pois koiransa niin helpolla?
Elämäntilanne muuttui; lapsi tulossa(eikö sitä ennealta tiedä että aikoo lapsia tulevaisuudessa hankkia), koira on jo vanha (paras lopettaa, vaikkei vaivoja olisikaan), aikaa ei ole (eikö ihmiset tiedä mitä koira vaatii kun sen ottaa ei tilanteet voi muuttua siten että aika ei riitä eikö silloin voi yrittää järjestää tilannetta ei perheenjäseniä niin vain pois anneta)
ongelmakäyttäytyminen (ihmiset ei tunnu perehtyvän(kouluttavan) kunnolla rotuun jonka ottaa..eli usein otetaan väärä rotu kun luullaan että jaksetaan touhuta paljon koiran kanssa joka osottautuu vääräksi eli ottakaa koira joka vastaa tarpeitanne myös viiden vuoden päästä koiran ottamisesta eli vähemmälläkin toimeen tuleva ja helpompi koulutteinen)
Ja allergiset ..teidän on oltava varmoja allergiastanne ettei se kohdistu koiriin...
ja kyllä voi olla niinkin että koira on ensin hankittu ja puoliso/lapset sitten ja allergia puhkeaa se on eri asia siihen kun ei voi varautua..eli toki voi olla tilanteita että koiralle tosissaan täytyy katsoa uusi koti mutta vain sitten kun kaikki muut keinot on käytetty ja tilanne on todellakin sellainen ettei muuta voi.
Elämäntilanne muuttui; lapsi tulossa(eikö sitä ennealta tiedä että aikoo lapsia tulevaisuudessa hankkia), koira on jo vanha (paras lopettaa, vaikkei vaivoja olisikaan), aikaa ei ole (eikö ihmiset tiedä mitä koira vaatii kun sen ottaa ei tilanteet voi muuttua siten että aika ei riitä eikö silloin voi yrittää järjestää tilannetta ei perheenjäseniä niin vain pois anneta)
ongelmakäyttäytyminen (ihmiset ei tunnu perehtyvän(kouluttavan) kunnolla rotuun jonka ottaa..eli usein otetaan väärä rotu kun luullaan että jaksetaan touhuta paljon koiran kanssa joka osottautuu vääräksi eli ottakaa koira joka vastaa tarpeitanne myös viiden vuoden päästä koiran ottamisesta eli vähemmälläkin toimeen tuleva ja helpompi koulutteinen)
Ja allergiset ..teidän on oltava varmoja allergiastanne ettei se kohdistu koiriin...
ja kyllä voi olla niinkin että koira on ensin hankittu ja puoliso/lapset sitten ja allergia puhkeaa se on eri asia siihen kun ei voi varautua..eli toki voi olla tilanteita että koiralle tosissaan täytyy katsoa uusi koti mutta vain sitten kun kaikki muut keinot on käytetty ja tilanne on todellakin sellainen ettei muuta voi.
Vastaukset 16
Vanhimmat
on ajatellut!! Monesti joutuu tekemään paljon suurempiakin elämänmuutoksia kuin luopumaan lemmikistä.
On rakkautta eläintä kohtaan, että ymmärtää luopua siitä silloin, kun ei pysty enää tarjoamaan ns. hyvää kotia. Erityisen ideaali tilanne on silloin, kun tietää koiran pääsevän parempaan paikkaan.
Ihmiset inhimillistävät koiria liikaa. Fakta on, että ne laumaantuvat nopeasti uuteen perheeseen, eivätkä kauaa ikävöi edellistä laumaansa. Lopulta käy niin, etteivät ne enää edes tunnista entistä omistajaansa.
olet kyllä hyvin pohtinut noita seikkoja, ja olen kanssasi samaa mieltä siitä, että pääsyy on se, että IHMISET OTTAVAT LEMMIKKEJÄ LIIAN HELPOSTI, AJATTELEMATTA ASIAA TARPEEKSI.
maksettu hinta on yksi tae siihen, että harkitaan ja mietitään enemmän koiran ottoa.
Yhtäkään koiraa ei saisi myydä alle 300-400 euron!!
Kyllähän sinä mietit kauemmin kalliin talvitakinkin hankintaa kuin halvan kesätopin.
