Olipa kerran - aivan lähihistoriassa - riistanhoitoyhistyksen kokous. Paikalle oli saapunut edustava joukko metsästäjiä, metsänomistajia sekä meitä metsästäviä ja myöskin metsästämättömiä metsäammattilaisia. Jostain käsittämättömästä syystä läsnä ei ollut lainkaan sellaisia luontoharrastajia, jotka samoavat mailla ja mannuilla vain kamera aseenaan. En havainnut paikalle saapuneiden joukossa myöskään ainuttakaan luontoaktivistia. Kovin kummallista, sillä heitä jos ketä luulisi kiinnostavan se, kuinka paljon metsissä elää riistaeläimiä ja mihin suuntaan riistakantojen kehitys on kulkenut.
Rutiininomaisten kokouksessa käsiteltävien virallisten asioiden tultua hoidettua jokseenkin täydellisen yksimielisyyden vallitessa, alkoi tilaisuuden kiinnostava osuus: Ansioituneita riistanhoitotyön tekijöitä palkittiin ja sitten riistanhoitopiirin edustaja alkoi esitellä kuluneen kauden eläinhavaintoja.
Hirveästi hirviä, vaikka takana on kaikkien aikojen jahti. Vain yhden riistanhoitoyhdistyksen alueella hirvikanta on tavoitetiheydessä. Koko muu piirin alue jäi "ylikansoitetuksi" ja muutamien yhdistysten alueilla hirviä oli jäänyt suorastaan riskiksi asti. Hirvikolareita ja metsätuhoja on odotettavissa. Peuroja sekä kauriita oli havaittu vaihtelevia määriä ja yhtä riistanhoitoyhdistystä lukuunottamatta yksilömäärät olivat lisääntyneet edellisvuodesta.
Poikkeuksen tekevän yhdistyksen alueella oli nähtävissä selvä syyn ja seurauksen ketju: ilveshavaintoja oli siellä eniten koko piirin alueella. Kokonaisuutenakin ilvekset olivat runsastuneet. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ilveksen esiintymisessä oli nähtävissä selkeää alueittaista vaihtelua siten, että niitä esiintyi paikalliskeskittyminä. Karhuja oli havaittu melko tarkalleen sama määrä kuin edellisenäkin vuonna. Uutena tulokkaana susi ja harmaaturkit olivatkin ottaneet asiakseen asettua asumaan vakituisesti. Siitä osoituksena onnistunut pesue pikkuhukkia. Pyy- ja teerikannat olivat hienoisessa kasvussa, mutta metson ahdinko jatkuu edelleen. Tuhometsätalouden hintana on metson vähälukuisuus.
Pienpetoja oli havaittu uskomattomia määriä ja erityisenä vaikeutena supikantojen paisuminen yli äyräitten. Kettuja, minkkejä sekä näätiä oli havaittu runsaasti.
Sitten alkoi tilaisuuden ikävä osuus. Meneillään on ollut tutkimus siitä, miten metson tilannetta voisi parantaa ja yhtenä toimenpiteenä soidinpaikkojen kartoitus. Mutta kuinka on kartoitus onnistunut? Erittäin huonosti. Vain maata omistamattomat metsissä samoajat olivat uskaltaneet ilmoittaa havaintoja soivista metsoista. Nekin havainnot olivat usein tehty "ohikulkumatkalla naapuripitäjän puolella". Tilannetta ei jatkossa ainakaan paranna se, että tutkimuksen tekijä ei voinut antaa takuita siitä, etteikö kartoituksen tietoja käytettäisi muihinkin tarkoituksiin kuin metson elinolosuhteiden tutkimiseen ja parantamiseen.
Valkoselkätikat muistetaan ja liito-oravat ovat uhka luonnon_suojelulle. Tuleeko metsosta seuraava luonnonsuojelun uhrina tuhoon tuomittu laji?
Rutiininomaisten kokouksessa käsiteltävien virallisten asioiden tultua hoidettua jokseenkin täydellisen yksimielisyyden vallitessa, alkoi tilaisuuden kiinnostava osuus: Ansioituneita riistanhoitotyön tekijöitä palkittiin ja sitten riistanhoitopiirin edustaja alkoi esitellä kuluneen kauden eläinhavaintoja.
