli jne..
Ja uskonkin jonkin asteiseen kohtaloon, mutta pitää myös myöntää omistavani hiukan skeptikon vikaa, joka taas laittaa asioita arvailemaan, kyseenalaistamaan, mutta maistuu se elämä tämmöisenäkin.. Hullumminkin voisi olla :)
Se pitää vaan yrittää jättää taakse, ei tästä elämästä muuten mitään tule, saatika kerkeä nauttimaan näistä päivistä kuin nyt on ja vielä kun asiat ovat hyvin, niin..
Turhaan sitä käy enään jossittelemaan kun ei sitä menneisyyttä kuitenkaan pysty muuttamaan, vai mitä?
Ja antaa se kaikki rakkaus näille lapsille jotka ovat sen jälkeen syntyneet, unohtamatta kuitenkaan tätä vanhinta myös:)
Koska sen parempi vanhempi ja äiti lapsilleen olet mitä tasapainoisempi olet ja sinut itsesi kanssa..
Lapset kyllä vaistovat jos äiti ei voi hyvin, on ne sen verran fiksuja "epeleitä" ;)
Ja riittää, että sä itse tiedät mikä olet..
.. muiden mielipiteistä viis..
Sinä itse elät sitä elämääsi Eikä kukaan toinen!
(Pahoittelen ensimmäistä kommettiani, taisin nousta väärällä jalalla ylös:(
Kaikkea hyvää elämääsi ja toivottavasti kaikki menee hyvin.. pitkää ikää ja terveyttä :)
Totta, tuskin kukaan pitää aborttia eettisesti ongelmattomana.
Itse teit pakotettuna abortin ja kadut sitä nyt jälkeenpäin. Todella ikävää, mutta tämä on vain sinun kokemuksesi asiasta. Sen takia ei saisi mennä kieltämään onnea niiltä, jotka taas eivät koe abortin jälkeen kuin sinä.
Mm. ituprojekti ja akuutti kertovat sivuillaan Suomalaisista naisista ja heidän katumisista. Kolme syytä miksi naiset katuvat ovat pakottaminen, liian harkitsematon päätös ja aiemmat mielenterveydelliset ongelmat. Ja näitä katujia on noin 20 prosenttia abortin tehneistä.
Olet huomannut erittäin fiksusti, että sinulla onkin syytä katua, sillä olet tehnyt päätöksen ei-omatoimisesti, ymmärrät nyt asian syy-seuraussuhteen... Istut niin hienosti näihin tutkimuksiin joita suomalaisista naisista on tehty; tiedät katuvasi, olet varmasti aivan oikeutetusti katkera (entiselle, toivottavasti?) miehellesi.
Mutta täällä on silti neljä naista viidestä jotka ovat tehneet päätöksen omista tarpeistaan lähtien, eikä vääristyneesti kuin sinun syysi.
Sinun aborttiasi ei olisi koskaan pitänyt tapahtua, se on selvä. Silti on liian kova hinta, että sinä saattaisit nyt olla onnellinen, jos abortti ei olisi meillä vaihtoehto, ja jokaista kaltaistasi kohden olisi neljä kärsivää... Nyt on kuitenkin vain yksi kärsivä ja neljä tyytyväistä.
Sinun aborttien kaltaset abortit pitäisi todella saada karsittua pois, niin helpottaisi kaikkia, kun katuminen saataisiin pois lisäämästä vettä vastustajien myllyyn... Keskiverto abortintekijä ei kuitenkaan koe tekoaan mitenkään kaduttavana, vaikka näkeekin ristiriidan eettisyydessä.
Se joka arvostaa lasta lapsena jo sen kehon /kehon alun takia, ei tee aborttia. (Muuten kuin painostettuna, liian hätäisenä päätöksenä tai mielenterveydellisistä syistä.) Se taas joka ei arvosta lapsessa sellaisia ominaisuuksia, vaan persoonaa ja muita kuin fyysisiä ominaisuuksia, saattaa abortin tehdä. Ei se ihminen koe menettävänsä abortissa mitään, ei se koe joskus haluavansa just sitä kehon alkua takaisin, ei sillä ole mitään syytä katua toimenpidettä.
ihmisen heikko itsetunto, jos on valmis alistumaan toisen tahtoon.
CaroLuna sanoo omalla sivullaan, että hän "kaapittaa" mutta aborttinsa aikaan on tainnut todella pahasti olla miehen tossun alla..
ja jälkeenpäin kannittiko?
- Ei!!
Myöhäistä katuu kun paskat on jo housussa!
Kuulostaa ihan samalta, kuin jos sinä vaikka jäisit auton alle ja halvaantuisit loppuelämäksesi niin tultaisiin sanomaan, että "hei, mitäs läksit juuri ylittämään sitä katua kun se rattijuoppo kaahasi päin punaisia"?
Kommenttisi antaa todella hirvittävän kuvan tunteettomuudestasi ja ymmärtämättömyydestäsi!
Elätkö itse niin täydellistä elämää, ettet koskaan tee virheitä, et koskaan ajattele asioita vuosien kuluttua eri tavalla kuin vaikka 10v sitten?
..jos ymmärryksessä on vikaa Niin Voi Voi ja kiitos kysymästä olen täydellinen, ja en tee moisia virheitä, eipä tarvitse jälkeenpäin itkeä omaa tyhmyyttään..
Sä voit myös ennalta ehkäistä seuraamukset mitä tietyistä asioista voi koitua.. Kannattaa kokeilla!!
Pikasisen kommentin annan tuohon...
On heikko itsetunto; Niin meillä on ihan jokaisella kun olemme rakastuneet! Omat tarpeet joskus jäävät jalkoihin, kun on hullaantunut ja vaarassa menettää toisen. Sillä itsensä tutkiskelulla löytää joissain tilanteissa sisältään vain pelkoa rakkaan ihmisen menettämisestä, vaikka miten tuntisi jokaikisen mielensä sopukan.
(tässä tilanteessa se rakkaus oli mies, joillekin se saattaa olla jo syntymätön lapsi)
Tuskin siis tälläkään pakotetulla yhtään sen heikompi itsetunto kuin kellään muullakaan joka joskus on ollut rakastunut...
Ja siis se oikea katumisprosentti on 94...
niin kauan kunnes stakes (tai mikä vain muu?) antaa uutta tietoa.. sitä odotellessa. Ituprojektista enkä mistään muualtakaan ole sitkeästi väitettyä 20% löytänyt.
Psyykkisen jälkihoidon tarvitsijoita on 25% (Akuutti).
"Keskiverto abortintekijä ei kuitenkaan koe tekoaan mitenkään kaduttavana, vaikka näkeekin ristiriidan eettisyydessä."
Kaikkihan ymmärtää myöhemmän jossittelun turhuuden mutta silti valtaosa tekisi niin voidessaan tehdyn tekemättömäksi, ehkei heti mutta jossain vaiheessa elämää.
Misksi sitten tutoa lukua ei mistään löydy? Olen yrittänyt yrittämästä päästyäni löytää perusteita tuohon prosenttilukuun mutta eih... saa linkittää. Moni muukin on utelias.
"valtaosa tekisi niin voidessaan tehdyn tekemättömäksi, ehkei heti mutta jossain vaiheessa elämää."
Mielipiteen ja tosiasian välillä on vissi ero. Edellinen kappale on sinun mielipiteesi, kultuseni, ei tosiasia. Ennenkuin esität jonkin perusteen tuolle väitteelle... noh, teet itsestäsi isompaa idioottia joka kerta :D
***
tää 94% on saatu joltain amerikkalaiselta abortinvastustaja-sivustolta, joka toki on maailman luotettavin tietolähde... hohhoijaa...
Ja mites se ny meni, ku just joku abortin vastustaja väitti et suurin osa abortintekijöistä suhtautuu lapseensa torjuvasti ja pilkallisesti ja vihamielisesti ja tunteettomasti...mut kaikki te ootte toki oikeessa.väliäkös sillä miten tyhmiä väitätte.
noita tilastoja tosiaankin kootaan, koska minulta ei esim. ole koskaan kysytty oletko katunut vai et...?? Ilmeisesti noi 94% käy sit jossain jälkihoidossa, mistä minä en ole tiennyt olevan olemassakaan...
sitä maa päällään kantaa, ei voi muuta todeta!
