Tuntuu niin ilahduttavalta, että tuo mikrolainojen myöntäminen on levinnyt moniin köyhyysrajan alapuolella oleviin kehitysmaihin.
Sierra Leonesta Länsi-Afrikasta esim. on kuultu hyviä uutisia, köyhät kylät ponnistelevat yhdessä nyt noiden pienten, usein alle sadan €:n lainojen turvin eteenpäin.
Lainat myönnetään yleensä naisille, sillä heille myönnetyistä lainoista hyötyy koko perhe. Lapset pääsevät kouluun, itsekin liiketoimintaa harrastavat naiset voivat opetella lukemaan ja kirjoittamaan, laskemaan, vähitellen olot paranevat. Miehet tukevat nyt naisia.
Tämä on rauhantyötä parhaimmillaan.
Muhammad Yunus, 66, rauhanpalkinnon saaja, alotti vuonna 1976 tuon työn Bangladeshissa.
Mitä ajattelet tästä?
Minulla on tunne, että jotain todella hyvää on nyt tapahtumassa, uusi aikakausi alkamassa. Jospa se olisi niin!
Sierra Leonesta Länsi-Afrikasta esim. on kuultu hyviä uutisia, köyhät kylät ponnistelevat yhdessä nyt noiden pienten, usein alle sadan €:n lainojen turvin eteenpäin.
Lainat myönnetään yleensä naisille, sillä heille myönnetyistä lainoista hyötyy koko perhe. Lapset pääsevät kouluun, itsekin liiketoimintaa harrastavat naiset voivat opetella lukemaan ja kirjoittamaan, laskemaan, vähitellen olot paranevat. Miehet tukevat nyt naisia.
Tämä on rauhantyötä parhaimmillaan.
Muhammad Yunus, 66, rauhanpalkinnon saaja, alotti vuonna 1976 tuon työn Bangladeshissa.
Mitä ajattelet tästä?
Minulla on tunne, että jotain todella hyvää on nyt tapahtumassa, uusi aikakausi alkamassa. Jospa se olisi niin!
Vastaukset 28
Vanhimmat
kehitysapuprojekteja tarvitaan.
Suomella on omia kansllisia projektejaan eri kehitysmaissa. Uskon, että vaika köyhyysrajan alapuolella olevat maat saisivat kuinka paljon lainaa, niin raha ei auta, ellei sitä ja sen avulla saatavia hyödykkeitä osata käyttää. Elikä lukutaidon edistäminen on tärkeää, tärkeämpää on opettaa viljelemään maata, kuin lahjoittaa, tai lainata rahaa maatalouskoneita varten.
Maamme on käsittääkseni osallistunut kehitysapuun kansaivälistä keskitasoa paremmin.
Prosentuaalisesti Yhdysvaltojakin tehokkaammin. Suomalaisia
agronomeja, metsänhoitajaia, peruskoulun opettajia, lääkäreitä ynm. on lukuisissa sellaisissa maissa, missä tarvitaan taloudellista apua, mutte ei tiedetä kuinka rahallinen, taloudellinen apu parhaiten hyödynnettäisiin.
Maailmalla on sittenkin omatunto, ja se on muuta kuin hengellinen "pakanalähetys".
Juuri alikehittyneissä maissa soditaan keskenään.
Sierra Leone on tuoreen YK:n raportin mukaan maailman toiseksi alikehittynein.
Sierra Leonessa sisällissota raivosi kymmenen vuotta ja se saatiin loppumaan 2002 ehkäpä juuri siksi, että kylät ovat naisten ansiosta hyötyneet, lapset ovat päässeet kouluun ja rauhaa rakennetaan uusin toivein edelleen.
Naisten kasvava vastuu ja valta ei enää haittaa miehiä, he eivät enää alista naisia. Miehet ovat huomanneet, mitä naiset saavat aikaan. Tulevaisuutta suunnitellaan yhteisymmärryksessä.
Kun ihmiset voivat tyydyttää perustarpeensa, he osaavat arvostaa rauhaa ja naisten työtä. Väkivalta pysyy poissa.
