Suurin ongelma

rotu sopii meille on mielipiteiden kirjavuus laidasta laitaan. Yksi on yhtä mieltä ja toinen toista. Selkeimmät toiveet tai luonteenpiirteet totta kai tukevat tai pois sulkevat toisensa, mutta kun on näitä keskusteluja seurannut niin ei muuta voi todeta kuin, että kyllä se omistajan asennne merkitsee eniten. Helpon koiran saa ihan helposti piloille väärällä asenteella ja vaikemammankin koiran saa suht' helposti yhteiskuntakelpoiseksi, kunhan on johdonmukainen ja "tervepäinen". Totta kai se olisi ihanne tilanne, että koira saisi luontaisen mukaista virikettä tämän tästä, mutta kyllä nykyajan koirat ja nykyisen kaltainen elämä ovat aika kaukana siitä mihin tarkoitukseen monet koirarodut ovat aikoinaan jalostettu. Kyllä jäisi moni koira luovuttamatta, jos tiukasti pidettäisiin kiinni siitä, että koira pääsee olosuhteisiin, jotka mahdollisimman hyvin pystyvät vastaamaan sen luontaisiin piirteisiin. Onhan se tottakai hyvä, että asiantuntijat/ kasvattajat kertovat myös ns. "worst case scenarion", mutta ei se elämä ihan niin mustavalkoinen ole, että tarinoiden pitää mennä usein jopa pelottelun puolelle. Toisaalta eivät ne täydellisimmätkään olosuhteet aina tuota "yhteiskuntakelpoista" yksilöä.
4228
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

Totta, että vaihteluväli on todella suuri, kun katsotaan koirien ominaisuuksia ja sopivuutta erilaisiin ympäristöihin. Itse kysynkin enemmän sitä, millainen on koiranomistajan elämäntyyli ja asenteet. Itse en jaksa pomottaa kovasti koiriani ja siksi nopeasti oppiva ja dominointitaipumuksia vailla olevat koirat sopivat minulle. Kovapäistä en jaksaisi kasvattaa. En myöskään voisi olla vaativan työkoiran omistaja, sillä ajankäyttöni ei riittäisi koiran aktivoimiseen ja toiminnan tarjoamiseen ja siitä seuraisi vain ongelmia koiraparalle. Sen sijaan sienimetsässä jaksan koirulieni kanssa kulkea päivät pitkät ja on hyvä, ettei rotu ole metsästysviettinen, vaan pitää huolen, etten minä eksy silmistä ja johdattaa päivän päätteeksi minut metsästä pois. Koiranomistajan rehellisyys ja itsetuntemus on melkein tärkeämpi kuin koirien tuntemus. Jos omistaja kuvailee väärin omia odotuksiaan ja toivomuksiaan, niin silloin ei sopivaa koiraa löydykään.

Äänestä
  • sopivalta rodulta ei dominoiva vaikka tokoa olen harrastanutkin ja kykenen kouluttamaan kovapäisenkin, ei työkoira joka vaatii jatkuvia virikkeitä ja metsässä samoilen myös todella paljon ja ei myöskään metsästysvietti kova..eli kiinnostaa mihinkä rotuun olit päätynyt?

    Äänestä

  • olla rodultaan??? Kuulostaisi ihan sopivalle...

    Äänestä

"Totta kai se olisi ihanne tilanne, että koira saisi luontaisen mukaista virikettä tämän tästä, mutta kyllä nykyajan koirat ja nykyisen kaltainen elämä ovat aika kaukana siitä mihin tarkoitukseen monet koirarodut ovat aikoinaan jalostettu"

Just tästä syystä itse kyselinkin ihmisten omia mielipiteitä ja kokemuksia eri roduista.
Se mitä jonkun rodun luonnekuvaus kertoo ,voi tosiaan olla "vanhentunutta" tai muuten erilaista tietoa mitä rotu oikeasti on ja siitä voi kertoa koirien omistajat itse.
Eihän kukaan varmaan (tai ainakaan pitäisi) luota suosituksiin tai vinkkeihin sokeasti vaan ottaa siitä vain tukea tai lisätietoa omille mielipiteilleen.
Ja yleisestikään näitä mikä koirarotu sopii-keskusteluja tuskin kannattaa liian vakavasti ottaa kenenkään :) Hauskahan se on jutella koiraihmisten kanssa eri roduista!!!

Äänestä

Kommentoi aloitusta


näissä mikä kirjoitti:

rotu sopii meille on mielipiteiden kirjavuus laidasta laitaan. Yksi on yhtä mieltä ja toinen toista. Selkeimmät toiveet tai luonteenpiirteet totta kai tukevat tai pois sulkevat toisensa, mutta kun on näitä keskusteluja seurannut niin ei muuta voi todeta kuin, että kyllä se omistajan asennne merkitsee eniten. Helpon koiran saa ihan helposti piloille väärällä asenteella ja vaikemammankin koiran saa suht' helposti yhteiskuntakelpoiseksi, kunhan on johdonmukainen ja "tervepäinen". Totta kai se olisi ihanne tilanne, että koira saisi luontaisen mukaista virikettä tämän tästä, mutta kyllä nykyajan koirat ja nykyisen kaltainen elämä ovat aika kaukana siitä mihin tarkoitukseen monet koirarodut ovat aikoinaan jalostettu. Kyllä jäisi moni koira luovuttamatta, jos tiukasti pidettäisiin kiinni siitä, että koira pääsee olosuhteisiin, jotka mahdollisimman hyvin pystyvät vastaamaan sen luontaisiin piirteisiin. Onhan se tottakai hyvä, että asiantuntijat/ kasvattajat kertovat myös ns. "worst case scenarion", mutta ei se elämä ihan niin mustavalkoinen ole, että tarinoiden pitää mennä usein jopa pelottelun puolelle. Toisaalta eivät ne täydellisimmätkään olosuhteet aina tuota "yhteiskuntakelpoista" yksilöä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu