Väitän, että vaikka kuinka hyvin osaa viedä/seurata; -se ei korreloi yksi yhteen TANSSITAIDON kanssa!
Vieminen ja tanssitaito on kaksi eri asiaa ja vaikka niillä on paljonkin tekemistä toistensa kanssa ja vaikuttavat toinen toiseensa, -on paljon hyviä viejiä ja seuraajia jotka eivät osaa TANSSIA kauniisti! Näillä tanssipalstoilla kun on paljon sellaista väkeä jotka kulkevat yksin tanssimassa eikä ole vakiparia, -korostuu aina puhe viemisestä ja seuraamisesta ikäänkuin se olisi se kaiken a ja o. Mutta näin ei ole!
PARHAIMMILLAANKIN ventovieraan kanssa tanssiminen on vielä hiomatonta ja keskinäistä kolinaa ja paukkumista! Vain todella harvoin osuu kohdalleen kaksi niin "sukulaissielua" että tanssi on siis tooodella yhteensopivaa ja nautinnollista! Paljon tanssiessa vieraitten kanssa, kehittyy kyllä hyvä taito viedä ja seurata mutta välttämättä tällainen ihminen ei vielä osaa tanssia mitään KAUNIISTI ja hyvin! Kevyt seuraaminen ei tarkoita automaattisesti hallittua ja hyvää tanssia!
Avain kauniisen ja hioutuneeseen tanssiin on yhteenhioútuminen asentojen, sykkeen yms. suhteen. Varsinkin tanssin syke on asia jota jatkuvasti vieraitten kanssa tanssivat eivät koskaan saavuta; -eli parin yhteinen syke suhteessa varsinkin sylitansseihin! Avoimen otteen tansseissa tilanne ei ole yhtä kriittinen, vaan siinä yhteinen syke löytyy helpommin. Tietylle tasolle asti...
Olen tanssinut paljon hyvin "kevyiden" vietävien kanssa mutta niistä ei ole jäänyt minulle mieluista muistoa! Se jokin siitä aina puuttuu... Monet naiset kuvittelevat että olemalla mahdollisimman "kevyt" vietävä, on mahdollisimman mieluinen tanssitettava. Minun kokemuksieni mukaan näitä ei ole mukava viedä. Parempi on sellainen seuraaja, joka antaa hyvän vasteen ja tulee ikäänkuin sekunnin murto-osan jäljessä ja antaa tunnun, että häntä saa todellakin VIEDÄ! Vain tällaisen kontaktin kautta voi mies välittää naiselle sen oman sykkeensä mikä esim. tangossa on hyvin tärkeää! Naisen tulee seurata miestä, eikä "olla mahdollisimman keveä"!
Kontakti ja vaste varsinkin sylitansseissa on ehdottoman tärkeää mitä tiiviimmässä otteessa mennään. On musiikkilajeja joissa tulisi tanssissa huomioida musiikin syke; iskujen painotukset ja näitä mies välittää naiselle mm. voimankäytön, intensitiivisyyden kautta mutta jos vaste puuttuu, jää tanssista puuttumaan paljon oleellista. Silloin en voi välittää naiselle vaikkapa tangosta sitä, mitä haluaisin välittää.
Monissa naisissa havaitsee sen piirteen että vaikka he kykenevät seuraamaan miten monimutkaisia kuvioita tahansa, he eivät saa säilytettyä tasapainoa eivätkä kykene seuraamaan voimankäytön muutoksia yms. Siis pelkkä seuraamistaito ei takaa vielä hyvää tanssitaitoa!
Vieminen ja tanssitaito on kaksi eri asiaa ja vaikka niillä on paljonkin tekemistä toistensa kanssa ja vaikuttavat toinen toiseensa, -on paljon hyviä viejiä ja seuraajia jotka eivät osaa TANSSIA kauniisti! Näillä tanssipalstoilla kun on paljon sellaista väkeä jotka kulkevat yksin tanssimassa eikä ole vakiparia, -korostuu aina puhe viemisestä ja seuraamisesta ikäänkuin se olisi se kaiken a ja o. Mutta näin ei ole!
PARHAIMMILLAANKIN ventovieraan kanssa tanssiminen on vielä hiomatonta ja keskinäistä kolinaa ja paukkumista! Vain todella harvoin osuu kohdalleen kaksi niin "sukulaissielua" että tanssi on siis tooodella yhteensopivaa ja nautinnollista! Paljon tanssiessa vieraitten kanssa, kehittyy kyllä hyvä taito viedä ja seurata mutta välttämättä tällainen ihminen ei vielä osaa tanssia mitään KAUNIISTI ja hyvin! Kevyt seuraaminen ei tarkoita automaattisesti hallittua ja hyvää tanssia!
Avain kauniisen ja hioutuneeseen tanssiin on yhteenhioútuminen asentojen, sykkeen yms. suhteen. Varsinkin tanssin syke on asia jota jatkuvasti vieraitten kanssa tanssivat eivät koskaan saavuta; -eli parin yhteinen syke suhteessa varsinkin sylitansseihin! Avoimen otteen tansseissa tilanne ei ole yhtä kriittinen, vaan siinä yhteinen syke löytyy helpommin. Tietylle tasolle asti...
Olen tanssinut paljon hyvin "kevyiden" vietävien kanssa mutta niistä ei ole jäänyt minulle mieluista muistoa! Se jokin siitä aina puuttuu... Monet naiset kuvittelevat että olemalla mahdollisimman "kevyt" vietävä, on mahdollisimman mieluinen tanssitettava. Minun kokemuksieni mukaan näitä ei ole mukava viedä. Parempi on sellainen seuraaja, joka antaa hyvän vasteen ja tulee ikäänkuin sekunnin murto-osan jäljessä ja antaa tunnun, että häntä saa todellakin VIEDÄ! Vain tällaisen kontaktin kautta voi mies välittää naiselle sen oman sykkeensä mikä esim. tangossa on hyvin tärkeää! Naisen tulee seurata miestä, eikä "olla mahdollisimman keveä"!
Kontakti ja vaste varsinkin sylitansseissa on ehdottoman tärkeää mitä tiiviimmässä otteessa mennään. On musiikkilajeja joissa tulisi tanssissa huomioida musiikin syke; iskujen painotukset ja näitä mies välittää naiselle mm. voimankäytön, intensitiivisyyden kautta mutta jos vaste puuttuu, jää tanssista puuttumaan paljon oleellista. Silloin en voi välittää naiselle vaikkapa tangosta sitä, mitä haluaisin välittää.
Monissa naisissa havaitsee sen piirteen että vaikka he kykenevät seuraamaan miten monimutkaisia kuvioita tahansa, he eivät saa säilytettyä tasapainoa eivätkä kykene seuraamaan voimankäytön muutoksia yms. Siis pelkkä seuraamistaito ei takaa vielä hyvää tanssitaitoa!
Vastaukset 46
Vanhimmat
Mikäänhän ei takaa mitään -tanssissakaan.
Paritanssi on siinä määrin hienovireistä puuhaa, että aivan olemattoman vähäisetkin seikat saattavat vaikuttaa ratkaisevasti niin, ettei kahden kokeneen ja hyvän tanssijankaan yhteispeli suju edes tyydyttävällä tavalla, saati täydellisesti.
Ei myöskään se oikeanlainen vaste vielä anna takeita yhtään mistään.
Monta muutakin elementtiä pitää sattua natsaamaan juuri eikä melkein, jos täysin entuudestaan toisilleen tuntemattomien tanssi sujuu molempia tyydyttävällä tavalla heti ensi yrittämällä.
Minäkin käyn tanssimassa pari-kolmesataa kertaa vuodessa ja niinä kertoina tanssin keskimäärin viidentoista naisen kanssa. Näistä minulle tuntemattomia ei enää kovin usein kohdalle satu, kun tuota tahtia on menty jo toistakymmentä vuotta.
Kuitenkin sentään viisi tai kuusi kertaa vuodessa osuu käsiin myös sellainen nainen, jonka kanssa kaikki osuu kerralla juuri nappiin. Tuollaiset harvinaiset tapaukset jäävät pitkäksi aikaa hykerryttävästi mieleen.
Sensijaan niiden tuttujen, vuosien varrella valikoituneiden kanssa saavutan helposti tanssinirvanan edelleen. Onneksi heitä lähes aina muutama sattuu samaan tanssipaikkaan.
