Olen itse kokenut nuorempana abortin. Silloin en asiaa osannut kunnolla loppuun käsitellä, koska teko oli järki perusteinen. Toivoisin kuitenkin täällä hieman asiallisempaa näkökulmaa, koska abortin kokeneet naiset muistavat sen läpi elämänsä ja minullekin sen painavuus on ollut harteilleni liikaa ja olen sen käsittelyyn hakenut monien vuosien jälkeen apua.
Muistakaa, että se on jokaisen oma päätös tilanteesta riippuen ja se ei ole kenellekään helppo teko!
Muistakaa, että se on jokaisen oma päätös tilanteesta riippuen ja se ei ole kenellekään helppo teko!
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itselleni abortti on vielä tuore. Varmasti jossakin vaiheessa asiaa miettii enemmänkin vaikka päätös oli minulle selvä. En itse ole ihan nuori vaan reilusti päälle kolmekymppinen. Vaikka päädyin aborttiin, omasta päätöksestäni ja mieheni tukemana (hän olisi ollut valmis myös pitämään lapsen)niin iso suru se oli. Varmasti se on yksi suru joka pysyy matkassani, niin kuin alle kahden vuoden sisällä muutkin tapahtumat: äitini kuoli nopeasti etenevään syöpään 54 vuotiaana, esikoisen jälkeinen paha masennus, kaksi muuta (ei ihan niin läheistä) kuolemaa ja vielä ehkäisyn pettäminen siihen syssyyn.
Asiallisia kirjoituksia täällä kaivataan niin kuin sinunkin kirjoitus oli ........ Toivottavasti hakemastasi avusta on helpotusta ja kevät toisi uudet tuulet mielialaasi. Lämpimiä ajatuksia sinulle !
Kyllä täällä hei ihan asiallisiakin kirjoituksia on. Palstaa näköjään vain terrorisoi yksi ja sama henkilö noilla omilla viesteillään. Eipä kannata niitä noteerata.
Jokaiselle se on ihan oma ratkaisunsa ja tosiaan, ei varmasti koskaan helppo! Eiköhän me jokainen abortin tehnyt se vastuu teoistamme kanneta ihan itse. Positiivisena ihmisenä olen asian ajatellut niin, että kaikella on oma tarkoituksensa, niin surulla ja murheella kuin ilolla ja riemulla. Ja enempi ne surut kasvattaa kuin ilot!
ihmistä. Oppii ymmärtämään elämää kaikin puolin. tv. nimim. 2 x ab.kokenut. Siis me olemme jaloja ihmisiä!