Uusi aikakausiko alkamassa maailmassa? Jospa olisikin! Mitä ajattelet?
Valitettavasti kehitys vain edistyy pienin, hitain askelin noissa maissa missä on aina ennen ollut miesten yksinvaltius, mitä naisten itsenäisyyteen ja itsemääräämisoikeuteen tulee.
Nyt sanoisin, ettei niinkään naisten ansiota yksin, vaan fiksujen edistyksellisten miesten, jotka pystyvät ajattelemaan mikä reservi, hyödynnettävä voimavara koulutetut itsenäiset naiset ovat kansakunnalle.
Uusi aikakausi alkaa maailmassa vasta sitten kun
valtioiden parlamenteissa on tasapuolisesti nais ja mies kansanedustajia.
Pitkä, pitkä matka on tasa-arvoon kehitysmaissa, mitä tulee naisen ja miehen tasa-arvoiseen asemaan.
Suomessakaan ei olla päästy kaikilta osin sukupuolten väliseen tasa-arvoon, esm palkkauksen suhteen. Teoriassa kenties, mutta käytännössä valitettavasti vielä ei.
etteivät kaikki muuttaisi meidän valmiiksi rakennettuihin kaupunkeihimme hotelleihin asumaan ja nauttimaan sosiaaliturvaa!
Jos itsestäni olisi kysymys, en edes haluaisi kaikkea valmiina.
Luontaistaloudessa savimajoissa elettäessä hän voi lainalla
ostaa palmuöljyä, leipoa herkullisia maissileipiä ja käydä myymässä niitä. Hän voi laajentaa liiketoimintaansa, hän voi maksaa lääkärinkulut ja kouluttaa lapset, rahaa ei tarvita mitenkään valtavasti. Tällaista on siellä tapahtunut jo useissa kylissä.
Niinkuin sanoit, mikä voimareservi onkaan näissä viisaissa, perheensä hyvinvointia ajattelevissa naisissa, heissä on luovuutta ja kykyä uudenlaiseen ajatteluun. Mutta vain jos pääsevät alistetusta aseastaan, sillä poljettu ihminen tuntee vihaa, joka tukahduttaa jotain hyvää hänessä. Heissä on myös yhteistyökykyä ja -halua, sillä lastenhoito on järjestetty yhteisvoimin.
Tuo mikrolaina-apu on jo levinnyt useisiin alikehittyneisiin maihin, ja se on aiheuttanut siellä paljon hyvää.
taloustieteilijä bangladeshilainen Muhammad Yumus
teki sen!
Hän perusti tuon köyhien Grameen pankin.
Etsin Googlesta artikkelin, minkä luin ihastuksesta mykkänä.
Tätä Grameen pankkia sanotaan köyhien pankiksi.
Pienten alkujen päivästä käynnistyi laaja hanke ja tällä hetkellä maailmassa on yli 1200 konttoria ja kymmeniätuhnsia työntekijöitä.
Pankin omistajia ovat nuo köyhät ihmiset, kehitysmaiden asukkaat, enimmäkseen naiset, jotka pian ovatkin entisiä köyhiä.
Toivokaamme, että myönteinen kehitys saa jatkua, eikä markkinatalouden pimeä puoli, se hyvin yleinen ahneus ja kähmintä tulisi mukaan kuvioihin.
Luin lehdestä kuinka Intiaan suunnattu lasten apu, varat, ovat joutunut korruptoituneiden roistojen käsiin.
Muuten "Köyhä, mutta ylpeäkö",on syynä siihen että Intia ei tahdo ottaa kehitysapua vastaan kuin suurimmilta avunantajamailta.
Luin lehdestä Ulkoministeriön tiedotteen.
Mies, joka ei silvo, ei hunnuta, ei siis alista
parasta mahdollista ystäväänsä, naista!
Me suomalaiset olemme tämän saavuttaneet ja saaneet kokea.
Suomi on rakennettu miehen ja naisen yhteistyöllä.