Kyllähän täyttä asiaa puhut ja se on totta että, "vakipari" jos hänen kanssa tanssia voi kehittää? Niin muodostaa sen saman tuntuman kuin esimerkiksi se auto jolla ajat. (rutiini) se tuo luottamusta ja tietoisuutta toisen kyvyistä ja täten tekeminen on kuin tutulla "työkalulla" ainakin. Eihän tuosta liene epäselvyyttä. Tanssitaito kai lie sitä että se kauniisti tansittu tanssi on kutakuinkin katsojan silmässä sillä ei kaunista ole ollenkaan varmuudella se kaikkien mielestä vaikka pari olisi kuinka tuttu ja vuosikymmenten "aina sama".
Tuosta daameille sanoisin että kyllä kevyt on automaattisesti se daami joka osaa seurata ja ei kai kukaan ala olemaan erityisen kevyt vaan pyrkii seuraamaan ja kun hän onnistuu sen viejä kokee "kevyeksi".
Ajatteleppa seuraamista eli miten voit heittäytyä ns: kevyeksi kun viejä on toinen ja hänen aivoituksista ei ole tietoa?? Aika hankalaa on olla kokoajan tekeytymällä kevyeksi!!
Kyllä daamin tulee olla taitava seuraaja jo jos viejä huomaakin ettei tarvitse alkaa vastetta koventamaan vaan voikin viedä ja viedä ja kontakti säilyy kevyesti.
Voisiko tuohon sanoa myös niin ettei "hyvä tanssitaito takaa hyvää vientiä?!)
Nopeasti tekstisi lukien ja siihen vastaten uskallan väittää, että vienti-seuranta on lähestulkoon täysin oma "tanssi"lajinsa.
Se, että osaat hyvin jonkin lajin perusteet askeleineen, eivät takaa hyvää viseä. Apua tuosta varmasti on, kun on kyky tanssia selkeästi.
Vise on kuitenkin täysin oma juttunsa, jota kaikki eivät osaa, eivätkä välttämättä koskaan opi. Visessä tärkeintä on toimivan, jopa hyvältä/mukavalta tuntuvan tuntuman luominen pariinsa ja rytmissä pysyminen. Se, millä askelluksella tai tyylillä tuohon päästään ei ole oleellista.
"Näillä tanssipalstoilla kun on paljon sellaista väkeä jotka kulkevat yksin tanssimassa eikä ole vakiparia, -korostuu aina puhe viemisestä ja seuraamisesta ikäänkuin se olisi se kaiken a ja o. Mutta näin ei ole!"
On tällä palstalla niitäkin, joilla on vakipari ja jotka treenaavat määrätietoisesti tanssiin liittyviä asioita. Vise on kaiken a ja o, kun puhutaan sosiaalitanssimisesta, kuten lavoilla tanssimisesta.
On lähes yhdentekevää tällöin, mikä on tanssityylisi, kunhan vise toimii. Tällöin kummallakin on todennäköisesti mukavaa tai ainakin mukavampaan, kuin vise ei toimisi.
"PARHAIMMILLAANKIN ventovieraan kanssa tanssiminen on vielä hiomatonta ja keskinäistä kolinaa ja paukkumista! Vain todella harvoin osuu kohdalleen kaksi niin "sukulaissielua" että tanssi on siis tooodella yhteensopivaa ja nautinnollista!"
Parhaimmillaan ventovieraan kanssa tanssiminen voi olla viseltään hyvinkin toimivaa. Ei se tietysti koskaan ole niin toimivaa, kuin oman parin kanssa niitä näyttävimpiä juttuja treenaillessa. Toimivaa kuitenkin, jos molemmat osaavat roolinsa (viennin ja seuraamisen).
Kolina ja paukkuminen tulee sosiaalitanssissa enemmän siitä, että yritetään kuvioita, joita ei osata viedä/seurata. Musiikintulkinta voi olla sosiaalitanssin osapuolilla hyvinkin erilaista, varsinkin jos ei ole aikaisempaa yhteistä tanssitaustaa. Silti osaavat tanssijat oppivat tuntemaan toisensa varsin nopeasti ja yleensä jompikumpi (taitavampi) sopeutuu toisen tulkintatyyliin.
Kisoissa tuo kolina/paukkuminen tulee liiasta yrittämisestä suhteessa treenimäärään/osaamiseen. Tuo kolina/paukkuminen voi kisoissa hyvinkin toimia sopivan hektiseen biisiin, jos ei mene liian riehuvaksi.
Sanoisin tässä, että melkein parempi, että kolisee ja paukkuu kisoissa, kuin ei ollenkaan. Tuolloin voi olla kohtuullisen varma, että tehdyt jutut näkyvät myös yleisölle ainakin jotenkin... Liika varovaisuus kostautuu siinä, että näyttää liian pliisulta.
"Paljon tanssiessa vieraitten kanssa, kehittyy kyllä hyvä taito viedä ja seurata mutta välttämättä tällainen ihminen ei vielä osaa tanssia mitään KAUNIISTI ja hyvin! Kevyt seuraaminen ei tarkoita automaattisesti hallittua ja hyvää tanssia!"
Sosiaalitanssissa riittää täysin se, että vienti-seuranta on kevyttä ja hallittua. Ulkonäköseikat ovat täysin toissijaisia ja niitä voi korkeintaan osoittaa siinä naistenrivin edessä hengaillessa, jotta naistenhaulla on kysyntää ainakin niitten naisten osalta, jotka uskaltavat hakea ja arvostavat "osaavia".
"Avoimen otteen tansseissa tilanne ei ole yhtä kriittinen, vaan siinä yhteinen syke löytyy helpommin. Tietylle tasolle asti..."
Sinänsä ymmärrän, mitä tarkoitat. Kun ei olla "koko"vartalokontaktissa, on tilaa epäonnistua ja paikata, vaikka tanssi ei tuntuisi menevän yhteen.
Silti tuossa on ihan sama tilanne kuin lähikontaktipuolella. Jos ensinnäkään yhteistä rytmiä ei löydy, eikä yhtäläistä baunssia niissä lajeissa, joissa baunssia käytetään ja vise on hunningolla, ei tuo ole yhtään sen mukavampaa kuin vastaavassa tilanteessa lähikontaktissa.
"Monet naiset kuvittelevat että olemalla mahdollisimman "kevyt" vietävä, on mahdollisimman mieluinen tanssitettava. Minun kokemuksieni mukaan näitä ei ole mukava viedä."
Itse sanoisin tässä kohtaan täysin päinvastoin. Voi jospa kaikki naiset olisivat lavoilla näitä keijukaisia, eikä tankkereita, joita joutuu raahaamaan paikasta toiseen.
Tässä kohtaa en viittaa naisten painoindeksiin vaan seuraamiskykyyn. Lihava nainen voi olla yllättävän kevyt vietävä, kun taas riunlaiha voi olla todellinen puhelintolppa vietäväksi.
"Parempi on sellainen seuraaja, joka antaa hyvän vasteen ja tulee ikäänkuin sekunnin murto-osan jäljessä ja antaa tunnun, että häntä saa todellakin VIEDÄ!"
Tässä kohden olen samaa mieltä. Hyvä seuraaja on todellakin sellainen, joka suorastaan odottaa tulevansa viedyksi. Ladys takeover:eita yms. juttuja tekevät naiset ovat ok, kun vain osaavat tehdä noita aloitteita.
"On musiikkilajeja joissa tulisi tanssissa huomioida musiikin syke; iskujen painotukset ja näitä mies välittää naiselle mm. voimankäytön, intensitiivisyyden"
Tuota voimankäytön intensiivisyyttä hieman varoisin, jos ei ole todella kokenut viejä. Kyseessä on kuitenkin mitta-asteikolla varsin pienet muutokset tuntumassa, joilla aikaansaadaan suuria muutoksia liikkeessä.
"Monissa naisissa havaitsee sen piirteen että vaikka he kykenevät seuraamaan miten monimutkaisia kuvioita tahansa, he eivät saa säilytettyä tasapainoa eivätkä kykene seuraamaan voimankäytön muutoksia yms."
