Hämärän laskeutuessa maiseman ylle mielikin rauhoittuu. Harmaat pilvet ovat viipyneet matalalla koko päivän, maisema on ollut utuinen ja kuin odottanut uutta päivää aamusta asti. Puiden oksilla kerros lunta, veistoksia lumisessa maisemassa, luojan maalamassa taulussa.
Käteeni osui taas kirjahyllystäni Irja Kilpeläisen; Kuljen kanssasi illassa.
Sen muutamilla sivuilla kirjoittaja kulkee ajatuksissaan kaikkien henkilöiden luona joita hän muistaa ja ajattelee.
Sitä minunkin iltani ovat. Käyn lasteni luona ajatuksissani, heidän lapsensa kouluhuolineen, vanhemmilla työntäyteinen päivä takana ja kotona odottaa sen seitsemän kysymystä ja työtä.
Viivyn ajatuksissani tuttava rouvan luona sairaalan vuoteella. Siellä hän toipuu suuresta leikkauksesta joka vaikuttaa koko perheen elämään. Koneeseen sidottu elämä toivottavasti sujuu siirretyn elimen myötä normaalimmaksi, huolettomammaksi.
Toinen tuttavani toipuu leikkauksesta jolla toinen rinta poistettiin, osa hänen naiseuttaan vietiin sairauden runtelemasta kehosta, mutta henkinen kipu on yhä käsittelemättä. nyt jos koskaan hän kaipaa mukana elämistä, kuuntelijaa, ja ihmistä joka ei välttämättä sano mitään, on vain läsnä.
Hänen ajatuksensa ovat pelkoa ja epätoivoa, onko tauti voitettu, olenko minä enää nainen, rakastettu, kuinka minun käy.. satojen ajatusten keskellä hänkin tänäkin iltana omassa yksinäisessä sairaalan vuoteessaan.
Ajattelen nuorta sukulaistani joka suunnittelee avioliittoa rakkaansa kanssa. Hänen onnensa jaan ilolla, hänen ajatuksiinsa on helppo yhtyä. Rakkaus on vahva voima muistoissakin. Tänäänkin, oma rakastuminen lämmittää mieltä kun samaistun läheiseni tuleviin kuukausiin, vuosiin, koko elämään joka hänellä on edessä.
Mielessäni on pikkuinen joka juoksee syliini huutaen; mummi, minä rakastan sinua, minun on ollut sinua ikävä.
Hän herkistää mieleni pelkällä olemassaolollaan ja joka ilta hänen luonaan ajatuksin viivähdän.
Ajattelen uutisissa lukemaani pienen hukkumisonnettomuutta ja vanhempien tuskaa, tuntemattomien kipua jonka lapsen menetys aiheuttaa. Heidän taakkkaansa ei kukaan voi ottaa, mutta myötäelämällä hekin saavat voimaa siihen huomiseen jossa pienet jalat eivät piiperrä isän ja äidin mukana.
Kilpeläisen ajatuksissa on niin paljon samaa kuin minullakin. Tuntuu kuin olisimme tuttavia, asioista samoin ajattelevia vanhenevia naisia joille kaikki muu on merkittävämpää kuin omien huolien kantaminen jokaisen vastaantulijan eteen. Iloisten ajatusten jakaminen on tärkeämpää. Sano läheisellesi että hän näyttää tänään terveeltä ja reippaalta, silloin hän unohtaa olleensa alakuloinen ja väsynyt. Nosta, älä lannista.
Mutta silti, kuunteleeko meitä kukaan, kuunteleeko mitää meillä on sanottavaa, eikä heti ala lohduttelemaan ja siten vaientamaan ennekuin olemme sanoneet asiastamme mitään ymmärrettävää.
Illan ajatuksissani muistan surun ja ilon keskellä eläviä. Vierailen ajatuksin heidän luonaan silloin kun en voi henkilökohtaisesti olla läsnä, mutta kun siihen on mahdollisuus, otan kädestä ja sanon; puhu, minulla on aikaa kuunnella, olen tässä ihan sinua varten.
Läheisyys riittää silloinkin kun sanat ovat hukassa, tai niillä ei ole mitään merkitystä.
Kenen lähellä sinun ajatuksesi viipyvät, ehkä tässä illassa.