Kyllä se elämä vielä sinuakin opettaa.
On todella sääli jos sinulle on käynyt niin onnettomasti että kadut tekemääsi ratkaisua, vai miksi sinulla on niin kauhea tarvi sitä toitottaa?
Varsin hyvin tiedämme kaikki ettei joku amerikkalainen tutkimus, joka julkaistaan abortinvastaisella sivustolla ole pätevä.
..kun siitä mainostetusta 20% ei löydy edes totakaan vähää, pienintäkään mainintaa, yhtään MISTÄÄN...?!!
Jos riittää perusteluksi, että olet ottanut 94 prosenttia puheeksi usein, niin et läheskään niin usein mitä noin 20% on palstalla puhuttu.
Eli jos se on "totuuden"määritelmä, miten usein olet ottanut esiin, niin ota vielä aivan helkutin usein, että ohitat totuudemmassa.
Ajatella, että jotkut meistä saattavat oppia joitain lukuja kerran kuullessaan; ymmärtävät asian ja sisäistävät. Sinusta taas oppiminen tapahtuu vain aivopesun kautta; tätä olet kuullut useimmin; se jankutetaan päähäsi, sen täytyy olla totuus...
Minä en välitä niistä 94 tai 99 tai 96 prosentista joiden sanot katuvan, sillä silloin kun puhun katumuksesta en puhu katumuksesta joka on jokapäiväsitä ihmisen elämää, vaan siitä että ihminen kärsii teostaan.
Älä siis tule sotkemaan omaa katumustasi asiaan, jossa puhutaan siitä, että ihminen haluaa tekemättömäksi oman lapsensa eliminoimisen. Teet noin vain pilkkaa niille ihmisille jotka katuvat aborttiaan, vertaamalla/aliarvioimalla heidän kärsimyksiään tälläisiin jokapäiväisiin tilanteisiin.
mitäs kaikkea olet katunut tänään? minä kasuin laittaessani jääkaappiin ostamani kurkun; perkele se olikin ihan pehmo, en ollut kaupassa tarkastanut tarpeeksi hyvin. Kyllä kadutti, että oli niin kiire... Oliko sinulla jokin yhtä traaginen tarina, jota voidaan kauhistella aborttipalstalla ihmisille tyyliin; "eihän sinun tunnontuskasi lapsesi tappamisesta ole mitään verrattuna siihen, mitä minä koin tänään jääkaapin ovella...Älä viitti inistä asiasta, maailmassa tapahtuu siis kauheempiakin juttuja päivittäin. Sellaista vääryyttä, ajattele, että edes se kaupan täti ei sanonu mitään siitä kurkusta, vaikka varmasti tunsi pehmenneen..."
Oikeasti kun kerätään tilastoja aborttien katujista, niin on puhe juuri jälkihoidon tarpeesta. Eli terveydenhuoltomme tilastoi jatkuvasti lääkärillä käyntimme ja muut jutut, diagnoosimme ja hoitoon hakeutumisen syymme.
Eli sinunkin aborttisi on tilastoissa. Sinulta ei kysytä kadutko vai et, mutta jos hakeudut esimerkiksi psyykkiseen hoitoon abortin takia, niin silloin sinut katsotaan katujaksi. Ja ne jotka eivät hakeudu avun piiriin katsotaan ei-katujiksi, asian kanssa tasapainoisesti eläjiksi.
Tämä 94% on arvoitus. Mietin kovasti mitä se 6% tekee.. mutta näiden tilastoiden mukaan se 6% on varmasti tehnyt jo itsemurhan, että niiltä ei ole keretty kysyä katuuko vai ei, siksi ei ole saatu täyttä sataa kyselyn tulokseksi...
Joku sen sanoi stakesin tilastoissa nähneensä, nyt olen kaivanut noita tilastoja puolisen tuntia enkä ole löytänyt. Jos joku tämän viestin lukee joka sen näki, olkoon ystävällinen ja kertokoon mikä tilasto se oli, että löydän ja saan linkitettyä niin saadaan jokin pääte tälle jankkaamiselle.
Ja sille sinun 94% sama laulu. Linkkiä. Suoraa sellaista. Se sivu minne siitä antamastasi sivustosta viitattiin, josta tuo "tutkimus" piti löytyä, ei mitään siihen viittaavaakaan ollut.
Siihen asti tämä kysymys on auki. Ituprojektiko sanoi 25% ja siitä on mustaa valkoisella? Pitää kaivaa miten tuo luku on kerätty.
***
Niin, todella kiinnostaisi tietää enemmän ko. stakes-tutkimuksesta (jos sellaista on ollutkaan).
Olet siis joltakin kuullut sellaisen olleen muttet ole itse nähnyt koko juttua vai? Nyt julistat täällä tuota tutkimusta vaikket ole siitä mitään todisteita nähnyt? Uskoit sokeasti sellaisen olemassaoloon koska 'tieto' tuli ilmeisesti joltakin hengenheimolaiseltasi..?
Ei, ituprojektissa kerrotaan abortin jälkeisestä syndroomasta ja itsemurha-alttiudesta.
Akuutissa on mainittu näin: >Raskaasta ja raastavasta kokemuksesta johtuen neljäs osa abortin tehneistä naisista tarvitsee psykoterapeuttista apua.> Tämä luku on siis se 25%, jota mm. nimimerkki 1977 mainostaa samana asiana kuin katujat.
Katsos kun se on ihan oma mielipiteesi/ johtopäätöksesi (ei siis faktaa) että hoitoa saaneet olisivat sama kuin katujat.
Milläköhän on todistettavissa ettei katujia löydy siitä 75% hoitojen ulkopuolelle jääneestä valtaosasta??!
Ei. Nyt EI ollut kyse jälkihoidosta.
Nyt oli kyse siitä mistä löytyy tieto/tutkimus tai edes pikku maininta jonka mukaan aborttia KATUU 20%.
Kyllä täällä sivustoilla pidempään liikkuneet ovat tuon Stakesin katumis-tutkimustuloksen nähneet ihan konkreettisesti omin silmin. Minäkin. Siihen oli jossain vaiheessa suora linkki täältä, mutta eihän sitä enää vanhoja keskusteluja plaraamalla mistään löydä.
Ei ole siis kyse urbaanista legendasta.
on tuo 94% josta kukaan ei ole edes lukua tai sen lähdettä nähnyt. Olet oikeassa, minä en ole omin silmin nähnyt sitä tilastoa, yritän yhä etsiä. :D niinkuin mitä tahansa muuta.
Katujina minä ymmärrän ne jotka peruisivat abortin jos voisivat, en jossittelijoita. Noista pasykiatrisen avun hakijoista noi suurikin osa olla niitä jotka eivät kadu, mutta tutnevat ylitsepääsemätöntä syyllisyyttä (eikä harvoin näiden kiihkoilijoiden aiheuttamaa...) abortistaan vaikka eivät sitä valintana katuisikaan. Ja vastaavasti osa niistä jotka katuvat, purevat hammasta ja selviävät ilman apua. Tarkkaa lukua ei siis tiedä ilman tutkimusta joka nimenomaan akrtoittaisi noita katujia. Tällä hetkellä en löydä selalista, stakesin tilstot ovat suomalaiseen makuun luotettavin lähde mutta sitäkään tilastoa en arkistosta löydä. Pyysinkin apua jo, mistä tilastosta mahtaa olla kyse, minkä kategorian alla se on... terveyskeskuskäyntejä ja psykiatrisia hoitojaksoja myöten olen aineistoa käynyt läpi. Vuodesta 2001.
Jälleen mainittakoon, varmasti olemme yhtä mieltä siitä että ennen aborttia on syytä antaa jokaiselle hakijalle pakollista neuvontaa ja psykologin istunto (ainakin yksi) jotta ne päätöstä katuvat saadaan sieltä raakattua ja aborttiin oikeasti päätyvät vain ne jotka sitä todella haluavat ja joille se on oikea ja tarpeellinen ratkaisu. Turhia abortteja ei kukaan ihannoi.
***
Ei ole henkilökohtainen mielipiteeni, vaan käytäntö miten aborttinsa katujien määrää seurataan ja tilastoidaan maassamme ja kaikissa länsimaissa...
Aivan sama minulle, aivan sama terveydenhuollollemme, jos on katujia 75 prosentissa. Noh, ne teki paskan valinnan, voi voi, olisivat miettineet ennenkuin lähti... Huoli on suunnattu sinne minne se kuuluukin; ihmisiin, jotka kärsivät teostaan. Ei siis väliä niillä jotka asiansa kanssa pystyvät elämään; se tarkoittaa, että heidän katumuksensa ei ole huolestuttavaa katumista.. (varmasit sekin silti opettavaista?)
Hienoa, että löysit ituprojektilta.
Silloin kun minä tein abortin, kolmisen vuotta sitten, silloin ituprojekti puhui vielä 20 prosentista. Toine luotettavana lähteenäni pitämä Akuutti ilmoitti silloin jo 25 prosenttia.
Itu on nostanut lukunsa myös tuohon 25? Niillä ehkä oli tuolloin 3 vuotta sitten vielä vanhaa tietoa ja Akuutti ajantasaisemmin ajankohtaisohjelmana tasalla asiasta...
Itse etsin jokin aika sitten uudistetusta Itunetistä, enkä huomannut silloin mitään lukua...
Mä en ymmärrä tarkalleen mikä näiden lukujen kyseenalaistamisen taustalla on; eikö ole helvetin paha jo jos yli 2000 naista vuosittain sairastuu aborttinsa takia? Toivooko joku niitä lisää? Minusta nuo prosentit on jo aivan murskaavan liian kovat tälläkin hetkellä!
Mutta miksi niitä kyseenalaistetaan? Jos joku kysyy montako prosenttia suomalaisista sairastuu syöpään ja syöpää sairastavien tukiyhdistyksen sivuilta löydetään luku, niin miksi siihen ei uskota? Mikä homma tää oikein on? Eihän se tukiyhdistys mistään muualta ole tietoaan saanut, kuin siitä montaako syöpää maassamme on tilastoitu sinä vuonna. Vai ollaanko silloinkin huolissaan niistä, jotka mahdollisesti kotonaan parantelevat itse syöpänsä, niitä ei ole tilastossa? Noh, niiden syöpä ei silloin ole vielä niin paha, että kannattaa huolestua, kun ne ei itsekään huolestu...
Mä voin sulle kuule kertoa, että katujista ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada tietoa, kuin terveydenhuoltomme kautta. Stakes (en ole koskaan kertonut nähneeni yhtään itsensä tilastoa aborttia koskien) sattuu olemaan meillä se taho joka tilastoi ja julkaisee suomalaisten terveyttä koskevia tilastoja. Jos haluat tietoa suomalaisten terveyden tilasta; kysäise sieltä, siellä tiedot perustuu sosiaali- ja terveydenhuollon sektorin asiakas suhteisiimme.
Olen itse abortissa käynyt. Ja ei! Minulle ei koskaan ole tullut sen päälle katumus kyselyä. Eli mitään tälläisiä tilastoja ei tehdä! Silloin kun tutkitaan terveyteen liittyviä asioita, silloin ei tehdä gallubbien otoksia vaan otetaan yksilöitä. Ja se on helppoa suorittaa, sillä meillä on Sosiaali ja Terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, joka tilastoi asiat jo automaattisesti. (Vieläköhän asian saisi jollain tavalla sanottua?)
Psykiatrisen avun hakijoista on osa myös ihmisiä joilla on ollut ennen toimenpidettäkin aiempia mielenterveydellisiä ongelmia.
Eli siksi tuo neljännes kuulostaa ehkä niin tosi isolta, että osalle niistä abortti on taas vain yksi syy hakeutua hoitoon. Pienikin jossittelu tälläisen asian takia laukasee varmasti helposti masennuksen tai päihteidenkäytön jos on muutenkin depressiivinen tai alkoholisti...
Mielestäni ihmisen pitää olla niin kypsä, että kantaa oman vastuunsa elämästään. Jos tekee huonon valinnan ja on paska mieli ja jossitteluttaa, niin harmi sille. Olen koko keskustelun ajan puhunut katumuksena sitä joka ei ole enää vain harmi-juttu, vaan ihminen menettää elämänhallintasnsa asian takia. Ja vain näitä on mahdollista tilastoida avun hakemisen kautta.
Olen ihmeissäni, että sinäkin olet katumisella oivaltanut jotain muuta, kuin psyykkisen sairastumisen asian suhteen? Olisiko Staskesilla tai millään muullakaan taholla olemassakaan mitään mahdollisuuksia tehdä tilastoja tälläisestä toisenlaisesta "katumisesta"?
Eikös ylitsepääsemätön syyllisyys meinaa sitä, että ihminen toivoo ylitse pääsemättömästi saavansa uuden mahdollisuuden tehdä toinen valinta (kääntää kelloa taakse päin...)?
"Ei ole henkilökohtainen mielipiteeni, vaan käytäntö miten aborttinsa katujien määrää seurataan ja tilastoidaan maassamme ja kaikissa länsimaissa..."
Ja tämä tieto on löydettävissä, mistä?
"Aivan sama minulle, aivan sama terveydenhuollollemme, jos on katujia 75 prosentissa."
Eli niiden määrää ei voida koskaan täysin luotettavasti tietää!!
"Ei siis väliä niillä jotka asiansa kanssa pystyvät elämään; se tarkoittaa, että heidän katumuksensa ei ole huolestuttavaa katumista.."
Noh, ketkä pystyy, ketkä ei...kolme kertaa useampi tappaa itsensä.
"Noh, ne teki paskan valinnan, voi voi, olisivat miettineet ennenkuin lähti..."
Näin ajattelet siis näistä itsemurhavaarassa olevista..?!
Justjust..
" Olisiko Staskesilla tai millään muullakaan taholla olemassakaan mitään mahdollisuuksia tehdä tilastoja tälläisestä toisenlaisesta "katumisesta"?"
En usko että on... juuri siksi suhtaudun varauksella mihin tahansa lukuun, koska en näe millaisesta tilanteesta, otannasta ja kehystyksestä voisi olla kyse :D kun tietääkseni abortin tehneitä Suomessa ei ahdistella kyselylomakkeilla kolmen vuoden päästä "noh, kadutko?" :D Siksi uskon että ainut tapa saada edes jonkinlaista osviittaa viralliselta taholta on tuo avun hakijoiden määrä. Joka voi heitellä vaikka kuinka hurjasti koska osa kärsii hiljaa eikä hae apua, ja vastaavasti osa on ollut jo ennalta avun tarpeessa ja abortti on vain yksi asia monen sumassa.
"Eikös ylitsepääsemätön syyllisyys meinaa sitä, että ihminen toivoo ylitse pääsemättömästi saavansa uuden mahdollisuuden tehdä toinen valinta"
Ei minusta. Ei välttämättä. Syyllisyys voi tarkoittaa myös syyllistymistä, että ulkopuoliset paineet saavat aikaan hurjia syyllisyydentunteita vaikka itse tietäisikin tehneensä oikean valinnan.
***
Muistin jonkun muun löytäneen.
Yksikin prosentti tosiaan on liikaa, ihanteellista olisi jos aborttiin päätyisivät vain ne joille se on paras ja ainoa ratkaisu, ja että yhtään katujaa tai psyykkisesti sairastunutta ei tulisi.
Minä vain en voi hyväksyä tuota jaaritusta siitä että jokainen abortin tehnyt katuisi. Olisimmeko ehkä kenties kuulleet enemmän niistä katuvista...? Olisiko varoittavia esimerkkejä enemmän ehkä tiedossa? Osaisiko jo lääkäri kertoa että "muutens, melkein kaikki abortin tehneet toivovat etteivät olisi sitä tehneet. Tahdotkos vielä?" Tehtäisiinkö abortteja ylipäätään jos katumus olisi lähes varmaa? Minä en usko.
