Raitistuin, mutta

raittiuteni alussa. Nyt kun käyn AA:ssa, olen saanut sieltä joukon ystäviä ja paljon tukea raittiudelleni. Samalla olen ollut tukena heille ja palavereissa tuntemattomillekin kertomalla, miten olen voinut pysyä ohjelmamme avulla raittiina. Ryhmiä kokoontuu joka puolella Suomea, varmaan sinunkin kotiseudullasi. Tervetuloa mukaan!

senhän päätät sinä. juominen on helppo aloittaa mutta vaikea lopettaa.
raittiina pysymiseen saat halutessasi tukea, senhän sinä kyllä tiedätkin.

oletko ajatellut harrastuksia ? kansalaisopisto ja moni muu tarjoaa lähes ilmaista ajanvietettä ja työtä aivoille.
jokaisella paikkakunnalla toimii monenlaista kerhoa.
olisko mitään mikä vähän kiinnostaa ?

samma häär ollut yli10vuotta kuivilla. Mutta täytyy sanoa olen ennen kuivilla kuin yhdenkään ystävä jos pitää ottaa? Riittäähän noita ihmisiä, mutta pitänee sanoa kyllä että ei montaa ole siitä remmistä jälellä missä ryypiskelin kun tänne muutin yli 20vuotta sitten. Mutta asiat lutviintuvat raittiina olessa paljon paremmin on paljon ystäviä ihan normaaleistakin ihmisistä ja eritoten AA:laisista. vaikka en paikallisessa käykkään, mutta toki omani tunnen. Minulle raittius on tärkein asia, kyllä ne muut asiat seuraavat perässsä ihan ilmaiseksi, kun vaan on raitis.

Ryyppykaverisi vain,Haluaisitko takaisin ne notkujat ovesi taakse örisemään.Jaksaisitko kuunnella juoppojen älytöntä mökellystä.Mielummin sitä on yksin,kun tuollaisten örveltäjien kanssa,joidenka puheenaiheet pyörivät kuinka kännissä,ja krapuloissa eilen olivat

paljastui, kun lopetit juomisen. Entiset ryyppykaverit vippaamassa ja kyytiä koinaamassa alvariinsa. Se ei ollutkaan ystävyyttä, vaan viinasosialismia, jossa kaiken pitäisi olla yhteistä tavoitteena vain viinan riittävä saatavuus omilla tai vieraiden rahoilla.
Itsekin olen ollut helisemässä entisen juoppotuttavapiirini kanssa. En ole raivoraitis, mutta tietoisesti olen ottanut välimatkaa ko. rinkiin, ja se aluksi heistä tuntui kai joltain petturuudelta.
Jatkuvia puhelinsoittoja, kyydityksen pyytämistä, vipin pyytämistä, taas puhelinsoittoja, viinan sinnikästä tyrkyttämistä, oven takana mökeltämistä...Tympii.
Pikkuhiljaa heille on mennyt jakeluun, että en aio heidän mukanaan pultsariksi alentua, kun olen lähiössäni saanut seurata kymmenien hidasta kuolemaa pelkästään viinan voimalla.
Nytkin vieressäni seinällä on nimilista. 21 vainajaa, joiden kaikkien kostean kuoleman tunnen.
Parempi olla yksin, kuin juopporingissä.
Pikkuhiljaa on alkanut syntymään uusia tuttavuuksia suunnilleen normaaleista ihmisistä, ja vaikka piiri on kaventunut roimasti, niin heidän tuttavuudessaan ei ole vaaraa viinan vauhdittamasta ihmisarvon menettämisestä ja ennenaikaisesta kuolemasta.

Jos ajatellaan 'tosi ystävyyttä', niin sehän perustuu joihinkin yhteisiin asioihin. Ajatusmaailma on yhtäläinen tai jokin toiminta, esim. työ tai harrastus saattaa yhdistää. JOkin yhteinen kokemus voi myös tehdä tuttavuudesta ystävyyttä.

Jos ajattelen omia entisiä ryyppykavereitani, ei meillä viinan lisäksi kovin paljon yhteistä ollut.
Ja nekin vähäiset veljen tunteet mitä oli jäljellä, loppuivat vähitellen kun huomasin heidän suhtautumisensa omaan haluuni lopettaa juopotteluni. Ilmeisesti en ollut heidän asteikollaan enään luotettava.

Onneksi (itselleen)rehellinen ihminen oppii pian luottamaan uusiin ihmisiin ja saa osakseen myös heidän luottamustaan, jos vain haluaa sitä vastaanottaa. Siitä ne uudet ystävyydet alkavat - rehellisestä suhtautumisesta kaveriin, johon tuntee voivansa luottaa.
Näistä joskus jalostuu joitain tosi ystäviä, sellaisia joiden kanssa on helppoa jakaa omankin elämänsä pienet tai suuret murheet.

Usein oma varautuneisuus toimii esteenä uusille ystävyyksille. Eli on vain mentävä avoimin mielin ihmisten pariin, siitä se ystävyys alkaa...