Tuohon tasapainon säilyttämiseen kiinnitin huomioni. Mielestäni ei voi puhua hyvästä visestä, jos ei kykene säilyttämään tasapainoansa vise-suoritteen aikana. Tällöin joko viejä käyttää liikaa voimaa, jolloin seuraaja menee tasapainosta tai seuraaja ei hallitse tasapainoaan eli kykene olemaan omien jalkojensa päällä.
En lähde kokotekstiä pohtimaan mutta viimeinen kappaletta sen verran että se on täyttä asiaa.
Viejän on hallittava oma tasapainonsa sen aikana mitä tahtoo viedä on alkulähtökohta ja silloin hän kai pitää omat liikkumisensa niin ettei tasapino horju ja kun vie niin daamin tulisi kyetä juuri kerrostusti säilyttämään myös tasapaino ja liikkua siten ettei mene liian kauas, ota liian pitkiä askeleitä, pompi tai liiku katkonaisesti tai anna painonsa jäädä liikaa toiselle jalalle ym ym . Myös viennin tulisi tukea tätä onnistumista.
Puutteena näen suurimpana sen että daamilla on liian pitkät askelee kun suunta selviää, daamilla on oma "itseharjoiteltu" (oma vienti)pyörähdys tai muu siihen kohtaan ja omalla tavallaan, daami liikkuu jäykällä askeleella ja täten siirtelee painoa vain jalalta toiselle eli ei tanssi, (ei ole molempien jalkojensa päällä ja kannata kehoaan (tansiasento ja ryhti)
Viennin puutteena olen havainnut sen että, se lienee liian kevyttä eli pitäisi alkaa estämään ja jarruttamaan sekä vääntämään ja kääntämään.
Ajatus on että vienti on riittävä kuvaus seuraamiselle käytännössäkin.
Vääntö,kääntö, työntäminen, estäminen, pyörittäminen eivät kuulune tanssiin vaan daamin on seuraamista haettava ja viejän on vientiä opeteltava vienniksi.
Jotkut daamit kertoo "opetetun" siihen että heitä "viedään" kovin ja määräävin ottein ja heidän ei siksi tarvitse opetella seuraamista kun heillä ei siihen ole tilaa ?? Mielestäni viejät silloin "antaa väärän kuvan daamille ja rajoittaa heidän oppimistaan.
"Viejän on hallittava oma tasapainonsa sen aikana mitä tahtoo viedä on alkulähtökohta ja silloin hän kai pitää omat liikkumisensa niin ettei tasapino horju ja kun vie niin daamin tulisi kyetä juuri kerrostusti säilyttämään myös tasapaino"
Tässä kohtaa olen samaa mieltä. En tuota kuitenkaan tuonut tekstissäni esiin, koska viejän osuus on tasapainoilun kohdalla tavallaan helpompi kuin seuraajan. Perustelu tähän: viejä voi viedessään olla halutessaan kahden jalan päällä, jolloin tasapaino normaalisti ainakin säilyy, jos ei seuraaja tuota jollain tavoin horjuta.
On monesti viejän heikkoutta, jos menettää tasapainonsa kesken viennin. Hyvä viejä aistii seuraajan tasapainottelukyvyttömyyden ja sovittaa vientinsä tähän.
Hyvä toki viejänkin olisi hallita oleminen yhden jalan päällä tasapainossa, kun muuten on aika vaikea tanssia useimpia tanssilajeja. Vise on kuitenkin oma juttunsa, jossa viejällä on varaa fuskata tanssiaskelista viedessään.
"Puutteena näen suurimpana sen että daamilla on liian pitkät askelee kun suunta selviää"
Viejä pystyy vaikuttamaan tuohonkin ja jarruttamaan daamin liian suurta liikettä. Oleellista tässä on tällaista "laajaliikkeisten" seuraajien kanssa pitää tanssi pienenä, jos tila ei salli suuria liikeratoja.
"täten siirtelee painoa vain jalalta toiselle eli ei tanssi, (ei ole molempien jalkojensa päällä ja kannata kehoaan (tansiasento ja ryhti)"
Tässä sanoisin melkein päinvastoin, että seuraaja ei saisi olla useimmiten yhtäaikaa molempien jalkojen päällä, jos on liikkeessä. Tässä erottuvat hyvät seuraajat huonoista. Jos seuraaja ei kykene olemaan yhden jalan päällä tasapainossa ja tuosta siirtymään toisen jalan päälle tasapainossa pysyen, ei hän osaa seurata hyvin.
"Viennin puutteena olen havainnut sen että, se lienee liian kevyttä"
Tämä silloin, kun seuraaja ei ole tarpeeksi herkkä seuraamaan kevyttä vientiä. Jos seuraaja on hyvä seuraaja, vika tällaisessa "kevyessä" viennissä on yleensä siinä, että se on jo liian kevyttä ja näin epäselvää.
"Vääntö,kääntö, työntäminen, estäminen, pyörittäminen eivät kuulune tanssiin"
Eivät silloin, kun niitä ei viedä selkeästi ja toista satuttamatta.
"Vääntöjä" tulee harvemmin tehtyä. Joissakin liikkeissä tätäkin tarvitaan. Puhuisin tässä kohtaa enemmän erilaisista hallituista käännöistä kuin suoranaisista, hallitsemattoman kuuloisista, "väännöistä".
Työntämistä kutsuisin tanssissa enemmän ohjaukseksi johonkin suuntaan. Estämistä ei sellaisenaan taida esiintyä hyvässä visessä. Kyse on enemmän hallitusta pysäyttämisestä.
Pyörittämisiä sen sijaan on tanssissa paljon. Yleensä seuraaja tekee nämä omintoimin vientimerkin saatuaan. Toisinaan myös viejä avustaa tässä.
"Jotkut daamit kertoo "opetetun" siihen että heitä "viedään" kovin ja määräävin ottein ja heidän ei siksi tarvitse opetella seuraamista kun heillä ei siihen ole tilaa ??"
Näille daameille sanoisin, että vaihtakaa opettajaa ajoissa, ennenkuin teidät on täysin hajotettu.
...mutta käytännössä voi olla mahdotonta.
Siis näihin kahteen "Vise on oma tanssi...":n jutun kohtaan pyrin vastamaan vain:
"...On monesti viejän heikkoutta, jos menettää tasapainonsa kesken viennin. Hyvä viejä aistii seuraajan tasapainottelukyvyttömyyden ja sovittaa vientinsä tähän."
Usein kyllä, mutta silloin, kun vietävä on viejää painavampi ja hyvin kehno liikkumaan ylipäätään millään tavalla, ei keinoja juuri jää, ja jokainen yritys johtaa jomman kumman tai molempien horjahduksiin.
"...Viejä pystyy vaikuttamaan tuohonkin ja jarruttamaan daamin liian suurta liikettä. Oleellista tässä on tällaista "laajaliikkeisten" seuraajien kanssa pitää tanssi pienenä, jos tila ei salli suuria liikeratoja."
Kuten edellä, jarruttaminenkin jää tehottomaksi silloin, kun painavampi ja hidas vietävä vain jatkaa liikettä viennistä huolimatta (ja usein vielä itse arvaamaansa -väärään- suuntaan).
Viimeksi viime sunnuntaina jouduin Järvenpäässä lähes satakiloisen naisen haun kohteeksi tangon soidessa. Itse painan 70 kg.
Hakijan taito oli lähellä nollaa, ja liikkumis- sekä seuraamiskyky ja tasapaino vielä kehnommat.
Aina ei ole tehtävissä mitään. Paitsi tietysti voisi pakittaa, mutta en sellaista selvin päin hakevalle tee.
Aika ääriesimerkkejä tuot esiin. Laitetaan tuossa kuitenkin muutamia mietteitä.
"Usein kyllä, mutta silloin, kun vietävä on viejää painavampi ja hyvin kehno liikkumaan ylipäätään millään tavalla, ei keinoja juuri jää, ja jokainen yritys johtaa jomman kumman tai molempien horjahduksiin"
Tekisi mieli tässä kysyä, että kannattaisiko tuossa vaiheessa mennä vaikka discotyylin tanssiin irtiotteessa? Kun toinen ei ymmärrä tanssista mitään, niin turha siinä on edes yrittää viedä. Ainoa ratkaisu on antaa toisen "tanssia" miten osaa ja haluaa.
"Kuten edellä, jarruttaminenkin jää tehottomaksi silloin, kun painavampi ja hidas vietävä vain jatkaa liikettä viennistä huolimatta (ja usein vielä itse arvaamaansa -väärään- suuntaan)."
