Mitä mieltä olette siitä, että jos on lätrännyt alkoholin kanssa ennemmän tai vähemmän vuosien varrella, mikään ei lopettamisen jälkeen tunnut oikein miltään. Olen nyt ollut yli 3 kk ilman ja arki tuntuu vähän harmaalta. Ei tarjoa ainakaan vielä sellaisia fiiliksiä mitä alkoholi välillä antoi. En sano, etteikö olisi paljon helpompi olla kuin ennen. Jotain, mitä odottaa, puuttuu. Tämä on vain tällaista arkista työ, ilta kotona kiltisti puuhaa. Ennen ainakin se "juopottelu" tarjosi sitä, mitä jaksoi iltaan odottaa. Tosin siinäkin mentiin sitten överiksi, eikä välttämättä tuntunut enää siltä, mitä oli odottanut. Joskus tuntuu vieläpä, että avioliittokin oli ennen värikkäämpää. Nyt vain olen ns. harmaavarpunen ilman suurempia mielenliikutuksia. Ei uskalla elää!
Mielialat
Eteenpäin arjessa
6570
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Eikös pitäisi hankkia uusi harrastus, kokeilla uusia seksijuttuja parisuhteessa ja voihan käydä ravintoloissa vaikkei joisikaan, vaikka tanssimassa. Olen huono neuvomaan, itse pohdin omaa kaljan juontiani, pidän sen kurissa ja oikeutan sen saunapäivällä. Pitäähän saunakaljaa ottaa...mutta morkkis tulee aina. Jos arkesi on harmaata, on vielä harmaampaa, kun viinamorkkis vaivaa. Ja jotkut meistä ovat vain tylsiä ihmisiä, alkoholi saattoi vääristää tuntemuksiasi paremmasta. Mene naurukursseille!
Kai se on se hinta kemiallisesta hauskanpidosta.
Välillä itsellä tuntuu että olen tappanut aivoistani sen mielihyväkeskuksen alkoholilla ja muilla myrkyillä.
Lääkäri sanoi minulle että se on mahdotonta, mutta joskus se vaan tuntuu siltä.
Kaipa se aika on paras lääke. Luulisin.
Reilusti viinaa ottaneella, kuten minullakin, juomattomuuden alkukuukaudet ovat tyhjänoloisia, latistuneita, ja mielenkiinnottomia harmaita päiviä, vaikka aurinko paistaisi. Riivatun tylsää ja tasapaksua vailla mitään iloa mistään.
Arvelen, että nämä tuntemukset ajavat monet pitkäänkin raittiina olleet "kokeilemaan" uudestaan josko elämään tulisi taas väriä, ja kun juomattomuuden aikana tuli vääristynyttä uskoa siihen, että kyllä nyt homma hallitaan pitkän mietinnän tuloksena. Väärin menee.
Lohtua antaa kuitenkin vanhan työkaverin elämä.
Joi ennen kuin pesusieni aivan pohjamudissa.
Ollut raittiina jo vajaa kymmenen vuotta, mutta iloisempaa veikkoa saa etsiä.
Eli kyllä se elämänilo raittiinakin alkaa jostain pilkistämään, mutta aikaa se vaatii paljon.
Jatkuu varmaankin niin kauan kuin sen tahtoen/tahtomattaan haluaa jatkuvan. Itse olen aivan alkumetreillä muutoksen suhteen kohti raittiimpaa elämää. Nyt on ilmaantunut uusi ilmiö, olen liki jokaisessa unessani ryyppäämässä jossain, ja se on kaikkea muuta kuin hauskaa. Olo herättyä on syyllisyyden ja ahdistuneisuuden summa. Pitäis vaan oppia arvostamaan niitä asioita ympärillä, joita on tähän asti pitänyt itsestään selvyytenä, ennen kuin ne menettää ja katoaa. Tuntuu vaan menevän monella kantapään kautta nää hommat tai sit tapahtuu jotain peruuttamatonta, tuon niin "uskollisen kaverin" alkoholin saattelemana. Ei muuta ku budo-puku niskaan ja tatamille pistään sille viinapirulle käkeen...;) Kohta tipaton tammikuu takana. Toivottavasti budo-puku kestää ens kuunkin, onhan tässä vastassa
pirullinen vastus, mut ei muuta ku sarvista kiinni ja potkua kulkusille, ja jos se ei auta niin vetääsee yhen napakan iskun omille kippareille, niin eiköhän se viinahampaan kolotus siirry ainakin metrin alemmas. Voimia kaikille Bunsi-Budo mestareille. =) Tästähän vois ihan oikeesti kehittää jonkun Budolajin. Jostain reeni tilat ja jonkin sortin viinapiru simulaattoreita, joita voi sit mätkiä oikein olan takaa. Vyöt ansaitaan aina kuukausittain ja vuosi raittiina ois yhtä kuin musta vyö ja jokainen lisä vuosi tois niitä daneja. Jaahas, taitaa tän dokusanin olla aika mennä maate, ja katteleen taas niitä v:mäisiä känniunia. Moi!
Aiemmin sitä vaan väkisin vääntäytyi ylös töihin huonon olon kera. Nyt kun ei ole krapulaa, onko tältä osin päivän aloitus ihan toista! Ja sanotaanhan sitä, mikä huonosti käynnistyy, kurssia on vaikea muuttaa. Eli, täytyy vain jaksaa uskoa huomiseen. Jos kaverisikin on tänä päivänä iloinen veikko, niin miksei sitä itsekin voisi ajan myöstä piristyä! Oletko itse huomannut aivotoiminassasi jotain puutteita. Itse koen tai toivottavasti luulen, että ihan yhtä nopea ja terävä ei enää ole. Voihan se johtua iästäkin, ihan luonnollista kehitystä. Pääasia tässä kuitenkin on se, että osaa arvostaa itseään! Ja rakentaa elästään sellaisen, mikä tyydyttää itseään ja lähipiiriään.
Semmoista se oli itselläkin.
Ihan totaalisen synkkää, tylsää ja apaattista.
Tuli siinä tosiaan mieleen että kannattaisiko kuitenkin taas alkaa maistelemaan viunaksia jos näkyisi jotain aurinkoa johonkin päivään, tai joku tuntuisi hiukan joltain.
Valitin siitä täälläkin että ei hemmetti, onko tää raittius oikeesti näin tylsää?
Mut se on se pääkoppa joka ei heti sopeudu siihen viinattomuuteen,
se on ensin pois tolaltaan että mikä nyt on?
Aikaa myöten pää, kroppa ja mieli tottuu ja huomaa että loppujen lopuks naurattaa ja kaikki tuntuukin jopa enemmän kuin ennen.
Se tarkottaa sitten kylläkin myös niitä huonoja fiiliksiä, mutta pääosin päivissä on paljon enemmän hyvää kuin juoma-aikoina. Ilotkin tuntuu aidoilta ja ne muistaa ja naurattaa seuraavana päivänä.
Pahatkin asiat menee nopeammin ohi kunnei niitä pahenna viinalla.
Ite löysin jälleen "syntymähumalani" kun jätin alkomahoolin poies, ja se humala on paljon kivampi kunnei siitä tule krapulaa.
Aikaa siinä meni useampi kuukausi.
Nyt siitä on yli vuosi ja olen tyytyväinen, ja tiedä vaikka olo vieläkin paranisi.
Kyllä sullakin vielä ne paremmat fiilikset odottaa siellä kun jaksat vain eteenpäin...
Ja hyvää kannattaa odottaa!