Jos olisi rohkeutta tässä pienessä varressa tarpeeksi, tulisin sinun ovesi taakse ja kuiskaisin sulle kaiken mikä sinun täytyisi tietää.Esimerkiksi sen, että minä pidän sinusta niin paljon ettei tällä hulluudella ole rajaa.Mutta sinä et haluaisi sitä. En halua sekoittaa sinun maailmaasi enempää..tiedän että soimaat jo muutenkin itseäsi kun olet minuun sekaantunut. Tiedän, että et voi itsellesi minkään..enhän minäkään ole voinut..en tiedä missä ja miten tämä kaikki joskus päättyy, mutta toivon ettet taas jätä minua kaiken ulkopuolelle..yritä unohtaa minua. Sinulla on kaikki se mitä minä olen etsinyt, huumori, silmät ja kosketus mikä saa kaipaamaan.En tiedä kuinka paljon loppupeleissä minusta välität, olenko vaan silloin tärkeä kun näemme. En myöskään tiedä luetko täällä näitä palstoja. Jos luet niin tiedät kyllä että tämä on sinulle..minä en ota sinuun yhteyttä, odotan edelleen..Mutta minua sattuu..
Just Sinä (m)
...minä..
101489
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
edes hieman tietoja tästä henkilöstä, pliis! Ilmansuuntaa tai jotain..
Kerro myös, mikä satuttaa? Tämä voisi olla hyvinkin minulle...
Jos tämä oli minulle, niin toivon todella, että kaikki päättyy onnellisesti.
Juuri nyt uskon siihen hieman :) En minä häntä aio jättää... En tee enää
mitään yllättävää... Tarkoitan ikäviä yllätyksiä ;)
oikea mies niin osaisit kyllä ottaa yhteyttä minuun muullakin tavalla..etelään ja vähän idempään tämä viesti meneepi.Minä en enää aio kiusata sinua ilman että sinä sitä pyydät, joten odottelen täällä-niin kauan kuin se on tarpeen.Olen monta kertaa yrittänyt sinulle kertoa että vaikka olosuhteet eivät aina välttämättä ole oikeat niin silti minä olen täällä..etkä sinä tee mitään väärin vaikka minulle esim. viestiä laittaisit..
Petänhän minä siinä naistani.
Kaikkea en pystyisi hänelle kertomaan..
Joutuisin salailemaan.
Ja se tekee siitä jo loukkauksen.:(
sekä jättänyt kertomatta. Ja siis loukannut. En koskaan kuvitellutkaan näiden "vähintäänkin kolmiodraamojen" olevan niin yleisiä kuin ne ovat. Vähintään = lisätään lapset niin draaman potentiaali kasvaa.
Täällä kirjoittelee paljon ihmisiä, jotka kaipaa varatun perään, tai varatut ihastustensa perään- ja suurimmasta osasta paistaa kaipuu jo tapahtuneen läheisyyden suurempaan haluun. Eli pettäminen on jo tapahtunut ja muuttunut vakavammaksi.
Huolestuttavaa. Päätyykö niin monet ns. väärän ihmisen kanssa perustamaan perhettä, vai onko kyse siitä ettei nykyään kenellekään riitä se tie minkä on valinnut perhettä perustettaessa?
Parisuhteen hehku hälvenee, ja etsitään tunnekuohua sekä seksin huumaa muualta. Kun kaksi ihmistä lähestyy toisiaan niin henkisesti kuin fyysisestikin, tulee riippuvuussuhde tunteiden puolelta.
Sitten tunnetaan ikävää toisen naisen/miehen perään, syyllisyyttä perhettä kohtaan, kaipuuta johonkin villiin ja ah niin todelliseen. Vai?
Onko muita perusteita jatkaa elämää parisuhteessa partnerinsa kanssa kuin lapset ja tottumus? Perheet, perhetutut, yhteinen omaisuus?
Ettei vaan kävisi niin, että toisiaan rakastavat ihmiset riutuvat tahoillaan siksi että on pakko elää normien mukaan? Ja pitää kiinni sanoistaan jotka on toiselle alttarilla sanonut. Ja eletään elämä osittain tyytymättömänä loppuun asti.
Tai sitten on kyse vain ohimenevästä ihastuksesta, joka ensin nopeasti riipaisee mutta kuluu ja kutistuu olemattomaksi hetken kuluttua ja elämänkumppani on edelleen rakastettavana lämpimänä ja pysyvänä vieressä..