Samat sanat tähän. Mielessä myös käy se, että jos seuraaja jatkaa liikettä itse arvaamaansa suuntaan viennistä huolimatta, niin vienti on tuolloin epäonnistunut. Syitä tähän en lähde arvailemaan.
"Hakijan taito oli lähellä nollaa, ja liikkumis- sekä seuraamiskyky ja tasapaino vielä kehnommat."
Eipä tuollaisen kanssa kannata paritanssia harrastaa, jos ei ole pakko. Harvemmin noin kehnoja tanssitettavia kohdalleni on osunut.
Ehkä siinä ne kaksi kappaletta kuitenkin kestäisi, kun ei tule enää toistumaan tuon jälkeen.
...ja hyvin pieni osa sitä, tuo kahden kappaleen aika toki on.
Kuitenkin vaikutukset voivat olla ikävät.
Siinä satojen tanssijoiden keskellä (naama punaisena) kaikkensa tehden, kun yrittää niistä kahdesta kappaleesta selviytyä, ja vielä muita sillä horjuvalla taakallaan häiritsemättä, saattaa menettää jonkin verran (jossakin joskus suurenkin kimpaleen) maineestaan kohtalaisen tanssitaitoisena. Imagoon tuleva lommo voi joskus olla jopa pysyvä.
Harvoinpa muuten niitä ihan oikeita lavakingejä näkee tuollaisessa tilanteessa, vaikka esimerkiksi juuri siinä samassa paikassa heitä (saman ikäisiä) minunkin vieressäni oleskeli. Osaavat kai ilmeellään torjua riittävän hyvin.
Haluasinpa nähdä, miten tangot discotyyliin suositun tanssipaikan parketilla tanssitaan antamatta itsestään ja partneristaan täysin naurettavaa vaikutelmaa.
Tuskin tuokaan rouva (ikäiseni eli myöhemmässä keski-iässä) olisi siihen suostunut, vaikka olisin esittänytkin.
Olen samassa paikassa ja juuri samasta kohdasta (miestenhaulla) haettuna jonkin verran aiemmin joutunut "tanssimaan" nopeat rokit, kaikkein näkyvimmällä paikalla, kylläkin pienikokoisen, mutta täysin tanssitaidottoman käsilaukullaan huimasti huitovan ja aivan pitelemättömän naisen kanssa.
Toivottomia vietäviä siis löytyy kyllä, eikä aina ole kysymys edes massasta.
kun nainen ei enää saa olla edes kevyt tanssitettava. Itse olen "kevyt" tanssitettava ja saan siitä kiitosta miehiltä joka kerran, kun olen tanssimassa. Olen aina ottanut sen kohteliasuutena vaan joku näyttää olevan siitäkin eri mieltä.
"Siinä satojen tanssijoiden keskellä (naama punaisena) kaikkensa tehden, kun yrittää niistä kahdesta kappaleesta selviytyä, ja vielä muita sillä horjuvalla taakallaan häiritsemättä, saattaa menettää jonkin verran (jossakin joskus suurenkin kimpaleen) maineestaan kohtalaisen tanssitaitoisena. Imagoon tuleva lommo voi joskus olla jopa pysyvä."
Jos tuollainen on jatkuvaa, niin imagon voi siinä toki menettää. Satunnaisista tuollaisista tilanteista en ole ainakaan itse huolissani. Kokeneet - ulkopuoliset tarkkailevat - tanssijat osaavat kyllä erottaa, kummassa todellinen vika on. Varsinkin jos seuraajasi on ilmiselvästi täysi nolla.
Tietysti, jos toivot, että sinua hakevat ko. lavalla nimenomaan uudet, kokemattomat tanssituttavuudet, niin nämä tuosta voivat säikähtää. Tällöin menee jokunen tanssipari, että saat hyvän maineesi heidän silmissään palautettua.
Toisaalta satojen tanssijoiden keskellä tanssiessa imagon voi jopa säilyttää, jos ympärillä on muita vastaanvanlaisissa tanssipuuhissa. Eri asia on, jos olet siinä keskellä, tyhjää tilaa ympärillä, jolloin muiden mahdolliset katseet kiinnittyvät juuri teihin.
"Harvoinpa muuten niitä ihan oikeita lavakingejä näkee tuollaisessa tilanteessa, vaikka esimerkiksi juuri siinä samassa paikassa heitä (saman ikäisiä) minunkin vieressäni oleskeli. Osaavat kai ilmeellään torjua riittävän hyvin."
Minä melkeinpä jo kysyisin näiltä "kingeiltä", miten onnistuvat välttelemään ne "tuttavuudet", jotka seuraasi tunkevat. Eri asia on, että todennäköisesti antavat juuri ilmeellään ymmärtää, että pysykää poissa. Kun tuohon itse et halua mennä, niin nämä "tuttavuudet" tunkevat mieluummin seuraasi, kuin ovat kokonaan tanssimatta.
"Haluasinpa nähdä, miten tangot discotyyliin suositun tanssipaikan parketilla tanssitaan antamatta itsestään ja partneristaan täysin naurettavaa vaikutelmaa."
Myönnetään, ei onnistuisi välttämättä itseltänikään, vaikka välillä itseni naurunalaiseksi teenkin...
Viittaat tässä kohden väärään kirjoittajaan. Itse totesin:
"Voi jospa kaikki naiset olisivat lavoilla näitä keijukaisia, eikä tankkereita, joita joutuu raahaamaan paikasta toiseen."
Todella hyvä teksti!!
Olen täysin samaa mieltä!
Unohtui äskeisestä:
Omalla kohdallani usein käy kyllä niin, että niitä kisakuvioita treenasessa vienti kärsii. Usein tulee tehtyä kuvioita, jotka yksinkertaisesti eivät ole TÄYSIN vietävissä ulkopuoliselle, joka ei kuviota tunne. Enkä jaksa myöskään pariani aina oikoa ja neuvoa viemisessä, kunhan itse osaan kuvion seurata...
Ja mitä tulee siis siihen vientiseurantaan, on toisinaan tilanteita, että se toimii paremmin jonkun muun, kuin oman parin kanssa, mutta asia on silloin kyllä aika pitkälti psyykkinen. ;)
Seuraamisen tyylit voisi jakaa karkeasti viiteen ryhmään vasteen suuruuden ja daamin reaktioviiveen mukaan.
1. Suuri vaste. Daami vastustaa vientiä. Miehen tuntuma: Raskas vietävä, kivireki.
2. Vaste. Daami on "hidas", mutta vietävissä. Miehen tuntuma: Intensiivinen kontakti, siirappi.
3. Neutraali. Miehen tuntemus: Yleisesti ottaen helppo vietävä.
4. Kevyt vietävä: Daami reagoi vientisignaaleihin välittömästi. Miehen tuntuma: Höyhen.
5. Ylikevyt vietävä: Daami ylireagoi vientisignaaleihin, ennakoi, arvailee usein väärin. Miehen vientituntuma: Raskas vietävä, jarruteltava.
Jaottelu on omani. Olen kiinnotstuntu kuulemaan toisenlaisista näkökulmista.
"Omalla kohdallani usein käy kyllä niin, että niitä kisakuvioita treenasessa vienti kärsii. Usein tulee tehtyä kuvioita, jotka yksinkertaisesti eivät ole TÄYSIN vietävissä ulkopuoliselle, joka ei kuviota tunne"
Tuossa samaa mieltä. Yleensä kisakuviot tulee olla ns. vapaavientisissä lajeissa "vietäviä" kuvioita eli niissä näkyy, että ne viedään. Todellisuudessa varsinkin näyttävimmät kuviot ovat niitä, jotka ovat enemmän tai vähemmän etukäteen sovitulla tavalla toteutettavia. Niissä vise ei ole kuvion alun jälkeen käytännössä enää ns. vapaata, eikä tällöin tuolla ole niin suurta väliäkään, kun kyse on kisatilanteesta, eikä todellisesta vapaavientisestä sosiaalitanssista.
Jack 'n' Jill -tyyppisissä kisoissa sitten nähdään, ketkä ovat niitä todellisia vise-taitureita...
