Mitä mieltä ootte, että saako unelmoida niin paljon kuin sielu sietää? Siis ihan mahdottomiakin?
Esim. mä unelmoin joka päivä suhteesta yhteen yhdysvaltalaiseen artistiin, että meillä on suhde, ja me tehdään musiikkivideoo yhdessä ja sit syntyy romanssi. Kaikissa lehdissä toitotetaan siitä ja kaikki frendit on vähän kateellisii ja soittelee mun perään. Saadaan lapsii ja kaikki on yhtä ruusuilla tanssimista.
Teidän alitajunnassani että se on yksinkertaisesti MAHDOTONTA, mutta silti unelmoin. Se saa mun mielen tosi vireeksi yms. ja jaksan elää taas koko päivän omaa elämääni.
Etsin neitsät tietoja ja juttuja kys. julkkista kohtaan, sillä se vaihtuu kyllä jonkun kuukauden välein... Outoa...?!
Tää unelmoiminen jostaa suhteesta jonkuu julkkiksen kaa johtuu varmaa siitä, että en ole eläissäni seurustellut kenenkään jätkän kaa... Siksi takerrun tällaiseen. Onks se ihan lapsellista ja tyhmää, vai unelmoitteko tekin? Kertokaa omista unelmistanne, ja uskotteko te sen joskus toteutuvan?! vai onko teillä useita unelmia?
Ps. Ainut miinuspuoli tässä on se, että joskus tosissani luulen eläväni Amerikoissa ja deittailen jonkuu julkan kaa... Sit herään todellisuuteen ja saata masentuu tosi pahasti. Mutta se on sen ARVOISTA!! :)
Pss. Toivottavasti ette pidä mua ihan mielipuolena...
Esim. mä unelmoin joka päivä suhteesta yhteen yhdysvaltalaiseen artistiin, että meillä on suhde, ja me tehdään musiikkivideoo yhdessä ja sit syntyy romanssi. Kaikissa lehdissä toitotetaan siitä ja kaikki frendit on vähän kateellisii ja soittelee mun perään. Saadaan lapsii ja kaikki on yhtä ruusuilla tanssimista.
Teidän alitajunnassani että se on yksinkertaisesti MAHDOTONTA, mutta silti unelmoin. Se saa mun mielen tosi vireeksi yms. ja jaksan elää taas koko päivän omaa elämääni.
Etsin neitsät tietoja ja juttuja kys. julkkista kohtaan, sillä se vaihtuu kyllä jonkun kuukauden välein... Outoa...?!
Tää unelmoiminen jostaa suhteesta jonkuu julkkiksen kaa johtuu varmaa siitä, että en ole eläissäni seurustellut kenenkään jätkän kaa... Siksi takerrun tällaiseen. Onks se ihan lapsellista ja tyhmää, vai unelmoitteko tekin? Kertokaa omista unelmistanne, ja uskotteko te sen joskus toteutuvan?! vai onko teillä useita unelmia?
Ps. Ainut miinuspuoli tässä on se, että joskus tosissani luulen eläväni Amerikoissa ja deittailen jonkuu julkan kaa... Sit herään todellisuuteen ja saata masentuu tosi pahasti. Mutta se on sen ARVOISTA!! :)
Pss. Toivottavasti ette pidä mua ihan mielipuolena...
Vastaukset 5
Vanhimmat
että totta kai saa unelmoida, kunhan et unelmoi liikaa ja menetät todellisuuden tajuunta.. kaikessa on rajansa.. se kyllä riippuu vielä iästä, jos oot joku teini-ikäinen niin se on murrosiän temppuja, kun eivät oikeat ihmiset niin hirveästi kiinnostaa, vaan joku ulkopuolinen, jota on melkein mahdotonta saada.. mutt jos oot joku kolmekymppinen niin sitä ihmiset saattaavat pitää jo mielisairaudeksi.. pidä sitä omana tietona, nii ei tarttee muille selittää koko jutun..
itsekin haaveilin joskus 13-vuotiaana suhteesta backstreet boysin nickiin. haaveeni olivat hyvinkin samankaltaisia kuin sinun=)
silloin en uskonut, jos joku sano minulle, että unohan nickin vielä jne. mutta totta se on. toi on vaan sellanen vaihe, mikä kuuluu nuoruuteen. ei siinä mitään pahaa oo. nauti unelmistas=)
joku päivä sun elämään kuitenki kävelee joku uskomattoman ihana poika (hemmetti kuulostampas vanhalta;)) ja unohat kaiken maailman julkkiset sen pojan takii... mutta siihen asti unelmoi ja nauti=)
Lienee ihan normaalia nuorelle tytölle että ihastuu johonkin "saavuttamattomaan" kuten opettajaan, koulun vanhimpiin oppilaisiin tai julkkiksiin.
Eli ei huolta..
Mulla oli ystävä joka odotti että erään poikabändin laulaja soittais sille.. no ei se sit soittanu ja kaverikin löysi ikäisensä pojan.
Unelmat on ihan normaaleja ja varmasti hyvä juttu, pidä niistä kiinni!
mahtavaa että joku jaksaa unelmoida ja uskoa unelmiinsa (mahdottomiinkin.) mielikuvitus ja unelmoiminen ovat hienoimpia asioita joita ihmisellä on, älä siis hukkaa niitä!!
jokaisella on varmastikkin jokin unelma, vaikka välillä tuntuu, että ei ole enää mitään mistä unelmoida niin viikon parin päästä pään täyttää taas mitä hulluimmat unelmat :)
omana unelmanani on itsenäinen elämä..ei siis mitään sen ihmeellisempään... unelmani on saavuttettavissa kovalla yrittämisellä ja uskolla. uskon unelmaani oli se mikä tahansa.
unelmat ovat mahtava asia kunhan ne eivät sotke faktaa ja fiktiota!!
uskoa unelmiin:)
Mulla on tällänen juttu että sillon kun mä olin seiskalla yläasteella niin mä hengasin mun ensirakkauden kanssa mut me ei oltu yhessä, me vaan hengailtiin. Mä tykkäsin siitä ihan kauheesti mut en silti tiennyt mitä se tuntee mua kohtaan.. Sitten kerran mulla oli mahollisuus suudella sitä mutta en kuitenkaan jostain syystä uskaltanut ja lähin siitä sen vierestä pois enkä enää ikinä saanut samanlaista mahdollisuutta siihen. Nykyään kun mä oon jo lukion kolmannella mä vaan unelmoin siitä mitä meil olis voinut olla ja minkälaista se olis ollu. Mä tiedän että meillä ei voi ikinä olla yhteistä tulevaisuutta koska kuulin vähän aikaa sitten että se on joutunut katkaisuhoitoon huumeista jne. Se jätkä olis voinut saada vaikka mitä! Se on täydellinen ja tulee aina olemaan mun unelmissa mun lasten isä.
Unelmoida saa ihan kaikessa rauhassa kunhan ei tee samaa virhettä kun minä ja rakenna tulevaisuutta niiden ympärille!