Vain ajatuksia illassa
7
582
Vastaukset
samaa mielessä kun toisilla mummuilla ja äideillä.Siihen pitää olla aikaa kun alkaa vaeltamaan ystävän luota toisen luokse.Niin tehdään kun rukoillaan kaikkien läheisten puolesta,käydään läpi heidän ilot ja huolet ja viedään ne Luojan eteen.
Minä olen sen pannut merkille että jos jotain ajattelen niin ajatus kulkee hänen luokseen.Että tiedät kun niitä mietit hekin tietävät sen.
Nopeammin kun kännykkäviesti menee ajatus toisen luokse.
Siksi on tärkeätä ajatella kaikista hyvää.Samaa toivoisin toisienkin itsestä ajattelevan.
Ennen ei tarvinnut soittaa ja viesti meni perille niin sanotun etiäisen avulla.
Emme ole enää niin herkkiä kuulemaan ja tuntemaan.
Olit niin kauniisti aloittanut ajatuksesi,että kuljin kanssasi.- isoäiti*
Valkeat silkkisukat pesin ja niiden polkuja mietin.
Lähes 70 vuotta sitten tummahiuksinen, ujo morsian veti sukat jalkaansa elonkorjuun
päätteeksi pidettävissä
läksiäisissä, mitä seurasi perinteinen hääjuhla.
Elämä hymyili nuorelle parille, tulevaisuus odotti.
Kihlat oli ostettu jouluna kaupungin parhaasta
liikkeestä ja käyty valokuvassa kuten silloin oli tapana.
Mustavalkoisessa kihlakuvassa katsoo vakava pari
suoraan kameraan.
Neito sorsettimekossaan ja nuori mies suoraselkäisenä valkeassa, irtokauluksisessa paidassaan.
Kevät oli ollut kiireistä aikaa kapioita valmistettaessa.
Oli tikkautettu silkkitäkit, ommeltu lakanat, mihin kauniisti kirjailtiin nimikirjaimet ja kiinnitettiin käsinvirkatut pitsit.
Voi miten olikaan neitosen koukku heilunut ja haaveet karanneet silloin, kun sormustakaan ei
vielä ollut ostettu.
Päreinen pyykkikori oli täynnä pellavaisia pyyheliinoja ja oli mattoja keittiöön, oli mattoja kamariin, oli pyyheliinapeittoa, seinävaatetta, sanomalehtipussia, kaitaliinaa, kahvipöytliinaa ja kaikissa
morsiamen ahkeran käden jälki.
Valkeissa silkkisukissa suuren suvun ja naapureiden ympäröimänä luvattiin rakastaa ja antaa anteeksi elokuisessa iltapäivässä.
Nuorten onnea ja unelmia alkoivat varjostaa puheet sodasta. Miehille tuli kutsu.
Koti oli jätettävä kahdesti ja raskas evakkotaival alkoi.
Rakas kuitenkin palasi sodasta ja sitä seurasi
jälleenrakentaminen ja uuteen ympäristöön totuttautuminen.
Isänmaallisuus kukoisti ja sodassa kaatuneita muistettiin uskollisesti.
Elämän keskipäivä kiireiden täyttämine vuosineen
meni työn ja perheen parissa.
Pitkän yhteisen taipaleen jälkeen puolison saatto kirkkomaahan keväisten hiirenkorvien vihreydessä, peipposen laulaessa ylitystään
katkaisi odotetut eläkepäivät.
Tummat hiukset ovat nyt hopeaa ja ahkerat kädet jättäneet työsarkansa.
Ne selaavat hitaasti albumin sivuja.
"Katso, tuossa minä morsiamena silkkisukissani."
Hellästi pesin nuo sukat ja hellästi ripustin ne kuivumaan.
Nuori punaposkinen, morsian haluaa pukea ne jalkaansa juhlapäivänään...jotakin vanhaa.
Elämä jatkuu, muistot elävät.Kauniisti muistot kulkevat valkoisten silkkisukkien tarinassa.
Muistoihin piirtyneet kuvat, ahkerien sormien pienetkin pistot, kuviot kankaalla, ja koukun kiertyessä langan ympäri ajatusten kulku tulevissa päivissä, haaveissa kutoen elämän pituista verkkoa.