"Ja mitä tulee siis siihen vientiseurantaan, on toisinaan tilanteita, että se toimii paremmin jonkun muun, kuin oman parin kanssa, mutta asia on silloin kyllä aika pitkälti psyykkinen. ;)"
Niinpä. Ei ole helppoa kisoihin treenaaminen, ei...
Kommentoin jaotteluasi seuraavasti:
Kaikki ryhmät 1. - 4.:teen ovat hallittavissa. Riippuu vähän musiikista, mikä milloinkin näistä miellyttää. Ehkä kohtaan 1. ei löydy minkäänlaista sopivaa musiikkia...
Miellyttävin tuntuma on edelleen kohdassa 4., kun osaa viedä. Tuossa pystyy säätämään vientisignaalillaan haluamansa seurantatyylin erittäin hyvin.
2. kohdan daami on ehkä hitaissa, venyvissä musiikeissa riittävä, mutta silti 4. -kohdan daami voittaa oikean viejän käsissä tämän.
Kohdassa 5. en puhuisi mistään "ylikevyestä" vietävästä. Ylireagointi liittyy vielä tähän, mutta ennakoiva, arvaileva daami ei yksinkertaisesti osaa seurata.
Voipa sen sanoa karkeasti noin.
1. Daami yleensä on jostain syystä estynyt "vientiin" eli vastustaa. Viejän mielstä: Tosiaan kivireki tai "kantokaskessa".
2:Daami on myöhäsyttyinen (hidas) tai jostain syystä liikkuu hitaasti. Viejän mielestä: Turhauttavan tukkoinen ja "vetäsin maasta kun kahvat olisi"
3:Daami on tansija ja tietoinen roolistaan sekä seuraa ja tahtoo tanssia siis (ei neutraali) vaan tanssija aktiivisesti. Viejän mielestä: Viennin tarjoaminen ei tuota vaikeutta ja voi edelleen tanssia itsekkin ja yhteinen tanssituntemus positiivinen.
4:Daami "pyrkimyksenä viedä tai todistaa osaamisesensa ja täten tanssii omaan lukuun reagoi vientisingnaaleihin heti . yleensä nykien.
Viejän mielestä: Sitto viennin arviontiin musiikissa siten että tulee viedä "jälkikäteen" täten sotkee myös omaa tanssia.
5: Daami tekee omaa tanssiaan (opetettua) kuviota esim: Ylireagoi ja ennakoi (väärin)
Viejän mielestä: Tansillisesti ja musiikillisesti "raskas" vietävä. Sekoittaa viennin ja viejän tanssin ja tutnemus tosi negatiivinen. Tekee mieli lopettaa tai katkaista ja pyrkiä aloittamaan muutaman kerran uudestaan. Ei toivottu tilanne.
Kiinni niin jotain on mätää muuallakin kuin tanssiin hakijoissa.
Tuli vain mieleen että minkä varassa se "imitsi" on ja mihin sitä niin herkkähipiäisesti tarvitaan että jokin yksittäinen "ryysääminen" tansilatialla sen voi kaataa ja kenen silmissä.
Taitaa olla liian heikolla pohjalla kun sitä noin varjellaan.
Taas törmättiin siihen, että suurelle osalle tanssikansaa pitää vähäiset huumorivivahdukset osoittaa sormella.
Millään en jaksaisi täysin vakavikkona ja ryppyotsaisena tänne kirjoitella. Joistakin paikoista tuon takia on pitänytkin jo lähteä, kun väki on niin yksiniitistä, että oikein hirvittää.
Niin että älä yhtään ole huolissasi, ei minun julkikuvani nyt noin vähästä murene eikä mieleni järky.
Jotkut täysin asiantuntemattomat tai jo valmiiksi antipatian täyttämät voivatkin antaa moisen vaikuttaa, mutta minuahan se ei haittaa.
Tuttuja kyllä riittää tanssitettaviksi (ja hakijoiksi) enemmän kuin on mahdollista käytettävissä olevan ajan puitteissa "hoidella".
Tuollaisissa tilanteissa vain tanssilattialla kohdattaessa virnistellään puolin ja toisin, mutta niin ettei se tanssitettava hankala tapaus sitä huomaa.
(Huomasitko sitaatit hoidella-sanan ympärillä? Siinä oli sitä huumoria ripaus mukana. Noin en vain millään viitsisi kaikkea rautalangalla koristella)
Muuten voisin allekirjoittaa tuon jaottelun, mutta ennakoiva ja väärin arvaileva ei ole ylikevyt, vaan paremminkin seuraamistaidoton. Ylikevyt ei ennakoi ja tee vääriä liikkeitä, vaan liikkuu nanosekunnin tarkkuudella samaa tahtia miehen kanssa, jolloin vietävä on kuin muuttunut kiinteäksi osaksi viejää, eikä vieminen enää tunnu yhtään miltään.
tuo olikin yleisesti, eli se itsetunto (joillakin) kai taitaa olla hädissään jos jokin erikoisen epämiellyttävä daami sattuu latialle viemään. Tahtookin olla että he myös sitten vievät sen kyseisen pellon kääntämisen.. . No kyllä siinä saa "vilkku" olla päällä jotta tietäis mistäristeyksestä kääntyy.. aivan vaan huumorilla.
Ollaanpa nyt kumminkin rehellisiä! KOSKAAN et vieraan kanssa tanssiessasi pääse sellaiseen tuntumaan kuin vakioparin kanssa! Se vaatii vakioparinkin kanssa vuosien yhteisen harjoittelun ennenkuin siihen päästään. Aivan turha väittää että "hyvällä visellä" saavutettaisiin tuosta edes murto-osaa! Olen kyllä tanssinut paljon vieraitten kanssa ja todennut että että esim. tangoa ei pitäisi tanssia lainkaan kenen kanssa sattuu koska se menee taaksepäin eli kehitys taantuu (jos siis ON oma pari, jonka kanssa voi tanssia!). Tango on niin hienovarainen ja haavoittuva laji että hirvittää katsellakin monesti lavoilla kun näitä "vise-guruja" siellä revittää omintakeista näkemystään tangosta. Samaa voi sanoa hitaasta valssista!
Usein näillä visen kuolemattomaan nimeen vannovilla vise-guruilla on tanssityyli kuin jostain hupiohjelmasta. Osataan kyllä viedä ja seurata mutta ei mitään kunnollista, -tanssimiseksi luokiteltavaa, vaan omintakeisia ja hupaisia "versioita" ja näkemyksiä tanssimisesta.
Tuo tanssityyli on hieno sana ja kun katsearviontiin lähtee niin se arvostelu kuulunee kilpailuihin mutta tanssijan on kai rentoutumis ja virkistys tilanteissa myös pystyttävä tuomaan esiin se miten hän hyödyntää tanssia itselle ja toiselle eikä PAINI sen kanssa kuinka hän toimii konemaisesti joko TANSSILLE TAI toisille katsojille.
Tangon tansijoista suurin osa varmaankin kilpailuun osallistuvatkin ns: antaa mennä kun eivät ole kisoissa ja onhan silloin tilan, parin, ym tilanteemmukaisia hupiohjelmia tyyllillisesti. (niin myös muissakin tansseissa)
Hyvällä VISE:llä on kuitenkinkai merkitystä sillä se palkitsee ne daamit jotka lähtevät siihen hakemaan paritanssituntumaa sekä viejää palkitsee kun hän voi välittää tuntemuksensa parille niin että tansitunneon yhteinen.
TAngon on haavoittuva sen on totta, mutta sittenhän siitä tulee kummallekkin "haavoittuva" kun on ensiksi löydetty se mikä voi yleensä haavoitttua. Eli VISE.
yletön askartelu visen kanssa, tekee tanssista konemaista suorittamista ja painimista!
Vise on käsite jota tarvitaan aivan erityisesti silloin kun yritetään tanssia jonkun kanssa jonka kanssa ei ole ennen tanssittu. VIsen ovat lanseeranneet voimakkaasti esille ne jotka käyvät jatkuvasti tanssittamassa "ketä nyt sattuu kohdalle osumaan". Puhutaan lähes yksinomaan visestä ja vähätellään tanssin ulkonäön ja esteettisyyden merkitystä. Tällainen tansiiminen on jatkuvaa (lähes) alkeistasolla tanssimista, vaikka olisi miten kokeneita viejiä ja seuraajia. Kädenalitansseissa tuo onnistuu ja tanssimisesta voi saada nautintoakin, mutta lähiotteen tansseissa ei nämä pääse koskaan kokemaan oikeata tanssin tunnetta ja kahden ihmisen tanssin yhteensopivuutta! Parhaimmillaankin daami on vain "kevyt vietävä" (=ylikevyt, tunnoton, lähes vasteeton) jolloin kuviot kyllä sujuvat hienosti ja askel sopii yhteen mutta tuntuu kuin tanssisi yksin. Yhdessä ja yhteen tanssimisen tunne puuttuu.