Syövän tilastoinnissa on asia täysin eri, silloin ei tilastoida näkemystä vaan faktaa. Syöpädiagnoosi on syöpädiagnoosi, ja aina lääkärin tekemä. Aina kirjoissa ja kansissa. Katumus sen sijaan on vaikeasti määriteltävä (kuten olemme nähneet, eri ihmisten määritelmät täälläkin vaihtelevat huimasti) ja käytännössä mahdoton tilastoida ellei jokaiselta abortin tehneeltä kysytä tietyn ajan kuluttua "kadutko?" Kuuleman mukaan ei ole tultu kyselemään :D
***
"Joka voi heitellä vaikka kuinka hurjasti koska osa kärsii hiljaa eikä hae apua,"
Niin, se on lopulta kuin veteen piirretty viiva. En tiedä kuinka sitä voisi todella luotettavasti tutkia. Tunnetilatkin saattaa olla niin samankaltaisia että esim. syyllisyys tai masennus tai muu ahdistus voi sekoittua katumukseen, suruun jne.
Todella kiinnostaisi tietää kuinka se 94% on selvitetty vaikka vastustajana toki sellaisiin lukuihin on helppo uskoakin..
Yks keino ehkä ois tutkia aivotoimintaa, jos siellä on paikannettu jokin alue joka aktivoituu katumusta tuntiessa niin sehän vois olla jo aika luotettava tulos..? Niitäkin pitäs sit kyllä tutkia tietyin väliajoin, melkeimpä loppuelämän ajan, eikä pelkästään heti abortin jälkeen koska se tunnehan voi tulla paljo myöhemminki.
No, mutta ikävä kyllä, tuskin käytännössä tollanen kovin mahdollista, oishan perustunu vapaaehtosuuteen ja kuka siellä nyt jaksais lopun elämää käydä ja miks jne. eikä tollasta noin tarkkaa menetelmääkä taida vielä olla.. valitettavasti.
"Mä en ymmärrä tarkalleen mikä näiden lukujen kyseenalaistamisen taustalla on; eikö ole helvetin paha jo jos yli 2000 naista vuosittain sairastuu aborttinsa takia? Toivooko joku niitä lisää? Minusta nuo prosentit on jo aivan murskaavan liian kovat tälläkin hetkellä!"
No eihän sitä kukaan varmaan toivokaan mutta kun se tätäkin palstaa seuraamalla tuntuu kovin yleistä olevan. Ei ole yhtään vaikea uskoa että valtaosa kokee syyllisyyttä, katumusta ym negatiivisia tunteita. Eikä ne korkeet luvut (katumus, hoidetut, itsemurha) oo mitenkään ihmeellistä jos nyt alkaa aatteleen aborttia, mitä siinä itse asiassa tehdäänkään...
Niitä siis jotka täälläkin sitä aborttia harkitsee on hyvä tietää mikä todennäkösyys on sitten saada niitä tunteita ja ettei se ookaan välttämättä mikään pelkkä helpotus niinku ehkä ennen sitä vois kuvitella. Vai miksi mielestäsi ei olis aiheellista varottaa??
Minkä takia niitä sitten tehdään aina vaan niin usein kun seuraukset on jo monella varmaan ennalta arvattavissa? Vai eikö sitä sittenkään tunnisteta ajoissa jos ei ookaan kykenevä niitä tunteita kantaan mukanaan lopunikää, vaan ovatkin yllättävän raskaista ja lopulta koko homma osottautuukin jopa ihan vääräks valinnaks?
Miksi a-puoltajat haluaa ikäänkuin mahdollisimman monelle muulle(kin) sen saman kokemuksen jonka on ite läpikäyny ja saavan sen pahan mielen? Koittaako ne omaksi lohdukseen haalia lisää jotain kohtalotovereita vai..?!
"Ei ole yhtään vaikea uskoa että valtaosa kokee syyllisyyttä, katumusta ym negatiivisia tunteita."
"Niitä siis jotka täälläkin sitä aborttia harkitsee on hyvä tietää mikä todennäkösyys on sitten saada niitä tunteita ja ettei se ookaan välttämättä mikään pelkkä helpotus niinku ehkä ennen sitä vois kuvitella."
Liitin jo uudeksi keskustelunavaukseksi review-tutkimuksen todisteeksi, ettei tuolle sinun "valtaosallesi" ole mitään näyttöä. Nyt on siis mustaa valkoisella. Siis voit yrittää kumota sen tai etsiä jostain pätevämmät tiedot. Sitä ennen on turha tulla selittelemään toisten vain "uskottelevan" ilman mitään muuta näyttöä kuin sinun uskosi.
Epäilisin tuon vaikeutta lisäävän sen, että ihmisten ajatukset eivät ole noin yksinkertaisia. Olisi kyllä mielenkiintoinen tutkimus.
Siis vaikka tiedettäisiinkin, millä aivoalueella "katumus" esiintyy, jäisi kyseenalaiseksi vielä se, mikä on kenenkin mielestä katumista, ja erityisesti se, mitkä muut asiat siihen vaikuttavat.
Siis emme voi tietää, vaikka ihminen katumusta tuntisikin, mihin se katumus konkreettisesti suuntautuu. Siis esimerkkinä, jos vaikka pyydettäisiin ajattelemaan aborttiaan, ja laite "piippaisi" katumuksen merkiksi, katumus voi suuntautua moniin eri asioihin tapauksesta riippuen: aborttiin toimenpiteenä; omaan päätökseensä; siihen, että olisikin pitänyt pitää lapsi; sillä hetkellä olleeseen parisuhteeseen; omaan kyvyttömyyteensä tehdä päätös; omaan kyvyttömyytensä toimia oman pään mukaisesti painostuksen alla; omaan silloiseen huonoon itsetuntoon, joka pitkitti huonosta suhteesta lähtemistä; huolimattomuuteen ehkäisyn käytössä; harkitsemattomaan yhdenyön suhteeseen, josta raskaus alkoi; "toisena naisena" oleminen; oma masennus, vaikka vaikean raskauden jälkeen ja uuden alkaessa heti perään; se, ettei selvittänyt asioita sen hetkisen miehensä kanssa, vaan antoi suhteen vain loppua, kun ei "jaksanut" jutella puolisonsa kanssa vaikeasta asiasta ja sen hetkisistä tunteista eli suhteen laiminlyöminen jne. Siis ihan mitä vain tunteita ja tilanteita, jotka ovat liittyneet aborttiaikaan jotenkin, vaikka epäsuorastikin (eivät ole siis minun aborttiini liittyviä juttuja). Ihmisethän eivät ajattele asioita erillisinä, vaan kaikki linkkiytyvät toisiinsa.
A-puolustajat haluavat siksi ihmistten tietävän, että on neljä viidestä jotka eivät aborttiaan kadu, että naisten ei tarvitse välttämättä pilata elämäänsä vahinkoraskauden takia. Oikeuden puolustajat haluavat myös puhua asioista niinkuin ne ovat, eikä aivopestä suuntaan tai toiseen, kuten se että kaikki katuu, on aivopesua joka perustuu valheisiin.
Kaikkien aborttiin pyrkivien tulee tietää ja niille pitäisi ehdottomasti tarkentaa kovasti tuota tiedon hakua. Koska kaikki eivät hae itse aktiivisesti tietoa, tulisi neuvolan tai jonkin muun tahon tehostetutsti valvoa, että ihmiset saavat tietoonsa sen, että abortti on elämää pilaava teko noin neljäsosalle sen tehneistä. Jos sen sisäistäsivät kaikki, niin se lakkaisi pian olemasta, sillä ihmiset miettisivät etukäteen.
Jos ihminen on pakotettu aborttiin tai hän on tehnyt sen liian hätiköidysti tai on sairastanut aiemminkin mielenterveydelllään, silloin on jälkeenpäin katumisen mahdollisuudet suurimmillaan. Ajatella, että neljäs osa naisista tekee päätöksensä noin, meidän sivistystasollamme, meillä joilla tietoa on saatavilla.
Negatiivisia tunteita abortista kokee aivan taatusti jokainen, siitä ei ole epäillystäkään. Valtaosa meistä tuntee negatiivisia tunteita päivittäin eläintenkohtelusta, sodista, nälänhädästä jne. Asiat jotka eivät ole mukavia, ne eivät ole mukavia, ne herättävät negatiivisia tunteita. Ongelma on se, että joidenkin elämänhallinta järkkyy näiden negatiivisten tunteiden takia; ne ovat liikaa heille kestettäviksi. Normaalit negatiiviset tunteet vain kasvattavat meitä, mutta ongelmaksi tulleet negatiiviset tunteet, ne murskaavat.