Uskon, että tasa-arvoinen, rakkaudellinen suhde miehen ja naisen välillä
laajenee ulommaksikin, vähentää sisällissotia ja sitä kautta hätää,
josta varsinkin lapset ovat noissa
maissa joutuneet kärsimään.
Ydinperhe, sen hyvinvointi, on mielestäni tärkeintä.
Jos koko suku tukee äitiyttä, vanhemmuutta, silloin on mahdollista,
että uusi aikakausi alkaa.
Jos ydin on terve, siitä lähtee ulospäin hyviä asioita, terveitä lapsia, onnistuneita ihmissuhteita.
Sellaisessa ilmapiirissä sisällissodat, pienet ja suuret putoavat tarpeettomina pois.
Rauhanpalkinnon saaja Muhammad Yunus on pannut alulle positiivisten aaltojen liikkeen,
menestyköön hänen alkuunpanemansa työ edelleenkin perheiden parhaaksi.
ollaan, kun ihmisille annetaan mahdollisuus aktivoitua. Luin hiljattain jostskusta henkilöstä, joka oli ollut jossakin kehitysmaassa. Siellä naiset tekivät kaiken työn, miehet seurustelivat ja joivat paikallista alkoholijuomaa. Kehitys kulkee tosiaan naisten kautta. Itse olin lähdössä kehitysaputyöhön 1970, mutten lähtenytkään, sillä mielestäni en olisi ollut avuksi. Silloiset projektit epäonnistuivat lähinnä siitä syystä, ettei paikallista kulttuuria otettu tarpeeksi huomioon. Esim. suomalaisen nuoren naisen ei sovi mennä sanomaan laiskoille miehille, että töihin siitä. Asioiden pitää tapahtua kovin hienovaraisesti, esim. Nobelin rauhanpalkinnon saaja on tämän oivaltanut. Myös suomalaiset ovat oppineet erehdyksistään. Passivoivaa rahaa ei kellekään pidä antaa.
paljon hyvää nämä mikrolainat. Mutta se on kumminkin laina, joka pitää maksaa takaisin, olettaisin.
Tapahtuneeko joku "ihme", että tätä saatua lainaa ei tarvitse maksaa takaisin, arvattavaksi varmaan jää.
Millä korolla, millä aikavälillä, siitä ei ole tullut isommin tietoa.
On hyvä asia, että naiset ovat saaneet lainaa, mutta miten se vaikuttaa pitkällä tähtäimellä?
Ettei sitten oltaisi jonkinmoisessa ns. vekselikierteessä, uudella lainalla maksetaan vanhaa. Ja taas tarvitaan kehitysapua rahoitukseen.
On tosi asia, että ja kun kehitymaissa joku jonkun asian oppii ja täysin omaksuu, niin hän muuttaa sieltä pois, muuttaa toiselle mantereelle useimmiten Eurooppaan vaikka millä keinoin, yleensä luvattomasti. Tämä ei varmaan ole ollut tarkoituksena. Ikävä kyllä näin tapahtuu jatkuvasti.
Nobel-jubileumin aikaan jo kirjoitin aiheesta, mutta vielä hiukan jatkan.
Muhammad Yunus piti luentoja Bangladeshin Yliopistossa taloustieteestä. Samaan aikaan hän havaitsi köyhien naisten käyvän kerjuulla.
Yunus perusti vuonna 1976 Grameen-pankin, joka lainasi 42 naiselle 27 dollaria korinpunontaa varten. He voisivat samalla matkalla, jonka ennen tekivät kerjätäkseen, myydä noita tarpeellisia esineitä, ja saada pientä voittoa. Voitoillaan he laajensivat liiketoimintaansa, maksoivat lainansa takaisin Grameen-pankille, hankkivat lukutaidon, opettelivat laskemaan ja kirjoittamaan, kouluttivat lapsensa, maksoivat heidän ja omat lääkärinkulunsa.
Asiakkaita tuli yhä enemmän, projekti levisi muihin alikehittyneisiin maihin, nykyisin sillä on 20 maassa noin seitsemän miljoonaa asiakasta.