Hirveästi hirviä, vaikka takana on kaikkien aikojen jahti. Vain yhden riistanhoitoyhdistyksen alueella hirvikanta on tavoitetiheydessä. Koko muu piirin alue jäi "ylikansoitetuksi" ja muutamien yhdistysten alueilla hirviä oli jäänyt suorastaan riskiksi asti. Hirvikolareita ja metsätuhoja on odotettavissa. Peuroja sekä kauriita oli havaittu vaihtelevia määriä ja yhtä riistanhoitoyhdistystä lukuunottamatta yksilömäärät olivat lisääntyneet edellisvuodesta.
Poikkeuksen tekevän yhdistyksen alueella oli nähtävissä selvä syyn ja seurauksen ketju: ilveshavaintoja oli siellä eniten koko piirin alueella. Kokonaisuutenakin ilvekset olivat runsastuneet. Mielenkiintoisena yksityiskohtana ilveksen esiintymisessä oli nähtävissä selkeää alueittaista vaihtelua siten, että niitä esiintyi paikalliskeskittyminä. Karhuja oli havaittu melko tarkalleen sama määrä kuin edellisenäkin vuonna. Uutena tulokkaana susi ja harmaaturkit olivatkin ottaneet asiakseen asettua asumaan vakituisesti. Siitä osoituksena onnistunut pesue pikkuhukkia. Pyy- ja teerikannat olivat hienoisessa kasvussa, mutta metson ahdinko jatkuu edelleen. Tuhometsätalouden hintana on metson vähälukuisuus.
Pienpetoja oli havaittu uskomattomia määriä ja erityisenä vaikeutena supikantojen paisuminen yli äyräitten. Kettuja, minkkejä sekä näätiä oli havaittu runsaasti.
Sitten alkoi tilaisuuden ikävä osuus. Meneillään on ollut tutkimus siitä, miten metson tilannetta voisi parantaa ja yhtenä toimenpiteenä soidinpaikkojen kartoitus. Mutta kuinka on kartoitus onnistunut? Erittäin huonosti. Vain maata omistamattomat metsissä samoajat olivat uskaltaneet ilmoittaa havaintoja soivista metsoista. Nekin havainnot olivat usein tehty "ohikulkumatkalla naapuripitäjän puolella". Tilannetta ei jatkossa ainakaan paranna se, että tutkimuksen tekijä ei voinut antaa takuita siitä, etteikö kartoituksen tietoja käytettäisi muihinkin tarkoituksiin kuin metson elinolosuhteiden tutkimiseen ja parantamiseen.
Valkoselkätikat muistetaan ja liito-oravat ovat uhka luonnon_suojelulle. Tuleeko metsosta seuraava luonnonsuojelun uhrina tuhoon tuomittu laji?
Vastaukset 25
Vanhimmat
johtua siitä että riistanhoitoyhdistyksen kokouskutsuja ei lähetetä luonnonharrastuksen ammattilaisille
koska henkilökohtaista kutsua ei saa kukaan, vaan kokouksesta ilmoitetaan lehti-ilmoituksin. Yleinen käytäntö on, että yksi ilmoitus on metsästäjien omassa harrastelehdessä ja toinen paikkakunnalla yleisimmin ilmestyvässä sanomalehdessä.
Tiedotuksen puutteeseen vetoaminen on nykyaikana aina tekosyy tai ainakin osoitus laiskuudesta/piittaamattomuudesta.
Kukaan lähde kokoukseen jonka asiaa ei tunne omaksi. Jos ilmoitus on jossain sanomalehdessä ja tekstinä että riistanhoitoyhdistyksen kokous, niin en mä odottaisi että luontoaktivistit sinne säntää sankoin joukoin. Aika kohtuuton vaatimus.
En toki odota, että sellaiseen kokoukseen olisi ryntäystä muista kuin metsästäjistä. Kohtuullista sen sijaan olisi nähdä paikalla myös muutamia eläimistä kiinnostuneita metsästämättömiä luontoihmisiä.
Aatteleppa ite :)
Riistanhoito on luonnonsuojelua mitä suurimmassa määrin. Siinähän on tarkoitus edistää villieläinten hyvinvointia ja mahdollisuuksia selviytyä ankarasta talvesta ja yleensäkin Suomen aika karuista luonnonolosuhteista. Onko mielestäsi kohtuutonta olettaa, että eläinten hyinvointi kiinnostaa edes jotakuta luonnonsuojelijana itseään pitävää? Riistan_hoito_yhdistys.