Valtaosa abortin kokeneista naisista tuntee vain näitä kasvattavia negatiivisia tunteita. Osaa toimia seuraavan kerran toisin.
Satuakin tuossa sanoi; kyllä se olisi mahdollista. Katumuksesta johtuvaa masennusta pystyy seuraamaan tutkimalla aivojen mielihyvänhormonien määrää. Mutta kuten myös sanoi; masennuksen syytä ei voi paikantaa mitenkään.
Masennushan itsestään voi johtua joka negatiivisistä tunteista jotka vähentävät mielihyvähormonien toimintaa tai fyysisestä viasta jok tekee niin. Eli masennus ei aina ole vain psyykkinen juttu vaikka mieleen juuri vaikuttaakin.
Abortin kokeneena tuollaisiin lukuihin ei todellakaan ole helppoa uskoa...
Itse ajattelen niistä jotka "hammasta purren selviävät", että eivät he "kadu". se on sitä jossittelua vaan.
Silloin jo on kyse oman lapsen tappamisesta, on kyse niin isosta asiasta, että jos sitä katuu menee elämänhallinta. Varmasti on ihmisiä jotka itkevät itsensä uneen iltaisin asian takia, eivätkä hae apua. Mutta heidän elämänsä jatkuu yhä; he silti nousevat ja suorittavat arkensa kuten kuka tahansa, taas illalla vaipuvat itsesääliin. Apu ehkä olisi hyvästä, mutta heidän elämänsä jatkuu, kuten meillä muillakin.
Hoitoon hakeutuu ihmiset, joilla katumus häiritsee omasta elämästä suoriutumista. Tälläinen ei oikeastaan voi välttää joutumasta apuun, kun työssä käyminen ei suju tai muutenkin hallinta on poissa. Niinkuin masennus aina; kyllä se huomataan, jos ei itse hommaudu hoitoon joku muu lähettää.
Me teemme valintoja joiden kanssa meidän pitää elää. Jos ei kykene elämään valintojensa kanssa, meillä on erittäin hyvä auttamisjärjestelmä niitä varten. Silti koskaan jälkikäteishoitaminen ei saisi olla yhteiskunnan suunnitelma numero yksi, vaan ennaltaehkäisy.
Syyllisyys voi todellakin tarkoittaa myös sitä, että ulkoapäin on syyllistetty. En ajatellut tässä asiassa syyllisyyttä niin, sillä abortista kai naisten kovin syyllistäjä on nainen itse. (Siis kyllähän esimerkiksi tämä palsta yrittää syyllistää, mutta ei sellainen ole sellaista sisimpään uppoavaa, kuin on se jos itse tuntee syyllisyyttä. Täällä eivät onnistu iskemään ketään sieluun, ellei se ole jo valmiiksi haavoilla, vain pintaviiltoja...)
"Tälläinen ei oikeastaan voi välttää joutumasta apuun, kun työssä käyminen ei suju tai muutenkin hallinta on poissa. Niinkuin masennus aina; kyllä se huomataan, jos ei itse hommaudu hoitoon joku muu lähettää. "
Itse olen ollut masentunut melkein elämästä luopumiseen saakka mutta koskaan ei kukaan muu ole sitä hoitoa tullut tarjoamaan :D enemmänkin ihmiset pakenevat masentuneen läheltä kuin patistavat apua hakemaan. Sulkevat silmät ja kääntyvät toiseen suuntaan.
Minusta ne jotka selviävät hammasta purren ovat ne jotka ovat ns. vahvimpia. Kärsivät joka päivä, silti toimivat. Suorittavat, siinkuin sanoit osuvasti. Vailla iloa, vailla elämää, tuon yhden asian nujertamina, uskovat vakaasti että heillä ei ole oikeutta olla onnellisia tai tyytyväisiä ja siksi eivät edes pyri olemaan. Minä uskon että niitä on monta. Ei heitä kukaan auta.
"abortista kai naisten kovin syyllistäjä on nainen itse"
Varmasti. Mutta herkempi ottaa ulkoapäin tulevat syyllisyyden tutneet ja päättelee niistä että on jotenkin viallinen kun ei tunne syyllisyyttä, ja saa itsensä tuntemaan :D toimii se niinkin. Ylipäätään ihmismieli on liian monimutkainen analysoitavaksi tässä mielessä ollenkaan...
Minusta on liikuttavaa kuinka vakaasti vielä ihmiset uskovat ulkopuoliseen apuun (anteeksi jos kuulostaa alentuvalta, se ei ole tarkoitus mutta parempaa sanamuotoa en keksi), esimerkkinä lastenhoidosta ikuisesti todettu "kyllä apua saa jos pyytää". Ei saa. Jotkut saavat. Jotkut eivät saa vaikka huutaisivat apua keuhkojensa pohjasta. Yksin saat pärjätä :D
Meillä päin on psykiatrisellekin puolen vuoden jono ja synnytyksenjälkeinen masennus esimerkiksi ei ole hoitoperuste. Minun onneni oli terveyskeskuslääkäri joka oli valmis kirjoittamaan kyselemättä reseptin :D se oli kaikki apu mitä herui. Voisin kuvitella että jos kyse olisi ollut abortista johtuva masennus, vastaus siltäkin lekurilta olisi ollut "itseaiheutettua. Et saa."
***
Tutkimuksen viimeisin ajankohta on 2 vuotta abortin jälkeen.
Koko tutkimuksessa ei puhuta mitään katumuksesta.
Vain ennen ja jälkeen ilmenevistä tuskaisuudesta, masennuksesta, seksi- ja suhdeongelmista ym.
Tutkimuksesta ei ilmene sivua/julkaisijaa, siinä ei ole linkkiä mistä se löytyy. (Koko tarina voisi siis periaatteessa olla vaikkapa itse kirjoittamasi..).
Tutkimus kertoo lopulta vain sen mitä on kysyttäessä kerrottu, ei välttämättä sitä miltä oikeasti/tietoisesti tuntuu.
Otanta oli melko suppea (650kö?) verrattuna siihen että täälläkin niitä tehdään vuosittain lähes 20 kertaa enemmän..
Monet varmasti purevat hammasta pitkäänkin ja näin alentavat kovastikin elämänsä laatua. Jotkut hakeutuvat hoitoon jo helpommin.
Monet alkuun purevat hammastaan, kuten sinä, mutta viimein hakeutuvat hoitoon. ja näin uskon tapahtuvan kaikille, joille katumus on todellista; siitä ei pääse yli, vaikka rimpuilisi vuosia ilman apua.
Nykysin helpoin ja käytetyin (ei oikein) tapa on hoitaa lääkkeillä. Vaikket sinäkään päässyt varsinaisen psykiatrin pakeille, on sinut silti huomioitu synnytysmasentuneiden tilastossa sinä vuonna, kun diagnoosin ja lääkkeesi olet saanut.
Niin ei ne suurempia kysele. "25 prosenttia naisista hakeutuu abortin jälkeen psykiatriseen hoitoon", ei siinä sanota miksi; ei sillä ole välttämättä mitään tekemistä abortin kanssa; se on vain tilasto siitä, että 25% naisista tekee niin. Ja psykiatriseksi hoidoksi käy myös pelkkä psyykkeeseen vaikuttavien lääkkeiden määrääminen.
Sosiaalipuolella tilanne on aivan lohduton. Onneksi se ei kuitenkaan ihan sitä ole vielä psykiatrisella puolella, mutta "kiireysjärjestys" on varmasti jo kaikilla tahoilla. Sosiaalipuolikin hoitaa yhä erittäin pikaisesti lastensuojelu asiat; huostaanottoa ei tarvitse odottaa vuosia, kuten kotiapua tarvitsee. Jospa masennus jotenkin lasketaan sitten vähemmän kiireiseksi, psykoosit varmasti kiireisemmiksi... Lääkkeet on kuitenkin ensiapu ja niiden suhteen eivät kai viivyttele? on kyllä hirveää jos täytyisi masentuneena odottaa vuosia. Mutta jos itsenmurhaa esimerkiksi yrittäisi, pääsisi listan kärkeen taas... Se on sitä, että kaikki voimavarat tuhlataan siihen jälkikäteen hoitamiseen, ennaltaehkäisyn kustannuksella.
1. elää hammasta purren katkeraan loppuunsa.
