Hei kaikki. mua on askarruttanu pitkään se, miten hoidon aikana ja sen jälkeenkin minua pidetään transsukupuolisena. tietysti pohjimmiltaan niin onkin, mutta en enää miellä olevani transu enkä mikään entinen mies. entisestä elämästäni otin mukaan vain hyvien hetkien ja tapahtumien muistot. Nyt olen nainen, muulla ei ole väliä. välillä joutuu taistelemaan ilemassaolostaan koska usein läheiset ihmiset kieltäytyvät käyttämästä omaa nimeäni ja siten loukkaavat kovastikin. jos joku tuntee asioita samoin, olis kiva saada vastaus. meilaaminenkin olis ihanaa kaikkea asiaan liittyvää koskien. [email protected]
Nainen vai transu
Hannajohanna
61254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ihminen voi pyyhkiä menneisyyttään pois noin vain, koska ihminen on omien kokemustensa summa. Ei transsukupuolisesta tule tavallista naista (tai miestä) tekemälläkään. Kun oman outoutensa hyväksyy, elämä helpottaa vähän. Itse en edes odota vanhojen tuttujeni ajattelevan minua samalla tavoin kuin normaaliksi syntyneitä, vaikka en tietysti valita jos he niin tekisivätkin. Olennaista on, että he hyväksyvät sen mikä olen ja kohtelevat minua kanssaihmisenä siinä missä taviksiakin.
"Ikuisesti erilainen
Kirjoittanut: outo 24.1.2007 klo 18.55
Ei ihminen voi pyyhkiä menneisyyttään pois noin vain, koska ihminen on omien kokemustensa summa. Ei transsukupuolisesta tule tavallista naista (tai miestä) tekemälläkään."
Nyt olen eri mieltä.
Minä olen korostetun tavallinen, vähän niin kuin se muija siinä Transamericassa.
Kyllä siihen tietty auttaa se, että on primääri.
"Kun oman outoutensa hyväksyy, elämä helpottaa vähän."
En voi hyväksyä outouttani kas kun en ole outo. Olen ehkä vähän kateellinen niille, joilla on varaa hullutella. Minä en edes uskalla ajatella mitään outoa oudoksi leimautumisen pelossa.
Minä olen oikeasti tylsä ja haukotuttava.
"Itse en edes odota vanhojen tuttujeni ajattelevan minua samalla tavoin kuin normaaliksi syntyneitä"
Joko vanhat tutut ajattelevat minun olevan täysin nainen tai heistä tulee minun entisiä tuttujani.
Välillä siis sellainen viesti minulta joka on positiivinen ja rohkaiseva.
Kyllä minä tunnen itseni naiseksi, enkä missään nimessä transuksi (=transvestiitti). Olen aina ollut nainen, aikaisemmin vain outo sellainen. Jo hoitojen aikana mielsin itseni naiseksi enkä enää koe itseäni transsukupuoliseksi. Läheiseni ovat minut hyväksyneet, käyttävät nimeäni ja ovat tottuneet naiseuteeni. Kaikilla ei näin hyvin varmaankaan suju, mutta itse olen tyytyväinen.
Sitä tosiaan mietitytää , kuinka erilaisia rajoja ihmisen, yksilön käyttäymiselle on asetetu. - Mutta toisaalta "Ihmisen" kaikkitietävyydeele" ei ole asettetu rajoja. Kenen rajat ne on "akateemisetsti validoidun professorin sanoja", metsien miehen ken tuntee miten naaraskarhu käytääytyy kevällä kesken talviunien herätettynä kera kaksosten.
* Missä sitten se *UMALA asuu ? * .. Kerro se Minulle, Saanko Anteeksi jos riittävän kauan piiskaan itseäni, vai onko *umala Jasso - kun kolikko osuu kohdalle. Niin jo vain on "Taivaspaikka" varattu.
* Mie vain mietin, ja mietin. .. Kuinka kauan anastatte itseltanne "taivaspaikan " ja annate itseänne kusetettaman. ... Mie vain mietin ja yhä vain mietin, luultavasti myöskin tulevaisuudessa. ? *
Toki on sekin on edes , se jokin jatkuvuus, pienin ajatus tosin, mutta edes sentään se. ;)
sut kyllä erottaa joka paikasta päivi johanna, oisko siinä syy ettei tutkimukset etene?
on varmaan ihan sama asia. Sekin tekee erilaiseksi. Riippuu yhteisöstä millaiset rajat se naiseudelle asettaa. Onko transtaustainen tai muukalaistaustainen nainen heidän normeillaan ollenkaan.
Tähän vaan ohjeeksi että kannattaa valita seuransa. Itselläni on erinomaisen myönteisiä kokemuksia maahanmuuttajien kanssa. Kun jokainen on vähän erilainen niin syntyy hyvä henki.