80-luvun alussa Grameenista tuli asiakkaidensa omistama pankki. Tähän mennessä se on myöntänyt lainaa yli viisi miljardia euroa. Takaisinmaksu% on korkea. Naisiin voi luottaa. Kun naisten itsetuntoa tällä luottamuksella tuetaan, saadaan hyviä tuloksia. Polkupyöriä tuotteiden viemiseksi markkinoille on hankittu, samoin työvälineitä tehostamaan työntekoa.
Miehet tukevat nyt naisia. Noissa maissa, missä naisia ja tyttöjä on silvottu, pakotettu kulkemaan vaate (burkha) päänsä suojana ja olemaan poljettu maan matonen, on uudet tuulet ruvenneet puhaltamaan.
Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää? Matka pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi vielä pitkä?
Tahdoin tietää kaiken tiedettävissä olevan itämaisesta miehestä, joka jo nuorena, vuonna 1971 oli niin valistunut ja innostunut tasa-arvon edistäjä, että nähdessään naisia tekemässä bambutuoleja myyntiin, hän kysyi, kuinka paljon he hankkivat kaupanteollaan. Naiset vastasivat, että tienaisivat paljon paremmin, ellei pankki, josta joutuivat ottamaan lainaa ostaakseen bamburuokoja, vaatisi niin korkeaa korkoa.
Idearikas, älykäs ja edistyksellinen Yunus Muhammad kehitteli siitä pankin korkeasta korosta lähteneen idean toisenlaisen pankin tarpeellisuudesta, Grameen - pankin.
Näin tarkkaa tietoa en ollut hoksannut aikaisemmin hakeakaan, ennekuin avasit keskustelun aiheesta, mistä kiitokseni Sinulle.
Naiset todella jaksavat, osaavat ja pystyvät tekemään paljon, mutta ilman miesten tukea ja kannustusta, moni asia olisi ylivoimainen.
Kun kysyit mitä ajatuksia herättää sorrettujen naisten nousu alistetusta asemastaan, niin ainakin sen, että nainen tarvitsee miehen apua, kuten myös puolin ja toisin. Meidän naisten tulisi hienovaraisesti antaa miesten ymmärtää, että pystymme paljoon, mutta emme ilman herrojen luomakunnan kruunujen tukea ja apua;(
Tarkoitin lähinnä kehitysmaiden naisten asemaa, ja miksi ei omammekin. *tupla silmänisku*
kun ajattelen noita köyhistäkin köyhimpiä naisia, jotka vapautuivat siitä avuttomuuden tilastaan auttamaan lapsiaan ja perheitään. Ja perheen sisäiset suhteet tuntuvat tervehtyneen tuon kehityksen myötä, tasa-arvoinen suhde ja toistensa tukeminen auttaa sekä miestä että naista parhaimpiin suorituksiinsa.
Me suomalaiset naiset olemme tasa-arvon saaneet jo.
Ja oikein sanoit, Katriina, ilman toinen toisensa tukea mies ja nainen saavuttavat vähemmän.
Kun ensimmäinen mies, Neil Armstrong, astui kuun kamaralle, hän sanoi: Tämä on pieni askel ihmiselle mutta suuri askel ihmiskunnalle.
Noita pieniä, kuin lapsosen ensi askeleita, tarvitaan tekemään tämä maailma paremmaksi elää -myös köyhille.
taas lauseen voi kääntää toisin päin: 'pieni askel ihmiskunnalle, mutta suuri askel ihmiselle'.
Ruohokattoisissa savimajoissa elävät ihmiset viettävät suurimman osan ajastaan ulkona, sähköjähän siellä ei ole, ja elävät omavaraistaloudessa harjoittaen myös pientä liiketoimintaa. He hakivat ryhmälainaa paikalliselta CEDA- järjestöltä, kylän 50:stä yrittäjänaisesta lainanhakijat valittiin demokraattisesti äänestämällä. Kun luotto myönnetään, puolet kylän yrittäjänaisista saa lainan liiketoimintaansa. Summa on pieni, noin sata euroa per hakija. Vakuuksia ei tarvita, sillä kyläyhteisö valvoo itse takaisinmaksua.