2. hakeutua hoitoon (ja elää sittenkin hammasta purren?)
3. (hoitoja yritettyään) tehdä itsemurha.
Lue tarkemmat tiedot siitä tutkimuksesta ja sen julkaisemisesta sieltä ensimmäisistä vastauksistani. Julkaistu tieteellisessä lehdessä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000023332891
"Koko tutkimuksessa ei puhuta mitään katumuksesta.
Vain ennen ja jälkeen ilmenevistä tuskaisuudesta, masennuksesta, seksi- ja suhdeongelmista ym."
Niin, mitä nuo sit mittaavat, jos ei sitä "katumuksen astetta" ja päätöksen oikeellisuutta??
"Tutkimus kertoo lopulta vain sen mitä on kysyttäessä kerrottu, ei välttämättä sitä miltä oikeasti/tietoisesti tuntuu."
Ylläri ylläri, et alkaa tulla taas tällaista :D Ja se "94 % katuu" oli varma tieto :D
Ei, kyseinen artikkeli on kokoomateos ja kriittinen näkökanta eri tieteellisiin tutkimuksiin aiheesta. Siis otanta on YHTEENSÄ paljon enemmän kuin abortteja Suomessa vuodessa tehdään. Ja näin ollen myöskin kysymyksiä on aseteltu ihmisille eri muodoissa, koska kerran eri tahot ovat niitä tutkimuksia tehneet.
Hakea apua asian käsittelyyn, päästä sen yli ja jatkaa elämäänsä aktsoen eteenpäin, ei taaksepäin.
***
"mutta viimein hakeutuvat hoitoon. ja näin uskon tapahtuvan kaikille, joille katumus on todellista; siitä ei pääse yli, vaikka rimpuilisi vuosia ilman apua. "
Minusta hoitoon hakeutuminen tai avun saaminen ei kerro mitään katumusken aladusta, vain siitä kuinka hyvin kyseinen yksilö mietteidensä kanssa pystyy elämään. Katumus voi olla ihan todellista mutta se ei silti jää valtaamaan elämää, ihan niinkuin mikä tahansa tavallaan "itseaiheutettu" suru ei valtaa loppuelämää vaan sitä jatkaa surusta huolimatta, ja sitten se unohtuu. Katumusken kanssa voi käydä aivan hyvin samoin. Minäkin jos kadun joitakin valintojani nuorempana ja nyt tekisin aivan toisin, en silti murehdi niitä jatkuvasti vaikka katumus on aivan todellinen ja teko vaikutti monen ihmisen elämään. Jotkut ihmiset pystyvät hyväksymään tilanteen negatiivisista tunteista huolimatta ja jatkamaan eteenpäin. Toisilla taas pelkkä jossittelu riittä avun hakemisen kriteeriksi, ja hyvä niin.
Katumus voi olla todellista ihan niinkuin surukin on todellista vaikka siitä pääseekin yli. Ja se ettei yli pääse, ei kerro niinkään katumuksen laadusta ja todellisuudesta kuin yksilön tavasta suhtautua siihen.
Tuo ei muuten tullut mieleenikään, että minäkin olen "systeemissä" tilastoissa synntysmasentuneena. Cool! Eli kaiken järjen mukaan, jos olisin tehnyt abortin joskus, lukeutuisin abortin jälkeen mielenterveysapua hakeneiden joukkoon vaikka masennukseni syy on jsosain täysin muualla. Kuvaa loistavasti sitä monimutkaisuutta jolla kaikkia tilastoja joutuu tulkitsemaan!
Täälläpäin masennuslääkkeiden määrääminenkin on pääasiassa psykiatrisen puolen heiniä, tuo terveyskeskuslääkäri antoin minulle reseptin vain sillä perusteella että aikaisemmasta käytöstä oli kokemuksia (ja hän näki tiedot siitä), oli jo todettu tuote sopivaksi ja toimivaksi, ja itse diagnosoin itseni :D. Onni on että kyseinen lekuri sattui olemaan niitä jotka uskovat potilastaan. Meillä kun ihan riittävästi täällä on niitäkin jotka väittävät vastaan omadiagnosoiduille vaikka kuinka olet varma että sinulla on migreeni ja tarvitset vain uudet täsmäreseptit, ne olettavat automaattisesti että olet täysin väärässä, se mitä väität sinulla olevan suljetaan välittömästi pois tutkimatta :D näitä on nähty. Onneksi en törmännyt sellaiseen, kaikella todennäköisyydellä olisin päätynyt sinne suljetulle sitten parvekkeelta pompattuani :D
***
***
Jotkut kärsivät selkäkivustakin, mutta kaikki eivät hakeudu hoitoon, ehkä koskaan, se ei silti kerro, ettei se kipu olisi yhtä kovaa tai kovempaakin kuin naapurin joka menne asian vuoski leikkaukseen... Se toinen vain kestää enemmän. Eli ei ole tekemistä kivun laadun kanssa, olet oikeassa. Mutta yksilöinä; jotkut selviävät toiset eivät; jotkut tarvitsevat apua jotkut eivät...
Mutta tämä on ainut keino joka käy minun järkeeni tilastoida jotenkin kautjien määrää; ne jotka eivät selviä asian kanssa.
Olisi kiva jostain saada tietoon, montako prosenttia naisista yleensäkin tarvitsee psykiatrista apua. Jos 25 prosenttia abortin jälkeen niin siitä pitäisi ensin vähentää ne, jotka jokatapauksessa hakevat apua jossain vaiheessa. Eli jos 10 prossenttia naisista sairastuu muutenkin jossain vaiheessa, keskiiänkriisissään tai synnytyksen jälkeen, niin silloinhan tuo aborttien vaikutus olisi vain 15 prosenttia...
Ja kun ajattelee sitä, että aborttiaan katuvat naiset ovat osa aiemmista mielenterveyshäiriöistä kärsineitä, niin silloinhan voi olettaa, että aborttiin päätyy helpommin naiset joilla on aiempia mielenterveydellisiä vaikeuksia. He eivät koe elämänsä hallintaa sille tasolle, että pystyisi lapsia alkaa hoitamaan. Eli psykiatrinen sairastavuus saattaa olla isompaa abortoivien naisten keskuudessa juuri siksi, että he ovat jo ennestään riskiryhmää. Abortti on tehty vain suojelemaan lasta tilanteesta, eikä ole itse se mielenterveydellinen riski.
Mutta silti, tuollaiset on vain jossittlua; tilastoja on tosiaan vaikea tulkita. Uskon vakaasti siihen, että 25 prosenttia Suomen aborteista pitäisi jättää tekemättä, niin ainakaan abortti ei olisi lisäämässä sairastavuuttamme.
Olen kuullut, että ihan päivystyksen läkäriltä on saatu mielialalääkkeisiin resepti, ei ole tarvinnut edes omalle lääkärille mennä... Että sellaista; ihmekkös niitäkin väärinkäytetään... Mutta silloinkin varmaan on ollut jo hyvä tuote tiedossa asiakkaalla itsellään, en tiedä.
"Mutta tämä on ainut keino joka käy minun järkeeni tilastoida jotenkin kautjien määrää; ne jotka eivät selviä asian kanssa."
Olisi hirveän mielenkiintoista oikeasti tehdä tuo ameriikanmallinen seuranta, antaa aborttiin menijöille, muutamalle sadalle tai sinnepäin, mahdollisuus osallistua seurantaan parin vuoden ajan. Tuo mielentila tms. ennen, heti jälkeen, parin viikon, parin kuukauden, vuoden ja kahden vuoden kuluttua. Katsoa miten esimerkiksi seuraavat raskaudet mahdollisesti vaikuttavat, tai se onko lapsia ennestään vai ei.
"Uskon vakaasti siihen, että 25 prosenttia Suomen aborteista pitäisi jättää tekemättä, niin ainakaan abortti ei olisi lisäämässä sairastavuuttamme."
Kyllä. Ne potentiaalisimmat katujat olisi saatava mahdollisimman tarkkaan raakattua pois joukosta, lisättävä neuvontaa ja testejä jotta aborttiin päätyisivtä vain ne joille se raktaisu on oikea. Käytännön toteutus sitten hiukan jo jarruttaakin intoa. Ah, ne resurssit.