Rautaisimmallakaan tanssikokemuksella ei koskaan voi saavuttaa sitä yhdessä/yhteen tanssimisen tasoa jolle pääsee vain harjoittelemalla vuosia saman parin kanssa! Parhaimmilla viejillä ja seuraajilla jotka ovat toisilleen vieraita, tanssiminen on ja tuntuu parhaimillaankin joko alkeis- tai alkeisjatkotason tanssilta!
Tango kelpaa hyvin esimerkiksi hienovaraisen haavoittuvuutensa takia. Pienetkin muutokset asennossa, sykkeessä aiheuttavat sen että tango ei enää tunnu tangolta! Se on vain "yhdessä tanssimista" tai sen yrittämistä. Mielestäni tango on tangoa vain jos kaikki palaset loksahtavat kohdalleen alusta asti ja tämä ei koskaan onnistu tuntemattoman kanssa; -ei niin hyvin kuin haluan! Hulluinta mitä voin kuvitella, on parinvaihto tangokursseilla. Kädenalitanssikursseilla se on hyvä asiaankuuluva juttu mutta missään tapauksessa ei saisi olla parinvaihtoa tangokursseilla! Esteettisesti kaunis ja yhteenhioútunut tanssi on aina myös hyvältä tuntuvaa ja nautinnollista! Suorittaminen ja konemaisuus kuuluu (ja näkyy) lavoilla monesti sellaisista jotka eivät tanssi paljoa kenenkään saman kanssa vaan vaihtelevat koko ajan paria ja etsivät tanssinautintoa silloin jostain muusta kuin itse tanssista! Jatkuva yhteensovittaminen ja keskinäinen räpellys (jota on AINA myös hyvin kokeneillakin toisilleen tuntemattomilla tanssijoilla!) -tappaa tehokkaasti tanssinautinnon!
"Vise on käsite jota tarvitaan aivan erityisesti silloin kun yritetään tanssia jonkun kanssa jonka kanssa ei ole ennen tanssittu."
Vise on käsite, jota tarvitaan kaikessa paritanssissa ainakin jossain määrin. Vise on ainoa keino aikaansaada paritanssista paritanssin näköistä toimintaa. Jopa kilpatanssissa, jossa on pitkälti valmiit koreografiat, käytetään edes jonkinlaista viseä luomaan kuvaa paritanssimisesta.
"Parhaimmillaankin daami on vain "kevyt vietävä" (=ylikevyt, tunnoton, lähes vasteeton) jolloin kuviot kyllä sujuvat hienosti ja askel sopii yhteen mutta tuntuu kuin tanssisi yksin. Yhdessä ja yhteen tanssimisen tunne puuttuu."
Olen tässä kohden täysin eri mieltä. Itse väittäisin, että kuvaamallasi tavoin tanssiessa se yhdessä ja yhteen tanssimisen tunne vasta löytyykin. Ainakin useimmiten.
Ilmeisesti sinulle yhdessä tanssimisen tunne on jatkuvaan kolaamista, häsläämistä yms. 'sattuu ja tapahtuu' -linjan toimintaa, joita ilman tanssi ei ole oikeasti tanssia?
"Rautaisimmallakaan tanssikokemuksella ei koskaan voi saavuttaa sitä yhdessä/yhteen tanssimisen tasoa jolle pääsee vain harjoittelemalla vuosia saman parin kanssa!"
Tuo riippuu täysin parista ja parin kyvyistä. Jos pari on kyvykäs ja motivoitunut vuosien "säätämiseen" saman parin kanssa, niin näinhän tuo on. Eihän kukaan tietysti vuosia jaksa treenata parin kanssa, jonka kanssa tanssiessa ei tunnu tanssi sujuvan.
"Suorittaminen ja konemaisuus kuuluu (ja näkyy) lavoilla monesti sellaisista jotka eivät tanssi paljoa kenenkään saman kanssa vaan vaihtelevat koko ajan paria ja etsivät tanssinautintoa silloin jostain muusta kuin itse tanssista!"
Sanoisin melkein tässäkin toisinpäin. Suorittaminen ja konemaisuus näkyy useimmiten niissä, jotka treenaavat koreografiavoittoisesti tanssimista vuodesta toiseen.
Satunnaisen parin kanssa tanssiessa tulee enemmän esiin spontaanius ja ne todelliset tanssikyvyt, kun ei enää tanssitakkaan sovittua koreografiaa, mikä on voinut näyttää ulkopuoliselle hyvinkin yhteenhioutuneelta ja jopa hienolta tanssilta.
Kun tanssitaan ns. vapaasti tuntemattoman parin kanssa, niin tanssi saattaa olla "yllättäen" paljon hajanaisempaa.
"Jatkuva yhteensovittaminen ja keskinäinen räpellys (jota on AINA myös hyvin kokeneillakin toisilleen tuntemattomilla tanssijoilla!) -tappaa tehokkaasti tanssinautinnon!"
Tai tuo luo jotain aivan uutta, ennenkokematonta. Parhaat tanssilliset ideat syntynevät silloin, kun pääsee kokeilemaan spontaanisti ilman huippuunsa hiottuja rajoja.
Vienti ja seuraamis käsitteeet on kai kuitenkin pidettävä olemassa sillä miten siitä edes puhuisi jos sitä ei mitenkään voi tai saa ilmaista. Vienti on vientiä kai olipa kuinka hyvä tansija tahansa?! SEuraaminen on toisen rooli olipa kuin hyvä tanssija tahansa kai?!
No etiketissä ja käytännössä on paljon tekijöitä kun pyrkii tansipaikoilla tanssimaan eli toteuttamaan Vise:ä.
Jos haet yhtä ja ainoaa tai muutamaa niin olet jo leimattu vaikka miksi eri nimityksillä kun haet vain samoja. Kun haet useita tai hyvin useita niin taas sama juttu. Kun tanssit saman kassa niin sama juttu mutta oikein ei tehdä milloinkaan.
No sitten se tango ,, siinä olen samaa mieltä että sama pari on ehdottomasti hyvä. Mutta missä on se pari ja ken ja kuka sitten kykenee ja tahtoo sekä kokee ja motivoituu tekemään sitä niin että tangoa voidaan kehittää nautittavaksi asti. (onnistumiseen). Olen kokenut joidenkin kanssa aivan "pystymetsästä" tangon onnistumisen. JA paremmin kuin vakiparin kanssa. Tulee aivan harjoittelematta. No siitä kai olisi kyseisen parin kanssa hyvä jatkaa!!?? vai olisiko. Menisikö se tunne kuinka pian pois kun alkais tekemään tangoa ja harjoittelemaan? Saattaisi käydä niin että pian sitä ei enää olisikaan. tangoa vaan olisi opittu koreografia ja siitä tulisikin sitten rutiinin omainen työ.
se siitä fiiliksestä.
"KOSKAAN et vieraan kanssa tanssiessasi pääse sellaiseen tuntumaan kuin vakioparin kanssa!"
Ei ehkä kannattasi olla aivan noin jyrkkänä tässä asiassa. Ensinnäkin hyvin suurella osalla tanssijoista (=lava/seuratanssijoista) ei ole vakiparia. Toiseksi vakiparissakaan molemmat eivät välttämättä ole samalla tasolla; toinen voi olla selvästikin toista parempi. Kyllä minä asettaisin taidon (ja muut kemiat :-) ) suurempaan rooliin kuin sen, että tanssii vakiparin kanssa.
Itsellä ei varsinaista vakiparia ole, ja silloinkin kun on ollut, ovat jotkut tanssit sujuneet paremmin aivan ventovieraan kanssa. Tanssityylillä (avoin/suljettu) ei myöskään ole minun kokemuksen mukaan merkitystä. Elämäni kolme parasta tangoparia olen tanssinut sellaisten naisten kanssa, joita en ollut edes nähnyt koskaan aiemmin. Huippukokemuksen (toki puhun vain omasta puolestani) niistä teki no. daamien taito (ja ne kemiat).