Kyläläisten elämänlaadun on havaittu parantuvan mikrolainojen ansiosta. Ne pitävät väkivallan loitolla. Perheen sisällä on rauha, myöskään miesten aikaisemmin käymiä sisällissotia ei ole esiintynyt.~
Joten rauhanpalkinto annettiin oikealle henkilölle, Muhammad Yunisille, mikrolainojen isälle.
eli siitä voi tulla suuri askel myös ihmiskunnalle.
Uuden aikakauden syntymisen havinaa!
Toive ei valitettavasti koskaan toteudu, sillä ihminen on pohjimmiltaan itsekäs ja vallanhimoinen. Kansallisen hyvinvoinnin otaksuisi edistävän rauhaa, mutta koskaan vielä historiamme saatossa niin ei ole käynyt.
Valtioiden johtajiksi eivät yleensä tule valituiksi Muhammad Yunuksen kaltaiset ihmiset, johtuen siitä, etteivät he halua valtaa, vaan rakkautta ja rauhaa.
Hitler oli 1930 - luvulla päässyt johtavaan asemaan Saksassa, mikä juuri oli noussut syvästä taloudellisesta lamasta. Mitä tapahtui? Hän tahtoi lisää elintilaa, niinkuin itse sanoi ja alkoi hankkia sitä miehittämällä naapurimaitaan. Saddam Husseinin Irak voi taloudellisesti hyvin, mutta hän hyökkäsi (yritti) Iraniin, miehitti Kuwaitin ja suunnitteli saudi Arabian valtamista. Herra Bushin Yhdysvalloilta ei myöskään puutu rikkautta, jakaakseen sen kansansa vähäosaisten knssa edes vähän tasa-arvoisemmin, mitä hän tekee, mitä Yhdysvallat on aina tehnyt?
On suurenmoista nähdä ja kuulla Afrikan köyhien maiden edistyvän, maan naisten saavan paremman aseman, ihmisten yrittävän toimia elinolojensa parantamiseksi. Rauha ja harmonia lisääntyy, köyhien olot paranevat, mutta maailmaan rauhaa ei koskaan tule, sillä kansat hurraavat johtajikseen busheja, eivät ynuseja.
Itäisen naapurimaamme kansallinen itsetunto nostaa taas päätään, oltuaan vuosikymmenet alamaissa. Venäjän luonnonrikkaudet ovat maan johdon käsissä, niinkuin kaikki, jopa ihmisen henki. Vilkuilemme peloissamme olkapäämme yli, joko idän karhu murisee
Mitä Putinin jälkeen?
Kuitenkin ketjun aiheessa pysyäksemme, mieli täynnä iloa seuraamme mitä jonkun henkisesti hyvän, sivistyneen ihmisen, aloitteet ovat saaneet aikaan - poistaneet kurjuutta, edistäen tasa-arvoa. Tulisiko hänenkin kaltaisestaan ihmisestä herra Bushin kaltainen?
Ei, sillä uskon, että Bushien ja Yunuksien kaltaisiksi synnytään. Edellä mainitut kyynärpäätaktikoivat itselleen valta-aseman, jälkimmäisten valta on rakkaus, eikä tätä maailmaa ole hallittu rakkaudella, vaan aeilla, valitettavasti. Niin on ja tule olemaan.
Tätä alleviivaa ja korostaa Nobelin rauhanpalkinnon myöntäminen Yunusille. Maailmanlaajuinen huomio kiinnittyi tuohon seikkaan. Sen luulisi kannustavan, rohkaisevan muitakin hänen kaltaisiaan suuria persoonallisuuksia ryhtymään johonkin vastaavanlaiseen projektiin.
Ja vaikka maailmanrauha on vielä kaukana, toivomme sitä kuitenkin hartaasti, ja on ainakin saatu nostetuksi yli seitsemän miljoonaa köyhyysrajan alapuolella elävää perhettä nostetuksi ihmisarvoiseen elämään, onnellisemmaksi, pois sodan kauhuista.
