Hei!
Te joille on tehty kohdunpoito, niin kertoisitteko siitä? Miten se tehtiin ja oliko se kuinka kauheaa? Entä miten leikkauksen jälkeen, voiko edes jotenkin olla ja liikkua, istua? Ja miten elämä sen jälkeen?
Minun pitäisi kerätä kaikki rohkeus ja uskaltaa mennä jonoon :-(
Te joille on tehty kohdunpoito, niin kertoisitteko siitä? Miten se tehtiin ja oliko se kuinka kauheaa? Entä miten leikkauksen jälkeen, voiko edes jotenkin olla ja liikkua, istua? Ja miten elämä sen jälkeen?
Minun pitäisi kerätä kaikki rohkeus ja uskaltaa mennä jonoon :-(
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jännitin niin paljon, että olisin halunnut juosta karkuun. Lääkäri kuitenkin sanoi, että muuta vaihtoehtoa ei ole ja jouduin samantien kiireellisenä jonoon. Olen lapseton ja sekin vaikutti mielialaani. Olin aivan hysteerinen leikkaukseen mennessä, mutta muuta vaihtoaehtoa todellakaan ei ollut. Myooma oli maitotölkin kokoinen. Sain kuitenkin tupla-annoksen rauhoittavia ja sen jälkeen tokenin vasta leikkauksen jälkeen. Leikkaus tehtiin vatsapeitteiden läpi (arpi on nyt pystysuoraan napaan asti). Ensimmäisen päivän ja yön kuuntelin vaan musiikkia yksin omassa huoneessani ja yöhoitaja tuli välillä bilettämään sinne. Ihmetteli kun en tarvitse juurikaan kipupumppua. Seuraava päivä sitten masensi kun ei ollut mitään tekemistä, liikkumaan pääsin hissukseen ja suihkussakin kävin omin nokkineni. Ruoka oli niin karmeeta, että päätin paastota. Sitä seuraavana aamuna pääsin jo kotiin saattajan kanssa. Eli sairaalaolo aika oli reilu 2 vuorokautta, yleensä se kait on enemmän. Sitten alkoikin pitkä toipuminen. Onneksi oli kesä ja pääsin liikkumaan ihan kivasti heti alkupäivistä lähtien. Nostaa ei saanut 4 viikkoon, muutenkin sairaslomani oli 6 viikkoa ja en nostellut sinä aikana kiloa enempää. Elämän laatuni ja jaksaminen on parantunut todella paljon, kuukautisten jäätyä pois. Seksielämä on parantunut ja olen oikeastaan naisellisempi kun ennen leikkausta. Näin jälkikäteen tajuan, että pelkoni ja jännitykseni oli aivan turhaa. Mutta se, että olin todella varovainen kuusi viikkoa, oli mielestäni hyvä päätös. Ei ollut vuotoa sen jälkeen ollenkaan ja toivuin todella ihan kuntoon. Nyt elän mahtavaa elämää ilman kuukautisia. Älä turhaan pelkää!!!
Minulle tehtiin 3 viikkoa sitten kohdun ja munasarjojen poisto tähystysleikkauksella. Jo leikkausta seuraavana päivänä jaloittelin, kaksi päivää leikkauksesta ja olin kotona. Ei mitään pelättävää, kipulääkettä sain osastolla tarpeeksi ja kotona KETO 50 mg 3 kertaa päivässä viikon ajan.
Viereisen pedin rouvalta poistettiin vain kohtu ja hänellä ei ollut kipuja oikein lainkaan.
Tänään sairausloman (3 vk) viimeinen päivä, olo on kuin ei olisi ikinä mitään tehtykään.
Tsemppiä!