"päivystyksen läkäriltä on saatu mielialalääkkeisiin resepti, ei ole tarvinnut edes omalle lääkärille mennä... "
En ole kuullut kenestäkään muusta joka olisi yhtä "helposti" tropit saanut (ja vielä ilmaisnäytteen mukaan ensihätään :D) eikä minulla ole hajuakaan kuinka yleistä on että lääkkeitä määrätään ilman diagnoosia tai seurantamahdollisuutta. Toivottavasti ei kuitenkaan ilman aiempaa käyttöä.
***
Olet siis itse kirjoittanut tekstin (mallista?) vai kopioinut lehden sivuilta? Jos löytyy netistä niin linkitä suoraan tänne.
Niin, silloinhan tiedoissa ei ole mitään kyseenalaistettavaa kun ne ovat sinun löytämiäsi..?
"Niin, mitä nuo sit mittaavat, jos ei sitä "katumuksen astetta" ja päätöksen oikeellisuutta?? "
Tutkimus kertoo melko lyhyen ajan sisällä ilmenevistä tunteista aborttiin liittyen.
Katumus on pitkällisen ajan vaiva. Voi tulla esille vasta paljon paljon myöhemminkin, iän ja elämäntilanteiden myötä.
Katumukseen liittyen se 94% on tällä hetkellä ainoa asiasta löytyvä, suoraan ilmaistu tieto.
"Olet siis itse kirjoittanut tekstin (mallista?) vai kopioinut lehden sivuilta? Jos löytyy netistä niin linkitä suoraan tänne."
Aivan kuten kirjoitin siellä, artikkeli on tieteellisessä lehtijulkaisussa, jonka lukeminen on netissä maksullista. Minun koneeltani se on siis luettavissa, sinun todennäköisesti ei. Annoin julkaisutiedot, kokeile niiden avulla, jos saat artikkelin avattua. Jos on muuta kysyttävää (kuin sen todenperäisyydestä) kysy minulta, niin voin tuoda tekstiä esiin. Kyseessä on niin pitkä julkaisu, ettei sitä kokonaisuudessaan voi tänne kopioida. Voit toki tilata sen varmaan myös vaikka Helsingin yliopiston kautta, näyttää olevan heidän kokoelmissaan jos nyt et kerran minuun luota informaatiota välittävänä tahona.
"Niin, silloinhan tiedoissa ei ole mitään kyseenalaistettavaa kun ne ovat sinun löytämiäsi..?"
:D Sattumalta annoin siellä täydelliset julkaisutiedot sekä tekijätahon ja yliopiston, jossa teos on tehty. Sinun todenperäisyytesi oli se, että se oli esitetty jollain tuntemattoman tahon kokoamalla sivulla, eikä edes tutkimuksen tekijää ja perusteita väitteille ollut esitetty. Eikä tarkempaa tietoa ollut mistään luettavissa. Vai oletko löytänyt? Siis kumman oli luotettavampi? Yleisesti tieteellisten piirien hyväksymä artikkeli tieteellisessä julkaisussa vai yksi lause netissä?
""Niin, mitä nuo sit mittaavat, jos ei sitä "katumuksen astetta" ja päätöksen oikeellisuutta?? "
Tutkimus kertoo melko lyhyen ajan sisällä ilmenevistä tunteista aborttiin liittyen.
Katumus on pitkällisen ajan vaiva. Voi tulla esille vasta paljon paljon myöhemminkin, iän ja elämäntilanteiden myötä."
Ja kuten on monesti todettu, katumuksen aiheuttajia ei usein siitä huolimatta pystytä paikantamaan itse aborttiin, kun aikaa kerran on kulunut ja elämän tilanteita kertynyt.
"Katumukseen liittyen se 94% on tällä hetkellä ainoa asiasta löytyvä, suoraan ilmaistu tieto."
Sori, minä en usko ihan noin sinisilmäisesti YHTEEN LAUSEESEEN, jossain nettisivustolla. Saat toki itse siihen uskoa, mutta jos yrität kumota esimerkiksi esittämäni review-artikkelin tiedot tuolla kommentillasi, niin kyllä köyhäksi menee :D
Ja se "katumus" tarkoitti tuossa tilanteessa mitä? Kuinka kauan abortin jälkeen sitä oli kysytty? Keneltä sitä oli kysytty? Kuka on tutkimuksen tehnyt ja kenen teettämänä? Onko kyseessä joku yliopisto tai muu tieteellinen taho? Onko tutkimus puolueeton? Todista, että jossain on oikeasti julkaistu tulos ja tutkimus, jossa tuo on sanottu.
Suora lainaus kannattamaltasi sivulta:
"(Of those who have had abortions, 94% regret their decision for a variety of reasons.2)"
Ja viite:
"Post Abortion Review, Fall 1994."
Noihin yhteenkään kysymykseen ei ole vielä vastausta löytynyt. Mikä olennaisinta, ei edes siihen, kuka tutkimuksen on tehnyt. Osaatko vastata?
Alla myös linkki sanakirjaan, jossa tuo regret-sana on käännetty suomeksi. Mitä näistä merkityksistä (1, 2 vai 3) nettisivun kirjoittajat ovat käyttäneet? Tiedätkö edes sen?
"regret [rɪ'gret] v tr (regretted, regretting) 1 katua, kaduttaa, harmitella He will live to ~ having written that book. Hän tulee vielä katumaan sitä, että kirjoitti tuon kirjan. I deeply ~ my decision. Päätökseni kaduttaa minua suuresti. 2 kirjak pahoitella, olla pahoillaan, valittaa Our country ~s that diplomatic efforts were unsuccessful. Maamme pahoittelee diplomaattisten ponnisteluiden tuloksettomuutta. We ~ to announce the death of Professor Smith. Suruksemme joudumme ilmoittamaan professori Smithin kuolleen. 3 vanh kaivata, ikävöidä I ~ you. Kaipaan sinua."
Ja katuvatko he aborttitoimenpidettä, vai sitä, että ovat joutuneet edes koko juttua miettimään? Osaatko vastata yhtään mihinkään?
"jos yrität kumota esimerkiksi esittämäni review-artikkelin tiedot tuolla kommentillasi, niin kyllä köyhäksi menee"
Ei ole kyse siitä että pitäisi kumotakaan mitään. Lauseeni ja artikkelisi kun käsittelevät eri asioita.
"Ja se "katumus" tarkoitti tuossa tilanteessa mitä? Kuinka kauan abortin jälkeen sitä oli kysytty? Keneltä sitä oli kysytty? Kuka on tutkimuksen tehnyt ja kenen teettämänä? Onko kyseessä joku yliopisto tai muu tieteellinen taho? Onko tutkimus puolueeton? Todista, että jossain on oikeasti julkaistu tulos ja tutkimus, jossa tuo on sanottu."
Ehdotat tuolla eräässä aiemmassa keskustelussa että se ketä asia kiinnostaa, saa etsiä itse todisteet (kumoamiselle?).
Sen, joka asian uskoo muutenkin, on turha haaskata aikaansa toiselle todisteluun.
Vaikka uskonkin tuloksen 94%, saatampa silti lähteä etsimään ja kysymään tutkimuksen alkuperästä.. mutta en todistellakseni sinulle mitään, vaan ihan omasta mielenkiinnosta.
Nimittäin tässä vaiheessa, koska et tiedä, mitä tuo 94 % mittaa ja tarkoittaa, et voi tietää myöskään mittaako se eri vai samaa asia kuin lainaamani review. Siis tuo "eri asiaan perustuminen" on vain sinun uskosi. Se nettisivuhan ei puhunut tuosta yhtään mitään. Mutta kiva, että etsit lisätietoa, niin ehkä tullaan viisaammiksi, ja sinulla on edes tuon lauseen sanomiseen pätevyys.
"Ehdotat tuolla eräässä aiemmassa keskustelussa että se ketä asia kiinnostaa, saa etsiä itse todisteet (kumoamiselle?)."
Niin, KUMOAMISELLE. Valitettavasti vielä tässä vaiheessa ei olla tuon 94 % kohdalta TODISTETTUKAAN mitään. Sen olemassa olo (ja mitä se tarkoittaa) on siis vielä todistettava, ennen kuin muiden on mitään järkeä miettiä sen kumoamista.