Yunusin kaltaiseksi synnytään, se on totta, myös kasvatuksella on osuutta tuollaisen persoonallisuuden kehityksessä. Ja hän ei halua valtaa eikä rahaa, siksi hän ei ole poliitikko. Sitähän se englantilainen haastattelija siellä Nobel-juhlassa -{muistaakseni 12. joulukuuta, kirjoitin tästä sen jälkeen täällä} - tivasi. Yunus vastasi, että hän tekee sitä työtä, minkä hän osaa. Ja samoin näköjään tekee toimittajakin, tekään ette ole poliitikko.
Haastattelu oli todella mielenkiintoinen.
Yksikin ihminen voi tehdä paljon. Tämän maaiman kurjuuteen ja hätään voi tuoda lievitystä voimakas, hyvä ihminen, joka valjastaa kykynsä ja taitonsa palvelemaan lähimmäisiään.
Yunus on paitsi humaani, niin myöskin viisas taloustieteilijä, mutta luulen, että ihmisen ei tarvitse välttämättä olla edes niin nerokas kuin Nobelin Rauhanpalkinnon saanut suuren ihailuni kohde Muhammad Yunus. Arvelen, että omalla vähäisemmälläkin osaamisellaan ihminen voi tahtoessaan auttaa vaikeuksissa oleviä hätää kärsiviä lahimmäisiään.
Minun on tunnustettava, etten nähnyt sitä televisoitua Nobel-juhlaa missä Yuanusta haastateltiin. Totta puhuen tiedän nyt vasta tämän keskustelumme kautta tuosta suuresta ihmisestä, joka uskalsi ja uskaltaa, osasi ja osaa, sekä innoittaa muitakin vastaavanlaisiin projekteihin.
Ajattelin tässä rauhanpalkinnosta - teeman yhteydessä vastakohtaa, sodan lietsomista, sotaa ja sen hirvittäviä seurauksia. Olen sitä mieltä, niinkuin varman useimmat muutkin, että sota on aina tekosyyllä aikaan saatu(hyökkäyssota ja miehittäminen)Yhdysvalloilla öljy, Hitlerillä aikoinaan "lebensraum", mitä sanaa hän tukka hulmuten markkinoi sakasalaisille ennen Tsekkoslovakian miehitystä. Elintilaako tuli? Entinenkin lohkaistiin kahtia.
Vaikka olenkin pessimisti, mitä maailmanlaajuisen ruhan toteutumiseen tulee, niin olen myöskin realisti. Ihminen ei opi, vaikka kuinka kantapään kautta opetettaisiin, historia on sen osoittanut, mutta toisaalta taas kyynisyys om kielteinen elämän asenne ja niin kauan kuin on elämää, on toivoa.
Mielesäni elämää ei voi maapallolla olla kovin kauan, johtuen ihmisen ahneudesta. Maapallon keuhkot, sademetsät eivät kohta hengitä, saasteet lisääntyvät suurteollisuuden vallatessa alaa. Millä suurvallat, Kiina, Yhdysvallat ja Intia tulisi saada mukaan Kioton sopimukseen. Ehkä ei millään.
Kuitenkin on suurta, että 7 miljoonaa perhettä voi tänä päivänä paremmin, kuin ennen Yuanuksen oivaltavaa rakkauden, rauhan ja edistysellisyyden projektia.
Sisin toiveemme on rauhantila, - näin ainakin meillä naisilla.
Vaikka miehissä on paljonkin Yunusin kaltaisia suuria ihmisiä, heissä on myös stalineita ja hitlereitä, busheja, - ja alikehittyneissä maissakin nuo sisällissodat ovat miesten keskenään käymiä. Naisten ja lasten osaksi lankeaa silloin vastuu töistä, toimeentulosta ja tulevaisuudesta. Sota merkitsee usein kurjuutta, sairauksia, haavoittuneita, joista niistäkin naisten on pidettävä huolta.
