Ei antiikki merkitse aarretta.
Moni vanha esine on vain vanha. Ei hinta nouse iän myötä, päinvastoin.
Ei se, että jokin kolhiintunut Arabian kulho on vuodelta 1920 vielä merkitse, että siitä saisi sen enempää kuin käytetystä Tupperwaresta.
Vasta sitten jollakin esineellä on rahallista arvoa, kun se alkaa olla haluttu keräyskohde. Kulhot, yksittäiset lautaset ja kermanekat ilman sokeriastiaa ovat vain vanhoja, mummolta perittyjä astioita, joilla on tunnearvo.
Ei pidä myöskään ajatella, että kirpputorilta ostettu esine on salaa arvokas. Onnenkantamoisista jokainen on kuullut. Harvalle se osuu kuitenkaan.
Antiikin keräily ei ole rikastumista.
Moni vanha esine on vain vanha. Ei hinta nouse iän myötä, päinvastoin.
Ei se, että jokin kolhiintunut Arabian kulho on vuodelta 1920 vielä merkitse, että siitä saisi sen enempää kuin käytetystä Tupperwaresta.
Vasta sitten jollakin esineellä on rahallista arvoa, kun se alkaa olla haluttu keräyskohde. Kulhot, yksittäiset lautaset ja kermanekat ilman sokeriastiaa ovat vain vanhoja, mummolta perittyjä astioita, joilla on tunnearvo.
Ei pidä myöskään ajatella, että kirpputorilta ostettu esine on salaa arvokas. Onnenkantamoisista jokainen on kuullut. Harvalle se osuu kuitenkaan.
Antiikin keräily ei ole rikastumista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On vain hirveän hyvä, että ihmisen keräävät talteen kaiken "vanhan".
Aina on joku jolta puuttuu kuppi, tai lautanen
jostakin sarjasta.
Itse olen etsinyt kahta kuppia jo vuosia.
Lautasiin keräämästäni sarjasta olen törmännyt
useita kertoja.
Olet niin oikeassa.
Itselläni on jo kolmessa polvessa esineitä, jotka ovat kuluneita ja varmasti hyvin vähäarvoisia rahassa laskettuna.
En voisi kuvitellakaan niitä myyväni.
Ja jos jokin rahassa kallis aarre löytyisi, panisin sen todella visusti talteen, enkä todellakaan antaisi sitä pois.
Kiertelen kirpputoreja, koska joskus käteeen osuus juuri kaivattu kuppi tai pullalautanen. Minulle kävi sellainen säkä, että löysin rikkoutuneen lasin tilalle uuden, niin että ko. 50-luvun sarjaa on taas 6 kpl.
Käsistään taitava saattaa löytää huonosti pidetyn ja likaantuneen esineen, joka oikein käsiteltynä saa takaisin alkuperäisen värinsä ja muotonsa. Sellaiset löydöt ovat juuri niitä aarteita, vaikka raha ei juuri siinä liikukaan.
oikeassa.suurimmalla osalla on mulle tunnearvoa ja sitä että se on mielestäni kaunis ja sillä on tarina. olen monesti törmännyt kirpputoreilla antiikkina myytäviin tavaroihin. esim. viinilasit jotka maksoivat 35 euroa kappale ja minä ostin samanlaiset uutena norjasta alle kymmenen norjankruunua kappale.samoin arabian maitokannu,nokkaa olemassakaan ja liimattu monesta kohtaa ja tuskin kuviosta sai selvän niin hintaa oli 150 euroa.ihmisillä on todellakin kummia luuloja ja ennenkaikkea se että kaikki vanha on antiikkia ja arvokasta vaikka olisi lähes hajoamispisteessä.