Yritän ymmärtää.
Itse ainakin koin tekeväni oikean ratkaisun luopuessani parisuhteesta, johon en voinut panostaa omalta osaltani tarpeeksi enkä antaa niin paljoa, mitä siinä toiselta sain sen vuoksi koska tunteeni olivat niin vahvasti toisaalla. Se olisi jatkuessaan ollut vielä enemmän väärin silloista kumppaniani kohtaan.
Samaa mieltä olen siinä, ettei onnellisessa parisuhteessa olevat ihmiset löydy täältä, ihastumis-ja rakastumispalstoilta, vaan he elävät sitä onneaan sen rakkaan puolisonsa kanssa. Löysinhän itsenikin aikoinaan täältä, kunnes huomasin ettei se olisi voinut jatkua niin.
kolmio draamaan liittyy lapsia ja muutenkin,niin olet todella törkee ihminen..Ei voi muuta sanoo. Täällä romantisoit ja kaipailet varattua miestä ja kaunistelet asioita. Huora olet mun mielestä ja siinä ei ole kaunistelemista ja tollasen ukon sietäisit saadakkin itsellesi. Mikset vaikka kertois sen miehen naiselle,niin saisit saaliin helpommalla.. Vai onko se kusettaminen kaiken kiksien juju?
että aloittaja on varattu, ei mies...mutta tosiaan voin olla väärässä.
vaan kenellä on oikeasti valta tuomita toisten ihmisten ratkaisuja?Jos täytyisi valita henkisesti tyhjä avioliitto lasten takia tai sielunkumppani toisaalla ,en tosiaan tiedä kuinka se päättyisi.Lapset huomaavat kyllä jos vanhemmat eivät ole läsnä.
En usko että onnellista ja kaikin puolin tyydyttävää parisuhdetta on mahdollista rikkoa.
Kyllä se hajoaminen alkaa sisältä päin.Eikä sitä välttämättä kyetä korjaamaan vaikka yritystäkin olisi.
Jokainen etsiköön onneansa sieltä mistä sen uskoo löytävänsä.Itse se elämä kuitenkin on elettävä ja kestettävä.Kuinka sitten tahansa on valinnut sen elävänsä.Toivon minäkin että osaan valita oikein enkä havahdu katkerana vanhuksena siitä että elämä hujahti ohitseni.
.. tilanteet muuttuu ja ratkaisut sen mukaisiksi.
Minä en näe järkeä pakkoliitossa, jos se ei toimi. Lapset voi pitää tekosyynä, mutta se on huono sellainen. Lapset näkevät, kuulevat, aistivat ja tietävät kaiken. Heissä on jäljellä se vahva intuitio jonka me aikuiset olemme kadottaneet.
Lapset saattavat itseasiassa kärsiä enemmän yhdessä roikkuvista onnettomista vanhemmista kuin erosta. Huono suhde kun usein paistaa läpi moninaisina ongelmina; fyysisenä ja henkisenä väkivaltana, alkoholismina yms..
Ero ei tarkoita sitä, että tärkeät ihmiset katoaisivat- etäisyys vain kasvaa.
Sanokoot ja huoritelkoot kuka tahansa viesteissä, ei kiinnosta. Huorittelevalle; Onko puolisosi onnellinen? Luuletko hänen olevan uskollinen? Entäs itse? Mitäs muuten teet täällä?
Onnellista parisuhdetta en kritisoi enkä kommentoi, pelkästään kadehdin. Olen kokenut onnettoman parisuhteen ja elän uuden ja onnellisemman toivossa ; )
Nimenomaan..tilanteita ja ihmisiä on niin paljon. Yksilöinähän me itsemme ja elämämme tuppaamme näkemään. Mikä on toiselle sopivaa ei ehkä ole toiselle, ehkä meidän tulisi sietää tämä erilaisuus toisissamme. Kaikki ei ole aina helppoa ja suunniteltua..elämä niinsanotusti yllättää..Minä en ainakaan ole suunnitellut mitään tällaista elämääni.Jos ihminen ei näe itseään onnellisena niin kuka on siihen sanomaan mitään..emmeköhän me tee kaikki itse niinkuin parhaimmaksi näemme ja koemme..minä en ole valintoja edes miettinyt tai ajatellut, liian sekaisin olen vielä siihen. Mutta en näe järkeä elää elämää niinkuin toiset odottavat, sillä liian lyhyt tämä on sellaiseen.