mittee ne kusiaiset(muualla Suomessa muurahaiset)tekköö kesällä tuolla metässä?Ruahovvaat monta kerttoo ihtesä kokossii tuakkoja mukannaan-kuka työnttää,kuka vettää,kuka kanttaa?Toiset kusiaiset on mänössä uutta kuormmoo hakemmaan,vaan pysähtyyvvät hetkeks,jos jollaa on liian iso urakka mänössä-auttaat sen estteen yli ja jatkkaat matkkoo ja tämä,jolla on se se iso kuorma kannettavana,viepi sen perille asti-ja eikun uutta hakemmaan.Ollaanko myö immeiset samanlaissii;kun yks painolasti on perille suatu,niin oikkein ehtimällä etittään,jotta jos josttaa löytys vielä raskkaampi tuakka kannettavaks?Jospa tännään etittäs vaikka höyhen(untuva)kannettas se huomisen päivän yli ja katottas,mikä tuosta tulloo-onko meijän ainnaa otettava se raskkain kannettava,jotta myö tunnettas olevamu toisten immeissiin arvossii??!!!
Outtako kahtona
Karjalan heili
13471
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
voi kunpa se olisikin niin helppoa. Jos ensin yrittäisi saada tämän taakan perille mikä nyt on menossa, välillä se vain tuntuu liian raskaalta, ja kun lisäesteitä tulee, kukaan ei auta. Eikä sitä voi siihenkään jättää. Se on myöhemmin vain tiellä. Sitä ei jaksa siirtää enää. Sen kanssa on lyhistynyt tien poskeen istumaan, eikä enää jaksa nousta jaloilleen. Ei vain jaksa. Ja kukaan ei ymmärrä kuinka raskas se voi olla, kuinka kaukaa sitä on saattanut matkassaan kantaa. Kuinka se on jo vanhentunut, mutta ei kuitenkaan haihtunut vähääkään kevyemmäksi, vaan painaa yhä enemmän ja enemmän. Kai se on jo kivettynyt, ilmankos se niin raskas onkin. Ja kun se kerran on jo kivettynyt, sitä on liian vaikea jäljellä olevilla voimilla purkaakaan. Muuta ei voi, kuin istua tien poskessa peukku pystyssä, ja odottaa, josko joku tulisi auttamaan. Rinnallani istuu poikaystäväni, joka on välillä kantanut sekä minua, että taakkaani, mutta hänkään ei enää jaksa. Hän saattaa kantaa minua, mutta ei nyt, kun minulla on taakkani mukana, ei enää. Omaa taakkaani kun en toisille voi sysätä. Eikä minun vierelläni muita enää olekaan.
En vain jaksa enää kantaa.
Jään tähän.
ja murskkoo se taakka pieniks paloiks,vie pala kerraallaan perille ja selevitä,mikä osa se olj siitä taakasta,jonka sait viettyy perille.Ruahhoo pala toisesa jäläkkeen,sitten huommoot,jotta se kuorma,jota out kantanna,on poissa.Eikä kukkaa uskalla tulla sinnuu auttammaan,jos sie vain siinä tiepuolessa istuksit-luulloot,jotta sulla on kaikki hyvin ja lepotauko mänössä.Jos et pysty hajottammaan kuormmoos yksinäs ja kaverikkii on jo uupuna,eti asiantuntija-niitä kivenmurskoojjii löyttyy jo lähimmästa tervveyskeskuksesta!!Häntä pystyyn ja mänöks!!
tiällä tämä kusiainen-mie oon nyt mänössä toisseen suunttaan,vaan voisinko mie jelepata sinut ensin seissaalleen ja kannettas sitä kuormoo yhessä?Jos toiset palstalaiset eivät panis pahaksseen,niin kulettas myö kahelttaan vähä aikkoo sen siun taakkas kansa,kyllä myö se yhessä perille suahhaan!!!Purettaan se kuorma ja sitten siekki voit ottoo sen höyhenen kannettavaks,niin huommoot,jotta aurinko paistaa piliven lomasta!!
...kauniista ajatuksesta. Tämä taakka vain on jo toinen taakka, en tajua mistä onnistuin löytämään toisen samanlaisen, vai olisiko tämä sama?
Ensimmäiseni vein perille viime vuonna, sitä kaksi vuotta raahasin. Apuakin siihen hommaan sain. Kai häädin auttajat liian aikaisin pois, enkä asettanut taakkaani kyllin huolellisesti kiinni ja se vieri keon päältä takaisin alas, kun nyt saan raahata sitä taas. Sama tämän täytyy olla. Ainakin se siltä tuntuu. Vielä tämä ei ole yhtä raskaan tuntuinen, mutta kyllä se vielä alkaa painamaan, tunnen sen.
