On aina ilo kuulla jonkun vl-uskossa olevan sanovan, että eihän sitä voi ihan varmasti tietää että muitakin Jeesukseen uskovia ei taivaaseen pääsis. Ja että ei voi olla ihan varma, että vain vl:t pääsee taivaaseen. Se on mieltä lämmittävää, kun monelle kirkastuu se tosiasia että parempi olla tuomitsematta ihmisiä kadotukseen ihmisjärjen avulla. Ja jätetään Jumalan päätettäväksi kuka Jeesukseen uskova pelastuu ja kuka ei. Niin hassulta kuin se kuulostaakin, niin edistystä on kun vl sanoo että voihan sinne taivaaseen jotkut muutkin Jeesukseen uskovat päästä.
Siunausta kaikille!
Siunausta kaikille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos täällä vanhoillislestadiolaiset ovat tuominneet, ovat he väärillä raiteilla. Toinen on se maine, että lestadiolaiset tuomitsevat, mikä tulee siitä kokomuksesta, että vl:ien seurakuntayhteys on niin tiivis, että seurakuntaan kuulumaton tuntee siitä tulleensa tuomituksi. Ja jotkut seuroissa käyneet ovat sanoneet, että eivät ne saarnat niin tuomitsevia olleet kuin oli luullut. Tällä palstalla voi joku provo vl:ksi itseään kutsuva tai itsekin valinnan edessä oleva esiintyä fanaattisena ja yrittää pilata uskovaisten maine. Sitä on tehty kautta maailmanhistorian.
1 PSALTTARI
Autuas on se, joka ei vaella jumalattomain neuvossa, eikä seiso syntisten tiellä, eikä istu kussa pilkkaajat istuvat;
2. Vaan rakastaa Herran lakia, ja ajattelee hänen lakiansa päivät ja yöt.
3. Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka hedelmänsä antaa ajallansa, ja hänen lehtensä ei varise, ja kaikki menestyy, mitä hän tekee.
4. Mutta jumalattomat ei ole niin, vaan niinkuin akana, jonka tuuli hajoittelee.
5. SENTÄHDEN EI JUMALATTOMAT KESTÄ TUOMIOTA, EIKÄ SYNTISET VANHURSKASTEN SEURAA.
6. Sillä Herra tietää vanhurskasten tien; mutta jumalattomain tie hukkuu.
Joh. 3: 17. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan, tuomitsemaan maailmaa, mutta että maailma pitää hänen kauttansa vapahdettaman.
http://www.koivuniemi.com/cgi-bin/raamattuhaku?kirjat=ut&hakuehto=tuomitsemaan
Jokseenkin paha kirja se Raamattu on, jos joku haluaa tuomiota vältellä. Vanha saarnaaja saarnasi, että ei ole yhtään pelstusta Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Mutta se onkin ihmisten silmiltä näkymätön, että mikä on se Jumalan valtakunta ja missä sen rajat menevät. Jumalan tiet ovat tutkimattomat, emmekä me voi tietää, keiden suun kautta evankeliumi oikeasti kulkee. Jotkut haluavat uskoa varman päälle, ja elää siksi Kristuksen näkyvän seurakunnan jäseninä. Mutta sekään ei aina riitä, elämän puuhun on oltava ulkoisen yhteyden lisäksi myös sisäinen yhteys, muuten oksa kuivuu ja kuolee.
..kaikki ihmiset kuolemansa jälkeen käyvät läpi henkiruumissaan omat "tulijärvensä" eli puhdistuksensa ja menevät sitten taivastilaan. Tämä kierto on tapahtunut meillä jo monta kertaa. Kaikki palaavat uudessa ruumissaan takaisin maanpäälliseen elämään paitsi hyvin harvat, jotka ovat saavuttaneet jokaisen ihmisen päämäärän, kodin, mikä on henkimaailmassa.
Kristittyjen ikuisen helvetin ajatus tuntuu niin älyttömältä: mitä järkeä Jumalan on luoda sieluja, joiden hän jo ennalta tietää päätyvän loputtomaan helvettiin käristymään. Jeesuskin oli ihminen, joka lukuisten jälleensyntymisten kautta saavutti kuolemattomuuden ja vapautui ruumiistuksista.
Niin ja ennen seuraavaa inkarnoitumista valitsee itselleen "oppitunteja" joita elämänsä aikana käy läpi.
Olkaamme ymmärtäväisiä, suurin osa vl:stä on nuoria sieluja suorittamassa suvaitsevaisuuden oppitunteja. Niitä ei voi suorittaa väärin, sillä jokainen suorittaa ne parhaimmalla mahdollisella tavalla mihin sillä hetkellä kykenee:)
Kaikki mitä teemme, tehkäämme se pyyteettömässä rakkaudessa.
Nautitaan "ELÄMÄN PELISTÄ".
"Mutta kohta kun hän käsittää, että "työ" ja ponnistus elannon ja vielä enemmän totuuden ja siveellisyyden saavuttamiseksi ei ole kirous vaan pikemmin siunaus, kun hän käsittää, että paratiisi on vielä olemassa ja että hyvän ja pahan tiedon puu kerran on muuttuva "elämän puuksi", silloin hän kaikkien kärsimysten ja nautintojen keskellä voi nousta oman rajoituksensa yläpuolelle ja jo edeltäpäin riemuita suuresta elämännäytelmästä, joka aina uudistuen, aina kohoutuen ja kirkastuen kerran on päättyvä äärettömään sopusointuun ja autuuteen. Silloin hän ei kiroa "syntiinlankeemusta" vaan tuntee sen ikuiseksi välttämättömyydeksi, joka ei ole onnettomuutta eikä onnea vaan kaikkien rajallisten tunteitten yläpuolella olevan sopusoinnun olennainen osa."
Lainaus totuuden etsijöiden www-sivustosta.