Luettuani näitä viimeaikaisia juttuja tällä palstalla, on minulle muodostunut
aika vaikeaselkoinen mielikuva vanhoillislestadiolaisista. Seuraavassa joitakin
oleellisia kohtia. Toivon kommentteja, mieluusti myös lestadiolaisilta. Kertoisitte perustelut,
miksi mikäkin mielikuvani on mielestänne väärä. Tai jos rohkenette myöntää
jopa jonkin kohdan oikeaksi.
Siis:
He käyttävät itsestään nimityksiä "uskovainen" ja "kristitty",
aivan kuin maailmassa ei olisi muita uskovaisia tai kristittyjä.
He katsovat oikeudekseen sanoa, kuka pääsee taivaaseen, kuka ei.
He sanovat joitakin muita uskovaisia omavanhurskaiksi näkemättä
omaa tilannettaan (vrt edelliset).
Heillä on paljon raamatusta riippumattomia sääntöjä, joiden noudattamatta
jättäminen katsotaan synniksi.
He kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, mutta pitävät kirkon opetusta vääränä.
He näkevät kriittisen keskustelun poikkeuksetta haukkumisena ja vainona.
He kokevat myös, että ainoastaan heitä haukutaan. He eivät aina kuitenkaan
osaa "kääntää toista poskea", vaan lähtevät usein suunsotolla mukaan.
Heille kuuluminen yhdistykseen on sama kuin usko. Yhdistyksestä eroaminen on
heille uskosta luopumista.
Uskon he kokevat Jumalasta lähteväksi, mutta uskosta luopumisen ihmisestä.
Vl-elämän vastakohdaksi he näkevät maailmallisen elämän, jossa käytetään
runsaasti alkoholia, huumeita jne. Ja eletään huonosti. He unohtavat tietoisesti,
että suurin osa ei-vl-ihmisistä elää erittäin kunnollista ja onnellista elämää.
Heidän mielestään onnea ei ole kuin vl:ien keskuudessa.
aika vaikeaselkoinen mielikuva vanhoillislestadiolaisista. Seuraavassa joitakin
oleellisia kohtia. Toivon kommentteja, mieluusti myös lestadiolaisilta. Kertoisitte perustelut,
miksi mikäkin mielikuvani on mielestänne väärä. Tai jos rohkenette myöntää
jopa jonkin kohdan oikeaksi.
Siis:
He käyttävät itsestään nimityksiä "uskovainen" ja "kristitty",
aivan kuin maailmassa ei olisi muita uskovaisia tai kristittyjä.
He katsovat oikeudekseen sanoa, kuka pääsee taivaaseen, kuka ei.
He sanovat joitakin muita uskovaisia omavanhurskaiksi näkemättä
omaa tilannettaan (vrt edelliset).
Heillä on paljon raamatusta riippumattomia sääntöjä, joiden noudattamatta
jättäminen katsotaan synniksi.
He kuuluvat luterilaiseen kirkkoon, mutta pitävät kirkon opetusta vääränä.
He näkevät kriittisen keskustelun poikkeuksetta haukkumisena ja vainona.
He kokevat myös, että ainoastaan heitä haukutaan. He eivät aina kuitenkaan
osaa "kääntää toista poskea", vaan lähtevät usein suunsotolla mukaan.
Heille kuuluminen yhdistykseen on sama kuin usko. Yhdistyksestä eroaminen on
heille uskosta luopumista.
Uskon he kokevat Jumalasta lähteväksi, mutta uskosta luopumisen ihmisestä.
Vl-elämän vastakohdaksi he näkevät maailmallisen elämän, jossa käytetään
runsaasti alkoholia, huumeita jne. Ja eletään huonosti. He unohtavat tietoisesti,
että suurin osa ei-vl-ihmisistä elää erittäin kunnollista ja onnellista elämää.
Heidän mielestään onnea ei ole kuin vl:ien keskuudessa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mistä tiedät, ketkä lähtevät "suunsoittoon mukaan".
Eräässäkin keskustelussa, joka meni viikon suosituimpiin,"VL":t olivat päivänselviä feikkejä.
Suunsoittoa jos haluaa oikoa virheellisiä käsityksiä tai vastata kun kysytään?
Minä kyllä olen ihan rehellisesti sanottuna sitä mieltä että sitä suunsoittoa tälläkin palstalla tekevät pääsääntöisesti ihan jotku muut. Eivätkä kyllä omalta osaltaan ainakaan anna järin keskustelevaa kuvaa itsestään.
Sinun avauksesi sentään oli jotain aivan uutta ja ihmeellistä täällä. Kiitos siitä.