Ehkä minun pitäisi hakea kivenmurskaajan apua, kuten silloinkin. Mutta miksi se vain on niin iso se kynnys, kävellä tk:seen ja sanoa etten jaksa enää kantaa näin suurta kuormaa yksin? Viimeksikin sain asiantuntevaa apua (joskin terapeutti oli kuin toiseta planeetalta, siksi varmaan liian aikaisin luulinkin pärjääväni itse) pillereiden kera, mutta miksi kuitenkin minusta tuntuu, että jos menen sanomaan, niin eivät he usko, tai ainakaan ymmärrä. En tiedä, kai olen vain liian pessimistinen luonne. Tai en vielä tarpeeksi syvällä ymmärtääkseni hakea apua.
Eihän tämä ole vielä mitään jos vertaa parin vuoden takaiseen, kun en saanut nukuttua, en syötyä, en opiskeltua, en tehtyä mitään. Ei vain jaksanut. nyt vain olen uupunut, eikä mikään huvita, työt saan silti tehtyä, mutta kaikki on tasaisen harmaata, mikään ei innosta. Asiat, jotka minua ennen kiinostivat, ovat nyt yhtä kiinnostavia kuin kilo pas*aa. Asiat, jotka ennen tekivät iloiseksi, ovat nyt luokiteltavissa sarakkeeseen "ihan sama". Itken järkiään lähes joka päivä. Enkä ihan vähän. Enkä edes osaa sanoa miksi. Tunnen vain itseni niin turhaksi, saamattomaksi, merkityksettömäksi ja yksinäiseksi.
Poikaystävääni sentään rakastan, enemmän kuin mitään muuta, no hän onkin ainut mitä minulla on.
Taakkani lisäksi.
kun piä pysttyyn ja muananttaina murskkaammoon!Onnee matkkaan!!
mie tuossa kotvasen mietin tuota siun tilannettas ja tulj mielleen,jotta et sie oo sitäkkää ensimmäistä kuormmoos purkana kokonnaan-selekkääs on jiänä pieni kökkönen,joka on matkan varrella kerännä lissee kuormmoo ympärilleen!Nyt,kun mänet appuu hakemmaan,selevitä kaikki kuormas syyt-alusta lähttiin!Suapi sitä männä vaikka miten ison kuorman kansa murskkaammoon,selevittäättää ne siellä suuremppikkii ongelmmii!Ei se kuorma sieltä pesän piältä takasi sinun kimppuun hyökkee,jos sie kiirreellä poistut paikalta sitä höyhentä ehtimmään.Sinun pittää jättee se koko kuorma sinne kekkoon ja lähttee uuvelta polulta "höyhennii ehtimmään!!Onnee matkkaan!!
..kuitenkaan pitäskö mun vielä lähtä mihinkään... jos minä vielä jonku aikaa vaan kikkailen täällä ja häiritten sua omilla ajatuksillani. (jos ei vaan haittaa, ja jaksat mua kuunnella) Kun helpottaa jo paljon ku saa jollekki kertoa asioista, ku en tiiä miksi, mutta mun on kauheen vaikee puhua mun rakkaalle. Vaikka kuinka haluaisin. Ehkä hää on liian läheinen mulle. En osaa puhua mitään ilman että alan itkemään, ahdistavaa sinänsä. Kyllä tiedän, että itkemisessä ei oo mitään pahaa, mutta silti. Jos vain näin on mahollista jatkaa...?
Kiitän sydämeni pohjasta että olet jaksanut kuunnella huoliani.
nyt,ystävä hyvä-mittee sie voitat,jos assiitas viivytät?Rakkaasi vierelläs uuppuu ja siun olo ei tuosttaan kohennu!Mualloo itelles uus tulevaissuus,jossa työ kaks outta onnellissii yhessä-pari pientä mukulloo pyörrii siinä jaloissa ja teijän keskinäinen rakkaus kukosttaa!Et sie siinä mittää mänetä,jos hait appuu-se on ehkä avvain sinun tulevaissuuttees!!
hyvällä (tai huonolla) omallatunnolla vielä antaa asia olla. ainaki tän ja huomisen yli. ehkä ens viikonki...
Ku emmie halua.. mutta tiijän että pittäis.. Äläkä intä vastaa. Emmie halua alakaa kaikkee alusta asti selevittää niille taas uuestaa. Vastaha mie pääsi edellisistä erroon. Eikä niistäkää näyttäny nyt sitten kovin pitkäkantosta apua olevan.