Mulla nyt perjantaina edessä kohdunpoisto. Puoli vuotta olen jonottanut, heinäkuusta alkaen ollut kovat kivut ja kuumetta. Tehtiin pari vuotta sitten lämpöpallo-juttu. En muista operaation tarkkaa nimeä. Poltettiin siis limakalvot ettei kk enää tulisi. Vaivat olivat poissa 1,5 vuotta ja sitten tulivat tosi kovina takaisin. Nyt siis pari päivää enää ja hermot riekaleina. Munuaiset ei toimi kunnolla, ei tunne kun on vessahätä. Pitää hypätä koko ajan siis ihan vaan varmuudeksi. Jouluna limakalvot menivät rikki ja oli vaikea jopa istua. Onneksi olin viisas ja suostuin leikkaukseen.
Lapset tehty tai viimeisen jälkeen sanottiin ettei enää suositella. Endrometrioosi myös taustalla.
Että jos on vaivoja niin mene ihmeessä ja vaikka kokeile ensin tuota lämpöpallo-juttua. Ei kaikki tarvitse kohdunpoistoa. Ei vaivat vuosien aikana mihinkään häviä vaan kasvavat. Itsellä ei paljon ikää niin oli vaikeaa vakuuttaa sairaalan lääkäri kivuista. Jos olisin ollut 20 vuotta vanhempi niin kuulemma ei mitään kunnon perusteluita olisi tarvittu. Ihme ajattelua sekin.
Mutta kerron sitten miltä tuntui.... jos kiinnostaa...
Leikkaus meni alussa ihan hyvin, tuli vain tulehdustauti päälle. Samassa huoneessa oli toinen jolle tehtiin kohdunpoisto ja hän oli jo seuraavana päivänä hyvässä kunnossa ja lähti kotiin. Itsellä paraneminen siirtyi koska oli paljon muutakin ongelmaa kuin vain kohdunpoisto... Kolme pientä haavaa mahassa. Tähystyksellä tehtiin. Suosittelen... Vaikka näin alussa onkin vaikeaa mutta silti.... Ei paljon vuotoa leikkauksen jälkeen.... Siis jos edes joskus kuukautiset olisivat olleet näin helpot.... Kipuja tietty on mutta lääkkeet ja lepo ja varsinkin käveleminen auttaa.... kerron taas vaikka viikon päästä lisää....
Itsellä tehty monta leikkausta, kaksi sektiotakin mutta ei toipuminen näin hidasta ole koskaan ollut. Syy ehkä tulehdustaudin, jonka lääkkeet vieläkin jatkuvat. Veriarvot nyt ihan ok ja pää toimii, mutta vartalo ei tule mukana. Hermot menee kun mitään ei pysty tekemään ja housut kiristää. Ainoa hyvä että kilot karisee, jotka hormoonilääkkeet toivat. Taas lisää tietoa myöhemmin.
Väsymys poissa ja olo parantunut todella paljon. Terveys nyt sellainen kuin ennen leikkausta. Sairaslomaa vielä jäljellä, joten olo on varmaan töihin mennessä loistava. Parempi kuin ennen leikkausta siis. Toivotaan. Kyllä ihanaa ettei tarvitse enää syödä hormooneita eikä mitään vuotoa. Todella pientä vuoto ollut leikkauksen jälkeen. Maha vielä paisuksissa mutta kilot karisee silmissä. Pian on taas kuin ennen ja vielä paremmin.
Eikä tarvitse kärsiä enää kuukautisista. Meidän suvun naisilla useilla kuukautiset loppuneet vasta yli 60-kymmpisenä eli vielä olisi voinut joutua kärsimään yli 20-25 vuotta.
kertoa että tähystyshaavat ovat tervehtyneet ja munasarjat jätettiin eikä niitä poistettu nuoren iän vuoksi...
Kuusi viikkoa ja vähän yli leikkauksesta... Olo melkein täysin oma. On mahtavaa ilman kk:ta. Vielä ei saa liikkua täyspainoisesti, ompeleet eivät täysin sulaneet. Mutta olo paranee päivä päivältä. Hemoklobiini ei koskaan ole ollut näin hyvä. Kannatti siis... Nestettä kertynyt tietenkin hormoonien ja liikuntarajoitteen takia mutta sekin helpottaa pikku hiljaa....
Aivan ihanaa siis.... ei tarvitse koko ajan miettiä elämää kuukautisten tahtiin...