Halpa kesätoppi lentää helposti roskiin kauden päätyttyä, mutta talvitakkia säästelet kauemmin.
valitettavasti kova hintakaan ei ole tae. Tänä päivänä, jolloin perusperheellä on varaa ostaa 200 000 € maksava talo, ei koiran hinnalla ole suurtakaan merkitystä - oli se sitten 300 tai 1300. Tiedän muutamia varakkaanpuoleisia perheitä, joissa koira on ostettu isolla rahalla vain sen takia, että sillä päästään brassailemaan parishilton -tyyliin. Tai että siitä saadaan lapselle elävä lelu.
siitä jos on eläimen ottanut siinä on myös vastuu sen koko elämänajan.. ja kyllä nämä inhimilliset tunneskaalat kuuluu myös eläimille ei ihmis-nisäkkäällä ole yksinoikeutta tunteisiin...etologia on todennut että koira kiintyy ja tuntee vihaa siinä kuin ihmisnisäkäskin.
Toki koira sopeutuu kuten sopeutuu ihmistaimikin jos joutuu huostaan otetuksi(joka myös on yllättävästi lisääntynyt) tai adoptioon.
Elämänmuutos mikäli se koskee alkoholisoitumista, allergiaa, henkisen tasapainon horjumista, vankilaan jäämisestä, eläimen pahoinpitelemisestä, omien koulutusresurssien puuttumisesta koulutusavunkin jälkeen voin käsittää...ihmisillä on oiva taipumus keksiä oikeutuksia ja verukkeita käyttäytymiseensä silloin kun asiat ei menekään putkeen...ja halutaan tehdä helppo ratkaisu.
koskaan ottaa koiraa. Koira pääsee takuulla parempaan paikkaan. Siitä ei ole epäilystäkään.
Ei kukaan oikea koiraihminen luovu koirastaan. Sehän on elämänkaveri. Sehän on ihan mahdoton ajatus. Jos yleensä voi edes ajatella luopuvansa jossain tilanteessa koirastaan, niin on parempi antaa se heti pois. Koira on väärissä käsissä silloin.
Muistelenpa nuoruuttani. Minulla oli nuoruudessa yksi nainen. Mukava ja hyvän näköinen. Nainen ei vaan pitänytkään koirista. En voinut muuta, kuin pyytää sitä naista poistumaan välittömästi ja vähin äänin mieluummin.
Tarinan opetus:
Asiat voi ratkaista myös silleen, että talosta lentää joku muu ulos kuin koira. Itselläni olisi se seukkaaminen ehkä jatkunut muutaman kuukauden jne., mutta se päättyikin aika äkkiä sitten.
Kyllä kai tämä menetelmä soveltuu, jo pitkään seurustelleiden asioiden ratkaisuun myös. Mikä ettei. Nimittäin useimmiten käy niin, että samalla ratkeaa monta muutakin asiaa onnellisesti. Koirakin voi paljon paremmin, kun sen ei tarvitse kuunnella kitinöitä.
näin. Mä en ymmärrä sitä, että toisen ihmisen takia anneteaan pois tai lopetetaan koira. Koirahan oli ensin ja kestääkö se rakkaus tosiaan eli kannattiko antaa koira pois.
Mä olenkin yksin juuri sen takia, että on aika vaikea löytää ketään, joka haluaa jakaa mut monen koiran ja hevosen kanssa ja josta sattuisin vielä itsekin välittämään.
Sitäkään en ymmärrä, että koira annetaan lapsen takia pois. Ei se lapsen hoito voi olla niin rankkaa, ettei enää kykene hoitamaan koiraa. Se on järjestelykysymys. Toisaalta ihmiset on kyllä yleisestiottaen aika laiskoja.
hyväksyä syyksi tai ettei kiinnosta enään tai elintason kohottamiseen menee niin paljon resursseja tai muut harrastukset kiinnostaa enenmmän ...olisi ainakin rehellistä ;)
eikä se että muka aattelin koiran parasta..tekosyitä on helppo keksiä...
koiran paras on huolehtiva se rakas pienenä pentuna ottanut koiranomistaja joka pitää koiran vielä silloinkin kun se sairastaa tai ollaan oravanpyörässä...moni asia on järjestely ja painotuskysymys elämässään..sanotaan että tahto antaa keinot ja monessakohdanneessa tilanteessa allekirjoitan sen.
antamaan pois vaikka sairastuisin koira allergiaan. Todennäköisesti söisin allergiaani lääkkeitä ja pitäisin koiran. Ja keksisin muita keinoja hillitä oireita.