Muuten samaa mieltä tangosta. Eli melkein mitä vaan voi tanssia melkein kenen kanssa tahansa, mutta tangoon (ja hitaaseen valssiin) kriteerit ovat aivan eri luokkaa.
Olen ehdottomasti samaa mieltä vasteesta. Höyhenen kevyt vietävä ei ole paras mahdollinen.
Tuntuu, kun tasapainonpito jäisi yksin viejälle
etenkin pyörivissä tansseissa,yhteistä tukea ei tunnu.
Kerran sain tanssia yhden daamin kanssa,joka oli aktiivi kilpatanssija. Hän kysyi heti,että onko vastus sopiva? Hän taitavana tanssijana pystyi "säätämään" vastuksen viejälle sopivaksi.
...monenlaisia ja oletuksia myös.
Mitään suoraa kausaliteettia höyhenenkeveyden ja vasteen puuttumisen välillä ei ole olemassa.
Aivan yhtä hyvin sen vasteen osaa säätää taitava tanssija ja tanssijatar tilanteen ja tarpeen mukaan, olipa sitten kilpatanssija tai ei.
Taitava pitää itse tasapainonsa. Yhteinen tuki löytyy tarvittaessa, jos taitoa muuten löytyy.
Niinpä minulla on puolestani oikeus olla ehdottomasti eri mieltä: Höyhenenkevyt vietävä on paras. Vasteen ei tarvitse olla vastustamista. Riittää tuntuma, että "tässä olen ja seuraan merkkejäsi joka solullani".
Huom: Ei riidan aihe, vaan eriävä mielipide -makuasiaa.
"Vasteen ei tarvitse olla vastustamista."
Tuo oli hyvin sanottu. Myös minä pidän kohtalaisen kevyestä vasteesta. Sitä pitää olla, mutta jos siihen aletaan käyttää voimaa, tanssi muuttuu keskinäiseksi väännöksi ja painimiseksi.
Samaa mieltä myös siitä, että kyseessä on makuasia. Tiedän useita daameja, jotka pitävät suuremmasta vasteesta kuin minä. Voin sitä antaa, mutta tanssinautinto ja keskinäinen harmonia mielestäni tanssista samalla katoaa.
Sanoisin, että pelkkä jäntevyys sekä kropassa että käsissä riittää. Kun vasteeseen aletaan lisätä voimaa, ei hyvä.
Truehum kirjoitti: "Niinpä minulla on puolestani oikeus olla ehdottomasti eri mieltä: Höyhenenkevyt vietävä on paras. Vasteen ei tarvitse olla vastustamista. Riittää tuntuma, että "tässä olen ja seuraan merkkejäsi joka solullani".
Tässä olen Truehumin kanssa täysin samaa mieltä. Varsinkin sylitansseissa ihailen höyhenen kevyttä seuraamista. Käsitykseni on, että "kädenalitansseissa" vaste saa olla hiukan voimakkaampi.
Samaa mieltä edellisten kanssa, seuraaminen on silloin hyvää kun jäntevyys ja elastisuus kohtaavat ja vienntiin voi tuotaa sen viennin eikä "vastustamista". Vaste on juuri sen tuntuinen kosketus mikä on liikeaistimusten tunnistamiselle tarpeen ja daami tosiaan kykenee seuraamaan. Sehän on keveydessä sen merkki että, daami seuraa eikä vie tai hae seinää mistä ponnistaa. Tai kahvaa mistä vääntää.
Vain pieni muutos:
4. Ylikevyt vietävä
5. Sätky
Hyvä lista minunkin mielestäni. Hyvä lisäys myös tuo edeltävän kirjoittajan "sätky", jonka voi tosin lukea ryhmään 5.
Suurin osa hieman osaavammista daameista kuuluu minun kokemuksen mukaan kohtaan 3 eli neutraalit. He ovat ihan ok, mutta harvemmin heidän kanssaan saa mitään tanssillisia kiksejä.
Parhaat löytynevät ryhmästä neljä. Tosin tässäkin ryhmässä löytyy mielestäni kahdenlaista tyyppiä: niitä "höyheniä" joiden vaste on olematon sekä niitä, joilla vastetta on vähän, mutta juuri sopivasti. Jälkimmäinen tietysti ideaalitapaus.
Lisäedellytys kiksien saamiselle on vielä daamin tietty rohkeus tanssissa, eli kevyt mutta rohkea. Rohkeus ilmenee esim. mukaan tuloon viejän pitkään askellukseen.
Vasteesta vielä sen verran, että mielestäni sylitanssit sallivat hieman suuremman vasteen kuin avo-otteessa tanssittavat kädenalit. Harvoin kuitenkin tapaa daameja, jotka tanssivat kädenaleja kevyesti, "omillaan" ja siististi. Kädenaleista tulee helposti reuhtomista ja säheltämistä. Tietysti viejälläkin on tässä kuten muissakin tanssin elementeissä oma tonttinsa hoidettavana. Kaikki ei ole naisen vika (vaikka se tietysti onkin pääsääntö!)
Eli näillä eväillä daamit nyt vaan harjoittelemaan! Kyllä se siitä! :)
"Parhaat löytynevät ryhmästä neljä. Tosin tässäkin ryhmässä löytyy mielestäni kahdenlaista tyyppiä: niitä "höyheniä" joiden vaste on olematon sekä niitä, joilla vastetta on vähän, mutta juuri sopivasti."
Minä sijoittaisin tuon viimeksi mainitun tuonne kolmosen puolelle.
Aika karkea jaotteluhan tämä.
Oman ajatteluni lähtökohta oli, että kakkonen, kolmonen ja nelonen olisivat (useimpien viejien mielestä) miellyttäviä seuraamistyylejä. Kenellä mieltymys sitten kallistuu enemmän 2-3:een, kenellä 3-4:ään.
"1. Suuri vaste. Daami vastustaa vientiä. Miehen tuntuma: Raskas vietävä, kivireki.
2. Vaste. Daami on "hidas", mutta vietävissä. Miehen tuntuma: Intensiivinen kontakti, siirappi.
3. Neutraali. Miehen tuntemus: Yleisesti ottaen helppo vietävä.
4. Kevyt vietävä: Daami reagoi vientisignaaleihin välittömästi. Miehen tuntuma: Höyhen.
5. Ylikevyt vietävä: Daami ylireagoi vientisignaaleihin, ennakoi, arvailee usein väärin. Miehen vientituntuma: Raskas vietävä, jarruteltava."
Mietin tuota luokittelua kirjoittaessani, mihin kuuluvat tässä janassa "vientipäälliköt", eli naiset, jotka tuon taivaallista välittävät miehen tahdosta, vaan menevät mitä tykkäävät tai sitten mitä KUVITTELEVAT miehen vievän, kuuntelematta kuitenkaan vientiä.
Ensin ajattelin, että he ovat oma lajinsa, joka ei kuulu tälle "seuraamistyylijanalle" mihinkään kohtaan, mutta sitten hoksasin, että hehän itse asiassa ovat ympyrän puuttuva linkki! "Vientipäälliköt" on kuudes ryhmä ja se sijoittuu viitosen ja ykkösen väliin!
Kirjoittamassani luokittelussa ja erityisesti sananvalinnoissa on paljon hiottavaa (kirjoitin sen kesken oppitunnin, hetken mielijohteesta).
Ajatukseni kuitenkin oli ryhmitellä seuraamistyylit niin, että kohtien 2 ja 4 seuraamistyylit olisivat yhtä suosittuja viejien keskuudessa. Eli kakkosen sanavalinnoilla en ehkä onnistunut kuvaamaan ihan sitä mitä tarkoitin.
Jaottelussa on tosiaan merkityksellistä ja realistista tarvetta ja siten hyvää aloitetta. Vielä että teet sen daamina johan tässä on alettava miettimään millä sinua huomioisi moisesta rohkeudesta.
