onko kellään kokemusta yksinodottamisesta?
miten olette pärjännyt?
millainen oli alku vauvan kanssa?
itteäni mietityttää kun tuohon synnytykseen ei enää ole niin kovin pitkä aika..=)
kiitos jos joku vaivautuu vastaamaan=)
miten olette pärjännyt?
millainen oli alku vauvan kanssa?
itteäni mietityttää kun tuohon synnytykseen ei enää ole niin kovin pitkä aika..=)
kiitos jos joku vaivautuu vastaamaan=)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Odotin enemmän ja vähemmän ja lopulta kokonaan yksin ainokaistani. Hyvin on selvitty tähän saakka. Vaikka tuostakin on kulunut jo useita vuosia, lapsen elämän alkutaival ja sen jälkeinen aika ovat olleet tähänastisen elämäni parhaita hetkiä vaikeuksineen päivineen.
Varsinkin lapsen vauva-aikana koin olevani etuoikeutettu, kun pystyin keskittymään täysin meidän kahden hyvinvointiin. Saatoimme nukkua milloin väsytti, syödä silloin kun hyvältä tuntui ja lähteä ulos aina kun ulkoilma houkutti tiskivuorta tai pyykkikasaa enemmän. Meillä oli ihan normaali päiväjärjestys, vain stressi aikatauluista puuttui ;)
Älä arastele pyytää apua (neuvoja,varasyliä ja juttuseuraa) ystäviltä, sukulaisilta tai neuvolasta jos tuntuu etteivät omat voimasi aina riitä. Harvalla ne riittävät loputtomiin.
Toivon sinulle ja pienokaisellesi kaikkea oikein hyvää :)
mukava kuulla että on mennyt hyvin!
yksin kun lapsen isä kuoli. Tästä jo useampi vuosi. Mukavasti pärjättiin, ei isompia ongelmia.
Lapsen kanssa pärjää loistavasti kaksin kun vaan ottaa sen asenteen.
Onnea sinulle!! :)
helmikuussa laskettu aika.. 19v..
teet lapsen yksi yhdeksäntoista vuotiaana ?
Mikä sinut sai haluamaan raskaaksi ?
raskauden alussa että jääkö yksin.
se on paha aborttia tehdä kaheksannella kuulla,enkä kyllä tekisikään.
aina nuo miehet ei vastuutaan kannakkaan!
Täällä odotellaan yksin myös ja alkujärkytyksen jälkeen kaikki on nyt hyvin. Tulevan lapsen isä on tahtomassa takaisin (tarpeeksi viinaa ja naisia), mutta enpä otakkaan sitä saman katon alle! Sanon että saa auttaa minua, mutta haluan asua yksin...että näin täällä..Tsemppiä kaikille!
jos sinulla ei ole toista henkilöä joka voi auttaa kun sinua väsyttää, lapsi on kipeänä (lääkkeiden haku ym.), lapsella jotain ongelmia, tarvitsisit hetken omaa aikaa..
Iltaisin kun lapsi nukkuu, kaipaa toista aikuista lähelleen ja miksei muutoinkin. Aikuista, jonka kanssa on hyvä ja turvallista olla ja saa jakaa edes hieman vastuuta. Kaiken vastuun ottaminen toisesta ihmisesta (lue lapsi) on iso ja vaativa.
Yksinäistä tulee olemaan , jos ei ole toista aikuista auttamassa.
Lapsi (vauva) tulee myös jokaiselle keikalle mukaan, jopa roskapussin viemiseen. Kaupasta tullessa kannat autosta kassit ja vauvan kotiin. Vaikka nämä on pieniä ja lyhyt aikaisia puristuksia, niin vastaavia on paljon.
Voimia.
Olen aina sanonut, kun joku on ihmetellyt jaksamistani tai väsymistäni, että parempi näin kuin huonon kumppanin kanssa.
En ole milloinkaan hävennyt pyytää apua, lähes poikkeuksetta olen sitä myös saanut. Ei niin murkkuikäistä kovaajätkää olekaan, etteikö olisi pyydettäessä ottanut kasseja käteensä kun olen parkkipaikalta joskus vauvan ja kassien kanssa koittanut tunaroida kotirappuun. Naapurin setä on rivitaloon muutettuamme auttanut hakemaan palloa katolta, talonmies on tullut mukisematta apuun mitä kummallisimmassa tilanteissa.
Joskus bussissa istui pelkästään kädettömiä ihmisiä kun olisin kaivannut nostoapua, mutta siihen ei yksinhuoltajuus vaikuttanut (nurinasta päätellen suurin syy oli ilmainen bussimatkani). En voinut kuin hymyillä ;)
Ei pidä pelätä, parempi ottaa tilanteet vastaan sitä mukaa kun ne tulevat ja selvitä parhaansa mukaan yhdestä kerrallaan.
Yksinäisyyteen ei auta muu kuin hyvä seura, mutta ihan kaikkea ei voi kerralla saada. Uskon vieläkin siihen että vielä aikuisen ihmisenkin aiheuttama onni osuu kohdalleni.
Pidän sanonnasta "niillä korteilla pelataan jotka on saatu".
..enkä väitä, ettenkö välillä olisi aivan lopussa. Jotenkin siitä vain on aina noustu.