Minun mielestäni on aika huolestuttavaa kehitystä, jos luontoaktivismi rajoittuu kettinkikeikkoihin ja mielenosoituksiin. Metsänhoitoyhdistys maksaa oman palkkani, mutta kyllä siellä metsässä tarvittaisiin myös vapaaehtoisia toimijoita metsäluonnon hyvinvoinnin turvaajina. Siis järkevää toimintaa - ei mitään rettelöintiä tai vouhottamista tai pakkosuojeluintoilua.
Olenko oikeassa, kun kuvittelen, että tuskaisten teinien lisäksi luonnonsuojelijoissa on kohtalaisen kouluttautunutta väkeä? Siitä porukasta luulisi irtoavan asiantuntevaa opastusta ja hyviä vinkkejä metsänomistajille siitä, miten talousmetsäkin voi olla monimuotoinen ja samalla sekä tuottava että virkistyskäytön ja villin luonnon viitekehys. Vai?
Meikäläisellä kun ei ole sen kummempaa auktoriteettia alkaa isännille esittelemään mahdollisuuksia, olisi hyväksi, jos tukijoukkona olisi vaikkapa metsätalousinsinöörin tai agronomin tutkinnon suorittanut vaikuttaja. Suomalaiseen kansanluonteeseen kuuluu "herranpelko" ja hittosoikoon agronomia kuunnellaan aika erilaisella asenteella kuin naapurin luomuviljelijä-tukkijätkä -äijää. :)
En jaksa ymmärtää...lukemistani riveistä en ymmärtänyt miksi luontoaktivistien olisi pitänyt olla paikalla jossakin riistanhoitoyhdistyksen kokouksessa. Eihän nekään tunge luontoharrastusyhdistysten kokouksiin. Mieti käsitettä "riista". Mitä sillä on tekemistä luonnonsuojelun kanssa?
Äshh... olkoon :(
Ei jaksa alkaa vääntää rautalangasta, jos kerran yksinkertaisinkaan logiikka ei mene jakeluun.
Voi olla hiukan vaikeahkoa tekstiä, mutta käväisepä huviksesi lukemassa
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000000093822
Pohjustukseksi pikku suomennos:
Riista = ruoka
Kai sentään sen edes älyät, että syömättä ei voi elää?
ettei syömättä voi elää..mutta mitä tekemistä sillä on luonnonsuojelun kanssa?
että sun tekstissä ei ollut edes sitä yksinkertaisintakaan logiikkaa...sotkit vain eri asioita keskenään....
Jaa siis että jos uskaltaa ilmoittaa metson soidinpaikan, on "vaarana", että joku instanssi julistaa paikan esim metsähoidolliseen toimenpidekieltoon?
Suosiikos metsot sitten aina vuodesta toiseen samaa paikkaa?
Jos niin on, sehän on sitten kansalaisvelvollisuus semmoinen asia ilmoittaa.
Mutta jos salametsästäjä tulee ja ampuu metson soitimelta?
Niitähän on nyt liikkeellä!
Siis että nimenomaan siitä on kysymys. Metsänomistajat alkavat olla aika vauhkona noiden totaalisuojelujen kanssa. Siinä on monella leipä kysymyksessä.
Periaatteessa metsot suosivat samaa paikkaa soidinalueena. Käytännössä nykyiset metsät ovat niin voimakkaan muutoksen alaisena, että se ei enää ole ensinkään niin yksiselitteistä. Tutkimuksen tarkoituksena on juuri selvitellä sitä, millaisia muutoksia soidinpaikka sietää metsojen sitä hylkäämättä ja toisaalta sitä, millaisia kohteita linnut valitsevat uusiksi paikoiksi, jos vanhasta tulee kelvoton. Nyt koko tutkimus on vaarassa kariutua siihen, että havaintoja ei tule riittävästi luotettavien tulosten saamiseksi.