Siksi on hyvä, että mikrolainaprojekti on vetänyt miehetkin mukaan tukemaan naisten liiketoimintaa.
On huomattu sisällissotien loppuneen niillä alueilla.
Kun perustarpeet saadaan tyydytetyksi, ja tulevaisuus lupaa parempaa, on helppo olla tyytyväinen.
Joskus junamatkalla sattuu viereen istuman henkilö, jonka kanssa sukeutuu keskustelu jostain aiheesta, mikä alkaa kiinnostaa, vaikka ei alussa tietäisi asiasta kovin paljoa. Minulle kävi tässä juuri niin. Häpeäkseni en tiennyt tätä ennen paljoakaan Muhammad Yaunusista, ennenkuin otin selvää kaikista hänen aikaansaannoksistaan, sekä myöskin hänestä henkilönä.
Sain ilokseni huomata, että kannattaa kulkea aistit avoimina, kuulla, tiedostaa ympärillään olevaa maailmaa ja sen tapahtumia.
Maailmassa yksikin ihminen voi tehdä paljon ja suurikaan määrä ihmisiä taas ei mitään, ellei paneudu asiaan, anna sille sydäntään ja tee uhrauksia.
Englantilaiset, jotka rakastavat narsisseja, ja yleensä niitä pikkiriikkisiä puutarhapänttejään, ovat sitä mieltä, että puutarhassa kuuluu kasvaa edes joitakin narsisseja. He jopa sanovat: "Even one daffodil makes a garden." Jos siis yksi narsissi tekee puutarhan, niin yksi kaunis (sisäisesti hyvä)
ihminen saa aikaan paljon hyvää, samoin kuin narsissi tuottaa sivusipuleita ja lisääntyy, hyvä hanke poikii uusia hankkeita ja leviää maailmanlaajuisesti, tuoden sisäistä, sekä ulkoista hyvinvointia, rakkautta, rauhaa ja tasa-arvoa.
*taisin puhua kuin 70- luvun hippi*
Todellisia keskusteluketjuja on vähän. Mielipiteiden vaihto virkistää ja antaa hyvää mieltä. Varsinkin sellaisesta asiasta puhuttaessa, mikä on itseä askarruttanut aina.
mitä mieltä olette niistä afrikkalaisista,
jotka tulevat pakolaisina maahamme
sosiaaliturvan piiriin ja jotka täällä
haluavat tyttäriltään silvottavan
ulkoiset synnytyselimet meidä lääkäriemme
toimesta. he vetoavat vanhaan traditioon.
Entä kunniamurhat, joissa isä surmaa
oman tyttärensä oman ns. kunniansa tähden.
Meidän lainsäädäntömme kieltää toiseen ihmiseen kohdistuvan pahoinpitelyn rangaistuksen uhalla.
Afrikassa, ainakin joissain valtioissa, tai heimojen keskuudessa miehellä on oikeus kurittaa vaimoaan ja lapsiaan ruumiillisesti. Meidän maassamme ei.
Joskus 1980 - luvun alussako se laki astui voimaan, ettei lapsiaankaan saa enää edes tukistaa. Siitä ollaan monta mieltä ja itse kyllä syyllistyin aikonani sellaiseen rikokseen, että otin niskakarvoista kiinni, jos mikään muu ei auttanut.
Maahanmuuttajien on noudatettava maassa vallitsevia lakeja, eli kukaan lääkäri ei saisi
mihinkään kultturisidonnaisuuten vedottaessakaan silpoa tyttölapsien ulkoisia sukupuolielimiä.
Kauhistuttavaa väkivaltaa tuollaiset traditiot, samoin kuin kunniamurhat. En muista Suomessa tapahtuneen sellaista, että isä olisi murhannut oman, tai perheensä kunnian tähden tyttärensä, mutta Ruotsissahan oli joitakin vuosia sitten ainakin yksi julkisuutta saanut tapaus, missä tytär oli rakastunut ja seurusteli ruotsalaispojan kanssa, joten isä ja tytön veljet "puhdistivat" perheen maineen murhaamalla tytön. Hirvittävää!
