Kauhutarinoita

Ruokavalio on normaali enkä muuta selitystä keksi tälle kuin jännittäminen, joka ilmeisestikin käynnistää vatsani ja seuraukset ovat mitä katalimmat. On noloa koulun käytävillä kun on vaaleat housut ja niistä huomaa heti jos on kastiketta turahtanu vähänkään housuun. Välitunnilla pitää aina käydä turauttaa soosit pönttöö, mut tätä juttuu ette usko hei...

Kerran olin välkällä ruuttaamassa jännityksestä (ihastus) seurannutta pehmeää mönjää pönttöö koulun vessassa. Sitte ku olin valmis, aloin hamuta automaattisesti paperia, mutta... MUTTA...???!!!! Missäs helkkarissa kaikki paperi on??!! Ei ollu ei vessapaperia, ei käsipyyhkeitä ei mitään... siinä alkoi jo syke nousta ja vatsa hiukan murista (taas). Kurkkasin käytävälle ja huomasin siellä olevan porukkaa ja muiden vessojen ovet olivat lukossa, joten en voinut vaihtaa nopsasti toiseen vessaan, jossa todennäköisesti olisi paperia ollut.

Sitte mun reppu osu mun silmään siinä seinänaulassa roikkumassa. Se oli kuin joulukuusi. Avasin sen vapisevin käsin ja otin matikan vihkon sieltä... aloin repiä sivuja kunnes kuulin askeleita sieltä vessan käytävältä. Joku oli tulossa myös vessaan. Helpotukseksi siinä oli kolme muuta vessaa samassa nurkkauksessa, joten kuvittelin olevani rauhassa seisaaltani, kumarassa pyyhkimässä sitä mönjää pois takalistostani matskun tehtävilläni.

TÄSSÄ SE ILKEIN OSA TARINASTA:
Se tyyppi, joka oli tulossa vessaan, kokeili jokaista ovea ja sitten minuun iski kauhun tunne siinä pyyhkiessäni... olin unohtanut lukita vessan oven ja... JA... JA!!!! Se jamppa nappas tietty siitä kahvasta kiinni ja avas sen oven piru!! Ei ...tana sitä häpeää!!! Se jätkä katto mua ensin suurin pyörein silmin kuin jotain maailman omituisinta otusta. Sitten se jätkä pärähti nauramaan ja aivan helkkarin kovaa. Sieltä alkoi porukka tulla käytäviltä kattomaan kun tää äijä nauraa räkätti mulle ja mä olin ihan paniikissa paskanen matikanvihkon sivu kourassa, kumarassa ja perse paljaana likasena. Eli ikäänkuin paskaposeeraus.

Se piteli sitä ovea auki etten saanut sitä kiinni ja niin kaikki tuli kattomaan maailman kahdeksatt ihmettä ja jouduin häpeissäni vetämään housut nilkoista ja kalsarit paikalleen vaikka vako oli täynnä sitä pehmeetä mönjää. Kaikki vaan nauro hysteerisesti ja äänekkäästi räkättäen ja puol koulua tuli kattomaan tätä tapahtumaa. Sitten kävelin hitaasti vedet silmissä pois sieltä matikan vihko kainalossani ja reppu toisessa kädessä roikkuen... vaaleista housuistani paistoi pyyhkimättömät kastikkeet läpi ja porukka nauroi vielä äänekkäämmin sormillaan osoittaen.

Juoksin paskat housussa kotiin itkien ja niiskuttaen. Perillä pesin vapisevin käsin itseni kauttaaltani ja heitin vaatteeni pesuun. Loppupäivän hytisin itkien olohuoneen sohvalla ja peitin koko asia kotiväeltä taitavasti (kuten aina).

Se oli häpeänpäiväni. Olen epäsuosittu sen takia ja kaikille tulee aina mieleen se pehmeä mönjä kun he näkevät minut ja varmasti kuvitteellisesti saattavat haistaa kitkerän ripulin kävellessäni minun ohi, tuon hajun joka sinä päivänä leijui koulumme käytävillä. Tämä on arka aihe ollut itselleni jo pitkän aikaa eikä sitä unohda kukaan. Liian moni näki sen ja liian moni levitti juttua eteenpäin. Itkin kaksi viikkoa putkeen mutta nyt olen alkanut nousta sen häpeänkuilun pohjalta.

Mitään tyttöystävää minun on turha edes harkita ennenkuin pääsen täältä kauas... niin kauas ettei koko asiaa tunneta ja voin aloittaa uuden elämän. Tässä varoittava esimerkki, joka muistuttakoon teitä kaikkia ja antakoon teille ennakkoviisautta.