Ku mie tiijän mitä mun menneisyys sisältää, ja osaltaan senki mistä tää kaikki johtuu, vaikken kaikkee tietenkään, mut oon kolunnu niitä asioita jo nii ussein ja kauan, että ei mua kiinnosta ennää kertoo kellenkää mitä mun elämässä on tapahtunu. Ku mennyttä ei voi muuttaa miksikkää, ei vaikka kuinka haluais. Mie haluan olla vaa normaali ihiminen, joka ellää normaalia elämää, jolla o normaaleja kavereita, normaalit kiinnostukset, harrastukset, opiskelut ja muut. Onko se liikaa pyyetty?
Ilmeisesti.
inttämmään ruppee,sie ite tunnet ihtes ja olos paremmin kun mie!Silimille ihan hyppäs nuo siun sanat,jotta männeisyyttä ei voi muuttoo-niihä se on-mut kun sie oot itekkii sen oivaltanna,niin voisitkos sie yrittee jättee sen männeen taakses,ellee tätä päivvee?Kyllä mie itestän tiijän,jotta sillon kun on elämässä pimmee hetki,niin kaikki ne hirvveyvet,mitä on elämässä tapahtunna,kuattuu piälle ja niihin jiäpi kiinni,mutta kun niitä tapahttummii ei sua millää ennee muutettuu,niin koitettaan unohttoo ne-ees hetkeks!Ja jos siusta tunttuu vastenmieliseltä lähttee appuu hakemmaan,elä mäne-mänet sitten,kun se tunttuu oikkeelta-ei siun assiit muutu toisten patistelusta,ne muuttuu sitten,kun sie ite out valamis muutoksseen!Eikö vaikka?
Ei miun menneisyyessä mittään dramaattista oo tapahtunu. Sinänsä. Ei mittään hirveyksiä.
Siellä o pelkkää yksinäisyyttä (lukuisia muuttoja), joka jatkuu tähän päivää asti, halveksituksi tulemista, pilkkaamista ja ainaista yrittämistä sopeutua. sekä pitkäaikaissairaus, joka ei lähe ennen ku kuolema korjaa.
Nää on asiat, jotka miulla on seurana joka saatanan päivä! Ei kuulosta kummoselta, mut mie haluan joskus puhua ja värkkäillä jonku muunki ku rakkaan kanssa. ja tähän on kenkään turha viisastella, et ei niitä ystäviä tuu jos vaa kotona nyhjää, mut tää missä mie asun, o sellane paikka, jossa mie oon rankenstainin hirviö, vähintää. Tahtosin taas muuttaa. mutta turhaapa se o. Eikä ees mahollista.
Pitkäaikaissairaus taas, no, se on perseestä. Mie en jaksa hoitaa itteeni, vaikka tiijän että sillä teen vaa hallaa ittelleni tulevaa ajatellen. Vaikka kuin yritän, tulokset on huonoja. Joten miks sit ees yritän. Ku ne o huonoja jokatapauksessa. Mie en jaksa aina vaa mitata ja piikittää, ku siitä ei oo mittää hyötyä. Sitäpaitti se sattuu.
Mua ei kiinosta, mua ei huvita, mie en jaksa... argh. ehkä mie kirjotan lissää sitten ku saan taas vähän järkee päähäni. nyt mun tekis vaan mieli.. en ees sano. tuntuu pahalta. jatkan myöhemmin
kyllä sie jaksat-kellekkää ei anneta suuremppoo kuormmoo,mitä se immeinen jakssaa kanttoo!Miun elämässä on tapahtuna semmossii kauhheuikssii,joita ei normmaali immeisjärki pysty ymmärttämmään,mut tässä mie vain sinnittelen-ehkä niijen raiskkoojiin uhallakkii!Miie elän vielä ja miulla on tuntteet tallella-se,mitä mie männeisyyvvestä ajattelen,se jiäkköön ommaan arvvoosa-miulla on tämä päivä ja huominennii vielä!Jos mie rakastan elämmee,niin mie nousen uamulla uutteen päivvään ja niin sinunnii pitäs;mittoot sen verensokeris ja pistät piikin-kuule elämässä voipi tulla etteen muutakkii,kun diabetes!
siulle nyt kuulluu Styde?Vieläkö ruahhoot sitä tuakkoo mukanas?Tiijätkö,mie mänin eilen eka kerran murskkaammoon ja eipä ou kotvilleen ollu elämä näin kirkasta,kun se nyt tunttuu olevan!Tuskan kerä on lähtenä purkkautummaan ja mie halluun nähä,onko sen kerän piässä ies pien pätkä kultalankkoo!!!