Itse asia onkin tullut selville ja kuvauksetkin on noiden toisten/muiden kanssa tulleet esille hyvin. Tuo "kuudes aisti" mitä etsit tai toteat on todellakin ryhmä joka on olemassa ja sen kyllä veisin heti pois parketilta mieluiten kun tällaisen "päällikön" pariksi eksyy , joutuu, erehtyy. (siihen ei ole mitään tehtävissä muutaman minuutin aikana) Yleensä irroitan otteet kokonaan ja pidän pitkän tauon ja yritän muutaman kerran jonka jälkeen siten kävelen kappaleen loppun ja usein tulee jo janokin kesken kappale parin.
Miettiä voisi sitä mitä siellä "vientipäällikön" päässä ja tunneelämässä mahtaa liikkua siellä "tuontipuolella".
Tarkoitetaanko tuolla vientipäälliköllä sellaista daamia joka lähtee herkästi viemään, kontroloi ympäristöä ja haluaa mennä sinne missä omasta mielestä on paras reitti ja jopa katsoo muilta rytmin jolla pitää tanssia ja tietenkin olettaa tiettyjen kuvioiden tapahtuvan (esim. pyörähdyksissä haluaa mennä täyden kierroksen).
Nämä kaikki sopivat minun vaki daamiin ja ollaan päästy siitä ohi sillä että daamini tanssii silmät kiinni. Hänellä on n. 20 vuotta enemmän tanssikokemusta kuin minulla mutta heti kun hän sulkee silmänsä vienti muuttuu kevyeksi ja rytmi pysyy samassa minun kanssa
Daami joka tekee vientiä ja menee "viemättä" on hän joka pyrkii murtamaan tanssin peruselementin eli viennin ja seuraamisen.
Yleensä he varmaan ovat tottuneet "viemäään" kaikissa asioissa kuin pässiä narusta. Miestään.
Siihen kannattaa tarjota aivan muita esineitä, tai muita nelivetotraktoreita kun tyttö on päättänyt viedä.
Tanssiin sit äei kannata antaa sotkeutua.
Pitää muistaa minkä tempun koululaitos on aikoinaan tehnyt meidän ikäisille.
Poikia ei kiinnostanut tanssin opetus joten esim. minulle ei edes koskaan kouluaikana edes ehdotettu moisen taidon opettelua.
Mistäs sitten tytöille saatiin se partneri? Toisesta tytöstä tietenkin ja nehä olivat sitten aina siinä pojan roolissa, eli suomeksi 50% tytöistä opetettiin viemään ja määräämään tahdin.
Sen jäleen jollei ole kohdalle sattunut sellaista joka systemaattisesti alkaisi opettamaan pois tästä tavasta niin minkä he sille voivat.
Oma daamini tiedostaa ongelman ja on kertonut mistä se juontaa juurensa, lisäksi hän haluaa oppia pois tuosta viennistä ja on löytänyt siihen ihan hyvän keinon (silmät kiinni ja antaa viedä).
Kaikkihan tietävät miten vaikea on oppia väärästä asiasta pois varsinkin jos se on saanut jatkua kymmeniä vuosia.
Tanssi on tunne tila ja hyväksynnällä se on miehissä ja naisissa ja tytöissä ja pojissa.
Se miesten malli on miesten itsensä "kouluttama" poikiin että tanssiminen on tyttöjen hommaa ja niinkuin kotityötkin ja ym naisten hommat ,, miesten mielestä.
Mies on ollut se joka ei tanssi , ja se on miehen mallin peruskuva. Naiset on voineet saada omaan tanssiinnostukseensa vientivuoroja tansiessaan toisten naisten kanssa. Mutta kun ajattelee niin miksi naiset eivät ole sitten halunneet tanssia miesten kanssa vaan onko se egologinen ja biologinen seikka että, ei arvo ja ylepeys antanut periksi ilmaista haluaan tanssia seuraajana miehen kanssa?! Vai oliko moraali se joka esti?
Veraan vielä tänäkin päivänä , kun eräissä naistenhakutansseissa haki juovuksissa oleva nainen ja en halunnut tanssi siksi. Niin tämä "tanssiarvopakkaus" räyhäsi kokoillan siitä lähtemättömyydestä.
Keinoja tosta "vientipäällikön" homasta on mutta ehkä se edellyttää että karistaa sen muun johtamistaitonsa ja valtaasemansa mielestä pois jota kai se vaatii kyetäkseen seuramaan.
Tätä yritin tuolla toisessa ketjussa sanoa mutta ei kelvannut. Yritti muuan vanha tanssilattioiden höylä jopa saada mielipidettäni käännettyä sellaiseksi että kaipaavani miellyttävä vaste = painia.
Onpa hyvä kuulla että löytyy muitakin miehiä jotka haluavat tanssista sen viemisen kokemuksen eikä vain höyhenen kevyttä hyttystä syliinsä.
"PARHAIMMILLAANKIN ventovieraan kanssa tanssiminen on vielä hiomatonta ja keskinäistä kolinaa ja paukkumista!"
"Avoimen otteen tansseissa tilanne ei ole yhtä kriittinen, vaan siinä yhteinen syke löytyy helpommin. "
Et taida olla tanssinut kovin kauaa?
Aika... Sanoisinko harkitsemattomia väittämiä.
Muuten kyllä ihan hyviä havaintoja. Myöskään hyvän yleisen tanssitaidon hallitsiminen ei tarkoita, että olisi hyvä viejä tai seuraaja. Tai joissain lajeissa hyvä viejä tai seuraaja ei automattisesti ole sitä toisissa lajeissa.
Ollakseen hyvä viejä tai seuraa pitäisi myös hallita useita erilaisia tapoja otteista, etäisyyksistä, kontaktipisteistä ja voimasta/dynamiikasta. Pitää siis osata viedä/seurata sekä vartalokontaktissa, että ilman ja sekä kevyen kevyesti että voimalla.
Ollakseen hyvä paritanssija (vapaasti vietävissä lajeissa) täytyy olla sekä hyvä viejä ja/tai seuraaja (yleensä molempia) että omata hyvä yleinen tanssitekniikka.
Minä näkisin viemisen tai seuraamisen taidon kiinteänä osana tanssitaitoa, eli ilman sitä ei voi olla kovin hyvä tanssija. Paritanssi sisältää aina tämän viemisen ja seuraamisen elementin, jota ei voi erottaa tanssitaidosta. Kauniisti tanssiminen kuuluu myös tanssitaitoon, mutta toisaalta tanssista välittyvä ulkoinen kuva ei ole niin tärkeä asia kuin se, miten tanssijat itse kokevat tilanteen. Seuratanssijat tanssivat aina ensisijaisesti parilleen ja itselleen, eivät muille paikalla olijoille.
Vuosien tanssikokemus tuo vientiin ja seuraamiseen sellaista varmuutta, että niitä kolinoita ja paukkumisia ei juurikaan tapahdu mikäli molemmat ovat riittävän kokeneita. Väittäisin, että jopa ventovieraat voivat tanssia varsin nautinnollisesti keskenään, jos mies osaa kunnolla viedä ja nainen seurata.
Vienti vaatii vastetta, mutta vain nimeksi. Se on kyllä totta, että joskus nainen tuntuu liian kevyeltä viedä. Silloin tulee omituinen fiilis, vähän kuin riittämätön olo. Tuntuu, että pitäisi tehdä kuvioita ja pyörähdyksiä paljon enemmän, kun nainen seuraa kaiken niin älyttömän helpon tuntuisesti. Toisaalta tanssin kyllä mieluummin kevyesti vietävän kuin jatkuvasti vastaan kampeavan ja viemään pyrkivän kivireen kanssa.
Eipä näitä ylikevyitä vietäviä paljoakaan ole. Minulle sellainen sattui ensimmäisen kerran muutama viikko sitten naistentansseissa vaikka oon kohta parikymmentä vuotta lavoja kierrellyt. Tuli tunne, että oon tanssimassa yksin ilman paria. Joskin tunne oli varsin mielenkiintoinen. Tarvitsisi kai osata "oikeesti" tanssia eikä mennä niin kuin hyvältä tuntuu näidän tosi taitureiden kanssa.
Tuntuu aivan käsittömättömältä miten tarkasti tälläisissä keskusteluissa pystytään määritteleen millainen nainen on hyvä vietävä.
Onnekseni vietäviä on monenlaisia ja tanssissa säilyy haastavuus, vaikka en yleesä pysty analysoimaan tanssitettavuus erojen syitä. Kun välillä tanssii yhden ja saman kanssa pitempään alkaa arvattavuus tekemään tanssista tylsää.