Mitä pieni avuton ihminen voi tehdä jos tuntee itsensä uhatuksi, kun minulla on tunne että kaikki läheiseni sotivat minun omaa tahtoani vastaan hokien että "Me koitetaan auttaa sinua" koska minusta on alkanu tuntuun siltä että minulla on ihan oikeesti joku hullusti mutta en vain tajua sitä ite tai ole huomannu itsessäni mitään omituista, mutta silti jokaisesta sosiaalisesta tapahtumasta jää semmonen tunne että koittaako noi ihmiset "vihjata" jotain kun eivät kehtaa suoraan sanoa, jota sitten olen koittanu ottaa selville saaden jokaiselta lähimmäiseltä saman vastauksen "Sinussa ei ole mitään vikaa" mutta silti tuntuu että kaikki vain sanoo niin koska he ovat yhdessä niin päättäneet, lähimmäiset mukaan lukien psykiatrini ja lääkärini.
Tietämättömyys Aiheuttaa Suuremman Tuskan, Kuin Tietoisuus.
Kuulemman en ole hullukaan
5278
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aloitat juttusi "mitä pieni avuton ihminen". Koetko todella itsesi sellaiseksi? Enpä tiedä ikääsi, mutta arvelisin sinun olevan verrattain nuori. Varsinkin nuoruuteen kuuluu itsenäistyminen ja kaikkien vanhempien jonkinlainen mitätöiminen. Ne kun tunkevat nokkansa "auttaakseen" sellaisissakin asioissa missä sitä henkilökohtaista apua ei aina niin tarvittaisikaan.
Toisaalta kerrot juttusi lopussa, että lähimmäiset ja psykiatri ovat yhdessä niin päättäneet, että sinussa ei ole mitään vikaa. Enpä jaksa uskoa tuohon teoriaan, että tuollaista "porukkapäätöstä" olisi missään tapahtunut, puoleen taikka toiseen. Jos todella uskot että näin on, niin siitä kannattaa keskustella heti seuraavan lääkärikäynnin yhteydessä.
Olen kohta 40, ja ikäni olen ollu "Omituinen" pienellä ihmisellä tarkotan suurta "Salaliittoa" vastaan. ja ongelmani on se että en ole koskaan itsenäistyny taikka ei olla annettu itsenäistyä, ollaan pidetty niinku kehitysvammaista mutta en silti nää itsessäni kehitysvammasen piirteitä, jossa tuleekin se että onko minusta vaan askarreltu semmonen että en itse tajua olevani esim down, ja jostain kumman syystä toi on alkanu huolestuttamaan koska downejen keski kuolleisuus ikä on toi 40 vuotta. elikkä josko he eivät vaan halua huolestuttaa turhaan ennenko sairastun siihen verisyöpään johon heistä 80% kuolee.
Tässä pari vuotta sitten törmäsin erääseen joka piirteli ajankuluksi muotokuvia ihmisten naamoista, ja ilman muuta pyysin häntä piirtämään minustakin mutta ihmetyttämään jäin kommenttia että "mitenkähän tuosta osaa piirtää". ja sama lapsuudessa vastakkaista sukupuoli kaveria etsiessäni niin hyvä ko en saanu turpaan kun olin menny hänelle jutteleen. sekä että naapuri kävi jotain valittamassa juuri kun olin muuttanu uuteen asuntooni niin sillä jäi sanominen kesken kun hän vilkaisi päin, ja marssi takas asuntoonsa (aivan kun olisi aaveen nähny) einkä häntä sen koommin nähnyt.
ja sanotaan vielä yksi, kun tuossa 5vuotta sitten sain semmosia "sairas" kohtauksia, eli hikoilu kohtauksia ja niistä mainitsin omaisille että pitäs varmaan sairaalaan mennä, niin vastaus oli että "He varaavat ajan psykiatrille, että minä vaan kuvittelen ja stressaan turhaan sillä itseäni". jonka jälkeen jokainen fyysinen "sairauteni" taikka vaiva on ollu mielikuvitusta. josta saan vain hyssyttelyä, että koita olla ajattelematta.
joka vain ahdistaa entistä enemmän kun ei saa selvyyttä että mikä se oikeesti on vikana.
viiminen naula salaliitto teoriaan oli se että psykiatrilla on joku tuttu sukulais yksityinen lääkäri joka voisi tehdä koko ruumis tutkimuksen että saattas helpottaa oloani. miksi just yksityinen ja vielä niin hyvin auvopestävissä oleva sukulainen?.
et ole psyykkisesti sairas,silloinhan kävisit yleislääkärillä.Jos olisit vammainen, se olisi todettu koulussa,ja sinut laitettu erityisluokalle.joten se siitä vammaisuudesta.Salaliittoteoriat saat unohtaa,kukaan ei sellaiseen ryhtyisi
Olen varmasti jotenki sairas niin fyysisesti kuin psyykkisesti mutta sitähän minulle juurikin ei kerrota, psykiatri tuli kuvaan siinä vaiheessa kun sain näitä fyysisiä "kohtauksia" kun omaiset piti sitä henkisenä vaivana eikä ollu mitään mahdollisuutta fyysiseen? itseasiassa en ole eläissäni ollu kipeä, mitä nyt lievää allergiaa kesäisin, ja tuosta koulusta se että olinhan minä erityis opetuksessa mutta muistelisin että syynä olisi ollu levottomuus, ja ainoastaan se tai näin minun on annettu ymmärtää.
olen muös huomannu semmosen seikan että ymmärtämisessäni on joku "Esto" että on asioita joita en millään ymmärrä ennenkuin se erikseen selitetään esimerkiksi tämä oma olemukseni, toinen on oma alotteisuuden täydellinen puuttuminen, samoten kuin velvotteiden esimerkiksi minulla ei ole koskaan nälkä taikka kyllänen olo, on aivan kuin oltaisiin lääkkein kuihdutettu joku alue aivoista, nykyäänhän minulla ei ole lääkkeen lääkettä koska ne ei vaikuta mitenkään.
lapsuutta kun muistelen niin mailma vaikutti valosalta ja paikalta täynnä mahdollisuuksia, kun sitten jossain vaiheessa 16-20 vuotiaana se kaikki muuttui yhden tekeväksi ja tyhjäksi, ja hiljattain sitten ns heräsin ajattelemaan että mikähän minussa on vikana kun minulta puuttuu kaikki mitä normaali elämä edellyttää, kuin olisin nukkunu lapsuus-iän psykoosissa noin 15-20 vuotta.