Elämän ovi auki kohti tulevaisuutta, oman kodin perustaminen, perhe ja kaikki unelmat. Tarinaa lukiessa ei voi olla kulkematta omien ajatusten kautta samalle ajatusten kaarelle kanssasi.
Kirkkomaan hiljaisuudessa on aikaa ja tilaa muistaa. Kuvia selatessa jokainen hetki palaa mieleen tuoreena ja jo unohdetuksi luulemia asioita nousee mieleen. Mikään ei ole muuttunut, aika vain kulkenut eteenpäin, harmaannutanut hiukset, koukistanut sormet luotaessa sitä elämän kuvakirjaa jonka parhaat kuvat eivät olekaan muistikirjassa kuvina tai sanoina, vaan muistoissamme ajatuksina jotka tuovat muistoihin kuvat aina kun palaamme niihin.
Sinun valkoiset silkkisukkasi odottavat uutta käyttöä. Onnellinen sinä joka voit jatkaa muistojen ketjua, valkoisilla silkkisukillasi.
Niiden tarina ei katoa.... juhlapäivän juhlistajana, muistojen kuvien kartuttajana tuleviinkin päiviin.
Onnittelen sitä punaposkista morsianta, hänellä on jotain kaunista, vanhaa, ja valkoisten silkkisukkien lisäksi vielä Sinun tarinasi.
- sinihelmikki
on jäänyt lapsuuskodistani. Yhteen aikaan kävin läpi kaikki läheiseni, nyt tyydyn kiittämään siitä, että taas on saanut elää yhden päivän. Jos lapsillani on huolia, ajattelen heitä, ehken edes saa kunnolla unta. Paljon ajattelen yhteisiä hetkiä edesmenneen mieheni kanssa.
- yskinöinen
tääl yskin öiisin laulelen
kun yö jo tullut on
kun päivän työt jo päättyneet
muut menneet lepohon - tuoksu..ejk.
Kuinka moni enää muistaa iltarukouksen edes ajatuksissaan lausua päivän päättyessä.
Lastenlapsilleni olen sen opettanut ja toivon että se tapa jatkuisi, sillä ainakin minusta tuntuu että se antaa illalla levollisen olon.
Pieni Kevin on usein luonani yötä, nukkuu vieressäni isolla vuoteellani, mutta tulee ihan liki, ottaa käteni, vie sen rintansa päälle, laittaa oman kätensä sen päälle ja sanoo, hyvää yötä mummi, minä rakastan sinua, älä ota kättä pois kun minä nukun, äläkä siirrä minua,
kerro iltasatu, puhutaan se yhdessä.
Yhteinen satuhetkemme päättyy iltarukoukseen ja sitten nukumme levollisina, onnellisina taivaan isän käden alla, kuten Kevin sanoo. tuoksu..ejk. kirjoitti:
Kuinka moni enää muistaa iltarukouksen edes ajatuksissaan lausua päivän päättyessä.
Lastenlapsilleni olen sen opettanut ja toivon että se tapa jatkuisi, sillä ainakin minusta tuntuu että se antaa illalla levollisen olon.
Pieni Kevin on usein luonani yötä, nukkuu vieressäni isolla vuoteellani, mutta tulee ihan liki, ottaa käteni, vie sen rintansa päälle, laittaa oman kätensä sen päälle ja sanoo, hyvää yötä mummi, minä rakastan sinua, älä ota kättä pois kun minä nukun, äläkä siirrä minua,
kerro iltasatu, puhutaan se yhdessä.
Yhteinen satuhetkemme päättyy iltarukoukseen ja sitten nukumme levollisina, onnellisina taivaan isän käden alla, kuten Kevin sanoo.silloin saa unen kun lukee rukouksia,niillä on sallainen vaikutus.Joskus en lue vaan yritän muuten nukkua niin odotuttaa se uni vaan ovelasti.
Lapsenlapset ovat jo isoja että eivät enää nuku kun äidin viereen.
Olen saanut vierinukkumista hyvän annoksen.Monesti kaikki kolme oli tulleet yön aikan sänkyyn ja potkivat siinä ja aina joku kasteli petin.
Läheisys on tärkeää lapselle eikä sitä unohda isonakaan kun on saanut nukkua äidin tai mummun vieressä.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1176011Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631503894Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503295Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4702740Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2701755Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321423- 871406
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito151356Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1591288- 771268