Salametsästäjät eivät tarvitse karttoja tietääkseen, mistä saaliinsa löytävät. Se porukka tuntee metsän kuin omat taskunsa ilman karttojakin. Mitäkö? Sakot, korvaukset ja muut asiaan kuuluvat seuraamukset, mitä metsästysrikoksesta säädetään. Toinen juttu on sitten, onko siellä korvessa ketään metsästämässä salametsästäjiä. Taitavat saada huseerata melkoisen rauhassa.
Siitä hyvä, että metsästys on sen verran vaivannäköä vaativaa puuhaa, että surkeimmat luuserit kykenevät vain mummoja rullaamaan ja riista saa olla suhtkoht rauhassa varkailta. Sellainen, joka pystyy itsensä metsästyksellä elättämään, omistaa riittävästi selkärankaa tulla toimen oikeallakin työllä.
Kuulluista puheista päätellen valkoselkätikan ja liito-oravan "metsästäjiä" on hulppea lauma, mutta todellista salajahtia hyvin vähän. Aina joku salametsästää, mutta pieni on se joukko. Eihän vaan siinäkin asiassa ole mediamylly ja vouhotus tehnyt pirujaan, kun muutama ukko jäi kiinni salakaadoista tuolla itäpuoleen?!
Kukaan metsästäjä ei tule valkoselkätikkaa näkemäänkään...ja liito-oravan liikkumisaikaan he nukkuvat...Harto Lindenillä (RKTL) on taas hyvät saumat selvittää metsot...(hänellä on sekä luonnonharrastajien että metsästäjien luottamus)
Huomasit varmaan erittäin selvästi lainausmerkit! Ei niitä oravia tai tikkoja siellä metsästäjät ole jahtaamassa, vaan maanomistajat.
Tiedoksesi. Sinun juttusi ne tässä hölynpölyä nyt on - minä olen metsästäjä ja olen nähnyt valkoselkätikkoja vaikka kuinka paljon ja muutaman liito-oravankin säännöllisesti. Niin että se siitä sinun tietämyksesi totuusarvosta, pelle. Katsos, sitä kun käytännöllisesti katsoen asuu metsässä, niin näkee kaikenlaista. Monikohan ns luontoharrastaja pääsee seuraamaan asioita sellaiselta aitiopaikalta kuin minä pääsen? Otetaanpa muutama esimerkki:
Liito-orava pesii alle kilometrin päässä tuvastani.
Valkoselkätikat muuttivat kahden kilometrin päähän, kun kerkesi isäntä hukata tikkametsänsä ennen rauhoituspäätöstä tuosta näköetäisyyden päästä.
Teerien soidinpaikka näkyy pihaan - samoin metson.
Kettu käy melkein päivittän pihapiirissäni.
Joka kevät hirvi vasoo peltolänttini (n 3ha) reunapusikossa.
Metsätyyppi lähialuella on pääosin tuore kangas, mutta muutaman sadan metrin päässä torpan rappusista on (ja pysyy, kun sattuu olemaan omilla maillani) luonnontilainen lehto.
Majava pesii n kilometrin päässä tästä katsoen.
Joutsenet ja kurjet pesivät lukuisana joukkona muutaman sadan metrin päässä.
Karpalesoppatarpeita ei tarvitse kaukaa etsiä, kun osuu näkymään sopiva suo tästä kamarin akkunasta.
Ja niin edelleen...
Sillä minä suhtaudun niin kriittisesti luonnonsuojeluun siinä muodossaan, missä sitä nykysuomessa osittain harjoitetaan, kun hommia hoitaa kaiken hemmetin citykiitäjät, joilla ei ole luonnosta juuri muuta havaintoa kuin pikainen vilaus auton klasista katsottuna. Luontoihmisissä on ihan todellisiakin luonnon suojelijoita, mutta häiriköt ja täystietämättömät pitäisi saada karsittua pois pilaamasta arvokasta työtä.
Ainoa huono puoli tässä asuinpaikassa on se, että joutuu polttamaan bensaa törkeitä määriä, kun en ole erakko ja budjetti ei toistaiseksi anna myöten hankkia polttokennolla käyvää kulkinetta.
Sattumoisin asun itsekin metsän keskellä ja voisin luetella koko joukon samanlaisia piirteitä asuinpaikastani kuin sinä. Tosin valkoselkätikkoja täällä ei ole, kun niitä ei ole täälläpäin muutenkaan. Silti olen nähnyt valkoselkätikan ainakin 10 kertaa, koska olen ammattitaitoinen ornitologi. Rohkenen epäillä tuota "valkoselkätikkoja vaikka kuinka paljon", koska niitä ei Suomessa ole "vaikka kuinka paljon". Aika moni on mullekin esittänyt näkemäänsä käpytikkaa valkoselkätikkana. Että nyt et tiedä kenen kanssa puhut. Ja tuota arvokasta työtä tekevät monet tahot, mm. minä virkani puolesta. Mutta sulla on näköjään pokkaa nimitellä virkaansa hoitavia ihmisiä, ensin kun itse aloitit ilman vähäistä logiikkaa höpöttämään jostain kokouksesta. Vieläkään en ymmärrä miksi siellä olisi luontoväen pitänyt olla paikalla....mihin heitä olisi tarvittu?
että osaat kiinnittää huomiosi oleellisimpaan. Tärkeintähän varmaan olikin, että huomaat provosoitumiseni kannanottojesi umpimielisyydestä.
Arveletko paljonkin edistäväsi luonnon suojelua sillä, että pidät metsästäjien ja muun luontoväen yhteispalaavereja huuhaana?
Syytönhän minä siihen olen, jos logiikka ei aukene kaikille. Täysin turhaa jatkaa tätä keskustelua. Vastaan nyt kuitenkin vielä kysymykseesi:
Luontoväkeä olisi tarvittu paikalle rhy:n kokoukseen siksi, että teennäisen vastakkainasettelun aika olisi syytä saada loppumaan ja ainoa keino lopettaa se, on keskustelu ja oikean tiedon saaminen toistensa tekemisistä.
Anteeksi, kun tulen puuttuneeksi teidän kahden väliseen dialogiin, mutta Tukkijätkällä on mun sympatiat aidosti! Kumpikin ilmaisee mielipiteensä erittäin selkeästi.Kumpa vastaavaa keskustelua käytäisiin yhtä voimaperäisesti eduskunnassakin.
Hyvä Tukkijätkä! Puet sanoiksi monet minua askarruttaneet asiat.
Suomi ei kuulu valkoselkätikan luontaisiin asuinalueisiin. Tänne eksyy silloin tällöin joku yksilö, kun sen luontaisilla asuinalueilla Venäjällä ja Siperiassa on ylipopulaatio.
Valkoselkätikan suojelulla Suomessa ei siten ole marginaalistakaan merkitystä lajin säilymiselle.
Aivan yhtä hyvin voitaisiin julistaa Suomen norsut uhanalaisksi lajiksi. Ei Suomi ole niidenkään luontainen asuinalue.
Tuosta epätyypillisten reuna-alueiden suojeluvöyhötyksestä on hyvänä esimerkkinä valkovuokko: Manner-Suomessa rauhoitusmeuhke on hirveä. Saman aikaisesti sitä sen luontaisilla levinneisyysalueillaan esim. Ahvenanmaalla vedetään ruohonleikkurilla nurin rikkaruohona.
Mitä ihmeen merkitystä luonnolle kokonaisuutena on sillä, kasvaako esim. Tampereen pohjoispuolella yhtään valkovuokkoa?
Kiitos sympatiasta. Eipä tainnut jäädä mitään kesken, vaikka laitoitkin viestisi juuri tuohon kohtaan. Minun mielestäni keskustelu kääntyi varsin voimakkaasti kahden toisiaan sivuavan monologin ketjuksi aidon dialogin sijaan.
Aika toivottoman oloista, mutta pakko näitä jankutuksia vaan on jatkaa. Tällä kertaa sattui vastapeluriksi jonkin sortin virkamies-ornitologi (ainakin oman väittämänsä mukaan). Justaansa samanlaista barrikadien rakentamista on metsästäjäpiireissä. Lienet lukenut ihan tarpeeksi näiltäkin foorumeilta "viherpiiperoista" ja "hihhuleista" tietääksesi, mitä tarkoitan.