Tämä on asia jota ei voi tajuta kuin vain ne abortin tehneet ja asian kokeneet, eläneet. Minulle se tehtiin jo kypsällä iällä, tilanteessa kun lapset oli tehtynä. Syitä en lähde tarkemmin kertomaan, koska se ei kuulu muille.
Mielessä oli eri vaihtoehdot ja aina raskauden jatkamisen ajattelu sai vain ahdistuneen ja surullisen olon.
Keskeytys tehtiin varhaisessa vaiheessa ja ikinä en ole kokenut mitään "lasta tappaneeni" (sori vain kaikki neuroottiset vastustajat). Olen itse hoitoalalla ja aika realistiset käsitykset asioista, eli ei mielessä mitään "enkeli siellä taivaassa nyt liihottaa - meidän viimeinen syntymätön lapsonen" - mielikuvia.
Näin oman sikiön ja voin kertoa ettei se muistuttanut "ihmistä" eikä ainuttakaan synnyttääni lasta mitenkään.
Heti kesketytyksen jälkeen joutuu tekemään surutyön, ja raskaushormonithan vielä myllertää kuten jokainen raskaan ollut muutenkin tietää millaisia mielialan ja olotilan vaihteluja voi olla.
Ensimmäisenä viikkona keskeytyksen jälkeen tuli niitä mielikuvia, että jos sittenkin... mitä jos olisimmekin vielä saaneet lapsen... jos ja jos... Ne tunteet ja ajatukset piti käydä läpi ja tämän jälkeen koin ihan helpotusta ja varmuus siitä, että tein aivan oikein jäi sen jälkeen viimeiseksi tunteeksi, sanotaan että päällimmäiseksi tunteeksi mieleen.
Ehkä enempi katuvat ne, jotka ovat joutuneet tälläisen eteen hyvin nuorina ja pakotettuina, eli se oma mieli ei ole ihan täysin varma ollut keskeytystä tehdessä alun alkaenkaan.
Koskaan en ole jälkeenpäin miettinyt että minkä ikäinen se nyt olisi, tai olisiko se tyttö vai poika ja miltä näyttäisi, tms. Syynä on ehkä ollut se, kun perheessä oli jo lapsia ja "täysi tohina" päällä aina heidän kanssa. Tietysti oma luonnekin vaikuttaa, eli muutenkin olen ihminen joka miettii ensin tarkkaan mitä tekee ennenkuin tekee eikä jälkeenpäin jauha ja mieti menneitä. Eilistä ei voi muuttaa, eikä huomisesta tiedä, joten eletään siis tätä päivää on se minun "motto" ollut aina.
Olen kokenut abortin ja se oli minun ja mieheni yhteinen ratkaisu. Ehkä hiukan pelästyneenä ja hätäisesti tehty päätös, mutta se tuntui silloin ainoalta vaihtoehdolta, vaikka vaikeaa olikin. En ole mikään abortin himokannattaja, mutta en vastustajakaan, vaan jotain siltä väliltä: kerta käy, jos on selvä vahinko tai sikiöllä vaikea vamma tms. Toista aborttia en enää tekisi kuin vaikeasta terveydellisestä syystä.
Myöhemmin on tuntunut siltä, että kadun. Ajatuksiani tutkiessani en oikein tiedä mitä kadun: hätäistä päätöstä, miehen osuutta, omaa pelästystäni, halua saada lapsi...
Välillä tuntuu siltä, että en enää muista silloista tilannettamme, vaan ajattelen ratkaisua tähän hetkeen, jolloin tilanne selvästi vääristyy. Tulee tavallaan myöhemmin, paremmassa tilanteessa, ajateltua jälkiviisaasti: mikäs tässä olisi ollut lasta hoitaessa...
En tiedä selvensikö tämä yhtään mitään, mutta näin olen itsekseni pohtinut. Kiitos hyvästä kysymyksestä! :)
Itsekin olen niin monesti sanonut, ettei tässä asiassa jälkiviisaus auta, päätökset on tehty ja tehtävä sen hetkisillä eväillä.
Siksi minusta onkin vain pakko tehdä päätös varmimmalla mahdollisella tavalla ja yrittää jälkeenpäin olla kyseenalaistamatta sitä päätöstä. Siis luottaa oman päätöksensä olleen oikea ratkaisu siinä tilanteessa ja niillä tiedoilla.
Se samainen kehittymättömämpi minä olisin ollut sitä toista vaihtoehtoista päätöstäkin toteuttamassa, en se minä, joka nykyään olen.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että olen katunut ja manannut jatkuvasti sitä, että tulin toivomattani raskaaksi...
Jos etsiskelet yhä sitä asiaa mitä oikeastaan kadut, niin kävisikö tuo sama? Siis abortti toimenpiteenä ok, mutta se, että minä itse olin vahikoraskaana, se ei ole ollenkaan ok, sille olisi pitänyt olla jokin vaihtoehto, fiksumpi aiemmin...
Tässä on jo vanhemmissa keskusteluissa nostettu esiin katumusken ja jossittelun ero. Joku voi käyttää sanaa "katua" tarkoittaessaan jossittelua, joku toinen käyttää sitä sanaa vain ja ainoastaan todellisesta katumuksesta. Katumuksesta puhuttaessa sitä on aina kysyttävä itseltään kumpaako mallia tässä käytetään?
Esimerkkinä vaikkapa minä. En aborttia ole tehnyt, mutta muotoillaan lapsista pari kysymystä, joihin vastaan, tulkitaan ne vastaukset. Yes?
ensimmäinen: "kadutko lapsiasi?" vastaus on ehdoton ei. En kadu. En vaihtaisi heitä mihinkään.
toinen: "kadutko koskaan lapsiasi?" päivittäin! Kahden uhmiksen kanssa tulee melkein joka päivä mieleen että miksi nuokin piti tehdä... jos olisin tiennyt että ne on tuollaisia... tms. :D
näemme selkeästi kuinka vivahde-ero kysymyksessä voi muuttaa vastauksen täysin päinvastaiseksi. Kuinka saman sanan käytössä voidaan nähdä tuhat erilaista merkitystä, jotka voidaan tulkita niinkuin halutaan. Ensimmäisessä kysymyksessä oli kyseessä aito katumus, asia jonka muuttaisi jos voisi. Toisessa hetkellinen katumus, jossittelu.
kaikki meistä katuvat hetkelliseti yhtä jos toistakin päätöstä, valintaa ja tekoa. Sanojakin. Kaikkea mietitään, mitä jos... ja niinkuin joku edellä sanoi, nykytilanne vääristää aina arvostelua menneestä valinnasta.
***
Minä taas vastaisin molempiin esittämiisi kysymyksiin ehdottoman EIn! Lapseni ovat jo uhmansa ohittaneet (ei kylläkään vielä murrosikää), mutta koskaan en olisi vastannut KYLLÄ noihin kysymyksiin...
Jossittelu on katumuksen yksi muoto! Jos ei katuisi ei jossittelisikaan!
Omalla kohdallani näin on, ei tietenkään Aina... poikkeus löytyy joak sääntöön niinkuin olen useasti maininnut.
Jossittelu voi olla aktumusken yksi muoto mutta silti minä en laske sitä katumukseksi, vaan jsositteluksi. Totta kai ihminen jossittelee valintojaan, miettii mitä olisi ollut jos sittenkin... normaali ihminen miettii aina. Anteeksi vain mutta väitän että valehtelet jos sanot ettet koskaan ole miettinyt millaista elämäsi olisi jos et olisi saanut lapsiasi :D
Eli... sanot "jos ei katuisi ei jossittelisikaan" sanotko että kadun lapsiani? Jos mietin joskus että olisin nytkin vapaa lähtemään elokuviin niinkuin mieli tekisi, jos näitä ei olisi? Sekö sinusta on katumusta??
***
elämänsä aikana monenlaisia päätöksiä, eikä niitä auta jälkikäteen murehtia, ja ihan vain siitä syystä, että se on turhaa. Itselleni on nuorena tehty kaksi kertaa abortti, eikä asia ole mitenkään ylitsepääsemätön. Siinä tilanteessa se oli paras ratkaisu. varmasti suurin osa abortin tekijöistä perustaa myöhemmin perheen ja elää ihan tasapainoista elämää.