Olen ottanut lemmikkini aina sillä periaatteella,että minkä kerran ottaa sen aina huolehtii ja pitää,kunnes kuolema meidät erottaa.
Mutta toisaalta taas ymmärrän ihmisten tilanteita,joissa lapsi allergisoituu pahasti tai kärsii astmasta ja koira saa sen vuoksi uuden kodin. Usein oli ensin koira ja sitten lapsi jolle puhkesi allergia tai astma.
Vaikka yleisesti kyllä kerrotaan,että siedätyshoito on joillekin pureva konsti ja perheessä jossa eläimiä on ei pitäisi herkistymistä tullakkaan niin helposti,kuin niille joilla ei ole aiempaa ärsytys tilannetta ollut eli eläimiä taloudessaan.
On kuitenkin aina parempi vaihtoehto etsiä se uusi koti,kun lopettaa muuten tervettä koiraa tai muutakaan eläintä jolla olisi kaikki edellytykset hyvään elämään.
Itse olen sen verran hölmö,että todennäköisesti kärsisin ennemmin oireistani kuin antaisin lemmikkini pois. Ja en ainakaan antaisi siinä tapauksessa pois,jos toinen ei vaan tykkää eläimistä.Mulla ollut aina se periaate,että sellanen mies joka ei eläimien kanssa kykene tai halua elää ei ole mulle sopiva kumppani. Itserakas olen ainakin tämän asian suhteen.
"Mulla ollut aina se periaate,että sellanen mies joka ei eläimien kanssa kykene tai halua elää ei ole mulle sopiva kumppani."
Oikein. Mutta Onkohan se kenellekkään oikea? Eihän se ole edes mies silloin. Miehet on ihan erikseen.
Noh,onnekseni olen onnistunut löytämään miehen joka tykkää minusta ja vieläpä minun mukana tulleista eläimistäkin ihan aidosti.=D
Hänen myötään jopa eläimiä on otettu perheeseemme muutama lisääkin. =)Ja juu olen ollut joskus vähän aikaa miespuoleisen immeisen kanssa,joka ei voinut sietää eläimiä ja niistä lähteviä karvoja. Arvaas kuinka sitten kävi? =/Se ukko pistettiin menemään ja tilalle otin kissan ;)Kyllähän se mies hetken koitti mouruta takaisin,mutta kissa osottautui kivemmaksi ja kypsemmäksi kaveriksi kuin se mies=D (vaikka potalla käykin)joten ilmanmuuta pidin kissan!
No nyt en enää ihmettele ollenkaan, miksi koiranomistajissa on niiiiin paljon vanhojapiikoja.
sentään jäänyt vanhaksi piiaksi vaan naimisiin menin =)pitää vaan osua kemiat kohilleen ja tykätä suht samoista asioista. Vähän vaikeeta on jos toinen on eläinrakas ja toinen inhoo niitä,ei toimi.
syytä kun eläimet,jos vanhaksipiiaksi jää....ei toimi ei.
mistään syystä luopunut koirastani vaikka aikoinaan moni lääkärikin sitä ehdotti. (on astma ja allergiat)Sanoinkin että niin kauan kuin henki pihisee vähänkin koira on ja pysyy. Kummasti sitä pärjäsi melkein 13vuotta ja edelleen hengissä. :) Sitä siedätyshoitoahan siinä sai samalla :)
Samoin sanoin myös että koira jää ennemmin kuin vaihdan johonkin kumppaniin. Oli niitä jotka olivat mustasukkaisia jo siitä kun huomioin koiraani..eli kenkää saivat. :) Löyty kumminkin kulta vierelle. Kyllä se on tärkeä asia että myös toinenkin on eläinrakas, ainakin minulle oli.
Kyllä se mahdotonta on elää toisen kanssa yhdessä,jos toinen ei tykkää eläimistä ja toinen tykkää. Tai jos joutuisi luopumaan lemmikeistään ottaessaan elämänkumppanin itsellee.
Tiedän erään tapauksen jossa nainen luopui koirastansa poikaystävänsä toiveesta ja ei mennyt kuin kolmisen kuukautta niin poikaystävä lähti ja uusi koiran omistajakin oli lopettanut koiran kyllästyttyään koiran ikävöimiseen entiseen kotiinsa. =(