Jotkut koulut ja päiväkodit ovat jo luopuneet siksi, että on muslimejakin mukana.
En yhtään ymmärrä tällaista, Suomessahan ollaan. Maassa maan tavalla, tai maasta pois!
Kaiken huippu on, jos joudumme heidän rikollisia traditioitaan täällä maksamaan ja tekemään.
Kuka voi meidät siihen painostaa?
Päinvastoin, heidät on saatettava vastuuseen rikoksistaan.
Mikään laki ei vaadi suvivirren tai seinikuvaelman poisjättämistä koulun tai päiväkodin juhlasta. Jos jotkut oppilaat eivät halua näihin osallistua, heille jäerjestetään muuta toimintaa siksi ajaksi. Moni koulu on ratkaissut asian niin, että juhlien kristillinen sisältö kuitataan kirkossakäynnillä. Vanhempien ja isovanhempienkin pitäisi olla aktiivisia asian suhteen, sillä juhlaperinnehän juuri siirtää kristillisiä arvoja elämyksellisesti,kauniisti ja mieleenjäävästi.
Olen täysin samaa mieltä siitä, että mitään laivastaista ei pidä hyväksyä ns. kulttuurin varjolla.
sillä, että muslimit tekevät sitä kuitenkin kodeissaan, ja että se silloin olisi vaarallisempaa uhreille kuin lääkärin suorittamana.
Tuo tietysti ensin ajattelutti, mutta minusta Suomessa lait koskevat kaikkia, jotka täällä asuvat. Eivät he saa ilman rangaistusta pahoinpidellä lapsiaan kuten eivät suomalaisetkaan, ei minkään tyhmän traditionsa varjolla.
Tuo Ruotsissa tapahtunut kunniamurha sai ihokarvat nousemaan pystyyn!
Mitä mieltä olette siitä?
Juhlaperinteet pitää mielestäni tosiaankin säilyttää, voihan niistä olla poissa ellei se heidän kulttuuriinsa sovi, siitä olen samaa mieltä kanssasi.
tonttuleikit, tiernapojat. Olin töissä eräässä ala-astekoulussa ja miten surullista oli kun tokaluokkalainen Mohammed ei saanut osallistua. Hänellä oli ihanan kirkas hyvä lauluääni ja hän olisi kovasti halunnut esiintyä joulunäytelmässä.
Hänen äitinsä ihan supisuomalainen Kati (hunnutettuna) kävi sen kieltämässä, siis pojan isä on muslimi Iranista kotoisin. Tämä äiti tuli koululle ja sanoi, että kauheeta kun Mohammed laulaa joululauluja. Sanoin, että mitä kauheeta siinä, olethan niitä itsekin laulanut peruskoulun aikana.
Näin ne muslimimiehet manipuloi, niille se islaminusko on tärkein. Tämän heidänkin nykyisen asuinmaan tavat eivät merkkaa yhtään mitään. No joka tapauksessa joulujuhlat pidetään edelleen vanhaan malliin.
heillä on yliote naisiin ja lapsiin nähden.
Mutta miesten vääntämänä maailma menee pahasti vinoon, sillä viisaat ja hyvät miehet eivät pyri valtaan.
Nuo vallan ottaneet ovat tyhmiä busheja tai pikkuhitlereitä ja -stalineita, jotka elokuvateollisuuden ohjaajina ja muotiteollisuuden suunnittelijoina ovat sadan vuoden ajan vieneet naisilta mahdollisuuden normaaliin elämään. Naisilla turvattomuus lisääntyy koko ajan eksponentiaalisesti. Samoin lapsilla.
Juhlissa naiset alasti joidenkin riekaleiden alla nostettuna epävarmoille koturneille, kun taas miesväki kaikki samanlaisissa mukavissa kengissä ja vaatteissa, jotka lisäävät turvallisuuden tunnetta.
Naisten pitäisi käyttää lahjakkuuttaan enemmän.:)