Noh - keskustelu jatkuu tavalla tai toisella niin näillä nettifoorumeilla kuin liveareenoillakin. Sattuu nyt kiinnostamaan luontoarvot ja eränkäyntiharratus sen verran paljon, että ei osaa olla vaiti. Ehkä on ylikorkeita tavoitteita, mutta olisihan se jo jonkinlainen edistysaskel sekin, että saisi aikaan dialogia. Vastausta odottaa moni miksi-kysymys. Muunmuassa se, MIKSI pitää niin vimmatusti olla tukkanuottasilla, kun voisi rakennella yhteistyötä... edistys edellyttää kritiikkiä, analysointia ja kompromisseja. Ensimmäinen suomalaisilta sujuu, enää tarvitaan "pikkuisen" harjoitusta jatkosta.
Keskustelemisiin :)
Todellakin synkkä yksinpuhelua...Tukkijätkä pystyi vain lähinnä haukkumiseen (viittaan tähänkin tekstiin)..Yhteistyön pitää ollakin rakentavaa..eikä toistensa haukkumista...siihen et missään vaiheessa pystynyt.
luontaista lisääntymisaluetta. 1800-luvulla Suomen kanta oli lähes kymmenkertainen nykyiseen verrattuna.- Älytöntä verrata johonkin norsuun. Se on toinen juttu että maailmanpopulaation kannalta Suomen valkoselkätikan suojelulla ei juuri ole merkitystä, mutta vain Suomen valkoselkätikkoja Suomi voi suojella.
Missähän kumman yhteydessä valkovuokon suojelusta on "meuhkattu". Kas kun en ole sattunut näkemään.
Raivostuttavaa on lähinnä, että ihmiset jotka eivät asioista mitään tiedän..ovat olevinaan asiantuntijoita.
Dialogi? -viestistä ei löydy suurellakaan suurennuslasilla tarkasteltuna mitään haukkumiseen viittaavaa. Ainoaksi mahdollisuudeksi jää siinäkin viestissä olevan kristallinkirkkaan logiikan sivuutus ja viittaus seuraavaan tekstinosaan:
"Aika toivottoman oloista, mutta pakko näitä jankutuksia vaan on jatkaa. Tällä kertaa sattui vastapeluriksi jonkin sortin virkamies-ornitologi (ainakin oman väittämänsä mukaan). Justaansa samanlaista barrikadien rakentamista on metsästäjäpiireissä. Lienet lukenut ihan tarpeeksi näiltäkin foorumeilta "viherpiiperoista" ja "hihhuleista" tietääksesi, mitä tarkoitan."
Ilmaisen asian toisin, eli niinsanotusti väännän rautalangasta:
Mielestäni keskustelu ilman kysymyksiä ja perusteltuja vastauksia niihin, on turhauttavaa. Dialogiin osallistuneen toisen keskustelijan viesteistä poimittuihin viittauksiin perustuen, hänen taustastaan voi tehdä sen johtopäätelmän, että kyseessä on lintuharrastaja, joka toimii ammattinsa osalta luonnonsuojeluun liittyvissä virkamiestehtävissä. Anonyymillä nettifoorumilla henkilöllisyyden todentaminen ei ole mahdollista, joten jää lukijan harkintaan, kuinka vakuuttunut hän on tekstin aitoudesta. Kysymyksiin vastaamatta jättäminen on tulkittavissa jyrkäksi kieltäymykseksi ilmaista omia mielipiteitään. Siitä olen käyttänyt tässä yhteydessä kuvannollista sanontaa "barrikadien rakentaminen". "Lienet" -sanalla alkava lause viittaa yksiselitteisesti sen edellä olevaan lauseeseen ja nämä yhdessä muodostavat loogisen väitteen, jonka mukaan metsästäjät ilmaisevat halveksuntaa nimittämällä luontoharrastajia lainausmerkkeihin merkityillä nimityksillä.
Pyydän anteeksi nick juholta aiheuttamaani mielipahaa. Hieman kovanlaisen elämänkoulun ja luontaisestikin omalaatuisen huumorintajuni vuoksi aiheutan toisinaan väärinkäsityksiä kärjistetyillä lausumillani. Harrastelijakirjoittelijana en myöskään aina muista ottaa huomioon sitä, että tekstiviestiaikakauden kommunikaatiossa olisi syytä pitäytyä lyhyissä lauseissa ja johtopäätelmiä vaatimattomissa ilmaisutavoissa. Pyrin vastaisuudessa pitäytymään tiukan asiallisessa tekstissä, mikäli keskustelu jatkuu.
Omat väittämäni pyrin perustelemaan todistettavin faktoin ja mikäli sellaisia ei ole käytetävissä, mielipiteeni perustuvat n 40 vuoden aikana tekemiini subjektiivisiin havaintoihin. Mahdollista jatkokeskustelua varten keräsin kaikki viesteissäni esittämäni kysymykset kysymyskavalkadiksi tämän viestin loppuun ja toivon saavani niihin vastaukset sekä tietenkin perustelut faktoin tai havainnointiin perustuvin väittein.
terveisin nick "metsätyöperinteitä harrastemuotoisesti ylläpitävä" alias
tukkijätkä
"Tuleeko metsosta seuraava luonnonsuojelun uhrina tuhoon tuomittu laji?"
"Onko mielestäsi kohtuutonta olettaa, että eläinten hyinvointi kiinnostaa edes jotakuta luonnonsuojelijana itseään pitävää?"
Olenko oikeassa, kun kuvittelen, että tuskaisten teinien lisäksi luonnonsuojelijoissa on kohtalaisen kouluttautunutta väkeä?"
"Siitä porukasta luulisi irtoavan asiantuntevaa opastusta ja hyviä vinkkejä metsänomistajille siitä, miten talousmetsäkin voi olla monimuotoinen ja samalla sekä tuottava että virkistyskäytön ja villin luonnon viitekehys. Vai?"
"Kai sentään sen edes älyät, että syömättä ei voi elää?"
"Eihän vaan siinäkin asiassa ole mediamylly ja vouhotus tehnyt pirujaan, kun muutama ukko jäi kiinni salakaadoista tuolla itäpuoleen?!"
"Monikohan ns luontoharrastaja pääsee seuraamaan asioita sellaiselta aitiopaikalta kuin minä pääsen?"
"Arveletko paljonkin edistäväsi luonnon suojelua sillä, että pidät metsästäjien ja muun luontoväen yhteispalaavereja huuhaana?"
Ei kai sanottavaansa selkeämmin enää voi ilmaista.
Kieltämättä dialogi on ollut tulikivenkatkuista ja lukijatkin takuulla provosoituu, edes pohtimaan ympäristö,-ja luontoasioita.
Ihailen hyvä nim.Tukkijätkä tapaasi hahmottaa maailmaa ja luontoa osana sitä. Onneksi on vielä tervettä " maalaisjärkeä " omaavia sivistyneitä, huumorintajuisia ihmisiä. Sinussa on poweria vaikuttaa suuremmillakin foorumeilla ja varmaan jo vaikutatkin jossain instanssissa.
ja mikä tämä lause sit on: "Niin että se siitä, sinun tietämyksesi tottusrvosta, pelle". Jaa että pellksi nimittely ei ole haukkumiseen viittaavaa..Aika ylimielistä... Jotta tietäisit kenen kanssa puhut kehotan katsomaan ensi sunnuntaina Pallo hallussa klo 17.30 (TV2), kohta jossa puhutaan varpusten vähenemisestä, metsosta, naakoista ym.
"Kukaan metsästäjä ei tule valkoselkätikkaa näkemäänkään...ja liito-oravan liikkumisaikaan he nukkuvat..."
Mitäs haukkumista pelleksi mainitseminen olevinaan on? Sehän on vain rinnastus yleisöä hauskuuttavaan taiteilijaan ja tuo väite on mielestäni tavattoman humoristinen.
Kiitos ohjelmavinkistä. Katson maititun ohjelman useimmiten, mutta yleensä en asiaa tehden järjestä aikaa sen näkemiseen, vaan seuraan sitä silloin, kun enemmiltä kiiruilta ehdin. Tällä kertaa pitänee tehdä päivyriin merkintä. Sinäkö esiinnyt haastateltavana lintuasiantuntijana?
t
tukkijätkä
nimitellä sua vaikka millä nimillä...mutta olkoon...kun en alennu samalle tasolle
Vielä toistaiseksi ainakin vallitsee sananvapaus tasapuolisesti kaikille.
Olitko ajatellut käyttää omaa sananvapauttasi vastaamalla noihin esittämiini kysymyksiin, vai unohtetaanko koko juttu?